Arhinmäki oli kaiken puolin vastenmielinen. Muistan kun hän joskus, kun ei ollut vielä puoluejohtaja puolusti pummilla matkustamista ja vaati parkkisakoista suuria rangaistuksia, koska parkkisakko on muka aina tahallinen teko, eikä vahinko. Sen sijaan pummilla matkustaminen on jotain hiton vasemmistolaista oikeudenmukaisuutta. Lähetin hänelle asiasta sähköpostia ja sain vittuilua takaisin. Siihen vielä se, että hän on olevinaan kommari, käyttää hyväkseen jotain etuja eli asuu jossain vähävaraisille suunnatussa kämpässä ja fidelcastromaisesti diggaa merkkilenkkareista ja -kelloista, niin sehän on just kuin toverit vanhan kunnon kommunismin aikaan. Lisäksi mies on tyhmä kuin saapas. Sen osoitti mm. A-Studio, jossa Katri Makkonen kyykytti häntä huolella. Arhinmäki ei tajunnut mitään osinkoverotuksesta. No diggasin muutenkin Makkosen älykkyydestä ja niistä oransseista housuista, joita välillä käytti. En ymmärrä oikein mitä muuta karismaa Arhiksella oli kuin se jalkapallohuligaanitausta, joka voi upota nuorisoon. Vitut mua mikään nappaa -meininki. Vierasmatsissa mies kiipeilee humalassa siellä sun täällä ja retkahtaa maahan kansan hurratessa.
Voi olla, ettei Li Anderssonissa ole karismaa, mutta hänessä on älyä. Ei ole muuten oikeastaan muissakaan puoluejohtajissa minusta karismaa. Hän on siis kiinnostava henkilö, koska hän on älykäs ja pärjää keskusteluissa yleensä hyvin. Ongelma on vain se, että se äly ei kanavoidu sillä tavalla, että se puhuttelisi heidän potentiaalista kannattajakuntaansa. Heidän linjauksensa poikkeavat liian paljon ja ovat liian tuulesta temmattuja juttuja. Ei joku pragmaattinen duunari lähde mukaan siihen touhuun. Anderssonin pitäisi haastaa suoraan Antti Rinne ja napata demareilta kannatusta, eikä yrittää keksiä mitään vaihtoehtoista yhteiskuntaa, joka on niin paljon erilainen ja parempi kuin mitä Sipilä puuhaa. Toki humanistit yliopistolta voivat äänestää Anderssonin kööriä kybällä.