En sitten jaksanut kirjoitella mitään ennakkokatsausta, joten laitetaan tänne omat arviot voimasuhteista:
A Kärpät
A Tappara
A HIFK
_____________
B Ilves
B Lukko
B- JYP
____________
C+ HPK
C Pelicans
C TPS
____________
D+ Sport
D KalPa
D Ässät
D Saipa
D KooKoo
D- Jukurit
Yleistä:
Toisin kuin monilla aikaisemmilla kausilla, nyt ei ole selkeää ennakkosuosikkia Liigan kärkeen. Kärkikolmikko erottuu kuitenkin muista: Kärpät, Tappara ja HIFK ovat materiaalin puolesta hyvin lähellä toisiaan. Mikäli mestari löytyy tämän kolmikon ulkopuolelta, sen voi ainakin allekirjoittaneen mielestä noteerata yllätyksenä.
Kärkitrion takana on kuitenkin tasaista. En lähde kiistelemään, mikäli jonkun mielestä sijat 4-10 tulisi luokitella aivan toisin. Oma näkemykseni on kuitenkin se, että ryhmän B joukkueet ovat todennäköisimpiä haastajia, kun taistellaan Kanada-maljasta. Suorat pudotuspelipaikat ovat varmasti tiukan taistelun kohteena, joten olisi suoranainen ihme, mikäli voimasuhdeluvut eivät hieman eläisi kauden mittaan.
Ryhmän C joukkueet ovat potentiaalisia pudotuspelijoukkueita, mutta niitä riivaavat heikkoudet jollakin yksittäisellä osa-alueella. Pelicansin kohdalla on selvää, että puolustus muodostaa merkittävän kysymysmerkin menestyshaaveille. Sama ongelma riivaa vaasalaisia, joilla on erittäin iskukykyinen hyökkäys mutta heikko pakisto. HPK:n voisi periaatteessa arvioida top-6-joukkueeksi, mutta itse uskon, että mestaruuskrapulan ja muutamien menetysten (etupäässä Larmi) vaikutus tulee olemaan liian suuri. Pitkin viime kautta arvioin Kerhon olevan vain niukasti kuuden joukossa, enkä näe, että arviota pitäisi radikaalisti muuttaa satumaisten pudotuspelien takia. Runkosarja on hikinen taival, jonka aikana materiaalin laajuus ja tekemisen taso punnitaan. Saa nähdä, pystyykö Pennanen jatkamaan hyvää draivia.
D-kategoria edustaa arvioissani joukkueita, joiden lähtökohtainen tavoite on yltää sääliplayoffseihin. Sport on tässä selkeästi potentiaalisin joukkue, mutta puolustus oli hirveää katseltavaa viime kaudella eikä merkittäviä parannuksia ole tehty. Sport on kuitenkin kategorian kovin joukkue, joka saattaa kolkutella hyvällä tuurilla jopa paikkaa kuuden sakkiin.
Joukkueanalyysit:
1. Kärpät
Puljun myötä ykkössuosikki runkosarjan voittajaksi. Mamban dynamo pauhaa tasaisemmin kuin kilpailijoilla. Menestymisen kulttuuri ja organisaation resurssit mahdollistavat heikkouksien paikkaamisen. Puolustus on heikentynyt aavistuksen, mutta on edelleen Liigan kärkeä. Maalivahtiosasto saattaa olla ratkaiseva palanen: onnistuuko Rybar? Hyökkäyksessä on myös aikamoista pappaenergiaa, kun sekä Jokinen, Pesonen että Pyörälä aloittavat ties monnenko kauden Oulussa. Pieniä kysymysmerkkejä on ilmassa sen suhteen, onko joukkue rakenteellisesti tasapainossa. Aiemmilla kausilla veteraanit ovat olleet lähinnä mausteena mukana, nyt he miehittävät tärkeimpiä ruutuja.
2. Tappara
Ei ole mielestäni heikentynyt viime kaudesta ollenkaan. Hyökkäys on täyttä priimaa, eikä puolustuskaan juuri häviä kilpailijoille.Morley on huippuhankinta ykkösketjuun ja saattaa taistella pistepörssin voitosta. Bertrand pussittaa takuuvarmasti vähintään 20-25 häkkiä. Maalivahtiosasto on hivenen kysymysmerkki, koska Heljanko ei aivan vakuuttanut viime kaudella. Rautakorven diesel saattaa syttyä hitaasti, mutta kauden edetessä Tappara kipuaa kärkikahinoihin. Todennäköinen finaalijoukkue (kaatanee Lukon välierissä).
3. HIFK
Helsingissä on taas tiukka nippu tähtiä, mutta miten on valmennuksen laita? Viime kaudella joukkuepeli ei skulannut (höhöö), vaikka ruorissa oli kokenut Selin. Loppukaudesta vaihto Pikkaraiseen tuotti välieräpaikan, minkä vuoksi valmennuksella on nyt työrauha. Hyökkäyksessä katseet kohdistuvat kärkihankintoihin (Turunen, Paajanen, Saarinen), joilta voi aiempien starojen (Kangasniemi, Lyytinen) ohella odottaa aikamoista karusellia. Maalivahtipeliä on kohenneltu viime kaudesta, kun SaiPasta naarattiin Tuohimaa. Anton Lundell saattaa lyödä läpi kunnolla, mikä tarkoittaa runsaasti pisteitä ja hyvää kahden suunnan lätkää.
En löydä pelaajamateriaalista heikkouksia. Odotan, että HIFK pelaa voitokkaasti etenkin kotona, mutta joukkueen hioutumisen suhteen on kysymyksiä ilmassa. Uskonkin petolauman jäävän vasta kolmanneksi. Kaikki kotiedusta heikommat sijoitukset ovat kuitenkin tällä materiaalilla pettymyksiä.
4. Lukko
Sijoitan oman joukkueeni aika korkealle, mutta en mielestäni perusteetta. Viime kaudella Virran pelisysteemi alkoi vihdoinkin potkia, minkä vuoksi Lukko pelasi suurimman osan kaudesta top-4 -kiekkoa. Harmi kyllä, paletti oli syksyllä pahasti sekaisin, ja samaan katastrofikiekkoon palattiin aivan runkosarjan loppumetreillä. Pelillisesti olin kuitenkin vakuuttunut suurimman osan ajasta. Nyt hyökkäyskalustoa on vahvistettu täsmähankinnoilla (Westerholmit + Elo), ja samalla on näytetty ovea vanhoille luudille (Keränen, DeFazio, Ilomäki), joiden panos joukkueen eteen ei aina tyydyttänyt. Puolustus on lähtökohtaisesti kohtuullisen kova, mikäli Reunanen ja Heinola palaavat. Jos näin ei käy, Lukolla saattaa olla tekemistä kuuden joukkoon pääsemisen suhteen.
5. Ilves
Kiven joukkuetta on suitsutettu pitkin kesää ja alkusyksyä, eikä syyttä. Koossa on Liigan mielenkiintoisin joukkue. Viime kaudella Ilves pelasi vauhdikasta ja aktiivista kiekkoa, enkä usko, että tähän tulee muutosta. Maalivahtipeli on ennakkoon Liigan parasta. Puolustukseen on tehty muutama loistohankinta (Maalahti, Elorinne, Peltola), joten se kestää jo vertailun muihin top-6 -jengeihin. Hyökkäys on pitkälti sama kuin viime kaudella, mutta nyt mukana on useita potentiaalisia läpimurtopelaajia (Macelli, Saarela, Vainionpää, Päkkilä). Ongelmia saattaa tuota kärkipelaajien laatu, mutta Arttu Ruotsalainen saattaa palata paikkaamaan sitä osastoa.
Kaiken kaikkiaan monipuolinen joukkue, jonka pelaajat ovat menossa urallaan eteenpäin. Tässä piilee kuitenkin myös Ilveksen suurin heikkous: löytyykö nuoresta ryhmästä johtajuutta? Kiven harteille on nyt ladattu lähes messiaaninen aura, vaikka Ilves ei ole aiemmillakaan kausilla yltänyt edes kuuden sakkiin. Kausi on pitkä ja kivinen (hehee), joten jokainen joukkue kaipaa myös johtavia luottopelaajia. Ilveksellä tämä osasto on suhteellisen kapea. Ennakkoon silti playoff-joukkue.
6. JYP
Tämä on ehkä ristiriitaisin valintani. JYPin papat olivat pahasti kohmeessa viime kaudella, ja lopulta Merikivi saikin lähteä visioineen muualle. En usko nopeisiin kurssin muutoksiin, mutta näen tässä joukkueessa kuitenkin hyödyntämätöntä potentiaalia. Immonen on edelleen helvetin hyvä niin aloituksissa, pelin johtamisessa kuin ylivoimallakin. Tuppurainen on hidastunut, mutta osaa yhä pisteiden teon. Laurikainen on mielestäni top-3 -maalivahti, ehkä jopa Liigan paras. Tähän kun lisätään ripaus kokemusta (Hytönen, Louhivaara, Mäenpää) ja nuorta talenttia (Honka, Vainio), koossa on iskukykyinen ryhmä. Kyse onkin nyt siitä, saako uusi valmentaja Tirkkonen ulosmitattua kaiken sen, mitä ennen viime kautta povattiin välieräjoukkueeksi.
Alkuun sapluuna saattaa olla hukassa, mutta uskon kokeneen ryhmän parantavan kauden loppua kohden. Viime kaudella JYP hävisi otteluja yhdellä maalilla; jos nuo tasaiset matsit saadaan käännettyä, Jyväskylässä pelataan ensi keväänä pudotuspelejä.
7. HPK
Hämeenlinnalaisilla on lähtökohtaisesti paras valmennustiimi takanaan. Viime kauden ihmettä ei siedä vähätellä. Näen kuitenkin, että tämänkautinen joukkue on materiaaliltaan heikompi. Larmi on korvattu Voutilaisella, mikä on selkeä heikennys. Poissa ovat myös Turunen, Leino, Paajanen, Almari sekä Lindgren. Korvaajiksi on hankittu laatua SaiPasta (Kunyk) ja TPS:stä (Eronen), mutta tulijat eivät ole läheskään lähtijöiden veroisia. Kerholla on kuitenkin hyviä nuoria pelaajia (Innala, Puustinen) ja vähän kokeneempia luottoratsuja (Friman, Nikkilä, Cornet, Lucenius), joten oikealla valmennuksella hämeenlinnalaisten pitäisi taistella suorasta pudotuspelipaikasta viime vuoden tapaan.
8. Pelicans
Moni saattaa rankata lahtelaiset ylemmäs ja ihan perustellustikin. Itse näen, että viime vuoden lento ei enää jatku. Puolustuksesta on kärki (Kousa, Kaski) kadonnut, eivätkä korvaajat ole riittäviä. Pakisto on ennakkoon arvioituna niin heikko, että se saattaa heikentää koko viisikon pelaamista. Hyökkäyksessä on edelleen paljon laatua (Björninen, Aaltonen, Ylönen), mutta leveys on pieni kysymysmerkki. Löytyykö täksi kaudeksi roimasti tasonnostajia? Maalivahtipeli on pistetty kerralla kuntoon (Karhunen), joten sen suhteen ei ongelmia pitäisi olla. Veikkaan, että Pelican kamppailee kovasti kuutospaikasta mutta jää lopulta sääleihin.
9. TPS
Huono aura ympäröi Turkua jo ihan ilman Monsterimonnin Hummpub-sekoilujakin. Kaskinen on epäsuosittu eikä vaikuta tuloksellisesti pätevältä tyypiltä johtamaan menestyspaineiden riivaamaa Palloseuraa. Hyökkäyksen kapellimestari Filppula jatkaa Turussa, mutta nyt hänellä on vähemmän tulitukea kuin viime kaudella. Sairasteluista kärsinyt Korpikoski sekä Zach Budisch ovat avainrooleissa. Puolustukseen on haettu ruotsalaisväriä Windlertin ja Larssonin muodossa. Heiltä edellytetään onnistumisia, mikäli joukkue aikoo mennä pitkälle.
Näen Tepsin materiaalin aika kapeana, ja kun ottaa huomioon valmennukselliset ongelmat, on TPS yksi potentiaalisimmista floppiseuroista. Tämä sanottua, on mahdollista, että TPS myös yllättää positiivisesti. Kaikki riippuu nyt siitä, saako Kaskinen laitettua suojattinsa ruotuun, vai meneekö kaikki paukut auktoriteetin vahvistamiseen.
10. Sport
Vaasalaiset olisi mukava sijoittaa korkeammalle, mutta puolustusta katsellessa realismi painaa päälle. Viime kaudella eniten maaleja (205) päästänyt joukkue ei ole pakiston osalta mainittavista kohentunut. Seigo on aika takuuvarma hankinta muttei mikään ihmemies. Paljon on myös Nevalaisen ja Viljasen harteilla, ehkä liikaakin. Hyökkäys on edelleen iskukykyinen: Kallela, Kala-Antti ja Talaja painoivat jo viime kaudella häkkejä, joten miksei sama jatkuisi kun vauhtiin on päästy. Taustalla kärkkyvät myös Ainali, DeSousa ja Erkinjuntti. Vidgren oli hyvä haku Lukosta ja tulee yllättämään monet positiivisessa mielessä. Asplund on takuuvarma veteraani, joka luutii molempiin suuntiin. Oikeastaan tämä hyökkäys on ennakkoon helvetin kova. Sportin kohdalla kysymys on kuitenkin siitä, onko kahden suunnan peli balanssissa. Mikäli viime kauden hurlumhei jatkuu, vaasalaiset joutuvat tyytymään sääliplayoff-paikkaan.
11. KalPa
Kuopiolaistunut joukkue aloittaa ensimmäisen kautensa Miettisen alaisuudessa. Muutamia kärkipelaajia on häipynyt, mutta tilalle on tullut ihan kohtuullisia kaappauksia (Keränen, Järvinen, Pitkänen). Moni luottomies (Kantola, Jokinen, Lappalainen) myös jatkaa. Puolustus on ohut ja epävarma. Paljon onkin tähtivahti Kilpeläisen harteilla. Uskon Kilpeläisen olevan edelleen Liiga-tasolle huippuvahti, mutta kaikkea hänkään ei voi pelastaa. Kuopiolaiset saattavat jumittua "rebuild"-vaiheeseen ja hiihdellä runkosarjan läpi ilman mainittavaa menestystä. Tavoite on varmasti asetettu sääliplayoffseihin, jonne pääseminen ei ole mahdoton savotta.
12. Ässät
Täytyy myöntää, että en tiedä porilaisten tämän kauden joukkueesta ihan hirveästi. Viime kauden katastrofin jälkeen valmennukseen on hankittu kokenut Selin, joka lähtee nyt luotsaamaan altavastaajajoukkuetta. Hyökkäyksessä Spinkin veljeksiltä odotetaan paljon. Potentiaalisia läpimurtopelaajiakin löytyy (Killinen, Kivenmäki), mutta riittääkö leveys? Lähteenmäen ja Tiivolan tehtäväksi jää tukea nuorten hyökkääjien kokonaisvaltaista pelaamista. Pakistossa luuttuaa tuttuja nimitä (Marttinen, Taimi), mutta puolustuksen syvyydestä ei ole oikein takuita. Avainpelaajien loukkaantumisiin ei ole juuri varaa. Maalivahtiosaston on mielestäni ennakkoon kunnossa: Daniil Tarasov on lupaava veskari, eikä Aittokalliokaan ole hassumpi kakkonen. Kilpailuakin saattaa syntyä, jos Tarasovilla ei jostain syystä koppi tartu.
Ässät ei ole missään nimessä umpisurkea joukkue, mutta viime kauden jäljiltä pitää aika paljon tapahtua, että porilaiset yltäisivät playoffseihin. Tavoitteena lienee eheä kausi ja ehkä sääliplayoffsit.
13. SaiPa
Lappeenrannassa ovat kylmät tuulet puhaltaneet viime aikoina. Lehterän johdolla peli oli ajoittain aika hirveää katseltavaa, vaikka tuloksellisesti SaiPa roikkui keskikastissa koko viime kauden. Nyt materiaali on merkittävästi heikentynyt. Maalilla aloittaa lupaavia otteita väläytellyt Westerholm, jolla on hyvänä kirittäjänä Kaarlehto. Kummallakaan ei ole vielä vahvoja näyttöjä Liiga-tason ykkösvahdin roolista.
Seurajohto on pistänyt hyökkäyksen osalta kaikki munat samaan koriin, kun sekä Zaborsky että Ramstedt suuntaavat kaakkoon. Pisteitä on varmasti luvassa, mutta riittääkö tällainen nimekäs tandem korjaamaan hyökkäyksen muut vajaavuudet? Ramstedtin aiempi visiitti Raumalla näytti, että taitoa on vaikka muille jakaa, mutta ajoittain meno oli verkkaista. Vaikutti siltä, että Ramu ei ehkä ole se kaikista uhrautuvaisin johtaja, joka laittaa kroppaa likoon ja raastaa alivoimalla.
Puolustuksesta on lähtenyt pari kulmakiveä (Kichton, Maalahti), joten paljon on laskettu mm. Robin Salon kehityksen varaan. Aiemmin nähtiin jo, että Salo saattaa ottaa ratkaisijan roolia, mutta miten sujuu oman maalin edustan suojaaminen? Puolustuksessa ei ole liikaa kärkiosaamista. Etenkin Riikola ja Kojo saattavat olla aikamoisia pujottelukeppejä kärkijoukkueille.
14. KooKoo
Nuorten maajoukkueessa menestynyt Jussi Ahokas aloittaa ensimmäisen kauden Kouvolassa. Pelaajamateriaali on heikko mutta kapea. Strömvallin kaltaisia timantteja täytyy hioutua Ahokkaan opeissa, mikäli joukkue mielii menestyä. Hakulinen breikkasi viime kaudella ja on kärkihyökkääjä yhdessä Haatajan kanssa. Pakistossa katseet kääntyvät Matthew Caitoon, jonka on onnistuttava molempiin suuntiin. Jos jokin osa-alue on KooKoolla kunnossa, se on ehdottomasti maalivahtipeli. Haukeland pelasi erinomaisen kauden Turussa ja on vedenkestävä ykkösvahti tähän liigaan. Puolustusta katsellessa herää kuitenkin kysymys, onko norjalaisen varaan laskettu liiaksikin.
Kympin sakkiin pääseminen on tälle joukkueelle työn ja tuskan takana, muttei kuitenkaan mahdottomuus. Nuorta Joonas Odenia kannattaa seurata, sillä hän väläytteli jo viime keväänä.
15. Jukurit
Harmittaa vähän sijoittaa mikkeliläiset pahnanpohjimmaisiksi, mutta materiaalin perusteella näin nyt vain on. Etenkin puolustus vaikuttaa aikamoiselta reikäjuustolta, joten Rajaniemellä tulee maalin suulla hikinen kausi. Juhana Aho ei ole oikein vakuuttanut ja jäänee luukkuvahdiksi. Hyökkäys ei ole oikeastaan mahdottoman huono, sillä Partanen on edelleen erinomainen maaliruisku, ja hänen rinnallaan on laatua Pereskokovin muodossa. Piitulainen ja Roine edustavat kokeneempaa kaartia, jolta odotetaan tasaista pistetahtia ja kahden suunnan peliä. Ulkomaalaishankinnat Weigel ja Sarault saattavat olla hyviä täsmähakuja.
Odotan, että Jukurit on ns. "mainettaan parempi" ja tulee raastamaan puolustavalla pelitavallaan monien joukkueiden hermoja. Jos kaikki menee nappiin, joukkue saattaa taistella kymppisijasta, mutta uskon mikkeliläisten ennen pitkää vajoavan kohti häntäpäätä.