Aika hyvä pointti. Mielenkiintoista on kuitenkin katsoa, millaiset rosterit Mestiksen kärkijengeillä on 1.2.2014 verrattuna Liigassa jo toiveensa menettäneisiin (jos sellaisia on).
...Mitä Suomessa tapahtuisi, jos joskus päätettäisiin tehdä oikeasti avoin sarjajärjestelmä? Vaikka 12+12 ja odoteltaisiin 10-15 vuotta? Suomen jääkiekossa olisi nämä kaksi kivenkovaa ammattilaissarjaa, ja koko lätkäskene kehittyisi maajoukkuetasoa myöten. Ei homma voi niin toimia, että vaaditaan Mestis-seuroilta tukalissa olosuhteissa ihmeitä. Täytyy antaa mahdollisuus kehittää omaa toimintaa raikkaassa ympäristössä, jossa unelmat elävät ja ihmisiä kiinnostaa...
Kysytäänkö pelaajilta mitään? En oikein usko, että liigapelaajan statuksella mahdollisesti useammankin vuoden pelannut kaveri lähtee suosiolla divariin joukkueeseen, jolla on mahdollisuus sarjan voittoon ja sen jälkeen mahdollisuus liiganousuun. Palkka putoaisi radikaalisti, pelin taso putoaisi ja seuraavaksi kaudeksi tulisi etsiä uusi pelipaikka mikäli seura ei nousisikaan.Tuo on hyvä pointti.
Kilpavarustelun vaara on ilmeinen ja Kultapossukerhohan toimii kauppana rosterin vahvistukseen, kun siellä ei ole enää vaaraa tippua alaspäin
Tähän vaikutti aika tavalla silloinen NHL:n lockout. Kimmo Timonen, Adam Hall ja Sami Kapanen vaikuttivat kokonaisuuteen aika valtavasti.Samalla tavalla voidaan todeta, että KalPan viimeisin Mestisjoukkue oli kovempi nippu kuin nousun jälkeen seuraavalla kaudella liigassa pelannut.
Varmasti vähemmän mielenkiintoa kuin Game7:ssä keväällä 2009, mutta siltikin enemmän mielenkiintoa kuin isossa osassa runkosarjamatseja.Tämän jälkeen onkin tainnut olla vähemmän mielenkiintoa?
Minunkin mielestä pieni vaihtelu olisi ihan hyväksi. Nythän viedään vaihtelun mahdollisuus pois ja tilalle tulee mahdollisia lisäyksiä.Pieni vaihtelu on hyväksi mun mielestä.
Karsinnat ja putoamisuhka on oleellinen osa eurooppalaista palloilukulttuuria. Mielestäni putoamisihmeellekin pitäisi antaa olemassaolon mahdollisuus.Niin hienoa kun olisi saada niitä karsintoja, joissa kusi sukassa voisi jännittää, mutta niitä ei tulla näkemään ilman ihmettä ja ihmeiden varaan on vaikea rakentaa mitään pysyvää.
Oletkos miettinyt, että miltä sitten saattaa (toivottavasti) tuntua kun se KooKoo onkin ekaa kertaa pleijareissa ja vastassa joku HIFK? Sitä voi monen Mestiksen seuraajan mielipide karsinnoista muuttua kun liigassa tulee niitä legendaarisia keväitä kohdalle. Nyt tuo karsinta vastaa vähän samaa kuin finaali Liigassa, varsinkin niille omille kannattajille. Voisi melkein kysyä että kumpi oli Ässä kannattajalle parempaa Sport vai viimekevään finaalit.Sitten täytyy muistaa, että tässä on myös niitä tunnemaailman asioita. Itse kun käveli keväällä 1993 KooKoo-Reipas karsintapeliin sisään, niin ei ole vastaavaa tunnetta kiekkokatsomossa sen juurikaan kokenut. Oli monta päivää aivan täpinöissään kun odotteli peliä, nousu oli omissa käsissä. Hallilla on tupa täynnä ja KooKoo repäisi alussa selvään johtoon ja vaikka turpiin tulikin, niin se tunnelma mikä itsellä ja hallissa oli tuolloin, on jotain sellaista mitä on vaikea selittää ja saada tälläisessä mallissa aikaan. Karvaan pettymyksen jälkeen kuitenkin odotti jo innolla seuraavaa mahdollisuutta päästä haastamaan liigaseuroja - hiljaista toki pidellyt sen jälkeen (heh)...
Lainattua mantraa ovat Mestis-joukkueiden fani hokeneet viimeisen kymmenen vuotta tällä palstalla. Missä on teot? Missä ovat ne terveet ja kivenkovat edes puoliammattilaisseurat Mestiksessä?
Lainattua mantraa ovat Mestis-joukkueiden fani hokeneet viimeisen kymmenen vuotta tällä palstalla. Missä on teot? Missä ovat ne terveet ja kivenkovat edes puoliammattilaisseurat Mestiksessä?
Mainitun kymmenenvuoden aikana lähes jokainen Mestisseura on ollut lähellä lopettamista tai konkurssia. Yhtään pitkän aikavälin kehityssuunnitelmaa, sitoutumisesta puhumattakaan, ei ole tullut vastaan, pikavoittoja on kyllä tavoteltu.
Lisäksi tarvii ottaa huomioon se lähtötilanne missä oltiin yli 10 vuotta sitten, kun Liiga oli avoin joka kausi. Sportkin operoi lähes samalla budjetilla kuin Liigan heikoimmat, Kärpät pelasi pari kautta Liigan keskitasoa paremmalla budjetilla jne. Sittenhän ero repesi, kun Liiga suljettiin. Silloin katosi Mestiksestä tukijat, iso osa katsojista yms. Siinä vaiheessahan moni seura Mestiksessä ajautui konkurssiin ja loput taistelemaan elämästään, kun mitään mahdollisuutta ei ollut urheilullisesti tavoitella parempaa paikkaa auringosta. Se 10 vuotta kun Liiga oli kiinni, sen aiheuttamia vahinkoja Mestis-tason jääkiekolle ja organisaatioille ei korjata vuodessa. Ei edes siinä samassa kymmenessä vuodessakaan. Lisäksi kuten mendieta sanoi, on Mestiksessä eläminen Liigan avaamisenkin jälkeen ollut vaikeaa. Joka vuosi pitää sarjan avauksen alla odotella mikä on kauden panos. Liigassa on todella helppo suunnitella tekemistä, kun siellä mikään ei muutu. Liigapaikka on 99% varma, TV-sopimuksista ja Liigan yhteisistä mainoksista tulee takuuvarmaa rahaa seuralle, helppo sopia monivuotisia sopimuksia pelaajille.. Mestiksessä kaikki joudutaan tekemään aina vain vuodeksi eteenpäin, ja aloittaa joka kevät lähes nollista.Tuotatuota. Kyllä mä näen, että moni seura on mennyt paljon eteenpäin ja pystynyt kehittymään siitä huolimatta, että liiga on vetänyt mattoa karsintojen alta (ja samalla Mestiksen) jatkuvasti ja joka vuosi.
Sportin talous on kohentunut konkurssikypsästä tasolle ok. KooKoo totesi jokunen kausi sitten, että se lopettaa kokonaan toimintansa, mutta sittemmin on noussut yhdeksi potentiaalisimmista Mestis-seuroista. Mikkelissä ja Turussa on laitettu infra täysin tai miltei täysin uusiksi. KooKoo rakennutti ison uuden ravintolan. Sportin ja Jokipoikien A-juniorit pelaa SM-liigassa ja Sport pystyy jopa rahoittamaan Junior-Sportin toimintaa.
Ehkä pieniä juttuja, mutta selkeää eteenpäin menoa. Ymmärrän, että liigakannattajan on vaikea ymmärtää sitä toimintaympäristöä, missä Mestis-seurat toimivat. Jos kaudella x on sanottu olevan liigakarsinnat ja seura y on saanut sen seurauksena uuden yhteistyökumppanin, on yhteistyö joka ikinen kerta vaakalaudalla, kun joku pikkupomo liigaseurasta z kyseenalaistaa karsinnat ja uhkailee liigan lopettavan ne. Tämmöisen arjen kanssa painiskellaan Mestiksessä.
Varmasti vähemmän mielenkiintoa kuin Game7:ssä keväällä 2009, mutta siltikin enemmän mielenkiintoa kuin isossa osassa runkosarjamatseja.
Minunkin mielestä pieni vaihtelu olisi ihan hyväksi. Nythän viedään vaihtelun mahdollisuus pois ja tilalle tulee mahdollisia lisäyksiä.
Karsinnat ja putoamisuhka on oleellinen osa eurooppalaista palloilukulttuuria. Mielestäni putoamisihmeellekin pitäisi antaa olemassaolon mahdollisuus.
Sportin talous on kohentunut konkurssikypsästä tasolle ok.
Mahdollisuus nousuun olisi voitu siinä tapauksessa antaa myös siten, että liigan jumbo putoaa automaattisesti. Karsintojen olemassaolon mielenkiinto perustuu isoksi osaksi putoamisuhkaan. Ja tämä putoamisuhan poistaminen mahdollistaa puuhastelun, jonka näkyviä ilmentymiä on huonot henkilöstövalinnat.Juurikin tästä tasoerosta johtuen on hyvä että annetaan mahdollisuus nousuun näin, koska muuten se ei onnistu. Liigakin tarvii uutta verta, jottei aina ole samat vastustajat vuodesta toiseen.
Lisäksi tarvii ottaa huomioon se lähtötilanne missä oltiin yli 10 vuotta sitten, kun Liiga oli avoin joka kausi. Sportkin operoi lähes samalla budjetilla kuin Liigan heikoimmat, Kärpät pelasi pari kautta Liigan keskitasoa paremmalla budjetilla jne. Sittenhän ero repesi, kun Liiga suljettiin. Silloin katosi Mestiksestä tukijat, iso osa katsojista yms...
...Liigassa on todella helppo suunnitella tekemistä, kun siellä mikään ei muutu. Liigapaikka on 99% varma, TV-sopimuksista ja Liigan yhteisistä mainoksista tulee takuuvarmaa rahaa seuralle, helppo sopia monivuotisia sopimuksia pelaajille.. Mestiksessä kaikki joudutaan tekemään aina vain vuodeksi eteenpäin, ja aloittaa joka kevät lähes nollista.
Määrittele ensin puoliammattilaisseura.Missä on teot? Missä ovat ne terveet ja kivenkovat edes puoliammattilaisseurat Mestiksessä?
Näin tuskin olisi, jos kiekkoliitto ei olisi 15 vuotta sitten luovuttanut lajiaan muutamalle yksittäiselle organisaatiolle ja samalla tullut pysäyttäneeksi alemman sarjan kehitystä suhteessa ylemmän sarjan kehitykseen.Mestis on tänä päivänä vaativa sarja pelaajalle, rahaa elämiseen ei tule, mutta pitäisi valmentautua ja pelata ammattilaisen tavoin. Miettikää perheellistä pelaajaa, joka saa 1000€:a/kk ja pelaa parhaimmillaan lähes 100 peliä kymmenen kuukauden aikana ja harjoitukset päälle. Ei kiinnosta pidemmän päälle. Mestis on pelaajalle liigatason työmäärä kulukorvauksilla.
Tästä syystä Mestis on Suomen kokoisessa maassa SM-liigan kasvattajasarja, jossa pelaa pääosin nuoria pelaajia, joilla on vielä intohimoa pelaamiseen. Kuvitelmat raudanlujasta ammattilaissarjasta törmää yksinkertaiseen juttuun, rahaan. Suomesta ei löydy tai ei ole ainakaan tähän mennessä löytynyt, rahaa parillekymmenelle ammattilaisjoukkueelle.
Kaunis ajatus aikana, jolloin laji menettää osan lahjakkaimmista junioreista muille lajeille lajin kalleuden takia. Lainattua mantraa ovat Mestis-joukkueiden fani hokeneet viimeisen kymmenen vuotta tällä palstalla. Missä on teot? Missä ovat ne terveet ja kivenkovat edes puoliammattilaisseurat Mestiksessä?
Mainitun kymmenenvuoden aikana lähes jokainen Mestisseura on ollut lähellä lopettamista tai konkurssia. Yhtään pitkän aikavälin kehityssuunnitelmaa, sitoutumisesta puhumattakaan, ei ole tullut vastaan, pikavoittoja on kyllä tavoteltu.
Liiga on ollut useamman kauden auki ja Sportilla oli jo jalka sisälläkin. Mikäli Mestisseurat olisivat tehneet töitä, myös muut olisivat pystyneet liigajoukkueen haastamaan. Valitettavasti Mestiksessä on etsitty pikavoittoja, unohdettu hyvin pitkälle junnutyö ja talouden kehittäminen.
Siitä olen varma, että uudelle liigapaikkakunnalle tulisi noususta sellainen boosti, ettei vastaavaa siinä kaupungissa ennen ole ollut. Oli tuo uusi liigakaupunki sitten mikä tahansa.
Mahdollisuus nousuun olisi voitu siinä tapauksessa antaa myös siten, että liigan jumbo putoaa automaattisesti. Karsintojen olemassaolon mielenkiinto perustuu isoksi osaksi putoamisuhkaan. Ja tämä putoamisuhan poistaminen mahdollistaa puuhastelun, jonka näkyviä ilmentymiä on huonot henkilöstövalinnat.
TuTolaiset ja/tai muut asiaan vihkiytyneet varmaan muistavat, tuliko tuo rahasumma oikeasti perille. Itse juttuhan menee täydestä myös tulevalle kaudelle.
Minun muisteloissa on vahvasti sellainen kuva, että koskaan noita voittorahoja ei seuroille tullut.
Emme toki haluakaan. Mutta haluammeko luoda kilpaurheiluun keinotekoisia suojaverkkoja?Miksi haluaisimme paremman joukkueen pelaavan sarjatasoa alempana ja huonomman ylempänä?