Ei Manner mitään vuoden sisäänajovaihdetta tarvinnut. On kuitenkin mahdollista, että Rautakorpi tarvitsee ja johdattaa nyt joukkueensa menestykseen.
Kärpät oli aivan lapanen 2016-2017 ja sitä faktaa ei kyllä pääse karkuun mitenkään. Se, että Kärppien peli parani loppukaudesta (pitää paikkansa) ja se selvisi ylipäätään sääleihin todennäköisesti johtui juuri siitä, että Manner siirtyi ajamaan pelitapaa joukkueessa ja Suikkanen jäi seuraamaan päältä.
Mannerin näytöt on kiistattomat, mutta nyt pitää kuitenkin muistaa, että kauden päätavoite on playoffseissa. HIFK oli sanalla sanoen heikko 2016-2017 ja HIFK pyyhki Kärpillä playoffseissa lattiaa voittaen sarjan suoraan 2-0. Toki se on lyhyt sarja, mutta siinä vaiheessa Kärpät ei missään nimessä ollut edes Mannerin pelitavalla valmis.
Toisaalta vaikka Mannerin näytöt valmentajana on aivan kiistattomat niin nyt oikeasti pitää muistaa se tosiasia, että viime kautta edelsi Kärpille hyvinkin epätyypillinen pitkä treeniaika, jota ei yleensä ole ollut. Manner oli aloittanut pelitavan viemisen jo 2017 + Suikkanen ei ollut Kärppiin puolustamaan mestaruutta. Suikkasen piti aloittaa uusi projekti, joka varsin nopeasti muuttui pannukakuksi. Manner oikeastaan käytti ajan hyödykseen ja mietti kuvioita jo valmiiksi, millä askelmerkeillä lähdetään tekemään sitä uutta projektia tai jatkamaan Marjamäen viitoittamalla tiellä.
Kuitenkin 2016-2017 mahalasku, pitkä treeniaika + poikkeuksellisen onnistuneet hankinnat, jotka vielä breikkasivat aivan huipputasolle kauden edetessä tekivät Kärppien viime kauden mahdollisiksi. Siellä oli tehty oikeita asioita ja Manner käytti kaiken ajan hyödykseen. Mestaruus vaatii aina myös suuria yksilötason steppejä, joita Kärpissä tuli aivan läjäpäin.
Rautakorpi taas tuli Tapparaan puolustamaan mestaruutta ja hän lähti yllättävänkin paljon sorkkimaan Tapolan erittäin toimivaa pelitapaa. Odotin itse asiassa Rautakorvelta maltillisempaa lähtöä uuteen projektiin Tapparassa, mutta hän lähtikin tuomaan aivan toisenlaista pelitapaa kuin odotin. Joukkueen johtavat pelaajat näytivät koko kauden kärsivän kasvukivuista - vaikka Kuusela & Peltola ovatkin loistavia tapparalaisia liidereitä niin heikoilla hetkillä kapteenisto tuntui osoittavan enemmän siihen suuntaan, että palattaisiin Tapolan askelmerkkeihin. Joku idea Rautakorvella kuitenkin oli, koska hän peluutti valitsemaan pelitapaa todella jästipäisesti koko syksyn. Tappara tuntui löytävän oikean pelitavan aina juuri ennen taukoja: esim. ennen syksyn maajoukkuetaukoja peli tuntui kulkevan jopa erinomaisesti. Tauolta palasi aivan hirveä Tappara joka kerta; jalat oli jäänyt jätkiltä johonkin ja samalla pelitapa oli peräti typerä. Tappara pelasi hidasta kiekkoa, jossa äijien aivotoiminta ei siinä tilanteessa missään nimessä ollut parhaimmillaan eli väsyneenä (ilmeisesti legendaarisia treenjä tauoilla) jolloin syöttöpelistä ei tuntunut tulevan yhtikäs mitään.
Pahimmillaan Tapparan peli oli marraskuussa, kun jätkät pinkoi ekassa erässä aivan hulluna: juostiin kiekon perässä koko ajan ja heti, kun joku sai kiekon niin eteenpäin ja dumppia päätyyn ja loput perään. Tappara käytti ekassa erässä suhteettomat määrät energiaa ja väsyi pelin loppua kohti, koska päätydumppauksilla ei päästy ollenkaan maalipaikoille. Pelattiin näennäisnopeasti, mutta kiekko ei auttanut yhtään. Pelaajat väsy ja Tappara ei päässyt sektoriin. Rautakorven hyökkäyssapluunasta puuttui koko kauden ns. hyökkäysalueella sisälle pelaaminen. Tapolan Tappara tuotti maalintekopaikkoja lyhyillä syötöillä aivan parhaaseen sektoriin liukuhihnalta. Rautakorven Tappara pyöri kulmissa ja yritti kulmissa nopeasti kiekkoa liikuttamalla saada vastustajan viisikon väsyksiin, onnistuen tässä todella harvoin. Kukaan ei mennyt sisälle, kaikki olivat siellä reunoilla. Sieltä ei maaleja tehdä.
Kun ne korjaustoimenpiteet jossain vaiheessa aloitettiin niin jotain ehdittiin tekemään, mutta ei nyt alkuunkaan riittävästi. Ja jos valmennus ei näistä olisi oppinut niin ihmettelen. Tuskinpa nähdään ensi kaudella "raikasta" Tapparaa, joka ei tarvittaessa hidasta peliä ja vedä tiiviillä viisikolla.
Sivuhuomiona se, että Zaborsky on aika loistava esimerkki pelaajasta, josta ei ole joukkueelle juuri mitään iloa, jos kiekkoja ei saada toimitettua lähelle maalia. Jos katselee jotain Zaborskyn menneitä maalikimaroita ja vaikka ihan aikaa IFK.ssa niin Zaborsky tekee lähes kaikki maalinsa suoraan maalin edestä tai kahden metrin säteellä sektorista. Zaborsky ei yllättäen Tapparan hyökkäyssapluunalla päässyt juurikaan pisteille, kun Tappara ei pelannut sinne keskelle niitä kiekkoja. Zaborsky on aika hyödytön, jos hän ei ole ikinä kiekollisena tekosektorilla. Playoffseissa Tappara sai KalPaa vastaan kiekkoja keskelle ja Zaborsky oli muutaman kerran ns. käsi pystyssä siellä.