Kerhon resursseilla ei voida noutaa jotain Heikkilän Kakea, jos sillä ei ole pariin vuoteen mitään muuta tekemistä. Riskejä on pakko ottaa. Joskus käy näin. ... Helppohan se on takavasemmalta huudella, että miksi kannattaa yleensäkään ottaa riskejä ...
Joukkueen palkkalistoilla valmiiksi olleen Pasi Arvosen nostaminen suoraan päävalmentajaksi A-P Selinin tilalle olisi ollut niin ikään riski, joka olisi kuitenkin ollut harkittu, perusteltu ja ennen kaikkea taloudellisessa mielessä ottamisen arvoinen; Arvosella on seitsemän vuoden yhtäjaksoinen työhistoria HPK:ssa, minkä lisäksi hän toimi viime kaudella Selinin kakkosvalmentajana ja olisi ollut looginen jatkaja Selinin
kaksivuotiselle projektille.
HPK:n seurajohto päätyi kuitenkin, tekemiensä taustaselvitysten perusteella, palkaamaan kesällä 2013 päävalmentajakseen kaksivuotisella sopimuksella Kai Raution, jolla ei ennen syyskuuta ollut päivänkään kokemusta SM-liigajoukkueen päävalmentamisesta, ja jonka kokemusta muissa kuin apuvalmentajatehtävissä sekä A-junioritasolla toimimisessa saattoi ylipäätään pitää kokolailla ohkaisena.
[Raution] Kahden vuoden sopimuksella pyrittiin varmastikin takaamaan työrauha viedä läpi kahden vuoden projekti, jota 1+1 -vuotinenkaan sopimus ei mahdollista - se kun käytännössä tarkoittaa täydellistä onnistumispakkoa saman tien. Kahden vuoden valmentajasopimuksella pyrittiin nähdäkseni juuri siihen pitkäjänteisempään kehittämiseen, jota on meidän kannattajienkin keskuudessa kaivattu ja joka on näillä resursseilla operoivalle seuralle elinehto.
Tarkastellaanpa HPK:n 2000-luvun valmentajasopimusten pituuksia solmintavaiheessa...
Koodi:
Jalonen (2001) 1+1 vuotta
Alatalo (2007) [B]2 vuotta[/B] (vapautettiin tehtävistään kauden 2007-08 päätteeksi)
Rautakorpi (2008) [B]2 vuotta[/B]
Rindell (2010) 1+1 vuotta
Selin (2012) [B]2 vuotta[/B]
Rautio (2013) [B]2 vuotta[/B] (vapautettiin tehtävistään 4 kk:n jälkeen)
...ja taustoitetaan hieman:
Edellä mainituista valmentajista kolme oli rekrytointihetkellä rutinoituneita SM-liigavalmentajia: Alatalo (JYP 2002-07), Rautakorpi (Tappara 1995-97 ja 1999-03 sekä 2005-06, Lukko 2003-05) ja Selin (Ilves 2001-03, SaiPa 2007-12), ja kaikkien näiden kanssa tehtiinkin suorat kaksivuotiset sopimukset. Tämä epäilemättä ennen kaikkea siksi, että seurajohto saattoi "takuuvarmasti" luottaa valmentajan työn laatuun, henkilöjohtamistaitoihin ja rutiinitasoon.
Tarkemmin perattuna Alatalon (sittemmin isoksi vikatikiksi osoittautunutta) kaksivuotista sopimusta puolsi, julkisuuteen annettujen lausuntojen perusteella, tämän JYP:ssä tekemä
"hyvä työ rajallisin resurssein" samoin kuin väitetyt suositukset Jukka Jaloselta. Rautakorpi puolestaan oli jo HPK:oon tullessaan osoittanut olevansa valtakunnan ehdotonta valmentajaeliittiä, joten kaksivuotinen valmentajasopimus oli hänen kohdallaan (onneksi) enemmän kuin perusteltu. A-P Selinin osalta seurajohto perusteli kaksivuotista sopimusta samoin sanamuodoin kuin Alatalon vastaavaa, eli vetoamalla - aiheellisesti - Selinin erinomaiseen kädenjälkeen niukkojen resurssien SaiPassa. Kaikkien kolmen kohdalla oli siis, lähtökohdat huomioon ottaen, mahdollista puhua ns. pätevistä ja rutinoituneista projektivalmentajista.
Jalonen ja Rindell olivat sen sijaan HPK:n palvelukseen tullessaan kumpainenkin tavallaan kirjoittamattomia kortteja: viimeksi ulkomailla päävalmentaneita "kiekkokiertolaisia", joilla kuitenkin oli takanaan aiemmilta vuosilta myös useamman kauden kokemus päävalmentamisesta SM-liigassa sekä mm. juniorimaajoukkueissa (Jalonen: Ilves 1993-1995, Lukko 1996-1997, Suomi U17 1995-96; Rindell: HIFK 1991-94, K-Espoo 1994-96, Suomi U20 ja U19 1994-96). HPK:n seurajohto toimikin molemmissa tapauksissa riskienhallinnan näkökulmasta oikein ja teki em. valmentajien kanssa kanssa ensialkuun 1+1-malliset sopimukset. Jalosen osalta loppu on sitten historiaa ja HPK-legendaa, Rindellin kanssa kävi valitettavasti hieman toisin.
Sitten päästäänkin takaisin tämän vuodatuksen alkuun;
Kai Rautiolla oli ennen syksyä 2013 vyöllään tasan kolme päävalmentajakautta, kaikki sarjat huomioiden: yksi Mestiksessä (FPS 2003-04) ja kaksi A-juniorien SM-sarjassa (Pelicans 2006-08, jolta ajalta A:n mestaruus). Tämän lisäksi Rautio oli toki toiminut kaudet 2008-13 Kari Jalosen apuvalmentajana ensin HIFK:ssa (Suomen mestaruus 2011) ja sittemmin KHL:n Torpedossa. Vertailun vuoksi on todettava, että HPK:n nykyinen vastuuvalmentaja Pasi Arvonen oli päävalmentanut ennen kesää 2013 yhteensä kuusi kautta Mestiksessä (FPS 2000-02, Hermes 2002-06) sekä edesmennyttä Mestis-maajoukkuetta (2000-01 ja 2004-06) ja toiminut HPK:ssa Jukka Jalosen ja Jukka Rautakorven valmennustiimeissä sekä Ari-Pekka Selinin kakkosvalmentajana.
Tästä huolimatta Ari-Pekka Selinin seuraajaksi valittiin siis organisaation ulkopuolelta rekrytoitu Kai Rautio, ja tämän kanssa solmittua sopimusta perusteltiin julkisuuteen seuraavin sanamuodoin:
"Ratu tuntee kaupungin, organisaation ja pelitavan, joten hänen on helpompi hypätä liikkuvaan junaan mukaan." (HPK:n toimitusjohtaja Risto Korpela 10.6.2013, hpk.fi).
On varmasti totta, ettei nyt nähtyä paskavyyhtiä tai valmennuksen ja pelaajiston henkilökemioiden yhteensopimattomuutta olisi voinut ennakoida edes NASA tai NSA. Pidän tästä huolimatta edellä kuvatun perusteella edelleen hyvin omituisena sitä, että nimenomaan noviisi-Raution kanssa päädyttiin alun alkaenkaan tekemään kaksivuotinen sopimus tilanteessa, jossa "kassa on tyhjä" ja joukkueesta puuttuu liigatason kakkossentteri. Molemmilla osapuolilla olisi nimittäin luullut olevan varaa neuvotella sopimus ensin muotoon 1+1.
Olkoon tämä joka tapauksessa viimeinen "kunhan nyt sanon" -hämmästelyni tämän asian tiimoilta, sillä Rautio-kuvion taustat tuskin selviävät koskaan kokonaisuudessaan, eikä niitä auta täällä sen enempää märehtiä. Pääasia on, että läpikäydystä episodista huolimatta kaikki osapuolet tuntuvat nyt olevan tyytyväisiä kaukalossa ja sen ulkopuolella.
Täysi tukeni HPK:n joukkueelle.
Taistele, Kerho!