Sarjataulukon mukaisesti seuraavat viisi:
10. Pelicans (6-3-9)
Tärkein pelaaja: Hannes Björninen Yllättäjä: Alexander Shchemerov Nukkuja: Jonatan Tanus
Pelicansin alkukausi ei ole ollut samanlaista ilotulista kuin viime kausi, ja tätä osasi vähän aavistellakin. Niin moni ydinpelaaja lähti ja vaihtuvuus oli muutenkin melkoista. Lahdessa on ehditty sytyttää jo pientä kriisinpoikastakin, kun runsasmaalinen tappioputki ehti venyä neljän ottelun mittaiseksi. Helpottava voitto tuli kuitenkin juuri ennen tauon alkua Vaasasta. Myös joukkueen apuvalmentaja Pasi Nurminen jättäytyi tappioputken aikana sivuun tehtävistään ja samalla päävalmentaja Niemisen kohtaloa alettiin spekuloida. Vaikea kuitenkaan nähdä, että Niemisen pesti loppuisi ennenaikaisesti. Uusi päävalmentaja on kuitenkin nyt valittu ja saatiin viimeinen sinetti sille, ettei Nieminen enää Lahdessa ensi kaudella jatka.
Joukkueen ongelmakohtina näin puolustuksen riittävyyden, etenkin heidän kykynsä tueta viime kauden tapaan Pelicansin hyökkäyspeliä. Joukkueen KHL-lainat Vorobei ja Shchemerov ovat suoriutuneet tästä keskinkertaisesti. Topi Jaakola ei yllätys yllätys ole se kiekollinen apu, mutta on ollut puolustuspäässä tärkeä johtaja. Koko loppukauden sivussa olevan Casmir Jurgensin puuttuminen on paha takaisku, eikä tilannetta yhtään helpota sekään, että Pavel Vorobei palaa takaisin KHL:aan. Alkukauden perusteella puolustus on riittämätön, eikä JYP:sta saapunut Ossi Ikonen ole tähän mikään ratkaisu. Kaiken lisäksi Pelicansin alivoima on ollut Liigan huonointa. Tsemppiä vaan Tomi Karhuselle.
Juhamatti Aaltonen ja Hannes Björninen kannattelevat hyökkäystä. Laaja hyökkäysarsenaali pitää huolen siitä, etteivät alkukauden loukkaantumiset vaikuta katastrofaalisesti joukkueen hyökkäystehoon. Olisi kuitenkin Pelicansin etu, että he voisivat peluuttaa laajaa hyökkäysmateriaaliaan kilpailullisesti, eikä loukkaantumisten pakottamana. Unkarilaishankinta Janos Hari aloitti kauden hyvin tuloksellisesti, mutta on nyt kuuden ottelun pisteettömässä putkessa. Ei ole mielestäni ihan ihannepelaaja Pelicansin systeemiin. Muista uusista hankinnoista Tanus, Nieminen ja Gymer eivät ole myöskään tuoneet sellaista tulospanosta, jota Lahdessa saatettiin odottaa.
Pudotuspelipaikan taistelu tulee olemaan Pelicansin osalta tiukka, eikä sitä tulla pelkällä henkisellä psyykkauksella selättämään.
9. SaiPa (8-2-9)
Tärkein pelaaja: Tomas Zaborsky Yllättäjä: Veeti Vainio Nukkuja: Jere Sneck
SaiPan alkukauden voidaan sanoa pistesaaliltaan onnistuneen. Runkosarjan tämän hetkinen sijoitus saattaa kuitenkin hämätä, on jotenkin vaikea nähdä pelaavan SaiPan olevan sijoituksensa arvoinen. Etenkin maalivahtien riittävä taso harmaannuttaa päävalmentaja Lehterän tyylikkäitä hiuksia. Ainakaan toistaiseksi Niclas Westerholm ja Karolus Kaarlehto eivät ole onnistuneet voittamaan pelejä lappeenrantalaisille, mutteivat varsinaisesti myöskään häviämään. Mielestäni Liigassa ei kuitenkaan voi pitkässä juoksussa menestyä ilman hyvää maalivahtia, eikä sellaista tällä hetkellä SaiPasta löydy.
Maalivahteja suurempi kysymysmerkki kauteen lähdettäessä oli ehkä kuitenkin joukkueen uuden ykkössentterin Teemu Ramstedtin pelillinen taso. Mielestäni Ramstedt on onnistunut ihan keskinkertaisesti ja on etenkin ollut heidän hyvässä ylivoimassaan tärkeä palanen. Jalka ei kuitenkaan oikein liiku ja vähän tuntuu siltä, että ilman Zaborskya Ramstedtin pistemäärä olisi aivan jotain muuta. Joukkueen kakkossentteriksi tituleeratun Micke Saaren kausi päättyi ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaa. Ruotsista saapunut John Persson on osoittautunut kelvolliseksi pelimieheksi ja on tehnyt joukkueestaan eniten maaleja. Myös Joni Nikko on löytänyt mainion maalivireen sekä Anssi Löfman on ainakin toistaiseksi pysynyt terveenä ja kyennyt auttamaan joukkuetta. Tuomas Kiiskisen visiitti jäi kuukauden mittaiseksi, eikä Dante Saliturosta ollut SaiPan omaksi Justin Danforthiksi. Jotain vahvistusta siis hyökkäyspäähän voidaan vielä odottaa.
SaiPa on mielestäni elänyt heidän hyökkäyspelistään, eikä puolustus ole varsinaisesti vakuuttanut. Vahvistusta tähän kuitenkin saatiin heti maajoukkuetauon alettua, sillä Växjössä kautensa aloittanut David Bernhardt saapuu lappeenrantalaisten takalinjoille. Puolustuksen johtajana on häärännyt Robin Salo, joka kellottaa illasta toiseen joukkueensa isoimmat minuutit. Loukkaantumisista kärsinyt Veeti Vainio on nyt pysynyt terveenä ja esittänyt vahvoja otteita etenkin kiekollisessa pelissä. Hänestä saattaa sittenkin tulla jääkiekkoammattilainen. KHL-hankinta Mario Grman näyttää vielä etsivän itseään, muttei nyt miksikään totaaliseksi flopiksi ole osoittautunut. Jere Sneck taas on pudonnut pelaavasta puolustuskuusikosta ja saa todennäköisesti alkaa pikkuhiljaa etsiä uutta osoitetta itselleen.
Ilman vahvistuksia arvelen SaiPan suunnan olevan vahvasti alaspäin, eivätkä pudotuspelit tule kuuloonkaan.
8. HPK (8-3-8)
Tärkein pelaaja: Cody Kunyk Yllättäjä: Valtteri Puustinen Nukkuja: Janne Tavi
Sensaatiomaisesti mestaruuden voittanut HPK on pysynyt vahvasti keskikastissa läpi alkukauden, ja aika vaikea heiltä on sen enempää odottaakaan. Alkukauden perusteella puheet mestaruuden uusimisesta voidaan mielestäni lopettaa. Hyvä valmentaja mutta rajallinen materiaali ei vain yksinkertaisesti toistamiseen riitä. Etenkin kun se on toistaiseksi vaikuttanut heikentyneen.
Cody Kunykin pelipaita vaihtui mutta taso on pysynyt ennallaan. Joukkueen ykkössentteri, jonka ketjut ovat pääosin vastanneet tuloksenteosta. Valtteri Puustinen on yllättänyt kaikki housut kintuissa. Häneltä voidaan odottaa Jere Innalamaista tarinaa kuluvalle kaudelle. Innala itse aloitti kauden hieman vaisusti, mutta taisi vaihtaa lennosta vaisuutensa slovakkijätti Filip Krivosivik kanssa. Philippe Cornet saa Kunykin ohella eniten peliaikaa hyökkääjistä ja tekee siinä ohessa tasaista tulosta. Playoffeissa huimat kuusi maalia tehneen Janne Tavin alkukausi on ollut pettymys, eikä keväällä loistaneelta Niclas Luceniukseltakaan ole nähty samanlaisia otteita.
Turusta paremman pelipaikan perässä saapunut Elmeri Eronen on ottanut paikkansa joukkueen ylivoiman ykköspuolustajana ohi Petteri Nikkilän. Saa pelata nyt sellaisessa roolissa, jossa hänen kuuluukin. Puolustusta vahvistettiin kesken alkukauden myös toisella turkulaishankinnalla: Santeri Lukalla. Turussa homma ei hänen osaltaan oikein lähtenyt, joten ehkä Hämeenlinnassa nostattaa profiiliaan Erosen tavoin. HPK’n puolustus alkaa näyttää hyvältä. 72,22% alivoima taas ei.
Joona Voutilainen on korvannut ajoittain ihan hyvin Larmin jättämää aukkoa, mutta samantasoisesta maalivahdista ei mielestäni voida ainakaan vielä puhua. Tähän asti HPK on vaihtanut maalivahtia yhteensä kolme kertaa, joka on tässä vaiheessa kautta aivan liikaa, kun kyseessä on ollut nimellinen ykköstorjuja. Riittämätön maalivahtipeli saattaa olla loppukauden suurin ongelma.
Kaiken kaikkiaan uskon HPK:n pysyvän keskikastissa läpi kauden. Kuuden sakkiin menevät joukkueet vaikuttavat ainakin toistaiseksi muutaman napsun verran paremmilta.
7. Ilves (9-1-8)
Tärkein pelaaja: Eemeli Suomi Yllättäjä: Matias Maccelli Nukkuja: Ville Kolppanen
Kovat ennakko-odotukset ja menestyspaineet olivat koitua tamperelaisten kohtaloksi. Kausi alkoi viiden pelin tappioputkella ja kuudennen tappion jälkeen päävalmentaja Karri Kivi sai lähteä. Tilalle nostettiin apuvalmentaja Jouko Myrrä, jonka johdolla menestysjuna saatiin käännettyä takaisin oikeille raiteille. Ilves porskuttaa nyt seitsemän pelin pisteellisessä putkessa ja on kiivennyt sarjataulukon hänniltä taistelemaan suorasta pudotuspelipaikasta.
Väitän, että Ilveksen suunta olisi muuttunut myös ilman valmentajanvaihdosta. Alkukauden ohjelma ei ollut helpoin mahdollinen, eikä nuori joukkue ollut missään nimessä siinä vaiheessa optimaalisesti sisään ajettu. Lukas Dostalin ollessa NHL-harjoitusleirillä maalin suulla vastuuta kantoi Ruotsista saapunut Ville Kolppanen, jonka alkukauden tilastot ovat aika karua katseltavaa. Puolustuskuusikosta puolet olivat uuden pelisysteemin edessä, eikä uusien hyökkäyskemioiden löytämistä voida muuten nopeuttaa kuin pelaamalla.
Kapteeni Suomi sai tutun tutkaparinsa Arttu Ruotsalaisen takaisin vierelleen ja viime kauden tappavan tehokas ketju on taas kasassa. Robert Leino on jatkanut Tampereella siitä mihin Hämeenlinnassa jäi. Lassi Thomsonista ja Matias Maccellista tullaan kuulemaan vielä paljon. Joose Antonen pelaa jälleen vahvaa syksyä, toivottavasti tahti ei viime kauden tapaan hiivu kevättä kohti mentäessä. Antti Saarela on ollut sivussa loukkaantumisten vuoksi, muttei ainakaan toistaiseksi ole lunastanut häneen kohdistuvia odotuksia. Lisäksi puolustus on kärsinyt viime peleissä loukkaantumisista, mutta tuloksellisesti se ei ole näyttänyt haittaavan.
Ilves on nyt alkanut osoittamaan olevansa kaikkien ennakko-odotusten arvoinen joukkue. Kautta on vielä paljon jäljellä, mutta mielestäni jalkaa voi alkaa pikkuhiljaa nostella jo jarrulta.
6. HIFK (7-5-6)
Tärkein pelaaja: Teemu Turunen Yllättäjä: Sebastian Dyk Nukkuja: Frans Tuohimaa
On jäänyt alkukauden tahmeuden vuoksi kärkisijoilta jo 16 pisteen päähän, mutta onnistui nostattamaan itsensä kuuden parhaan joukkoon maajoukkuetaukoon mennessä. Minimitavoite oli varmasti tämä, mutta parempaa materiaalin vuoksi varmasti odotettiin. Loukkaantumiset tuntuvat olevan HIFK:n jokavuotinen ongelma, eikä alkukausikaan ole siihen mikään poikkeus ollut. Muuttuvat ketjukaverit ja vaihtuvat pakkiparit hankaloittavat pelitavan rutinoimista, mikä varmasti on osasyy HIFK:n ajoittaiselle pelilliselle hankaluudelle.
Joukkueen uudet hankinnat ovat Frans Tuohimaata lukuun ottamatta vähintäänkin ihan kohtalaisesti onnistuneet. Teemu Turusen ja Otto Paajasen johtama ketju on ollut viime kauden tapaan joukkueensa kantava voima. Ruotsalaishankinta Sebastian Dyk ajelehtii välillä varjojen rajamailla, mutta on tehnyt kuitenkin kiitettävää tulosta. Lahtelaishankinnat Mikko Kousa ja Jesse Saarinen ovat ehkä olleet ripauksen heikompia kuin viime kaudella, muttei heidän panoksensa mitenkään huonoa ole siltikään ollut. Viikko sitten joukkuetta vahvistamaan saapunut Michael Keränen ei oikeastaan ole näyttänyt vielä mitään, onkin mielenkiintoista seurata millainen Keräsen kausi tulee olemaan, kun hänet vihdoin HIFK saatiin – muutaman kauden viiveellä toki. Anton Lundell on kärsinyt heikoista hyökkäyspään ketjukavereista, minkä vuoksi on pysytellyt poissa otsikoista. Tulevan kesän kärkivaraukselle toivoisi kunnollista näyttöpaikkaa esimerkiksi Dykin, Turusen tai Saarisen keskeltä. Iikka Kangasniemi on jälleen ollut loukkaantuneena, eikä hänen varaansa voi näemmä oikein mitään sen enempää rakentaakaan.
IFK päätti vahvistaa puolusta myös entisestään hankkimalla Joonas Järvisen. Heillä on täten kymmenkunta puolustajaa laittaa jäälle, eikä silti tunnu löytyvän toimivaa kuusikkoa. Frans Tuohimaa ei myöskään ole ollut niin hyvä kuin hänestä voitiin odottaa. Atte Engren aloitti kauden hyvin, mutta on ollut nyt loukkaantuneena, jonka vuoksi Tuohimaata on peluutettu enemmän kuin oli tarkoitus. Mielenkiintoista, ettei lainavahdiksi hankitulle Andreas Bernardille ole lainkaan annettu mahdollisuutta.
IFK varmasti vielä parantaa, mutta alkuennakkoni mukaisesti runkosarjan kärkipaikoille ei varmaankaan ole enää mahdollisuuksia. Menee kuitenkin kuuden joukkoon.
liiga.fi