Let's go time – gong freedom

  • 94 250
  • 428
Ulkona sateli, takana oven syntisen sykki ja meillä oli vyö auki. Päivystimme varteenotenotettavassa valmiustilassa. Jännitys poreili, hehku nuoli ihoa ja sisällä kiehui, kuin kattiloissa tulisten iltojen.
Takaa verhojen mustien, sinkoutui esiin hahmo lähtöjumalainen. Me tuuletimme, läikyttäen ja pöydällä tanssahdellen. Ulvoimme, jalassa vain bokserit. Lataus oli, seksuaalisen väkivaltainen.


Poler, Poler, Poler!


Peileistä seinien, näimme itsemme ja väijyimme kuvaa elävän intohimoista. Ilolla bongaillen, täydellisyyttä symboloiden.
Juoksimme pitkin baaritiskiä ja päästyämme päähän toiseen, päähän syvään. Pysähdyimme, lausuimme Jevtusenkoa. Kuolaten ja iskut lähtivät vihaisesti, sähäkästi ilmaa halkoen.
Hypähdimme alas, teimme kuperkeikkoja lattialla ja olimme taas, gorillapuvussa. Elementissä ja esitimme performanssin villinpuoleisen, villasukkia ja leikattuja korvia.
Juna kiersi, olimme veturina ja kutsuimme kaikki mukaan. Itsensä paljastanut tilttitähti, tuli ja halasi. Ojensi meille tertun banaaneja, gorillapuvussa melskaavalle tunteiden sekä tuntemusten tulkille.

Poistuessamme yöhön, esitimme vielä toiveen kultaisen; Antakaa meidän kadota, hetkiin..
 
Viimeksi muokattu:
Kerroimme, että vedimme yläkropan paljaaksi ja teippailimme taas mailaa. Poseerasimme, edessä peilin. Teippi kiertyi ranteisiin ja tuntui hyvältä. Koko keho reagoi siihen.
Se on kuulemma, minäkuvaa vääristynyttä ja me, emme olekaan terve. Tussin piirtäessä viestin ranteisiin, kaikkoaa kaikki muu. Ja jälleen kerran, suihkussa täristen. Olemme ruiskineet osaamisemme, nähtäväksi kaikkien.


Yhtä sirkusta, hahmot ilotulittavat. Ne tykittävät ja meidän sydämessä tikittää. Uhkeudelle ja pauloissa mielipuolisuuden vaahtoamme, hökkelikylistä ja jätkistä kovista..
Pulpahtelevat ulos meistä ja suoraan aloituksesta, viihdettä penkin päästä. Gladiaattori tuo, kiertää kehää ja ottaa antaumuksellisesti yleisöä. Se steppaa, juoksee luistimilla ja vetää estradilla lentokonetta. Jääteatterissa, huomionkipeydelle ja huokuvalle hulluudelle.
Näissä hetkissä ja mielikuvissa, luokaa katse penkille Sarnian. Siellä gorillapuvussa, HCH. Hartaasti intoillen. Joka solullaan, sielunsa ytimellä mukana. Rickyn loistaessa, liukuessa polvillaan ja tehdessä enkeleitä.

On hyvä, ruusuja sekä runoja..
 
Joskus, olemme kuin höyhen. Me leijailemme ja huuhtoudumme. Olemmeko kertoneet siitä? Toisinaan paasaamme kadulla, kiipeileimme lyhtypylväisiin ja hypimme alas silloilta. Silloin esiinnymme gorillapuvussa ja operoimme, suurella sydämellä.
Joskus, kerimme langan loppuun ja toisinaan panostamme karviaisiin. Ja tässä taas, on hartiasuojamme ja tässä hanskamme. Ymmärrätte kyllä, kun katsotte niitä. Me ymmärsimme myös, kun katsoimme 15-vuotiasta syksyllä 2004. Se hehkui, huomionkipeyttä ja sen poltteen aisti, hahmosta nuoresta.

On niitä, jotka eivät ole olemassakaan ja niitä, jotka loistavat valokeiloissa. Monesti ne ovat samoja, tiedämme sen itse. Kun tikittää, antaa sen rummuttaa ja vaikka se on helppoa, se kysyy luonnetta. Illasta toiseen, pilke silmäkulmassa ja kattoon reikkiä poraillen, viihdearvolla.
Knights ja lähtövirran raakista löytyi vielä uusi vaihde, kiimainen. Hekumoiden koreihin ja pudokkaita sekä ylemmiltä oksilta. Rohkeasti, kiinni tartuen. Ylväästi poseeraten, itseään likoon heittäen ja rietasta casting couchia, jälleen kerran.
Pulppusi sekä kuohahteli ja kolhuineen päivineen, hurmoksessa. Shiner, lähtörekeä sekä lähtösoihtua. Silmästä silmään, himoa ja se herätti luottamusta, syvää luottamusta. Muistatte varmaan ja suihkun lattialla, souteli HCH gorillapuvussa.


Karviaisiin, kyllä taas keväällä..
 
Viimeksi muokattu:
On ollut kihelmöiviä teemoja, joten otetaan lähtöpitoinen.

Annetaan sen sykkiä ja me HCH, tuomme vireyden.

On se hetki, aivan sen jälkeen...right off the draw and buckets off.

Kun makaillaan sängyllä ja pussaillaan, ollaan läkähdyksissä.

Haukotaan henkeä ja se ainoa oikea lähtökulttuurillinen kysymys on, missä olitte Polerin sekä Rickyn lähtiessä?

Ilmassa oli vakavaa kananlihaa, tärisimme ja ruiskimme, latauksemme.

Ensimmäinen traktori tai yökyöpelit, taidetta.

Tutustumme niihin, elämässä.

Kävelimme tänään rataa pitkin ja kokosimme omiamme.

Huusimme, vastaantulevalle..

Kukkien Madonna, Kukkaan puhkeavien tyttöjen varjossa.

Suojelkaa, sitä vanhaa Antonovkaa!

Törmäyshetkellä, se ei ollut verrattavissa siihen.

Poler killuu plekseillä, näyttää mitä sillä on ja Ricky tekee enkeleitä, on se mitä on.

Vertavuotavana, nuojittuna ja sydänverellä allekirjoittaen, heittäytyneenä.

Plekseillä eläin ja tulvien tulee mieleen, absit sekä mustat hipsterit.

Alkulähteitä, sylkeä sekä mäkeä.

Olit uskaliain, kanssani.

Ricky, naama veresssä ja näyttämöllä on sirkusta.

Me, viihdymme.

Se oli tajuton tiltti, yksipuolinen ja purkautui sekä räjäytti.

Ei jaariteltu, ei pähkäilty vaan lyötiin pöytään, otetettiin omaksi.

Päädymme kaikessa siihen, vierasta karsastaen.

Tyhjyyttä hylkien, tylsyydestä tympääntyen.

Ammoniakki, ikuinen vastustuskyky.

Asioille maallisille ja paljasta sekä viivamaista.

Sisällöllisesti rikkaat, ottivat aina miscoductit majorin pääälle.

Hyppäsimme keinusta, hyppäsimme pitkään ja aina syliin oikeaan.

Polerin näytellessä hauiksiaaan, me hihkuimme Laamasta ja sitä masua.

Midget, häkkipää teinit ja sekaannumme ja yhä sadistisemmin tunnemme rakkaamme.

Mursuja, tuokaa ne tänne ja painimme niiden kanssa.

Misfits soi ja ammumme ilmaan, kuten Ricky ennen lähtöä.

Tässä harmaudessa, tässä harmaudessa!
 
Viimeksi muokattu:
Joskus tanssitaan kanssa vieraiden, tehdään se elävästi.

Intohimoisesti, vailla turvaväliä.

Olemme omaksuneet sen, aistikkaasti.

Rickyn tanssiessa kanssa Sugdenin, se oli rivalry kultaisin.

Kun kohtasimme siinä käytävällä, vallitsi yhteisymmärrys.

Hetki huokui, kahden ihmisen tahdonvoimaa.

Hohkasi halua, hurahtaneiden himoa.

Olit mustelmilla, aina mustelmilla.

Hetkinä seesteisinä, kerroin sinulle Rickysta.

Sinä niistit, niistit kuin jätkä.

Nytkähtelemme ja Ricky otti juuri kuvan Sugdenista.

Kouristelemme ja sattuu syvälle sekä kauniisti.

Muutoksen tuulia, muutamme suuntaa lennosta.

Kuvastuu olemuksesta, jäljet aikamatkailun iloista.

Jämähtäneisyyden suruista, lillumista limassa.

Vaikka mieli halajaa, kaksintaisteluja.

Kaikenlaisia, vesileikkejä.

Puhkuen sekä hehkuen, intomielisesti.

Poltteli sormenpäissä, tunne linkosi meitä.

Katsokaa näyttämölle, siellä heitetään itseään likoon.

Kaksi hahmoa, mitä vaan...

Olla jotakin, olla mittaamaton sekä määrittelemätön.

Olla yhtä, muistelupiireissä sekä satutuokioilla.

Hihat ylhäällä ja koppavasti sekä ylimielisesti takaraivolla

Sydämen arkistoissa, ne loistavat kiiltokuvina.

Mielen julisteissa, kauhukakarat.

Sodoman 120 päivää, jumputtaa.

Myönnämme, olemme nauttineet.

Olosuhteet sekä kohteet, palvoen.

Eläimellisen hellästi, pahoinpidellen.

Leikkien, läpi oven lentäen.

Otit sen vastaa, hymyillen.

Olisiko maailmalla tarjota, kiinnostavia omppuja?

Entäs leikkokukkien viljely avomaalla, olisiko se nostagista?

Gladiaattorit ja toisiaan pamputtaen, kättä vaihtaen.

Neljäs kiimainen ja tuoksinnassa Ricky naulaa sen, tunnekylvyissä.

Tunnekuohuissa, syöksyy syliin omien.

Rakkautta, roolia timanttisen viihderikasta.

Myös me, olemme sitoutuneet ja sitten toteuttaneet.

Nöyräksi tai köyhäksi, pois se meistä.

Näillä tarinoilla, taustoilla ja maiseman ollessa autio.

Broilerihallit, tyhjyys ja jyskäävät, tavarajunat.

Unelmista, kun ihmisen ei tarvitse lähteä kotoaan.

Rickyn esiintymisten sauma, alkaen 59.00.

Sitä rakoa janoten, sen puolesta koko sydämellä.

Näillä arvilla, ollaan ulkopuolisia.

Taipumuksilla, sisäpiirissä.

HCH, pyörällä.
 
Viimeksi muokattu:
Jokainen käy kamppailunsa, kuva rakkauden on ristiriitainen.

Toiset meistä, ovat kokeneet enemmän kuin uskallamme uskoa.

Toivo meistä, ei ole kaikonnut koskaan.

Väkivaltaista, intohimoa taianomaista.

Aina kohdatessamme ankeutta, oksennamme ylpeyttä.

Harmautta, täytämme tajunnat kehäkukillla.

Justine, koettelemuksia.
 
Sisältä kuollut, mutta kauneutta luoden.

Kuolimme, jo vuosia sitten.

Illuusioita, harhakuvia ja heikoimmillaan, ihmeitä.

Kirjastoissa, pukukopeissa ja vahvimmillaan, luolassa.

Syvyyden arvilla, naarmuilla ja aina, yltäkylläisen vauraana.

Loistaa viiva, jätkä ja nuorta uutta, kimaltelevaa tulevaisuutta.
 
Esittelemme itsemme taiteilijana ja se olkoon, brutaalia sekä sadistista.


Kaunista ja unelmissa, joen liplatteluun hukkuvissa.

Aamuissa, aikaisten säteiden kauneuden täyttävissä.

Junissa, jotka pudottavat vain yksinäisiä sekä kylmiä.

Humalaan hukuttavia, seikkailuun johtavia.

Hekumoiden, kaislikossa kiehtovan rannan.

Pyhistä pyhin, seisoo sulautuen vieläkin.

Rannalla, vastakkaisen rannan.

Kutsumus, vastakohtana holhoukselle.

Heikkoudelle ja leikkeihin kutsu heinäpelloilla, ruumis.

Rituaalihoitoja sekä puhdistus maisemassa, siskolle.

Vapaus, De Sade.

Tartuimme sinuun, ensimmäisenä.

Olimme se, joka lahjoitti mahdollisuuden sanomaan, kuolinvuoteellasi.

Maailmankuvasi kaltainen ja sisäistimme vihaasi, modernisti.

26 vaunua, taivaan kappaleiden lomasta, kultareunusteisia laskuvarjoja.

Nostalgian taikautua, yllä yllään talvisten auringonkukkavarsien.

Maailman kaatumista, päälle heikkojen yksilöiden.

Ei, ei koskaan.. ruusujen, tulppaanien tai unikkojen.

Kehäkukkien ja sanoimme, niille karvaisille lampaille.

Ei koskaan, Cocteaun kuvissa.

Saimme ottaa vastaan yhden sellaisen, hengenheimolaisen.

Jytinässä sekä tärinässä, putosi turkistarhausta sekä mehiläistuotantoa.

Olisimme halunneet lukea, Solzenitsya.

Rankaista ja ruoskia, sitten ruiskia.

Nesteet sekä eritteet, lumouksemme.

Talltioidut kuvat, sairauttako taiteellinen olemus ihmisen?


Joki valuu, päähahmo meloo melskeittään pois ja HCH, LB sekä Simone.. kaipuu.
 
Viimeksi muokattu:
Havahduimme, valveunesta ja kaikki oli painajaista.

Kuvankaunista, siro ja sievä.

Materiaalia ja sängyn laidalla, syvällistä vuorovaikutusta.

Taiteen olemuksesta, ihmiskehon ytimestä.

Esillepanoa, sairaudesta ja rakkaudesta.

Rajakokemuksia, painaa tuntemuksien taakka.

Nauhuksia, ylväitä ja näyttäviä.

Kukintoja ja vapaaherran nesteitä, viinilasista.

Kirimaaleja, olentoja pieniä ja nuoria kuningattaria.

Tunnetta alkukantaista ja pelkkää eläintä, oksennuksesta kyyneliin.

Vankitorneissa ja parakeissa, viidakoissa sekä yksinäisyydessä.

Selviytymistä, intomielistä ja vankina, vain omasta tahdostaan.

Syrjäiseen maailmaamme, oli eksynyt kontteja.

Ilmestyneet, kuin tippuen taivaasta tyhjästä.

Maailmasta runojen, Klaus Barbielta minulle.

Kiehnäsi, oli katse ja lupaus seikkailusta.

Totuus tarinoista ja takaa tunnepitoisen tuonpuoleisen.

Konepajan ahdistuksen sekaisella kulmalla, liukui jäällä hahmo myyttinen.

Henki, arvokkuutta ja kauneutta, syrjäytyneissä maalaiskaukaloissa.

Pysähtyä ja kysyä, sydämen takoessa.

Halujen hyrrätessä ja mielikuvissa, villeissä sekä kirkkaissa.

Virkeänä sekä viriilinä, sielu avoimena ja LB sekä Jay.

Aikamatkailimme, 80-luvulle ja loimme itsemme uudestaan kipinöissä onnen.

Hanskat kädessä, pallukoihin ja ilman, mielipuolinen majesteetti.

Äärilaidan markiisi ja ei, nopeita ohikiitäviä suhauksia.

Vaan pitkää takovaa jytinää ja niissä konteissa, sikoja taianomaisissa painitrikoissa.

Kultaisissa ja kattauksessa vain emakoita, ei karjupoikia tai kuohilaita..

Meillä on, siemennettävää!
 
Viimeksi muokattu:
Muodostumien jälkeen, yksin ja sidottuna sänkyyn.

Henki vapaa ja se on kosketus ihmisen, ei jumalan.

Sairauden synkimpinä hetkinä, Madeleine.

Kaipuun kipeys, muiston rikkaus ja purevuuden kirpeys.

Seikkailijoiden rohkeudesta, vielä rohkeampien hullunrohkeudesta.

Nauhukset uhkeina, kaikki ainutlaatuisen uhkarohkeina.

Versoo kauneus, juurakoista taianomaisista.

Tertiaarivaiheista, runous.

Huuman hurmioituneet aallokot ja tyrskyissä, villeissä myrskyissä.

Kuolemansynnit, nautinnon helmet ja unelmien utupilvet.

Tie oli aurattu auki, väylä sydämeen ja tyydytykseen mielen.

Miellyttämisen halusta ja mielihyvän tarpeesta, sykkivissä orgioissa.

Kietoutuvissa hahmoissa ja peuhaamista sa, intomielisen elämäniloisissa.

Ratkiriemukasta, olla hetki yksikin kaipaamatta.

Ammoniakkia, silmät rähmäisinä.

Pesii periksiantamaton myrkky, tutun tavanomaisessa ja opeissa, haluja rajoittavista.

Loskassa, kankeana ja me, hyödämme kukkaan.

Jääkieloja, rakkaudella ja vapaaherruudelle, kukkaan puhkeavien varjoille..
 
Viimeksi muokattu:
Kevätaurinko kutitteli, se vietteli ja lämpöisenä kiehnäsi.

Lumoutunut, mieli bongarin ja nautinnossa kylpien, kehonkieli kylläinen.

Ulottuvuuksiin äärimmäisiin ja rajusti raadellen, kiihko salpasi hengityksen.

Terhakkuudesta muovaillen, olento myyttinen.


Ja illassa intohimoisessa, kuin kiihkeimmistä mielikuvista.

Maestrojen nerokkuutta ja John Nelson, tulitti keihäällään penkkiä Gensin.

Ratsulla kultaisella ja nostalgian mielipuolisilla uruilla.

Velloi sessio ja tarunhohtoiseen kliimaksiin, kuristusotteella pelastusta.


Maaliskuussa, 1989.
 
Välähdyksenomaisesti kuvia, elinvoimaisia kuvia.

Tantereilta, syksyisiltä kaalipelloilta ja valloittaen, tajunnanvirtaan sukeltaen.

Eläimiä, ihmishahmoissa ja olentoja, jalkapuissa.

Porautuen sekä pureutuen, yltiöpäisesti jälkiin muistin.

Koko olemuksella ja väliajalla, kuolavanoja.


Muistatteko, miltä se tuntui ja pitoisuudet, miten kehonne reagoi.

Sorruitteko magiaan, kun Hackett veti rinkiä ja roviolla roihusi.

Morton oireilee boksissa, toimitsija pelastautuu pakokauhun vallassa ja ulapalla, läikkyy.

Metsän siimeksessä höyryää ja mestariteoksenne ydinrivit, hahmottelitte ne ilman paitaa.

Aistitimme sen ja Tomlinsonin nuijiessa Nelsonia, soljui kevyesti.
 
Viimeksi muokattu:
Edetessämme kohden tuntemuksia, tunsimme elävämmin kuin koskaan ennen.

Harjoitellessamme ilmeitä, yksi ilmeistä luennoi meille.

Homeista, sydänlokeroissa ja ne tuhoavat keriä kaalin.

Silmäniloja, keinoin figuratiivisen taiteen ja maailman laitureilla, uskallusta.

Poikaset paimeneen, rakennuskaaren nojalla ja HCH, sikalaan.


Sykki, pulppusi ja vuolaasti, vyöryi halukkaan vangiten.

Sodomiaa sekä noituutta, iltojen intohimoisia tähtisadetikkuja.

Ikkunoita yöhön, syntiseen ja päällekarkauksia sekä hyväksikäyttöjä.

Elementit kiimaiset kiehtovat ja Nelson sekä Mahony, hulluuden hurmiollisella estradilla.

Näyttelyeläiminä ja levoton mieli lepää, kukkapeltojen kauneudessa on uhrautumista, siinä on heittäytymistä.
 
Viimeksi muokattu:
Siinä hautaröykkiöiden äärellä, muistelimme sitä, kun meistä tuli metsänvartija.

Armollinen julistus ja meillä oli kyky, hahmottaa aistien valtakuntaa.

Leijailla yllä metsien, vallassa tuntemusten ja petoja, ytimessä sydänjuurien.

Suon laidassa, hökkelitupa ja mylvien, poltteessa orgioiden.

Rytmissä halujen ja muistona suosta, vain peltoaukea avara.



Mahony, sarjatulta ja kuulemma, esiintyi O:ssa ilman hartiasuojia.

Kutkuttaa ja ymmärrän, nyt tärrää.

Hekumoiden sekä piehtaroiden, nerokkuudessa hahmojen.

Kehäklovneista kauneimmat ja Mahony, mielipuolinen trapetsitaitelija.

Usvaa, keinotekoista malariaa.
 
Viimeksi muokattu:
Varovasti hiippaillen, sitten vakuuttavasti tuuletellen ja egoa sekä kokoa.

Kirmaillen ja perkele, vapauttivat meidät laitumelle.

Siinä pellolla, auringon poltteessa ja mies pahasti palanut, kertoi meille punajuurikkaista.

Silloin, ne olivat kaikki moni-ituisia ja me, esiinnyimme AIV-siiloissa.

Hylätyt kaksisiipiset, koivut kurkistavat ja elämä autio, ränsistyy armotta.


Tuoksuista väreihin, makuihin ja katoamiset, tiedottomuuteen tuudittavat.

Näkyjä ilmestyksen omaisia, henget veistokselliset ja bongari, vereslihalla.

Profeetta, kultaa vuollen ja pamppaillen, seikkailija ikiaikainen, myyrä kolojen.

Mahony, sinkoili vauhkona ja syöksi tulta, 1991 Sutherland Cupissa.

Antoi elonmerkkejä, ilmestys paheellinen ja kaaos juhlallinen, mielipuolet kehien.
 
Lowes vastaan Buwalda, paljuittain minkinrehua, kiimaiset soturijumalat.

Patojen murtuessa, myrskyisän taivaallista ja mielenliikkeet, mielihalujen viemää.

Tunnekylvyissä virittäytynyt, hymyyn kaartunut ja elegantti, uhkeudelle pyhitetty.
 
Lowes vastaan Papista, mielipuolinen iskutemmellys, ilakoivan nyrkkisadismin valomajakka.

Terhakkaa tilttitulkintaa ja näyttämöllä tikkaavat lumiukot, nakuttavat joulupukit.

Fantasiaa ja materiaalin luonne, 80-luvun lähtöpornografiaa, ei karvan karvaa.
 
Lowes vastaan Hoard, klassinen toe-to-toe patsas, väkivaltaisen muodokas.

Maestrot, toistensa pauloissa ja paidaton Randy sekä Mr. Laheyn, känninen paskahaamu.

Sydämen tykytystä, tulvillaan pullotusta ja samansyntyistä samankaltaisuutta, mieltymykset luovat perustan.
 
Lowes...ja seisoessamme siinä kartanon kivisikalan nurkalla, emme olleet lakki kourassa.

Piippujen edessä, tekisi mieli pukeutua gorillapukuun ja takoa rintaa.

Onnen hetkiä, ohikiitäviä ja nuuskapurkkeja, löytyy lumen alta.

Täpötäysinäisiä, paikoilta joilla hiotaan egoa sekä kroppaa.

Mia, muukalaislegioonassa jälkeen sankaripoikuuden ja rikollinen mielenlaatu, ainutlaatuinen kauneutemme.

Konttasimme siinä, tyrnin villiversoja metsäsästäen ja törmäsimme, uinuvan kituvaan valkoherukkaan.

Ne myös kaipaisivat suistoihin, ollakseen rikkaita, vahvan ylpeitä.

Jokainen on onnellinen, henkisessä kotikodossaan ja maalauksellisesti, veistoksellisesti.

Elämäntavallisesta vapaudesta, hautapaikkoja ja ruusuja, ei koivukujia.

Tekohengitystä, parvekkeelta parvekkeelle ja majavat, pelästyttelevät yöjalassa.

Vene lipuu, joki soljuu ja se on kuulemma leveä, seuduilla vierailla.

Juovilla, seikkailtiin ja kani pakastimesta, raivoaa meille valvehetkillä.

Vapaaherruudesta, versoaa sensuelli loisto kukkien.

Tarve, olentojen palvomiseen ja kolmannen, hyväksymiseen.

Alistumisesta, nautintoineen ja kani ylemmyyden tuntoineinen, valitsi possuja teuraaksi.

Rakastettava sadisti, mustikoiden vieressä ja iltasaduksi, luimme sille Orwellia.

Puilla paljailla, samaistumme siihen ja matkaamme, eläinten vallankumouksen tuolle puolen.

Maailmaan, jossa simpanssit purevat naamaan ja taistelija sykkivä, purkautuu suihkussa.

Täristen, myskyisät tilttaukset, kalttaukset ja henkihahmojen teloitukset.

Jälkilöylyissä, painimme Ron Jeremyn kanssa ja lauoimme kiekkoja vanerilta, kera Edvard Westermarckin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös