Tämän kauden linjaukset maalivahdin häirinnän suhteen ovat vähintäänkin omituisia. Eilisessä Lukko-HIFK -ottelussa Danforthin maalin hylkääminen tehtiin olemattoman kontaktin perusteella. Päätös ei ole linjassa aiempien tuomioiden kanssa ja asettaa riman maalin hylkäämiselle erittäin alas.
Katsokaa huviksenne aivan vastaava tilanne viime yön NHL-kierrokselta. Ottelussa Winnipeg-Phoenix hyväksyttiin 4-2-maali, vaikka hyökkäävän joukkueen pelaaja luisteli maalivahdin alueen läpi ja osui maalivahtiin. Eli tilanne oli aivan vastaava kuin Danforthin maalissa. Tilanne katsottiin videolta, minkä jälkeen tuomari ilmoitti, että maalivahdin häirintää ei ollut ja että maali on siten hyväksytty.
Toinen asia, johon haluan puuttua, on tarkistusten ajallinen kesto. Ei voi olla niin, että jokaista epäselvää tilannetta kurkistellaan 10 minuuttia videolta, minkä jälkeen tuomio annetaan täysin sattumanvaraisesti. Pelin flow pysähtyy, pelaajat joutuvat odottelemaan ja koko ottelun momentum saattaa muuttua. Aivan kuten tapahtui eilisessä Rauman ottelussa. Maalin hylkääminen johti Raumalla siihen, että tuomareilta lähti koko peli lapasesta, pelaajat olivat silminnähden hermostuneita ja yleisö käärmeissään. Tilannetta paikkailtiin antamalla IFK:lle perusteettomia jäähyjä.
Olen katsellut enimmäkseen jenkkiliigoja (MLB, NBA). Näissä liigoissa videotarkistuksia on verrattain paljon, mutta ne hoidetaan parissa minuutissa ja päätös on likipitäen joka kerta oikea. Mikäli tilanne on tulkinnanvarainen, alkuperäinen tuomarin päätös jää voimaan. "Not enough to overturn" on erittäin yleinen selostajan toteamus.
Liigassa on nyt lähdetty sille linjalle, että jokainen hipaisu maalivahtiin on potentiaalisesti maalin hylkäämisen peruste - riippumatta siitä, häiritsikö kontakti torjuntatyöskentelyä vai ei. Tuomarilla ei ilmeisesti myöskään ole arvovaltaa, vaan ratkaisut tehdään tilannehuoneessa.
Pysäyttäkää tämä kehitys. Jopa vanha systeemi, jossa tarkistuksia tehtiin ani harvoin, oli parempi.