Itse en usko ollenkaan tuohon, että seuroja pitäisi suojella paikkakunnan, historian tai nykyisen imagon vuoksi. Jos seura menee konkurssiin tai ei pysy Liigassa kun ei ole päteviä ihmisiä ohjaamassa laivaa, niin silloin sen seuran ei kuulu olla pääsarjassa.
Paitsi, että avaamalla sarja yksinkertaisesti avaamalla sarja johtaa tilanteeseen, että seura voi pudota sarjasta ja mennä sen seurauksena konkurssiin yksinkertaisesti paskan tuurin takia.
***
Avataan asiaa:
Urheilussa on aina erittäin paljon muuttujia, joita ei voi hallita hyvällä johtamisella, vaan joskus asiat lähtevät menemään perseelleen melkolailla puhtaasti sattumien kautta aloittaen negatiivisen kierteen, vaikka organisaatio olisi itsessään sinällään hyvinkin elinvoimainen ja strategisesti hyvin johdettu.
Ässien kohdalla kaudella 2008-2009 kyse oli pitkälti tuosta negatiivisesta kierteestä. Vaikka kausi ei ollutkaan onnistunut, joukkue oli lähellä playoffpaikkaa joutuen kuitenkin lopulta outoihin playouteihin, joissa hävisi semmoisille seuroille, kuin Lukolle ja Tapparalle. Jos siinä kuudennessa karsintamatsissa kiekko olisi pomppinut sentin toiseen suuntaan, Ässät olisi ollut hyvin mahdollisesti konkurssissa, mutta koska se pomppi näin päin, Ässät oli kaksi vuotta myöhemmin runkosarjan kakkonen ja neljä vuotta myöhemmin Suomen mestari.
Ässät oli ja on hyvin elinvoimainen jääkiekko-organisaatio, vaikka taloudellisesti oli ja on tiukkaa: tilanne on sama, kuin suurimmalla osalla muistakin liigaorganisaatioista, joilla ei satu olemaan jotakin sopivia omistajajärjestelyitä ja alueella anteliaita kiekkofaniyrittäjiä.
Esimerkkejä siitä, miten hyvinkin johdettu ja hyvällä tiellä oleva urheiluorganisaatio floppaa täysin muutamien epäonnistuneiden päätösten ja paskan tuurin aloittaman negatiivisen jatkumon takia, löytyy pilvin pimein. Antti Pennasen valmentama Kerho oli esimerkiksi puolitoista vuotta ennen mestaruutta sarjajumbona: se joukkue oli hyvin pitkälti sama, joka tuon 2019 mestaruuden voitti. Mestaruus oli nimenomaan strategisen työn ja erinomaisen johtamisen mestaruus, vaikka edellinen kausi olisi voinut pättyä jumbosijaan.
***
No miksi niin ei sitten kannata vain antaa mennä? Paska tuuri kuuluu urheiluun - se on vaan voi voi. Niinkö?
Ei, koska ensinnäkin juniorityö
1) nykyiset liigaseurat (+ Jokerit ja K-Espoo) ovat niitä seuroja, jotka Suomen tämän hetken kansainvälisen jääkiekkomenestyksen ovat hyvin pitkälti rakentaneet. Koska Suomi on kokonaisuudessaan jääkiekkomaa, pelaajia kyllä tulee ympäri maata, mutta he hakeutuvat viimeistään kilpaikäluokissa näiden 17 seuran junioriorganisaatioihin. Nuo junioriorganisaatiot ovat pääpiirteittäin viimeistään keskipitkällä aikavälillä riippuvaisia emo-organisaatioista, koska niiden resursseilla ammattimaista valmennusta pitkälti pyöritetään. Jos halutaan pitää suomalainen pelaajatuotanto korkeatasoisena, edellyttää se näiden junioriorganisaatioiden elinvoimaisuutta.
2) yllä olevalla on myös sosiaalis-yhteiskunnallinen merkitys. Useat liigaseurat ovat junioritoimintansa kautta paikkakunnillaan hyvin merkittäviä nuorisotyöorganisaatiota.
Toisekseen, kyse on jääkiekosta liiketoimintana:
Urheilu poikkeaa merkittävästi muusta liiketoiminnasta siinä, että kannattava liiketoiminta vaatii epävarman lopputuloksen (juuri päinvastoin, kuin missä tahansa muussa liiketoiminnassa). Jos vähäisempien resurssien organisaatiot alkavat katoamaan kartalta liiallisia epävarmuuksia luovan liiketoimintaympäristön takia, niin lopputuloksen epävarmuus pienenee - eli on vähemmän seuroja, jotka voivat voittaa. Tämä koituu pidemmällä aikavälillä kaikkien seurojen ja suomalaisen jääkiekon tappioksi.
Muussa liiketoiminnassa edullista on mahdollisimman vähäinen suorien kilpailijoiden määrä. Urheilussa strategisesti kannattavaa on maksimoida kilpailun määrä. Liigalle onkin kokonaisuudessaan järkevää nostaa kaikki, joilla on edellytykset täysin ammattimaisesti toimia ja vastaavasti ei ole järkevää menettää ketään, joilla edellytykset ammattimaiseen toimintaan ovat.
Näihin talousteoreettisiin lähtökohtiin perustuu myös pohjoisamerikkalainen ammattilaisurheilujärjestelmä. Seurojen kannattavuus sekä lopputuloksen epävarmuus käytännössä varmistetaan reguloimalla tiukasti uusien organisaatioiden määrää ja sijaintia, yleisö- ja mediatulojen jakamisjärjestelmillä sekä draft-järjestelmällä. Tässä paradoksaalista on se, että USA:ssa kartellilainsäädäntö on erittäin tiukka ja kilpailun rajoittamisesta seuraa kovat sanktiot.
***
Kuulun myös siihen porukkaan, joka
haluaisi avoimen sarjan. Yllä mainitut lähtökohdat ja realiteetit huomioiden, se voisi kuitenkin tapahtua vain semmoisen ratkaisun kautta, jota ei vielä ole olemassakaan vaan semmoinen pitäisi rakentaa. Se vaatisi pitkäjänteistä, strategista ajattelua.
20-24 seuran täysammattilaisliiga kaksiportaisena voisi periaatteessa semmoinen olla esimerkiksi järjestelmällä, jossa TV-sopimus käsittää molemmat portaat ja mediasopimustulot jaetaan täysin tasan kaikkien 20-24 seuran kesken. Tämä kuitenkin vaatisi selvästi nykyistä suurempaa tv-sopimusta sekä 20-24 ammattilaisorganisaatiota, jotta tuo voisi olla kestävä malli. Onko se mahdollista? Tällä hetkellä potentiaalisia ammattilaisorganisaatioita on 15 liigaseuraa sekä K-Espoo. Jokeritkin juuri nyt vain teoriassa.
TV-sopimus on muuten aika hyvä mittari sarjan markkina-arvolle. Niin kauan, kun sen arvo nousee, ei mielestäni ole oikein taloustieteellistä perustelua puhua tuotteen huonoudesta. Lisäksi yleisömäärienkään kehitys ei oikein viittaa mihinkään näivettymiseen huomioiden sen, että ne useimmilla paikkakunnilla ovat pysyneet melko stabiileina huolimatta tv:stä seuraamisen helppoudesta ja kilpailevan urheilutarjonnan voimakkaasta kasvusta televisioinnin myötä.
