Osa 1 sekä
osa 2 on painettu jo eetteriin, ja tästä vielä kauden avauspäivän kunniaksi viimeinen osa arvioista. Laitoin mukaan myös todennäköisesti vähintään 100% osumatarkkuudella arvioidut pistepörssit. Kaikki kommentit/mielipiteet/ruusut/risut/muut otetaan vastaan!
Heittämällä pudotuspeleihin (1–6)
6. Oulun Kärpät
Mysteeri vol. 1. Minulle on valtavan suuri arvoitus, mitä Kärpät on tällä kaudella tai mitä Kärpät edes yrittää olla. Rosteri on sinänsä hyvä, mutta tuolla valmennuksella en tiedä mitä odottaa, joten valitsin vähiten huonon vaihtoehdon, eli sijan kuusi.
Galimov oli todella erikoinen haku tolppien väliin. Koko Galimovin hankinnassa haisee se, että siellä on luotettu Rinteen paluuseen ja kun se ei toteutunut, niin on otettu päivän sisällä ensimmäisenä löydetty maalivahti. En olisi ikinä uskonut näkeväni vastaavaa hankintaa Kärpiltä, mutta ei mitään pois Galimovilta. Sanoisin näin, että nykytaso täysi arvoitus, mutta potentiaalia on olla vaikka Liigan paras maalivahti. Blomqvist on lupaava, mutta näytöt puuttuvat. Pakisto ei ole erityisen laaja, mutta toisaalta toisin katsoen Kärpillä on myös Liigan paras puolustaja. On mielenkiintoista nähdä ketkä ottavat vitos- ja kutospakkien paikat – monta ehdokasta, mutta ei juurikaan varmoja kortteja tai huippulupauksia.
Hyökkäys on kokonaisuutena vahva, mutta minun on vaikea asetella pelaajia toimiviin koostumuksiin ja harjoituskauden perusteella niin on valmennusjohdollakin. Sentteriosasto ei vakuuta – hyviä pelaajia, mutta täyspäiväisiä senttereitä ei ole kovin montaa. Omaa tarinaansa kertoo sekin, että Mäenalanen on jo nyt siirretty keskushyökkääjäksi, vaikka oli alustavasti selkeästi laituriksi hankittu. Laitureihin on pientä ylitarjontaa, joten laajuudesta ja tuoreista jaloista ei jää ainakaan kiinni.
Paras pistemies: Ville Leskinen
Paras maalintekijä: Saku Mäenalanen
Tehokkain puolustaja: Atte Ohtamaa
Läpimurto: Ville Koivunen
Seuraa häntä: Casey Wellman
– Galimovin tavoin epätyypillinen hankinta Kärpille. Viime kausien näytöt ei vakuuta eikä harjoituskaudellakaan ole näyttänyt ykkösketjun sentteriltä, mutta samaan aikaan raportit muun muassa Frölundan ajoilta kertovat erittäin hyvästä pelaajasta. On jännittävä nähdä miten Wellmanin kausi lähtee liikkeelle.
Floppaa odotuksiin nähden: Stanislav Galimov
5. Tampereen Ilves
Mysteeri vol. 2. Jos Kärpät on arvoitus, niin samoin on myös Ilves. Joukkue on ehdottomasti hyvä – löytyy hyviä yksilöitä sekä nuoria lupauksia. Joukkueessa on myös huomattava määrä ulkolaisia, kuten on HPK:llakin. Pidän Myrrää hyvänä valmentajana, mutta onko loppujen lopuksi joukkueen nuoret pelaajat menneet Myrrän alaisuudessa kovinkaan paljoa eteenpäin? Toki on siellä ollut Ruotsalaista yms., joten ei tämäkään ihan yksiselitteinen asia ole.
Langhamer-Zherenko muodostavat hyvän kaksikon. Langhamer on omissa ennakkoarvioissani Liigan toiseksi paras maalivahti Lassi Lehtisen jälkeen, ja odotukset ovat kovat. Zherenko vaikuttaa myös varsin lupaavalta tapaukselta, vaikka lähtötaso ei päätä huimaakaan. Pakisto nojaa hyvään selkärankaan ja Lancaster vaikuttaa erittäin potentiaaliselta hyökkäävältä puolustajalta, mutta jotenkin pakistosta jää vähän vaisu kuva. Erityisosaamista ei ole mielestäni kovinkaan paljoa.
Hyökkäys on kokonaisuutena laaja, mutta menestyminen vaatii sitä, että nuoret pelaajat breikkaavat. Joukkue on työteliäs ja sieltä löytyy juonikkuutta Kontiolan, Suomen ja Sebokin muodossa, mutta ehkä tietynlainen taito loistaa poissaolollaan eikä puhtaita maalintekijöitä ole nimeksikään. Babtiste vaikuttaa hyvältä, mutta harjoitusotteluissa on ollut enemmän tai vähemmän kuistilla kuvioista. Panu Mieho on omia suosikkejani ja ei voi kuin toivoa, että pysyy koko kauden terveenä ollen tärkeä palanen Ilvekselle.
Paras pistemies: Eemeli Suomi
Paras maalintekijä: Eemeli Suomi
Tehokkain puolustaja: Les Lancaster
Läpimurto: Eetu Päkkilä
Seuraa häntä: Albin Grewe
– Ei loista taidoillaan, mutta puheiden perusteella Grewen pitäisi olla perin kiinnostava tapaus niin koti- kuin vieraskaukaloissakin. Toivon kovasti, että Grewe ei jää vain puheiden tasolle, vaan näytöt tukevat mainetta. Ainekset fanien suosikiksi.
Floppaa odotuksiin nähden: ei kukaan
4. Turun Palloseura
Mysteeri vol. 3. Olin jo päättänyt, että sijoitan TPS:n kolmanneksi ja samoin myös tilastoarvioni tätä tukivat, mutta harjoituskauden perusteella en siihen kykene luottamaan tämän toteutumiseen. Ei TPS huono ole harjoituskaudella ollut, mutta maalinteko on ollut niin vahvaa tervanjuontia, että oksat pois. Samoin myös kaksi viimeisintä CHL-peliä menivät niin vihkoon, että odotukset ovat väkisinkin laskeneet. Papereissani TPS, Ilves ja Kärpät ovat kokonaisuutena mysteerejä, mutta puhtaasti nimilistan perusteella arvioin ne nyt tähän järjestykseen. Ahokas on hyvä valmentaja, ja koko valmennusjohto on vahva. Suora pudotuspelipaikka on pakko saavuttaa, muuten kokonaisuus kääntyy pettymykseksi. Case Korpikoski tuo omat synkät pilvensä ’Seuran ympärille.
Andrei Karejevin jatkosopimus oli elintärkeä TPS:lle. Omissa laskelmissani Karejev on Liigan kolmanneksi paras maalivahti. Kakkosveskari Anttila on täysi arvoitus, mutta harjoituskauden perusteella ei häneenkään kaaduta. Pakisto on tilastojen valossa liigan vahvin, mutta toistaiseksi näytöt eivät tätä tue. Pallokerhossa liigakaukaloita dominoinut Elmeri Eronen on pelannut aivan luokattoman harjoituskauden ja CHL-peleissä tippui pois jo ylivoimaltakin. Lajunen ei ole noussut koko TPS-visiitin aikana ihan sille tasolle, jota odotetaan, mutta kykyjä siihen toki on. Toki pitää huomioida, että näiden kahden lisäksi TPS:llä on jopa 6–7 hyvän liigatason puolustajaa, joten oikeiden koostumusten löytyessä voidaan TPS:ltä odottaa vahvaa oman alueen peliä.
Kuten ennen viime kauttakin tuntui, on hyökkäyspää omalla tavallaan aika sekainen eikä nytkään koko alkusyksyn aikana ole löydetty oikeastaan yhtäkään toimivaa koostumusta. Tämän myötä pelaajat ovat lähinnä erottuneet niin hyvässä kuin pahassakin satunnaisesti yksilöinä. En siis oikein tiedä, mitä pitäisi odottaa. Vaikka harjoituskaudella oikein kukaan ei ole kyennyt tekemään maaleja, niin joukkueessa pitäisi siitä huolimatta olla huomattavan paljon +10 maaliin yltäviä, joka on yleensä menestyvän joukkueen merkki. Yli kahdenkymmenen maalin pelaajia sen sijaan en löydä ainuttakaan. Keskushyökkääjistä Pärssisellä on valtava vastuu pelintekemisestä – Hults vaikuttaa hyvältä pelaajalta, mutta nimenomaan perinteiseen pelintekoon ei vaikuta kykenevän. Sandberg kaipaisi älykkäitä ja nopeita pelaajia rinnalleen. Steenbergenin odotetaan olevan Kestnerin korvaaja, ja potentiaalia tähän on, vaikkei suora vastaavuus tietenkään ole.
Paras pistemies: Juuso Pärssinen
Paras maalintekijä: Tyler Steenbergen
Tehokkain puolustaja: Ville Lajunen
Läpimurto: Jimi Suomi
Seuraa häntä: Jimi Suomi
– Alkusyksyn suurin yllättäjä, uskomaton luistelu ja käsittämätön taito hallita kiekkoa. Nousi CHL-peleissä ykkösylivoimaan ja hoiti paikkansa kunnialla. Ratkaisuissa kestää toisinaan aavistuksen liian kauan eikä suurimmat vahvuudet ole omassa päässä, mutta näiden otteiden jatkuessa pelaa isossa roolissa liigassakin. Heikkoja hetkiä mahtunee kauteen, mutta se kuuluu asiaan.
Floppaa odotuksiin nähden: Elmeri Eronen
(odotukset ovat niin valtavat HPK-kausista johtuen)
3. Rauman Lukko
Lukon rosteri ei ole ehkä ihan niin nimivahva, mutta pidän silti sitä selkeänä TOP3-joukkueena. Viime kauden mestaruutta on vaikea toistaa eikä mestaruuskrapulakaan mahdoton ole, mutta jaksan silti uskoa hyvään kauteen. Sahlstedt on tehnyt jälleen vakuuttavaa työtä, eikä Virtanen missään tapauksessa ole huono valmentaja. Kokonaisuus tuntuu olevan Raumalla hyvin hallussa.
Tolppien välissä jatkaa Liigan selkeästi paras maalivahti Lassi Lehtinen, jonka aisaparina toimii viime kaudella valtavia harppauksia ottanut Samuel Jukuri. Tilanne tuntuu etenkin raumalaisista varmasti erittäin hyvältä, mutta mitäköhän saavutettavaa Lehtisellä on yhä Lukko-paidassa? Olisin kuvitellut, että Lehtinen olisi saanut sopimuksen Pohjois-Amerikkaan. Jukuri on pelannut harjoituskaudella hyvin ja tulee takuulla olemaan hyvä kirittäjä Lehtiselle. Pakistossa rakenne on hyvä, mutta joskin kolmospariin olisi hyvä saada hieman lisää kilpailua. Pressiä ei ole korvattu, mutta tuskinpa Liigan parasta puolustajaa voi edes mitenkään korvata. Saarijärvi ja Gregoire ovat joka tapauksessa erittäin hyviä rightin pakkeja, joten jännittävä nähdä tuleeko tuohon vielä vahvistuksia. Abt vaikuttaa alkusyksyn perusteella yllättävän hyvältä – on kyennyt yllättävän hyvään kiekolliseen peliinkin. Ei ehkä ihan Klokin tasolla, mutta tuskin floppaakaan.
Pidän raumalaisten hyökkäyksestä. Se vaikuttaa hyvin valmiilta ja jokaisesta ketjusta löytyy kykyä ratkaista otteluita. Pospisil-Mattila-Skalicky on yksi Liigan parhaimmista kolmikoista, ei ehkä tehokkain, mutta kokonaisuutena erittäin vahva. Haga ja Repo ovat erityisesti CHL-peleissä löytäneet toisensa erittäin hyvin, joten tässä on toinen mielenkiintoinen parivaljakko. Kolmosketjua johtanut Ilomäki tulee myös takuulla tekemään kovaa jälkeä. Pooley on toistaiseksi jättänyt itsestään vähän kysymysmerkin muotoisen kuvan – muistuttaa toisinaan Kestneriä, toisinaan Wännströmiä ja välillä putoaa aivan täysin kuvasta. Kokonaisuutta ajatellen joukkue vaikuttaa esimerkiksi TPS:ään verrattuna runsaasti valmiimmalta.
Paras pistemies: Arttu Ilomäki
Paras maalintekijä: Scott Pooley
Tehokkain puolustaja: Vili Saarijärvi
Läpimurto: Julius Mattila
Seuraa häntä: Mikko Petman
– Kehittyi älyttömän paljon viime kaudella ja oli pudotuspeleissä parhaimmillaan jopa erinomainen. Jäänee turhan pienelle peliajalle, mutta sille ei voi mitään. Nopea, hyvä karvaamaan eikä pelkää kaksinkamppailuja. Parhaimmillaan pystyy tuottamaan hyvää secondary scoringia.
Floppaa odotuksiin nähden: ei kukaan
2. Tampereen Tappara
Lähtökohtaisesti ainut rosteri, joka ei kovin paljoa kalpene HIFK:n vastaavalle. Jossain määrin on jopa parempi, mutta omissa tilastoanalyyseissa jää kokonaisuutena vähän jälkeen. CHL:ssa meno on ollut erittäin vakuuttavaa ja joukkue vaikuttaa valmiilta liigakauteen. Loppukesästä uutisoidut koppiongelmat tuntuvat unohtuneen tai vähintään hävinneen keskusteluista kokonaan, mutta vain aika kertoo, oliko niissä sen enempää perää. Tapola ei ole millään mittapuulla suosikkejani, mutta näyttöjä kieltämättä on.
Heljanko nousi viime kaudella mielestäni selkeitä steppejä ylöspäin ja Hrachovinan selättäminen oli kova temppu. Hrachovinasta on varmaan kaikki ja vähän enemmänkin sanottu jo, mutta hienosti sai pilattua oman symppismaineensa viime kauden aikana. Tuskin palaa enää koskaan Liigaan. Piiroinen on toistaiseksi katsomaton kortti, mutta Tappara ei takuulla siihen kaadu. Pakisto on käytännössä jopa parempi kuin TPS:llä, mutta ei ihan yhtä laaja. Vittasmäki on ehkä liigan paras oman pään puolustaja ja alkukauden perusteella Austin tulee olemaan erittäin kova luu liigatasolla. Seppälä, Jürgens, Tuulola, Kinnunen sekä Rantakari ovat kaikki liigatasolle hyviä pelaajia, vaikka esimerkiksi Tuulolan viime kausi oli suoraan sanoen surkea.
Hyökkäyskalusto on Tapparalla perin vahva ja jokaisesta ketjusta löytyy potentiaalisia maalitykkejä. Tapparalla on niin monta hyvää pelaajaa, että on vaikea tehdä valintaa, kenestä kirjoittaisi. Morleysta on puhuttu paljon, mutta ei lainkaan turhaan – äärettömän hyvä pelaaja ja tulee takuulla kamppailemaan pistepörssin voitosta. Platzer sai kouvolalaisilta hieman turhankin paljon kritiikkiä, mutta noilla pistemäärillä on aivan laittoman kova vahvistus kolmosketjuun, ja alkukauden perusteella siltä on näyttänytkin. Naureskelin keväällä Samuel Salosen valintaa siirtyä Tapparaan, mutta näin näyttää raivanneen itselleen vakiopaikan kokoonpanosta ja on kyllä pelannut hyvin. Tilanne näyttää niin hyökkäyksen osalta niin vahvalta, että jollakulla tulee vielä paha mieli, kun peliaikaa ei siunaannu.
Paras pistemies: Anton Levtchi
Paras maalintekijä: Tyler Morley
Tehokkain puolustaja: Brady Austin
Läpimurto: Samuel Salonen
Seuraa häntä: Waltteri Merelä
– Oman pojan paluu kotiin. Merelä pelasi viime kaudella selkeän läpimurtokautensa ollen ehdottomasti yksi Pelicansin kärkihyökkääjistä. Isokokoinen ja vahva, mutta silti hyvä luistelemaan ja suhteellisen tehokaskin. Kykenee sekoittamaan vastustajan puolustusalueen puolustuspeliä kamppailuvoimallaan. Jännittävä nähdä, miten kausi etenee ja pystyykö pysymään tehokkaana.
Floppaa odotuksiin nähden: Charles Bertrand
1. Helsingin IFK
Mielestäni Liigan paras kokonaisuus. Pelaajalistaa kun katselee, niin herää väkisinkin mieleen, että koskakohan Liigassa on viimeksi kasattu yhtä kova jengi? Ainakin, kun näin ennen kauden alkua asiaa katselee, niin ei toista yhtä kovaa tule edes heti mieleen. Erityisesti hyökkäyksen rakenne miellyttää omaa silmää eivätkä muutkaan osa-alueet juuri kalpene muiden kärkijoukkueiden vastaavista. Lähtökohtaisesti ainoana kysymysmerkkinä pidän päävalmentaja Ville Peltosta, jolla on melkoiset paineet. Tällaiselle ryhmälle kelpaa vain mestaruus, ja se on myös joukkueen ainut odotusarvo. Toki kysymysmerkiksi voidaan laskea sekin, että miten voi olla taas sellainen tilanne, että puolet joukkueesta on loukkaantumislistalla. Toivottavasti kierre helpottaa pian.
Omissa papereissani IFK:n on kolmen parhaan joukossa niin maalivahtiosaston, pakiston kuin hyökkäyksenkin osalta. Joukkueessa on oikeastaan kaikkea, mitä voisi odottaa. Jordan Schmaltz vaikuttaa erittäin hyvältä 2-way puolustajalta, ja uskon hänen olevan IFK:n pakiston selkäranka, kunhan vain pääsee kentälle. Jos Auvitu palaa viime visiitin tasolle, niin se on hieno asia koko Liigan kannalta. Pakisto on muutenkin varsin laaja. Erityisesti Kotkansalolta odotan paljon.
Hyökkäyksessä on valtavan paljon laadukasta maalintekovoimaa sekä Liigan kovin sentteriosasto. Koivistoinen-Broadhurst-Paajanen-Wirtanen-Väänänen on sitä luokkaa, josta yleensä voidaan vain haaveilla. Laitureilla on toistaiseksi ollut pientä jännitystä maalinteon suhteen, mutta eiköhän pian ala uppoamaan. Palolan kommentit Urheilulehden kausioppaassa vakuuttivat itseni siitä, että kova kausi on sieltäkin tulossa eikä jäähdyttelystä ole tietoakaan. Innalaa pidän liigan parhaimpana pelaajana, joten mielenkiintoista nähdä kumpi lopulta saa laatan useammin verkon perukoille – Innala vai Palola. Tämän lisäksi esille on nostettava kapteeniksi noussut Teemu Tallberg, joka on kehittynyt viime vuosina huomattavasti kiekollisessa pelaamisessa.
Paras pistemies: Jere Innala
Paras maalintekijä: Jere Innala
Tehokkain puolustaja: Joonas Lyytinen
Läpimurto: Kasper Kotkansalo
Seuraa häntä: Niilo Halonen – Hyvä maalivahti, monissa jengeissä voisi mennä jo ykkösvahtinakin. Muodostanee erittäin tasokkaan duon Garteigin kanssa. Läpimurto Liigan huipulle odotusarvona.
Floppaa odotuksiin nähden: Roni Hirvonen
Pistepörssin kärkikymmenikkö tehtaan takuulla:
- Tyler Morley
- Jere Innala
- Anton Levtchi
- Jarno Kärki
- Ville Leskinen
- Arttu Ilomäki
- Dominik Lakatos
- Eemeli Suomi
- Michael Keränen
- Olli Palola
Lähellä: Lukas Jasek, Kristian Kuusela, Saku Mäenalanen, Dave McIntyre, Petri Kontiola, Michael Joly, Eetu Koivistoinen
Pakkien pistepörssi sen sijaan on seuraavanlainen:
- Les Lancaster
- Vili Saarijärvi
- Axel Rindell
- Atte Ohtamaa
- Ryan Johnston
Lähellä: Joonas Lyytinen, Brady Austin, Thomas Gregoire
