Liigajoukkueiden voimasuhteet kaudella 2013–2014

[Tervalammen Tynamo]

Fyysisyys ja joukkueen sytyttäminen sekä johtajuus ovat hyviä ominaisuuksia, mutta mielestäni Marjamäki ei näissä ominaisuuksissa ole aivan niin suvereeni kuin hänen arvostuksensa antaisi ymmärtää.

Kuitenkin tuo "voittaja" sekä "voittajakarisma" kuulostavat hieman erikoiselta siinä suhteessa, että Marjamäki ei ole tainnut koskaan voittaa oikeastaan yhtään mitään - varsinkaan suuremmassa roolissa?

Tähän on aivan pakko kommentoida. Ilveksen kahden viime kauden otteluista 95 % nähneenä ei voi muuta kuin nostaa hattua Marjamäen esityksille. Joukkue on ollut sarjan pohjamudissa, mutta on niitä voittojakin tullut. Masilla on ollut todella suuri rooli joukkueen sytyttämisessä, jäähyjen hankkimisessa vastustajalle, fyysiessä pelissä (taklaukset, rouhinta maalin edessä, agitaattorin rooli) sekä osin tehojenkin muodossa. Kahdelta vime sesongilta piste ka. on ~0,5/peli. Se on ihan hyvä arvo Marjamäen roolissa pelaavalle pelaajalle.

Eli nimenomaan joukkueen johtamisessa ja sytyttämisessa Marjamäki on ehdottomasti liigan terävintä kärkeä - sekä teoin että sanoin. Jos olisi täysin terve, menisi melkeinpä minkä liigajengin ykköskenttään vain. Kahden muun kaverin pitäi vain olla hieman kiekollisempia.

 

[kananlento]

Mielestäni kokonaisuutena Ilves ja SaiPa tulevat ensi kaudella siis painimaan melko samoilla sijoilla, ja samaa mieltä tuntuu olevan moni muukin. Nuo täsmälliset sijoitusveikkaukset ovatkin sitten ihan täyttä arpapeliä, juurikin viime kauden SaiPa näytti mikä merkitys tällä tilastoviilauksella käytännössä on.

Olen käytännössä koko viestistä samaa mieltä. Samoista sijoista nämä joukkueet taistelee. Molemmilla on saumat playoffeihin, mutta vähintään yhtä todennäköistä on, että joukkueet ovat viimeisen kolmen joukkueen ryppäässä. Viime vuosien perusteella SaiPa on todennäköisempi joukkue yllättämään positiivisesti ja Ilves taas negatiivisesti. Sitä ei kai kukaan voi kiistää. Ilveksen kannattajana tässä on kuitenkin pakko toivoa, että se kelkka tänä vuonna kääntyy kun nyt on vihdoin saatu ns. pohjat organisaatiossa kuntoon.

Fyysisyys ja joukkueen sytyttäminen sekä johtajuus ovat hyviä ominaisuuksia, mutta mielestäni Marjamäki ei näissä ominaisuuksissa ole aivan niin suvereeni kuin hänen arvostuksensa antaisi ymmärtää. Liigassa kuitenkin on muitakin samantyyppisiä - ja jopa tehokkaampia - pelaajia kuin Marjamäki, mutta ei heitä oikein tunnuta arvostettavan (ainakaan suhteessa) samassa määrin.

Ihan varmasti näitä pelaajia on (siis roolissaan parempia ja tehokkampia), mutta ketä he ovat? Ihan hirveän monta en liigasta keksi, tosin tähän voi olla juurikin arvostuksen puute syynä.

En minäkään Marjamäkeä ykköskorin pelaajaksi nostaisi puhtaasti pelillisten ominaisuuksien perusteella. Masi on ennemminkin se likaisen työntekijä hyökkääviin ketjuihin, joka tekee tilaa kavereille ja pistää niitä rumia maaleja verkkoon. Tässä roolissa Marjamäki on kyllä liigan eliittiä. Kuitenkin ne luontaiset johtajaominaisuudet taitavat tällä hetkellä olla vähintään yhtä tärkeitä Ilvekselle. On myös huomattavaa, että Marjmäki on ollut Ilveksen organisaatiomuutoksissa vahvasti mukana pelaajien puolelta. Hän on haastattelujen perusteella ollut esim. Tuokkolan ja Sjöblomin kanssa jutulla ennen kuin asioista on julkisuuteen mitään puhuttu. Tämä kaikki siis ei suoranaisesti liity aikaisempaan kappaleeseen..

 

[Vellihousu]

Kuitenkin tuo "voittaja" sekä "voittajakarisma" kuulostavat hieman erikoiselta siinä suhteessa, että Marjamäki ei ole tainnut koskaan voittaa oikeastaan yhtään mitään - varsinkaan suuremmassa roolissa? Päinvastoin, ammattilaisura (ainakin Suomessa) on mennyt pääosin heikkkojen joukkueiden matkassa. Ei voittajakulttuuria tai -kokemusta kuitenkaan voi saada mitenkään muuten kuin voittamalla.

Kyllä minusta pelaajaa voi luonnehtia yksilönä voittajatyypiksi vaikka tämä ei voittavassa joukkueessa pelaisikaan. Pelaajan väärät seuravalinnat ja huonosti toimivat seuraorganisaatiot ovat kuitenkin eri asia kuin yksilön konkreettinen osaaminen. Marjamäki on kiekkokasvatukseltaan puoliksi kanadalainen ja mielestäni se näkyy hänen otteissaan. Ässien (07-08) ja Ilveksen huono menestys ei ole johtunut ainakaan Marjamäen panoksesta.

Sitä en sitten tiedä keitä ovat nämä liigassa pelaavat saman tyylin paremmat mutta Marjamäkeä vähemmän arvostetut pelaajat, mutta Marjamäen arvostus ei ole mielestäni tullut tyhjästä.

 

[Dissonanssi]

Tähän on aivan pakko kommentoida. Ilveksen kahden viime kauden otteluista 95 % nähneenä ei voi muuta kuin nostaa hattua Marjamäen esityksille. Joukkue on ollut sarjan pohjamudissa, mutta on niitä voittojakin tullut. Masilla on ollut todella suuri rooli joukkueen sytyttämisessä, jäähyjen hankkimisessa vastustajalle, fyysiessä pelissä (taklaukset, rouhinta maalin edessä, agitaattorin rooli) sekä osin tehojenkin muodossa. Kahdelta vime sesongilta piste ka. on ~0,5/peli. se on ihan hyvä arvo Marjamäen roolissa pelaavalle pelaajalle.

Eli nimenomaan joukkueen johtamisessa ja sytyttämisessa Marjamäki on ehdottomasti liigan terävintä kärkeä - sekä teoin että sanoin. Jos olisi täysin terve, menisi melkeinpä minkä liigajengin ykköskenttään vain. Kahden muun kaverin pitäi vain olla hieman kiekollisempia.

Johtajaominaisuuksia en kieltämättä pysty kovin hyvin arvioimaan, koska ensikäden tietoa ei ole ja muulla tavoin niitä on hankala arvioida. Mielestäni 30 pisteen pistekeskiarvolla (tämäkin kokonaisuudessaan realisoitunut vain kerran. Kuitenkin lienee selvää, että 30 pistettä 60 otteluun on "arvokkaampi" kuin 15 pistettä 30 otteluun) ykköskentän roolilla operoiva pelaaja ei ole täysin legitiimi ykköskentän pelaaja, eikä kyllä menisi jokaisen joukkueen ykköskenttään - edes rikkovammassa roolissa. En esim. itse vaihtaisi missään tapauksessa Sallista Kerhosta Marjamäkeen, vaikka eittämättä pelaavat samanlaista roolia.

Ihan varmasti näitä pelaajia on (siis roolissaan parempia ja tehokkampia), mutta ketä he ovat? Ihan hirveän monta en liigasta keksi, tosin tähän voi olla juurikin arvostuksen puute syynä.

En minäkään Marjamäkeä ykköskorin pelaajaksi nostaisi puhtaasti pelillisten ominaisuuksien perusteella. Masi on ennemminkin se likaisen työntekijä hyökkääviin ketjuihin, joka tekee tilaa kavereille ja pistää niitä rumia maaleja verkkoon. Tässä roolissa Marjamäki on kyllä liigan eliittiä. Kuitenkin ne luontaiset johtajaominaisuudet taitavat tällä hetkellä olla vähintään yhtä tärkeitä Ilvekselle. On myös huomattavaa, että Marjmäki on ollut Ilveksen organisaatiomuutoksissa vahvasti mukana pelaajien puolelta. Hän on haastattelujen perusteella ollut esim. Tuokkolan ja Sjöblomin kanssa jutulla ennen kuin asioista on julkisuuteen mitään puhuttu. Tämä kaikki siis ei suoranaisesti liity aikaisempaan kappaleeseen..

Kyllä minusta pelaajaa voi luonnehtia yksilönä voittajatyypiksi vaikka tämä ei voittavassa joukkueessa pelaisikaan. Pelaajan väärät seuravalinnat ja huonosti toimivat seuraorganisaatiot ovat kuitenkin eri asia kuin yksilön konkreettinen osaaminen. Marjamäki on kiekkokasvatukseltaan puoliksi kanadalainen ja mielestäni se näkyy hänen otteissaan. Ässien (07-08) ja Ilveksen huono menestys ei ole johtunut ainakaan Marjamäen panoksesta.

Sitä en sitten tiedä keitä ovat nämä liigassa pelaavat saman tyylin paremmat mutta Marjamäkeä vähemmän arvostetut pelaajat, mutta Marjamäen arvostus ei ole mielestäni tullut tyhjästä.

Vastaan ensiksi tuohon voittaja-tyyppi-asiaan. Kieltämättä menee hieman semantiikaksi, mutta minä en käsitä "voittajatyyppiä" minään periksiantamattomana kiekonsyöjänä. Minulle voittajatyypin prototyypit ovat pelaajat tyyliin Lidström, Sakic ja Yzerman. Kukaan heistä ei ole mikään vaahto suussa painava taklauskone, mutta jokainen heistä taatusti on nimenomaan juuri voittajatyyppi.

Ja sanoisin Vellihousulle vielä sen, että missään kohtaa en ole puhunut paremmista pelaajista. Ainoastaan tehollisesti paremmista.

Sikäli en lähde tekemään väitteitä tässä listassa pelaajien olevan parempia kuin Marjamäki, mutta mielestäni suhteessa vähemmän arvostettuja. Lisäksi en väitä, että kaikki olisivat yksiyhteen täysin samantyylisiä pelaajia:

Tommi Huhtala, Arttu Luttinen, Roope Talaja, Jere Sallinen, Tomi Mäki, Max Wärn, Janne Kolehmainen, Tuomas Vänttinen, Toni Kähkönen, Teemu Nurmi, Ilkka Pikkarainen ja Olavi Vauhkonen.

En nyt lähde väittelemään yksittäisistä pelaajista (tämä jo ennakkoon). Listan tarkoitus on hieman havainnollistaa, mitä tarkoitan. En esimerkiksi pidä Pikkaraista kokonaisuutena parempana, koska eittämättä mies jää ulkopelillisten seikkojen vuoksi Marjamäen taakse (joskin mielestäni puhtaasti pelillisesti tämä kaksikko on jopa aika vertailukelpoinen. Joskin ottaisin toki mainituista syistä joukkueeseeni ennemmin Marjamäen). Tuosta listasta kuitenkaan yksikään pelaaja ei ole sellainen, joka olisi jokaisen liigajoukkueen täysin legitiimi ykköskenttäläinen (kaikki eivät edes kakkoskenttäläisiä). Mielestäni on kuitenkin perusteetonta sanoa, että nuo kaikki olisivat selkeästi Marjamäkeä huonompia. Täten en pidä myöskään Marjamäkeä pelaajana, joka, edes roolissaan, olisi ykköskentän kaveri joka joukkueessa. Johtajaominaisuudet eivät myöskään tee pelaajasta ykköskenttätason kaveria - ei edes esimerkkijohtajat.

Tähän voisi sanoa, että Marjamäen kanssa samantyylinen, mutta oikeasti ykköskenttätasoa oleva pelaaja olisi Shayne Toporowski (ajoilta kun vielä liigassa vaikutti). Miehessä oli lähtökohtaisesti ne kaikki hyvät puolet kuin Marjamäessä, mutta iski tehoja myös melkein täysin yksin (Saipa-aika). Siinä oli vastaavassa roolissaan legitiimi ykköskentän kaveri. Toki tästä voi samalla päätellä sen, että Liigassa varsinkaan viime vuosina ei ole tuon roolin, tehokkaita pelaajia kamalasti näkynyt. Tämä nyt ei ole suoranaisesti Marjamäen vika, mutta ei se hänestä kuitenkaan ykköskorin kaveria tee.

 

[Oriolus]

14. Pelicans[/B]
Joukkueen rakenne on katastrofi. Viime kauden ulkomaalaissekoilujen jälkeen nyt yritetään pääasiassa kotimaisin voimin. Tosin nämä pelaajat eivät suurelta osin kelpaa muualle, vaan ovat saaneet paikan Lahdesta. Muutaman uutta tulemista yrittävän pelaajan vielä ymmärtäisi, mutta kun koko joukkueen runko valmentajineen koostuu arvoista, niin ainakin vastustajat kiittävät. Pienen toiveen voisi tuoda onnistunut maalivahtipeli. Mutta kun sekin on etukäteen liigan pohjasakkaa, voi vain kysyä, kenen älynväläys tämä joukkue on?
Arvio: Ilman merkittäviä vahvistuksia viimeisen sijan välttäminen on hyvä saavutus.

Pelikaaniparven rakennus on tosiaan "Älynväläys" ja Pelicansin UTJ Mika Saarisen työnäyte. Btw: sama Saarinen on sohlannut Tampereen suunnalla joskus aiemmin mm. "valmentajana". Pelicansin pelaajabudjetilla (joka lienee sellaista liigan keskikastia) on muodostettu aivan älytön sikermä!

Lahles on totta tosiaan säikytty viimekautista katastrofia: kaikki ulkomaanavut osoittautuivat tyhjiksi arvoiksi - ainakin odotuksiin nähden. Se oli todellinen antiteesi toissakauden (11/12) jackpotille, kun Lasch & Hodgman dominoivat liigaa.

Pelsut lähtee kauteen kaikkien aikojen "DDR-joukkueella": hyökkääjistössä on 4 kpl. kolmosketjuja koossa. Näillä mennään. Saa nähdä minne kantaa Pelsun lento - tuskin turkoosi parvi jää kuitenkaan peränpitäjäksi...

 

[Vellihousu]

Vastaan ensiksi tuohon voittaja-tyyppi-asiaan. Kieltämättä menee hieman semantiikaksi, mutta minä en käsitä "voittajatyyppiä" minään periksiantamattomana kiekonsyöjänä.

En minäkään. "Voittajatyyppi" voi olla millainen tahansa kunhan hänellä on kyky erottua massasta silloin kun sitä tarvitaan. Marjamäeltä voi esimerkiksi nostaa vaikkapa neljän maalin illan liigakarsintojen ensimmäisessä ottelussa 2012. Vastaavaan ei ihan joka jamppa pysty ja melkein väittäisin Marjamäen ratkaisseen tällä henk.koht. panoksellaan ainakin osan sarjasta.

Kaikenlaisia vertailuja voi tietysti heittää maailmaan tappiin, mielenkiintoista olisi tietää mistä tämä Marjamäen väitetty suhteellinen yliarvostus sitten mahtaa johtua.

 

[Dissonanssi]

En minäkään. "Voittajatyyppi" voi olla millainen tahansa kunhan hänellä on kyky erottua massasta silloin kun sitä tarvitaan. Marjamäeltä voi esimerkiksi nostaa vaikkapa neljän maalin illan liigakarsintojen ensimmäisessä ottelussa 2012. Vastaavaan ei ihan joka jamppa pysty ja melkein väittäisin Marjamäen ratkaisseen tällä henk.koht. panoksellaan ainakin osan sarjasta.

Kaikenlaisia vertailuja voi tietysti heittää maailmaan tappiin, mielenkiintoista olisi tietää mistä tämä Marjamäen väitetty suhteellinen yliarvostus sitten mahtaa johtua.

Jos hieman tiivistäen täsmennän ihmetystäni. Se perustuu siis siihen, että Marjamäkeä pidetään ykköskentän kaverina (eli siis pelillisesti ykköskorin kaverina). Kuitenkin on mielestäni perusteltua sanoa, että kaveri, jonka pistekeskiarvo ykköskentän roolilla on se 30 pistettä/kausi, ei ole kyllä ykköskenttätasoa. Ykköskenttätason kaverilta mielestäni oletuksellisesti pitää odottaa sellaista vähintään +35 pistettä. Pidän aika pöyristyttävänä (tässäkin juuri ylläesitettyä väitettä), että kerran urallansa 30 pisteen rajan rikkonut eikä kertaakaan 15 maalin rajaa ylittänyt pelaaja mahtuisi jokaisen joukkueen ykköskenttään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pelaaja voisi olla todella tärkeä muussa roolissa - mutta ei sellaisen pelaajan paikka ole tulosvastuullisessa ykköskentässä. Kerhossa esim. erittäin tärkeä pelaaja on Tuomas Vänttinen, mutta ei hän ikinä tule tulosvastuullisessa roolissa pärjäämään, vaikka mies taklaa, raastaa, blokkaa vetoja, hieroo hanskaa jne. liigan mittapuilla eliittitasolla.

Marjamäki on Ilveksessä ollut jo pitkään ykköskentän mies. Ei se Marjamäen syy ole, että saappaat tulosvastuun osalta ovat olleet liian isot, mutta kyllä se osaltaan selittää sitä, miksi Ilves on ollut sillä tasolla kuin on ollut.

edit. Perustuuko muutes tämä "tekee tärkeitä pisteitä" nyt pelkästään tähän karsintasarjan yhteen otteluun? En sikäli halua vähätellä tuota (vaikka on se hieman eri asia kuin tehdä sama finaaleissa), mutta jos tuo nyt on ainoa otanta, niin en ehkä antaisi sille kovin suurta painoarvoa. Vai onko noita esimerkkejä muita?

 

[Isle of Man]

En minäkään. "Voittajatyyppi" voi olla millainen tahansa kunhan hänellä on kyky erottua massasta silloin kun sitä tarvitaan. Marjamäeltä voi esimerkiksi nostaa vaikkapa neljän maalin illan liigakarsintojen ensimmäisessä ottelussa 2012. Vastaavaan ei ihan joka jamppa pysty

No ei varmaan joka jamppa pysty kun ne oikeat voittajatyypit eivät yleensä karsinnoissa pelaa.

Mutta Masi on oikeasti ihan hyvä jannu. Periaatteessa ihan ykköskorin kamaa, jos vaan on vähän kovemmat ketjukaverit rinnalla niin Masi tasapainottaa ykkösketjua varsin hienosti. Ei siinä. Hyvä peluri.

 

[haunted shores]

Kuitenkin on mielestäni perusteltua sanoa, että kaveri, jonka pistekeskiarvo ykköskentän roolilla on se 30 pistettä/kausi, ei ole kyllä ykköskenttätasoa. Ykköskenttätason kaverilta mielestäni oletuksellisesti pitää odottaa sellaista vähintään +35 pistettä.

En ihan allekirjoita tätä. Veli-Matti Savinainen pelasi kolme kautta Ässien ykkösketjussa ja rikkoi vasta menneellä kaudella 35 pisteen rajan (36). Maaleja toki tuli kahdella kaudella yli sen 15 (17 & 20).

Savinaisen keskeisin ominaisuus oli viime vuosina kuitenkin se, että vaikka miehet ympärillä vaihtuivat joka kaudeksi, oli Savinaisen ketju aina Ässien paras vitja. Miehen vierellä lentoon lähtivät mm Kuparinen, Huhtala, Zaborsky ja Niemi.

Marjamäki on pelannut surkeissa joukkueissa koko ajan ja siihen peilaten nuo pisteet eivät oikein anna oikeutta miehelle. Siitä olen toki samaa mieltä, että Marjamäki ei missään nimessä olisi "ykkösketjun mies" kaikissa joukkueissa enää nykyään.

 

[Vellihousu]

Jos hieman tiivistäen täsmennän ihmetystäni. Se perustuu siis siihen, että Marjamäkeä pidetään ykköskentän kaverina (eli siis pelillisesti ykköskorin kaverina). Kuitenkin on mielestäni perusteltua sanoa, että kaveri, jonka pistekeskiarvo ykköskentän roolilla on se 30 pistettä/kausi, ei ole kyllä ykköskenttätasoa.

Tässä on aika monessa viestissä jo vihjattu että Marjamäki on pelaaja jonka arvoa ei mitata vain pisteissä. Minä en ole väittänytkään että Marjamäki mahtuisi jokaisen liigajoukkueen ykköskenttään (tuskin mahtuisi), itse väitän että hän olisi jokaisessa liigajoukkueessa tärkeä ja arvostettu pelaaja. Vähissä ovat kuitenkin liigapelaajat jotka osaavat pelata oikeasti KOVAA, mutta tehdä samalla vähän pisteitäkin ja toimia samalla joukkueen kapteenina. Itse asiassa väitän että tällaisia pelaajia on huomattavasti vähemmän kuin 30-40 pistettä tekeviä ykköskentän miehiä ja se saattaa jollakin lailla selittää Marjamäen arvostusta.

Perustuuko muutes tämä "tekee tärkeitä pisteitä" nyt pelkästään tähän karsintasarjan yhteen otteluun? En sikäli halua vähätellä tuota (vaikka on se hieman eri asia kuin tehdä sama finaaleissa), mutta jos tuo nyt on ainoa otanta, niin en ehkä antaisi sille kovin suurta painoarvoa.

Tähän osaavat varmasti Ilveksen fanit vastata täsmällisemmin kuin minä, ainakin minun silmääni Masilla on usein ollut näppinsä pelissä juuri tuikitärkeissä kavennus - tasoitus yms. maaleissa ja ylipäätään tärkeä rooli joukkueen sytyttäjä. Tämmöisen arvo on Ilveksen tasoisessa jengissä vähän eri kuin muualla. Tämä neljän maalin ilta oli toki äärimmäinen esimerkki, en missään nimessä halua väittää että se kertoisi Masista kaiken pelaajana.

 

[Vellihousu]

No ei varmaan joka jamppa pysty kun ne oikeat voittajatyypit eivät yleensä karsinnoissa pelaa.

Eivät, mutta karsinnat ovat olleet kova paikka monelle menestyneellekin jannulle eikä siellä yleensä edes vietetä neljän maalin iltoja.

 

[J.Grönvall]

Jos hieman tiivistäen täsmennän ihmetystäni. Se perustuu siis siihen, että Marjamäkeä pidetään ykköskentän kaverina (eli siis pelillisesti ykköskorin kaverina). Kuitenkin on mielestäni perusteltua sanoa, että kaveri, jonka pistekeskiarvo ykköskentän roolilla on se 30 pistettä/kausi, ei ole kyllä ykköskenttätasoa.

No itse tiivistäisin Marjamäen pelaajatyypin englanniksi impact player. Jefussa tuolla tarkoitetaan yleensä ihan kovimpia staroja mutta tässä kohtaa koitan vain kuvata sitä, että Marjamäen vaikutus on isompi mitä hänen pisteensä antavat ymmärtää.

Se tarkoittaa siis sitä, että kentällä ollessaan vastustaja joutuu huomioimaan hänet koko ajan. Se ei perustu pelkkiin tehopisteisiin vaan isoksi osaksi myös siihen fyysiseen "uhkaan" jonka isokokoinen Marjamäki tuo kentälle. Etenkin Ilvekselle hän olisi impact player siinä mielessä, että pystyisi varmasti voittamaan pelejä joukkueelleen, omalla panoksellaan.

Mainitsemiltasi pelaajilta minun mielestäni nimenomaan puuttuu tämä ominaisuus, kaikki ovat sinänsä hyviä pelaajia mutta eivät ns. dynaamisia peliin voimakkaasti vaikuttavia pelaajatyyppejä.

Jos nyt puhuttaisiin terveestä Marjamäestä niin en keksi yhtäkään liigajoukkuetta jota hän ei roolissaan vahvistaisi, tuollaiset pelaajatyypit ovat Suomessa harvassa.

Puutteitakin toki on, eli ei voida puhua siinä mielessä ihan kovimpien starojen yhteydessä mutta tässä Ilveksen tapauksessa hän olisi huipputärkeä pelaaja.

 

[RedWing91]

Marjamäki on usein ollut Ilveksen kuivien kausien päättäjä ja onnistunut pudottamaan apinan koko jengin selästä. Taistelija, joka ei suostu häviämään kaksinkamppailuja. Hieno urheilija, joka arvostaa peliä, sääntöjä ja vastustajia (älkää kitiskö Krepsistä). Marjamäki on periksiantamattomuudellaan ja johtajuudellaan pelannut paikkansa minun sydämeeni, eikä miestä todellakaan voi verrata esim. Pikkaraiseen.

Pelillisestä annista vielä sen verran, että muutama vuosi sitten ketju Niinimäki - Lee - Marjamäki sai aika hyvääkin tulosta aikaan, josta kielivät mm. Jessen 49 pistettä. Marjamäki otettiin muutamaankin otteeseen hetkellisesti ketjusta pois, jolloin Niinimäki - Lee kaksikko ei saanut mitään aikaiseksi. Seuraavaan peliin sitten Masi takaisin ykkösen laitaan ja tulosta alkoi taas tulla. Marjamäki tekee ketjukavereilleen arvokasta tilaa, eikä mies itsekään varmasti onnistumistaan tehopisteillä mittaa. Tuolla kyseisellä 2010-11 kaudella Niinimäki oli tilastojen valossa koko liigan tasaisin pistenikkari (eniten tehopisteellisiä otteluita), vaikka sentterinä hääri Mark Lee, jota kukaan ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua edes keskinkertaiseksi ykkössentteriksi.

 

[amok]

No itse tiivistäisin Marjamäen pelaajatyypin englanniksi impact player. Jefussa tuolla tarkoitetaan yleensä ihan kovimpia staroja mutta tässä kohtaa koitan vain kuvata sitä, että Marjamäen vaikutus on isompi mitä hänen pisteensä antavat ymmärtää.

Se tarkoittaa siis sitä, että kentällä ollessaan vastustaja joutuu huomioimaan hänet koko ajan. Se ei perustu pelkkiin tehopisteisiin vaan isoksi osaksi myös siihen fyysiseen "uhkaan" jonka isokokoinen Marjamäki tuo kentälle. Etenkin Ilvekselle hän olisi impact player siinä mielessä, että pystyisi varmasti voittamaan pelejä joukkueelleen, omalla panoksellaan.

Mainitsemiltasi pelaajilta minun mielestäni nimenomaan puuttuu tämä ominaisuus, kaikki ovat sinänsä hyviä pelaajia mutta eivät ns. dynaamisia peliin voimakkaasti vaikuttavia pelaajatyyppejä.

Jos nyt puhuttaisiin terveestä Marjamäestä niin en keksi yhtäkään liigajoukkuetta jota hän ei roolissaan vahvistaisi, tuollaiset pelaajatyypit ovat Suomessa harvassa.

Puutteitakin toki on, eli ei voida puhua siinä mielessä ihan kovimpien starojen yhteydessä mutta tässä Ilveksen tapauksessa hän olisi huipputärkeä pelaaja.

Meinasin alkaa kirjottamaan mutta huomasin tässä olevan paljon samaa mitä olisi lähtenyt omasta kynästä. Kova sälli on Marjamäki ja olisin ottanut Kärppiin milloin tahansa.

Hieman samanlainen tapaus, joka pelityylistä johtuen kamppaili myös vammojen kanssa, oli Rajamäen Erkki. Olisin halunnut Kärppin tuomaan ilmeistä vajausta tuolla sektorilla, silloin kun Erkin ura oli vielä hyvällä mallilla, eikä loukkaantumiset olleet runnelleet hienon pelimiehen uraa.

Ja koska ketjun aiheeseen... Nyt vasta tajusin miltä Pelicansin nippu näyttää ja Ara puikoissa. Toivottavasti lähtee syksystä kulkemaan tai voi tulla hankala ja pitkä kausi.

 

[13th Forward]

Ykköskenttätason kaverilta mielestäni oletuksellisesti pitää odottaa sellaista vähintään +35 pistettä.

SM-liigassa oli siis viime kaudella vain 23 ykköskentän pelaajaa? Luulin, että noita olisi lähes kaksinkertainen määrä (3x14=42).

Liigan taso taitaa todellakin olla laskenut...

 

[Edustaja]

Shayne Toporowski ei missään vaiheessa ollut Marjamäen tasolla fyysisessä pelissä, jos miehiä verrattaisiin terveinä ollessaan. Pisteitä teki enemmän, mutta oli paljon hitaampi ja kankeampi erityisesti suunnanmuutoksissa. Ilman noita useita vaikeita loukkantumisia Masi saattaisi hyvinkin olla tällä hetkellä vakiokalustoa maajoukkueessa.

 

[Dissonanssi]

Päätän tämän toteamalla, että missään tapauksessa en ole sanonut, etteikö Marjamäestä olisi hyötyä missään joukkueessa missään roolissa - tottakai olisi. Kuitenkin vuosia Ilveksenkin kausiketjuja ym. seuraunneena Marjamäkeä ollaan pidetty siellä legitiiminä ykköskenttäläisenä valtaosan puolesta, mikä mielestäni ei ole perusteltua, ja on kyllä osaltaan selittänyt Ilveksen menestystä. Muutenkin todella moni puhuu Marjamäestä jossittelemalla ja hypoteesien kautta - se kun on aika turhaa, koska nykytaso ratkaisee.

 

[J.Grönvall]

Päätän tämän toteamalla, että missään tapauksessa en ole sanonut, etteikö Marjamäestä olisi hyötyä missään joukkueessa missään roolissa - tottakai olisi. Kuitenkin vuosia Ilveksenkin kausiketjuja ym. seuraunneena Marjamäkeä ollaan pidetty siellä legitiiminä ykköskenttäläisenä valtaosan puolesta, mikä mielestäni ei ole perusteltua, ja on kyllä osaltaan selittänyt Ilveksen menestystä. Muutenkin todella moni puhuu Marjamäestä jossittelemalla ja hypoteesien kautta - se kun on aika turhaa, koska nykytaso ratkaisee.

No onhan tässäkin jo mainittu useasti, että nykytilanne on ikävä, koska loukkaantumiset ovat ymmärrettävästi vieneet suorituskyvystä osan pois. Eli olet ihan oikeassa siinä ettei etukäteen voida laskea paljonkaan hänen varaansa.

Mutta minusta hän on jopa ykköskorin pelaaja SM-Liigaan juuri tuon poikkeuksellisen roolinsa vuoksi, tuo minulle mieleen Timo Peltomaan pelaajana. Sanotaan, että joku Antti Tyrväinen voisi omata samanlaiset työkalut tai sitten on esimerkiksi Ville Nieminen joka taas on vähän tehokkaampi pelaaja Marjamäkeen verrattuna mutta jonka panosta ei voi mitenkään mitata pelkillä tehopisteillä. Ja tietysti Lennart Petrell sekä Teemu Hartikainen.

Eli jos nyt koittaisin sitä jotenkin muodostella niin, ajatusleikkinä missä valmentaja miettii, että okei, nyt meillä on ykköskorin sentteri, maalintekijä jne. mutta tarvitaan vielä laaturouhija joukkueeseen, niin Marjamäen nimi lienee ensimmäisten joukossa listalla joka kerta. Tässä mielessä voidaan puhua ykköskorin pelaajasta, toki lienemme varmaan kaikki samaa mieltä siitä, että ei tee kenellekään oikeutta jos aletaan suoraan vertaamaan Marjamäkeä vaikka nyt johonkin Jori Lehterään. Molemmat huippupelaajia mutta tuovat täysin erilaisia asioita joukkueeseen.

Se on vähän niin kuin mainitsit siitä Yzermanista, niin Red Wingsilla kuitenkin aina oli myös näitä hampaattomia kanukkeja (ja ruotsalaisia) jotka olivat clutch-pelaajia ja siten huipputärkeitä vaikkei voinut samana päivänä laittaa Stevien rinnalle vertailussa. Esimerkiksi Tomas Holmström ja Johan Franzen olivat playoff-pelaajina impact players, tai sitten on tietenkin joku Claude Lemieux tai Esa Tikkanen ihan priimaesimerkkeinä tällaisesta pelaajatyypistä.

 

[Dissonanssi]

No onhan tässäkin jo mainittu useasti, että nykytilanne on ikävä, koska loukkaantumiset ovat ymmärrettävästi vieneet suorituskyvystä osan pois. Eli olet ihan oikeassa siinä ettei etukäteen voida laskea paljonkaan hänen varaansa.

Mutta minusta hän on jopa ykköskorin pelaaja SM-Liigaan juuri tuon poikkeuksellisen roolinsa vuoksi, tuo minulle mieleen Timo Peltomaan pelaajana. Sanotaan, että joku Antti Tyrväinen voisi omata samanlaiset työkalut tai sitten on esimerkiksi Ville Nieminen joka taas on vähän tehokkaampi pelaaja Marjamäkeen verrattuna mutta jonka panosta ei voi mitenkään mitata pelkillä tehopisteillä. Ja tietysti Lennart Petrell sekä Teemu Hartikainen.

Eli jos nyt koittaisin sitä jotenkin muodostella niin, ajatusleikkinä missä valmentaja miettii, että okei, nyt meillä on ykköskorin sentteri, maalintekijä jne. mutta tarvitaan vielä laaturouhija joukkueeseen, niin Marjamäen nimi lienee ensimmäisten joukossa listalla joka kerta. Tässä mielessä voidaan puhua ykköskorin pelaajasta, toki lienemme varmaan kaikki samaa mieltä siitä, että ei tee kenellekään oikeutta jos aletaan suoraan vertaamaan Marjamäkeä vaikka nyt johonkin Jori Lehterään. Molemmat huippupelaajia mutta tuovat täysin erilaisia asioita joukkueeseen.

Se on vähän niin kuin mainitsit siitä Yzermanista, niin Red Wingsilla kuitenkin aina oli myös näitä hampaattomia kanukkeja (ja ruotsalaisia) jotka olivat clutch-pelaajia ja siten huipputärkeitä vaikkei voinut samana päivänä laittaa Stevien rinnalle vertailussa. Esimerkiksi Tomas Holmström ja Johan Franzen olivat playoff-pelaajina impact players, tai sitten on tietenkin joku Claude Lemieux tai Esa Tikkanen ihan priimaesimerkkeinä tällaisesta pelaajatyypistä.

Kerta kiellon päälle...

Joukkue (kuten Ilves), joka operoi rajallisilla resursseilla, ei yksinkertaisesti ole varaa pistää ykköskorin palkkaa Marjamäen kaltaiseen pelaajaan, joka ei pysty kapeassa rosterissa täyttämään sitä tehollista vastuuta, joka ykköskentäläisellä tulisi olla. Se on toki eri asia, jos joukkueessa on niin paljo laajuutta, että ykköskenttätason äijiä voidaan sijoitella kakkos- jopa kolmoskenttään, jolloin Marjamäen tyylinen pelaaja voidaan hyvin laittaa ylemmäs.

Esim. Riku Hahl on aivan varmasti tämän liigan yksi parhaita (väitän jopa paras) shutdown-sentteri, jolla on myös kiekollista taitoa. Kuitenkin pitäisin täysin järjettömänä Kerhon osalta, jos Hahl hommattaisiin Kerhoon ykköskenttään sen mukaisella liksalla. Hahl toki voitaisiin esim. Jokereissa aivan hyvin roolittaa ykköskenttään kahden hyvin offensiivisen hyökkääjän kanssa. Mutta jos Hahl olisi joukkueen ykkössentteri (eli esim. kakkossentteri ei olisi lähtökohtaisesti hyökkäyspäähän huomattavsti tehokkaampi), niin tuskin tätä voitaisiin sanoa ideaaliksi tilanteeksi, koska Hahl ei ole varsinaisesti tulosyksikön pelaaja.

SM-liigassa oli siis viime kaudella vain 23 ykköskentän pelaajaa? Luulin, että noita olisi lähes kaksinkertainen määrä (3x14=42).

Liigan taso taitaa todellakin olla laskenut...

Tämä taas menee siihen kategoriaan, jossa joutuu oikeasti pinnistelemään sen suhteen, että onko kyse kyvystä vai halusta ymmärtää.

Jos luet viestin vielä kerran, huomaat, että puhun "oletuksellisesti odottaa", mikä on eri asia kuin välttämättä toteutuneet asiantilat. Jokainen ymmärtää sen, että osa pelaajista ei saavuta odotuksia, osa taas ylittää ne. Ilves-fanin näkökulmasta toki ymmärrän sen, että odotukset voivat olla suhteessa hieman toisenlaisia kuin muiden joukkueiden faneilla, mutta kyllähän kauden alussa esim. Niinimäeltä varmasti odotettiin sitä +35 pistettä, mikä teki hänestä lähtökohtaisesti ykköskorin äijän. Mies nyt oli klesana jne, eikä tätä saavuttanut. Toki tähän voi listata pelaajia, jotka ovat esim. fanien mielestä selkeätä ykköskenttäainesta (ja myös ykköskentässä koko kauden pelaavat), mutta joiden osalta 30 pisteen kauteen ollaan tyytyväisiä.

 

[J.Grönvall]

Kerta kiellon päälle...

Joukkue (kuten Ilves), joka operoi rajallisilla resursseilla, ei yksinkertaisesti ole varaa pistää ykköskorin palkkaa Marjamäen kaltaiseen pelaajaan, joka ei pysty kapeassa rosterissa täyttämään sitä tehollista vastuuta, joka ykköskentäläisellä tulisi olla. Se on toki eri asia, jos joukkueessa on niin paljo laajuutta, että ykköskenttätason äijiä voidaan sijoitella kakkos- jopa kolmoskenttään, jolloin Marjamäen tyylinen pelaaja voidaan hyvin laittaa ylemmäs.

No ei, kyllä 30 pisteen mies voi olla jo hyvinkin ykkösketjun pelaaja, kaikkihan riippuu juuri siitä roolista. Toki se vaatii, että vierellä on käytännössä kaksi tehokkaampaa pelaajaa mutta tämä "tehollinen vastuu" lepääkin heidän harteillaan. Ja edelleen hyvä voimahyökkääjä tekee yleensä myös tasaisesti pisteitä tuollaisessa ketjussa.

Jos joukkue (tai ykkösketju) rakennetaan klassisella maalintekijä-pelintekijä-voimahyökkääjä-periaatteella, niin tuollainen 30-35 pistettä ei ole edes tavaton määrä.

Ymmärrän myös mitä ajat takaa Ilveksen kohdalla ja olen tästä samaa mieltä nykytilanteessa mutta alkuperäinen väitteesihän koski vain sitä ettei pelaaja ole legitiimi ykköskorin kaveri SM-Liigassa, ja tästä olen eri mieltä, jos puhutaan nyt pelkästään lahjakkuudesta ja potentiaalista.

Esim. Riku Hahl on aivan varmasti tämän liigan yksi parhaita (väitän jopa paras) shutdown-sentteri, jolla on myös kiekollista taitoa. Kuitenkin pitäisin täysin järjettömänä Kerhon osalta, jos Hahl hommattaisiin Kerhoon ykköskenttään sen mukaisella liksalla. Hahl toki voitaisiin esim. Jokereissa aivan hyvin roolittaa ykköskenttään kahden hyvin offensiivisen hyökkääjän kanssa. Mutta jos Hahl olisi joukkueen ykkössentteri (eli esim. kakkossentteri ei olisi lähtökohtaisesti hyökkäyspäähän huomattavsti tehokkaampi), niin tuskin tätä voitaisiin sanoa ideaaliksi tilanteeksi, koska Hahl ei ole varsinaisesti tulosyksikön pelaaja.

Niin mutta Hahl onkin täysin eri roolin pelaaja kuin mainittu Marjamäki. Miksi valmentaja sitten haluaisi shutdown-sentterin ykkösketjuaan johtamaan, niin en tiedä?

Marjamäkihän on tässä katsannossa nimenomaan tulosyksikön pelaaja, roolinsa vain on sellainen, että se ei pelkästään valotaululla näy. Ihan perinteinen tilantekijä, maskimies jne. Ainoastaan varsin hyvä sellainen.

 

[Dissonanssi]

No ei, kyllä 30 pisteen mies voi olla jo hyvinkin ykkösketjun pelaaja, kaikkihan riippuu juuri siitä roolista. Toki se vaatii, että vierellä on käytännössä kaksi tehokkaampaa pelaajaa mutta tämä "tehollinen vastuu" lepääkin heidän harteillaan. Ja edelleen hyvä voimahyökkääjä tekee yleensä myös tasaisesti pisteitä tuollaisessa ketjussa.

Tottakai roolilla on merkitystä. Kyllähän Jarkko Savijokikin pelasi aikoinaan Vlasakin ja Simicekin kanssa todella hyvin ykköskentässä Kerhossa. Eihän kuitenkaan mikään legitiimi ykköskentän pelaaja ollut (tällöin Kerhossa oli vielä teletappi-kenttä ja kolmoskentässäkin sellainen turhake kuin Tenkrat).

Tullessaan liigaan (uudestaan) Jesse Joensuu olisi legitiimi ykköskentän voimahyökkääjä - joka joukkueessa. Olen saanut sen käsityksen, että Marjamäki nauttii (ainakin nautti) Ilveksessä ykköskorin palkkaa, saa ykköskorin vastuuta, mutta mielestäni ei ole osoittautunut kummankaan arvoiseksi. Mielestäni Marjamäen näytöt ovat erittäin köykäiset, eikä 4 maalia karsintasarjassa kyllä muuta asiaa.

Jos joukkue (tai ykkösketju) rakennetaan klassisella maalintekijä-pelintekijä-voimahyökkääjä-periaatteella, niin tuollainen 30-35 pistettä ei ole edes tavaton määrä.

Jos Marjamäki tasaisesti urallansa olis tehnyt roolinsa hoitaen sen 35 pistettä, tilanne voisi olla hieman toinen. Marjamäki ei ole kuitenkaan tuohon pystynyt kertaakaan urallansa.

Ymmärrän myös mitä ajat takaa Ilveksen kohdalla ja olen tästä samaa mieltä nykytilanteessa mutta alkuperäinen väitteesihän koski vain sitä ettei pelaaja ole legitiimi ykköskorin kaveri SM-Liigassa, ja tästä olen eri mieltä, jos puhutaan nyt pelkästään lahjakkuudesta ja potentiaalista.

En minä ole puhunut lahjakkuudesta tai potentiaalista. Olen puhunut annetuista näytöistä sekä perustellusta nykytasosta. Mainitsemani Toporowski (kun pelasi) sekä Joensuu ovat/olisivat legitiimejä ykköskorin voimahyökkääjiä, ei Marjamäki.

Niin mutta Hahl onkin täysin eri roolin pelaaja kuin mainittu Marjamäki. Miksi valmentaja sitten haluaisi shutdown-sentterin ykkösketjuaan johtamaan, niin en tiedä?

Marjamäkihän on tässä katsannossa nimenomaan tulosyksikön pelaaja, roolinsa vain on sellainen, että se ei pelkästään valotaululla näy. Ihan perinteinen tilantekijä, maskimies jne. Ainoastaan varsin hyvä sellainen.

Ehkäpä sen takia, että shutdown-sentteri tasapainottaisi hyökkäävämpää kaksikkoa, jolloin tämä kaksikko pystyisi ulosmittaamaan tehoja enemmän hyökkäyspäässä? Ei tämä ole lainkaan ennenkuulumatonta, mutta väitän sen olevan epäideaali-tilanne.

Esim. Sabresin Michael Peca oli tästä hyvä esimerkki. Oli Buffalon finaalivuonna 1998-1999 joukkueen ykkössentteri. Pimensi playoffeissa mm. melkein kaksikertaa runkosarjassa enemmän pisteitä tehneen Alexei Yashinin, Jason Allisonin sekä Mats Sundinin. Kuitenkin finaaleissa Dallas oli liian kova pala, koska tulivoimaa ei löytynyt. En usko, että Ruff piti Pecaa ideaalina ykkössentterinä, mutta parempaa ei ollut. Jos Buffalolla olisi ollut offensiivisesti eliittitason ykkössentteri ja Peca olisi ollut esim. kakkossentteri, uskon Buffalon vieneen cupin. Ei Peca ollut koskaan legitiimi ykköskentän sentteri, vaikka roolissaan ehdottomasti liigan parhaita. Tämä oli myös Buffalon ongelma niihin aikoihin. Tai jos Peca olisi ollut hyökkäyspäähän eliittiä, kuten Toews tai Datsyuk, näin esimerkiksi. Se olisi ollut jo varmasti riittävä. Marjamäki on hyvä fyysinen pelaaja, mutta ei ykköskorin tasoa.

Myöhäis-edit. Eli sellainen lisäys vielä havainnollistamiseksi esimerkin avulla. Mainittakoon siis vielä Janne Lahti legitiimistä ykköskorin voimahyökkääjästä (liigan mittapuilla). Lahti ei ole yhtä fyysinen (ei hanskaile tai hae taklauksia), mutta on kulmissa kiekon kanssa liigan vahvimpia ja parhaimpia pelaajia ja myös kiekottomana maalinedessä erittäin vahva. Tämän lisäksi totutusti yksi liigan tehokkaimpia pelaajia. Lahden ja Marjamäen välillä on kuitenkin perustellusti lähes giganttinen ero.

 

[J.Grönvall]

Tottakai roolilla on merkitystä. Kyllähän Jarkko Savijokikin pelasi aikoinaan Vlasakin ja Simicekin kanssa todella hyvin ykköskentässä Kerhossa. Eihän kuitenkaan mikään legitiimi ykköskentän pelaaja ollut (tällöin Kerhossa oli vielä teletappi-kenttä ja kolmoskentässäkin sellainen turhake kuin Tenkrat).

Juu juu, mutta mielestäni olet edelleen väärässä ko. pelaajan suhteen. Johannes Alanen aikanaan Tapparassa, tai Sami Ahlberg Ilveksessä eivät olleet ykköskorin pelaajia, vaikka pelasivat ykkösketjussa. Nyt puhutaan kuitenkin eri profiilin kaverista.

En minä ole puhunut lahjakkuudesta tai potentiaalista. Olen puhunut annetuista näytöistä sekä perustellusta nykytasosta. Mainitsemani Toporowski (kun pelasi) sekä Joensuu ovat/olisivat legitiimejä ykköskorin voimahyökkääjiä, ei Marjamäki.

Sinä nimenomaisesti ihmettelit miksi häntä pidetään tällaisena pelaajana. Matkan varrella se muuttui muotoon "tällä hetkellä". Jälkimmäiseen oli jo vastattukin, joten tarkkana!

Itse en pidä esim. Toporowskia merkittävästi parempana roolissaan, eivätkä muuten pidä Ilveksen ihmisetkään jotka ovat myös Toporowskia saaneet seurata joukkueessaan.

Ehkäpä sen takia, että shutdown-sentteri tasapainottaisi hyökkäävämpää kaksikkoa, jolloin tämä kaksikko pystyisi ulosmittaamaan tehoja enemmän hyökkäyspäässä? Ei tämä ole lainkaan ennenkuulumatonta, mutta väitän sen olevan epäideaali-tilanne..

Okei, no miten nykykiekossa tällaisilla roolituksilla rakennetaan vaikkapa hyökkäys? Kuka hakee, mistä, kenelle sisäänvienti, mikä on sentterin rooli tämän jälkeen? Eli kuinka saat nämä kaksi ulosmittaamaan tehoja ENEMMÄN?

Vai lähdetäänkö siitä, että Hahl hyvänä kiekonsuojaajana voisi ottaa kiekkokontrollin omille ja pakottaisi vastustajan ykkösen puolustamaan?

Esim. Sabresin Michael Peca oli tästä hyvä esimerkki. Oli Buffalon finaalivuonna 1998-1999 joukkueen ykkössentteri.

Niin nimenomaan, Peca ei ole offensiivinen pelaaja mutta niputat hänet nyt samaan kastiin Marjamäen tyylisen laitahyökkääjän kanssa. Puhutaan kuitenkin ihan eri pelaajaprofiileista ja tässä mielessä ontuu vertauksesi Hahlista ja/tai Pecasta.

Sabresin peli perustui tuolloin nimenomaan Pecan tyylisille pelaajille räätälöityyn jääkiekkoon, joten hän oli siinä joukkueessa oiva pelaaja johtamaan ykkösketjua, ja täten antamaan pelillistä esimerkkiä. Myös Stars oli tuohon aikaan erittäin passiivista jääkiekkoa toteuttava joukkue mutta kuten sanoit, niin sillä erotuksella, että sieltä löytyi Mike Modano, Brett Hull, Sergei Zubov ja Darryl Sydor jotka pystyivät tekemään sen pienen eron hyökkäyspelaamisen suhteen.

Tokihan tämän (Sabres-malli) voisi toteuttaa myös Riku Hahlin kanssa, jos pelikirja olisi sellainen. Käytännössä siis vastaiskujääkiekkoa ehkä suht passiivisella ohjauspelillä. Jos taas ajatellaan, että ykkösketjun on oltava offensiivinen niin minun ajatteluuni siihen istuu vähän huonosti sitten shutdown-sentteri keskustaan.

 

[Vellihousu]

Olen saanut sen käsityksen, että Marjamäki nauttii (ainakin nautti) Ilveksessä ykköskorin palkkaa, saa ykköskorin vastuuta, mutta mielestäni ei ole osoittautunut kummankaan arvoiseksi. Mielestäni Marjamäen näytöt ovat erittäin köykäiset, eikä 4 maalia karsintasarjassa kyllä muuta asiaa.

Sinun kovaan kalloosi ei näköjään mitenkään uppoa se että ykköskorin statuksen voi saavuttaa myös vähemmillä tehopisteillä. Ei, vaikka asian puolesta on esitetty pitkä liuta perusteluja ja mainittu useita pelaajia esimerkkeinä siitä että tämä on mahdollista. Jos sinä et näe jääkiekossa muuta kuin tehopisteet ykkösketjun pelaajista puhuttaessa, ei sitä varmaan voi muuttaa millään perusteluilla miksikään, mutta ajan säästämiseksi neuvoisin lukemaan sinulle lähetetyt vastaukset vielä uudelleen; ehkä se siitä aukeaa. Vastavuoroisesti voisit myös katsoa muutaman pelin jossa Marjamäki on kentällä ja miettiä tämän ominaisuuksia, pelityyliä ja mahdollista vaikutusta kentän tapahtumiin. Masi Marjamäki ei nimittäin muutu yhtään enempää legitiimiksi ykköskorin pelaajaksi vaikka hän tekisikin sen 5-10 pistettä enemmän kaudessa. Ei muutu, koska tärkeimmät avut ovat joka tapauksessa muualla. Sen joko ymmärtää tai sitten ei. Onnea yritykseen.

 

[Dissonanssi]

Juu juu, mutta mielestäni olet edelleen väärässä ko. pelaajan suhteen. Johannes Alanen aikanaan Tapparassa, tai Sami Ahlberg Ilveksessä eivät olleet ykköskorin pelaajia, vaikka pelasivat ykkösketjussa. Nyt puhutaan kuitenkin eri profiilin kaverista.

Väitteeni on koko aika ollut, että Marjamäki nähdään (profiilikin huomioiden) tasokkaammaksi kuin todellisuudessa on. Olen tuonut esimerkkejä (lisäsin nyt aiempaan viestiin Janne Lahden) "oikeasti" tasoltaan (ja samalta profiililta) ykköskentän voimahyökkääjistä.

Sinä nimenomaisesti ihmettelit miksi häntä pidetään tällaisena pelaajana. Matkan varrella se muuttui muotoon "tällä hetkellä". Jälkimmäiseen oli jo vastattukin, joten tarkkana!

Matkan varrella? Minä siis ihmettelen, miksi Marjamäkeä pidetään (preesens aikamuoto, joka viittaa siis tähän hetkeen) edelleen ykköskorin äijänä. Mies on kohta kuitenkin jo kolmekymppinen, eli ei mikään kehittyvä junnu todellakaan. Mennyt loistava tulevaisuus ei tehnyt esim. Marek Zagrapanista legitiimiä ykkössentteriä Kerhoon edelliskaudella.

Itse en pidä esim. Toporowskia merkittävästi parempana roolissaan, eivätkä muuten pidä Ilveksen ihmisetkään jotka ovat myös Toporowskia saaneet seurata joukkueessaan.

Toporowskin Ilves-visiitti jäi aika lyhyeksi. Lukko- ja Saipa-fanit pystyvät arvioimaan suuremmalla otannalla. Toporowski nyt oli kuitenkin vain yksi esimerkki.

Okei, no miten nykykiekossa tällaisilla roolituksilla rakennetaan vaikkapa hyökkäys? Kuka hakee, mistä, kenelle sisäänvienti, mikä on sentterin rooli tämän jälkeen? Eli kuinka saat nämä kaksi ulosmittaamaan tehoja ENEMMÄN?

Vai lähdetäänkö siitä, että Hahl hyvänä kiekonsuojaajana voisi ottaa kiekkokontrollin omille ja pakottaisi vastustajan ykkösen puolustamaan?

Jos nyt lähdetään ihan omasta päästä/keskialueelta, niin tottakai puolustussuuntaan hyvä sentteri tekee kiekonriiston nopeammin kuin heikko, mikä tarkoittaa enemmän hyökkäysaikaa verrattuna puolustusaikaan. On siis hyökkääville pelaajille otollisempaa olla enemmän kiekko omilla kuin vastustajilla. Tällainen sentteri pystyy myös kiekonriiston jälkeen toimittamaan kiekon nopeammin omille, jolloin nämä laiturit pääsevät todennäköisemmin suoriin ylivoimahyökkäyksiin. Sama pätee keskialueella. "Hitaisiin" lähtöihin vaikutus on luonnollisesti pienempi. Hyökkäysalueella taas tällainen sentteri kykenee paremmalla sijoittumisella "varmistamaan" tehokkaammin hieman alempaan, jolloin nämä kaksi pelaajaa pystyvät ottamaan hieman enemmän riskejä kiekollisina ilman, että tulee äärimmäisen vaarallinen tilanne omiin. Samoin välittömän kiekonmenetyksen jälkeen pystytään tekemään aggressiivisempaa karvausta tämän varmistuksen vuoksi, mikä nostaa kiekonriiston - ja maalipaikan - mahdollisuutta.

Niin nimenomaan, Peca ei ole offensiivinen pelaaja mutta niputat hänet nyt samaan kastiin Marjamäen tyylisen laitahyökkääjän kanssa. Puhutaan kuitenkin ihan eri pelaajaprofiileista ja tässä mielessä ontuu vertauksesi Hahlista ja/tai Pecasta.

Tarkoitukseni ei ole niputtaa näitä samaan kategoriaan tyylillisesti. Ainoastaan hyökkäyspään tehojen osalta. Otan nyt esimerkkinä vaikka Buffalon kaksi pelaajaa; Thomas Vanek ja Marcus Foligno. Ovat profiililtaan samantyylisiä pelaajia (Vanek on ehdottomasti voimahyökkääjä, vaikka ei hanskaa tai ajele hirveitä pommeja). Molemmat pystyvät liikkeellänsä ja koollansa tekemään tilaa ja suojaamaan kiekkoa. Kuitenkin toisen näistä kontribuutio tehollisesti on (ja tulee olemaan) aivan eri luokkaa (Foligno toki voi kehittyä edelleen). Foligno sikäli voisi profiililtaan aivan hyvin ottaa Vanekin paikan, mutta hän ei todellakaan ole mikään ykköskorin äijä - toisin kuin Vanek.

Sabresin peli perustui tuolloin nimenomaan Pecan tyylisille pelaajille räätälöityyn jääkiekkoon, joten hän oli siinä joukkueessa oiva pelaaja johtamaan ykkösketjua, ja täten antamaan pelillistä esimerkkiä. Myös Stars oli tuohon aikaan erittäin passiivista jääkiekkoa toteuttava joukkue mutta kuten sanoit, niin sillä erotuksella, että sieltä löytyi Mike Modano, Brett Hull, Sergei Zubov ja Darryl Sydor jotka pystyivät tekemään sen pienen eron hyökkäyspelaamisen suhteen.

Tokihan tämän (Sabres-malli) voisi toteuttaa myös Riku Hahlin kanssa, jos pelikirja olisi sellainen. Käytännössä siis vastaiskujääkiekkoa ehkä suht passiivisella ohjauspelillä. Jos taas ajatellaan, että ykkösketjun on oltava offensiivinen niin minun ajatteluuni siihen istuu vähän huonosti sitten shutdown-sentteri keskustaan.

Mutta tuota pelikirjaa olisi voinut toteuttaa myös senttereinä Toews/Datsyuk/Kopitar -sillä erotuksella, että tehoja hyökkäyspäässä olisi myös syntynyt enemmän.

 

[Dissonanssi]

Sinun kovaan kalloosi ei näköjään mitenkään uppoa se että ykköskorin statuksen voi saavuttaa myös vähemmillä tehopisteillä. Ei, vaikka asian puolesta on esitetty pitkä liuta perusteluja ja mainittu useita pelaajia esimerkkeinä siitä että tämä on mahdollista. Jos sinä et näe jääkiekossa muuta kuin tehopisteet ykkösketjun pelaajista puhuttaessa, ei sitä varmaan voi muuttaa millään perusteluilla miksikään, mutta ajan säästämiseksi neuvoisin lukemaan sinulle lähetetyt vastaukset vielä uudelleen; ehkä se siitä aukeaa. Vastavuoroisesti voisit myös katsoa muutaman pelin jossa Marjamäki on kentällä ja miettiä tämän ominaisuuksia, pelityyliä ja mahdollista vaikutusta kentän tapahtumiin. Masi Marjamäki ei nimittäin muutu yhtään enempää legitiimiksi ykköskorin pelaajaksi vaikka hän tekisikin sen 5-10 pistettä enemmän kaudessa. Ei muutu, koska tärkeimmät avut ovat joka tapauksessa muualla. Sen joko ymmärtää tai sitten ei. Onnea yritykseen.

Eli nyt lähdettiin ad hominem -linjalle... Jos nyt vaikka eksplisiittisesti vastaisit viesteihini, niin pysyisi homma hieman selkeämpänä.

Minkä lisäksi voisit vielä vastata siihen esittämääni kysymykseen, että onko tuon yhden ottelun lisäksi muitakin esimerkkejä Marjamäen "tärkeissä otteluissa tehoilusta".

Tuomas Vänttisen parhaat avut ovat aivan muualla kuin pisteiden teossa, mutta jos hän iskisi 60 pistettä keskimäärin kaudessa, niin eiköhän hän silloin osoittaisi olevan myös hyökkäyspäässä tehoihin kykenevä - ja täten hänen peluuttamisensa kolmoskentässä olisi vähintäänkin erikoista.

Edit. Tuntuu hieman siltä, että J.Grönvallin ajattelussa pelkkä voimahyökkääjäksi profiloiminen tekee pelaajasta ykköskorin äijän. Voimahyökkääjä tottakai voi olla erittäin käyttökelpoinen pelaajatyyppi ykköskentässä, mutta ei se tee tämän pelaajaprofiilin pelaajasta yhtään sen enempää ykköskorin kaveria kuin playmaker-sentteri, jonka taso ei vain ykköskoriin riitä, mutta tottakai profiililtaan (playmaker) ykköskoriin soveltuukin.