Lestadiolaiset

[Jääkuutio]

Kritisoit sitä, että lapsi kasvatetaan uskonnollisessa kodissa ja hänelle kerrotaan Jumalasta, mutta toisaalta tuot tässä ilmi, että lapsi ei edes ymmärrä jumaluutta kuin vasta myöhemmin. Ja jos kerran lapsi tällöin myöhemmin ymmärtää uskontojen ja jumaluuden niin mitä pahaa on jos niistä kertoo? En oikeasti usko, että kovinkaan monessa perheessa paasataan ja pakkosyötetään uskoa. Ne ovat hyvin ääritapauksia, joita löytyy aina, myös sieltä toisesta ääripäästä. Edelleen suurimmassa osassa koteja tätä asiaa ei edes juuri käsitellä ja uskonnollisissakin kodeissa se käsitellään kaikkena muuna kuin pakkosyöttönä.

Kyllä ainakin omana kouluaikanani Raamattua opetettiin aivan samalla tavalla kuin historiaa - tai ainakin siltä se tuntui. Eiköhän vlad tarkoittanut sitä, että lapsi ei osaa nähdä eroa "vertauskuvallisten" asioiden ja faktojen välillä samalla tavalla kuin aikuinen.

Kun lapselle syötetään uskontoa pienestä pitäen (joo joo, opetus ei ole paperilla tunnustuksellista), siitä muodostuu osa hänen maailmankuvaansa ja vaikka hän myöhemmin tulisikin siihen tulokseen että jumalaa ei ole olemassa, ihmiset ovat huonoja luopumaan "tavoistaan". Tästä todisteena mm. ne lukemattomat "tapakristityt", joilla ei ole muuta tekemistä itse uskon kanssa kuin maksumiehenä toimiminen.

 

[ms.qvist]

On puusilmäistä mennä pelkkien "tieteellisten faktojen" perässä, sillä jos näitä olisi seurattu aikanaan, niin aurinko kiertäisi vielä maata. Tiede ja uskonto ovat kieltämättä kaksi täysin eri asiaa, mutta ovatko ne ikuisesti toisensa poissulkevia?

Tieteen kehitykseen vaikutti aikanaan satojen vuosien ajan kirkkoinstituutio eli kirkko oli sen takana miksi tiede ei kehittynyt ja kirkkoinstituutio vaikutti huomattavan paljon maailmankuvaan ja siihen millaisena ihmiset sen kokivat. Mutta selkeiden näyttöjen myötä, kirkon oli myönnyttävä vaikka se ei satoihin vuosiin luopunutkaan asemistaan vaan kaivautui linnakkeesaeensa ja on osin edelleenkin linnakkeessaan tiettyjen lahkojen ja suuntausten osalla. Ja ei tuo katolistenkaan toiminta aina järkevintä mahdollista ole.

Kirkko oli osaltaan syy sille miksi keski niin kauan havaita (ja tunnustaa), että maa kiertääkin aurinkoa. Se maailmankuvan muutos murensi paljon kirkon auktoriteettia ja siksi sellaisten ajatusten levittämistä pidettiin kerettiläisenä ja pahimmassa tapauksessa kerettiläisyydestä tuomittiin kuolemaan. Yhtälailla kirkon vaikutus lääketieteeseen oli suuri. Pimeän keskiajan aikaan tauteja ja sairauksia pidettiin jumalan lähettäminä vitsauksina ja niitä kohdeltiin siten. Usein parannuskeinot olivat olemattomia, sen sijaan turvauduttiin rukoiluun, paastoon ja pahimmassa tapauksessa jopa itsensä/muiden rankaisuun. Ja parantajia, joilla oli kokemusta taudeista ja sairauksista, tapettiin kirkon toimesta satoja ellei jopa tuhansia. Lääketieteen kehitys oli lopulta hidasta mutta vääjäämätöntä, se otti edistysaskeleita myös silloin kun eri keksintöjen avulla kyettiin tarkastelemaan entistäkin pienempiä yksiköitä, yhtälailla innovatiiviset ihmiset vaikuttivat myös lääketieteen kehitykseen. Muusta luonnontieteestä ei nyt juuri kannata puhuakaan. Kirkon vaikutus oli suuri ja on monin paikoin edelleenkin suuri mutta Darwinin myötä maailmankuva muuttui tälläkin sektorilla huomattavasti.

Minä ainakin pidän huolestuttavana sitä jos kirkon vaikutusvalta tieteeseen kasvaa, koska se voi suunnata tieteen väärille urille ja estää kehitysaskeleiden ottamisen, jo nyt sellaisia merkkejä on ollut havaittavissa jopa Yhdysvalloissa opetussuunnitelmien muuttamisissa muutamissa osavaltioissa. Enää evoluutio ei olekaan ainoa mitä opetetaan vaan osassa osavaltioista/piirikunnista ID on tavalla tai toisella otettu opetusohjelmaan. On muistettava, että tiede on itseään korjaavaa sen sijaan uskonto ei sitä ole. Uskonto voi muuttua tietyissä tapauksissa aikaa myöten, kuten Suomessa on tapahtunut mutta samalla se voi säilyä muuttumattomana näinäkin päivinä tai jopa ottaa taka-askeleita puolustaessaan omaa näkemystään. Tämäkin on nähty jopa länsimaissa.

vlad.

 

[tant gredulin]

Lähinnä kaikkivaltiaan luoja-jumalan todennäköisyydestä on sanottava, että hänestä ei ole mitään havaintoa ja että toistaiseksi materiaalinen maailmankaikkeus on voitu selittää ilman tälläistä "yliluonnollista" vaikutusta.

Mitä jos ylivertainen älymme riittääkin toistaiseksi vain niiden kysymysten esittämiseen, joihin löytyy vastaus?

Tästä todisteena mm. ne lukemattomat "tapakristityt", joilla ei ole muuta tekemistä itse uskon kanssa kuin maksumiehenä toimiminen.

Onhan tuokin selkeä valinta aikuiselta ihmiseltä.

 

[mjr]

Mitä jos ylivertainen älymme riittääkin toistaiseksi vain niiden kysymysten esittämiseen, joihin löytyy vastaus?

Näin voi toki olla, mutta ainakin itsestäni tuntuu järkevältä luottaa havaintoihin ja niiden loogiseen analyysiin materiaalisen maailman selittäjänä. Minusta on kuitenkin aika olennainen asia, että tiede selvästikin tuntuu tätä materiaalista maailmaa ymmärtävän ja pystyy sitä selittämään ja jopa ennustamaan. Jos esimerkiksi sinä haluat tietää koska on seuraava auringonpimennys niin menetkö kysymään astronomilta vai astrologilta vai kenties saarnamieheltä?

 

[Tarinankertoja]

Pitääkö jumala todistaa olevaksi vai voiko olla, että niissä tieteen "harmailla alueilla" ei vielä täysin tiedetä mitä tapahtuu?

Jos ei tiedä mitä tapahtuu, se tarkoittaa... että ei tiedä mitä tapahtuu.

Se ei todista että "jumala on", se ei todista että "spagettimonsteri on", se todistaa ainoastaan, "emme tiedä". On vain omia toiveajatteluja siitä mitä tämän "en tiedä" tilalle laittaa. Voi siihen laitaa "jumalan", mutta se on tasan yhtä hyvä keksintö kuin "spagettimonsteri". Oikea vastaus on "ei tiedetä"

Jos tiedät ettei jumalaa ole, niin laita palstan perinteiden mukaisesti linkkejä tänne. Muussa tapauksessa kirjoita, että SINÄ USKOT ettei jumalaa ole.

Olematonta ei voi todistaa olemattomaksi. On kyse jumalasta, matematiikasta tai mistä tahansa.

Vain oleva voidaan todistaa olevaksi.

Ei ole mitään tapaa todistaa, että jumalaa/spagettimonsteria ei ole. Mutta on vaikka kuinka monta tapaa todistaa, että on.

 

[ms.qvist]

Kritisoit sitä, että lapsi kasvatetaan uskonnollisessa kodissa ja hänelle kerrotaan Jumalasta, mutta toisaalta tuot tässä ilmi, että lapsi ei edes ymmärrä jumaluutta kuin vasta myöhemmin. Ja jos kerran lapsi tällöin myöhemmin ymmärtää uskontojen ja jumaluuden niin mitä pahaa on jos niistä kertoo? En oikeasti usko, että kovinkaan monessa perheessa paasataan ja pakkosyötetään uskoa. Ne ovat hyvin ääritapauksia, joita löytyy aina, myös sieltä toisesta ääripäästä. Edelleen suurimmassa osassa koteja tätä asiaa ei edes juuri käsitellä ja uskonnollisissakin kodeissa se käsitellään kaikkena muuna kuin pakkosyöttönä.

Liene vaikea ymmärtää sitä seikkaa, jos lapselle kerrotaan jumaluudesta koko hänen ikänsä, on hänen myöhemmin hyvin vaikea irrottautua tästä maailmankuvasta koska on kasvanut siihen. Hän ei kaksi vuotiaana ymmärrä abstrakteja asioita mutta jos hän kasvaa tällaisessä ympäristössä aikuisuuteen saakka, osaako hän tuolloin tarkastella kriittisesti ympäröivää maailmaa vai onko hänen maailmankuvansa pelkän uskonnon sävyttämää. En ole kieltämässä sitä etteikö jumalasta tai uskonnosta saa keskustella mutta lapselle olisi hyvä tuoda julki kolikon molemmat puolet ja antaa hänelle mahdollisimman objektiivinen näkymys todellisuudesta sen sijaan, että annetaan mielikuva illuusiosta.

Entä jos hän vaikka seitsemän vuotiaana sanoo sinulle, että uskoo Jumalaan? Korjaisitko siinäkin vaiheessa? Kertoisitko, että ei Jumalaan voi uskoa, koska sitä ei ole tieteellisesti todistettu olevan olemassa? Vai erottelisitko kenties uskonasiat faktasta?

Riippuu täysin siitä millainen on seitsemän vuotiaana mutta kyllä minusta jo sen ikäiselle voi kertoa eron eri maailmankuvien välillä. Kertoa, että jumala on uskonnollinen käsitys eikä sillä ole mitään yhteyttä vallitsevaan todellisuuteen. Kertoa, että Raamatun jumala on samalla tavalla taruolento kuin muidenkin uskontojen jumalat ovat.

Niin nyt kaiketi puhutaankin uskosta. Faktat voit tarkistaa vaikka netistä ja niitä voi hyvinkin kertoa lapselle vaikka toki esimerkiksi tutkimukset dinosauruksistakin perustuvat vain hypoteeseille, joihin liittyy aina epävarmuustekijöitä. Aukottomia eivät nekään ole. Sen sijaan 2+2=4 vaikka voissa paistaisi ja sen kerron mieluusti itsekin lapselle.

Kaikkea dinosaurusten valtakaudesta ei tietenkään vielä tiedetä, eikä tula koskaan tietämäänkään mutta kertoisitko nyt suurimpia hypoteeseja minulle niin voin tutustua niihin tarkemmin. Yhtälailla vanhempien on kyettävä kertomaan lapsilleen myös uskosta ja minusta uskomisesta tasapuolisesti eikä tuijottaen yhtä ainoaa "todellisuutta". Jos minulla olisi se lapsi ja hän haluaisi keskustella kanssani uskosta ja uskonnosta, kertoisin oman käsitykseni siitä millaisena pidän jumalaa ja uskontoja, sen ettei niillä ole yhteyttä vallitsevaan todellisuuteen mutta jos hän haluasi kestustella uskonnoista, kertoisin hänelle niistä ja opastaisin häntä parhaani mukaan. Toivoisin ettei hän sulkisi silmiään muilta mahdollisuuksilta vaan olisi avoin kaikille mahdollisuuksille.

Ja aika harva lapsi varmasti kyselee maailman synnystä tai jumaluudesta. Sieltä voi tulla kysymys sieltä täältä, mutta ne ohitetaan aika nopeasti. Sitten kun lapsi alkaa ymmärtämään näitä asioita paremmin, pystyy hän tosiaan itse kaivamaan jo tietoa esille sekä luomaan jonkinlaista omaa käsitystä asioista.

Vanhempien on oltava valmis siihen todellisuuteen, että se lapsi voi haluta tietoa maailman synnystä ja jumaluuksista. Ehkäpä tarkastelen asiaa suppeasta näkökulmasta lähtien mutta minä tutkin dinosauruksia jo hyvin nuorena, keskustelin uskonnosta uskovaisen mummini kanssa alle kymmenen ikäisenä, luin historiallisia kirjoja, hamusin tietoa tähtitaivaasta ja avaruuden valloittamisesta. Kaikkeen en saanut kotoa vastauksia, eikä kaikkeen löytynyt vastauksia kirjastostakaan siihen aikaan, eikä koulussa opettajatkaan opastaneet riittävästi. Ja setääni tapasin aivan liian harvoin. Hänellä riitti aikaa, silloin kun tapasimme, kertoa minulle asioista ja vastata kysymyksiini niin seikkaperäisesti kuin halusin. Siksi vanhempien on oltava valmis siihen, että lapsensa voi haluta sitä tietoa jo varhain, alle kymmenen vuotias voi esittää kysymyksiä uskonnosta, historiasta, tieteestä etc. Jos vanhemmat vastaavat: "en tiedä", eivätkä edes halua etsiä tietoa lapselleen, on se minusta todella suuri virhe kasvatustyössä.

Kyllä uskonto korjaa itseään kun puhutaan tieteestä. Aivan samoin kun puhutaan tässä kohdin historiastakin tieteenä. Uusia näkökulmia ja kannanottoja tulee teologiassakin koko ajan. On sitten eri asia miten näitä uusia näkemyksiä sovelletaan käytännössä, mutta kyllähän historiankin kohdalla monet vanhat tulkinnat elävät pitkään tavallisen kadun tallaajan mielissä. Niin ja muistetaan vielä, että historia ja uskonto yhdistyvät siinä kohdin kun historiantutkimus on tunnustanut Jeesuksen olemassa olon.

Uskonto korjaa itseään toivottoman hitaasti ottaen myös taka-askeleita, kuten voimme havaita jokainen päivä näin tapahtuvan. Suomessa näin tapahtuu harvemmin vaikka Luther-säätiö on osoitus siitä, että ei se ennennäkemätöntä ole Suomessakaan, puhumattakaan pienemmistä suuntauksista. Tässä suhteessa ei voida sanoa, että uskonto oppina korjaisi itseään kovinkaan nopeasti verrattuna vaikkapa tieteeseen, joka voi korjata itseään vuosikymmenessäkin huomattavan paljon. En väitäkään etteikö uskonnollisilla merkkihenkilöillä voi olla historiallista taustaa, mutta ei se todista sitä, että jumalat olisivat totta. Ei Jeesus ole ainoa uskonnollinen merkkihenkilö jolla on historiallinen tausta, kyllähän Siddhārtha Gautamaa pidetään hyvinkin todellisena henkilönä, vaikka hänen elämänkertansa perustuukin pääosin buddhalaiseen traditioon. Sama pätee Muhammediin, mutta ei sekään todista minkään muun asian puolesta kuin, että henkilö on ollut elossa.

Kyllä meillekin opetettiin luomiskertomus yms. ja mitäs pahaa siinä on. Itse en ainakaan muista, että opetus olisi ollut millään tavalla paatoksellista tai että se olisi opetettu totuutena. En olisi edes osannut silloin käsitellä tuollaista asiaa ja ottaa siihen mitään kantaa. Suurin anti oli edelleen pienelle pojalle se, että ymmärsi miksi eri juhlapyhiä vietetään ja niitä paimenia yms. oli kiva värittää. Siinä vaiheessa kun aloin noista asioista jotain ymmärtääkin ja luomaan omia ajatuksia, kerrottiin koulussakin jo muistakin uskonnoista. Uskonnontunneilla kävi myös muiden uskontojen edustajia kertomassa uskonnostaan.

En tiedä mihin aikaan olet kouluasi käynyt ja missä mutta meidän uskonnonopetus oli jotain aivan muuta, niin ala- kuin myös yläasteella. Ala-aste oli käytännössä juutalaisuutta lukuunottamatta kristillispainotteista toimintaa luomiskertomuksineen ja evankeliumeineen sekä virsien laulamisineen sun muine. Yläasteella muut suuremmat uskontokunnat käytiin läpi yhden syyslukukauden aikana, aika mitätön aika ottaen huomioon kuinka merkittäviä nämä ovat olleet ja ovat ihmiskunnalle. Oppi välitettiin täysin opettajien toimesta, vierailijoita ei ollut. kaiken lisäksi opetus oli paatoksellisuutta ja pahimmillaan todellakin sitä, että "jumala on olemassa. teidän on osattava isämeidän vaikka nukkuessanne" etc. Eikä minusta tuo luomiskertomuksen opettaminen ainakaan totuutena kuulu lapsille. Voidaan mainita, että raamatussa on luomiskertomus mutta siihen se tulee jäädäkin. Enkä muutenkaan pidä järkevänä nykymuotoista uskonnon opetusta peruskoulussa. Tilalle tulisi ottaa kaikkia koskeva elämänkatsomustieto, jossa käsiteltäisi kokonaisvaltaisesti uskontoja, moraalisia ja eettisiä arvoja ja myöhemmin mukaan tulisi ottaa filosofia.

Valtio ja kirkko tulisi erottaa toisistaan täysin. Uskonto uskontona pois peruskoulusta, kuten viittasin, kirkolle vastuu teologian opettamisesta ts. se pois yliopistosta. Miksi uhrata valtion varoja huuhaan opettamiseen vuosien ajan?

Eli näen, että tämä on vain ongelma osalle aikuisista, mutta ei lapsille, jotka eivät niistä asioista mitään ymmärrä eivätkä saa niistä "kiinni". Sitten kun ovat valmiita tähän, tuodaan koulussakin esille jo muitakin uskontoja. En jaksa uskoa, että kovinkaan moni olisi tullut koulun uskonnon tuntien perusteella uskoon. Tiedätkö sinä tällaisia tapauksia?

Muiden uskontojen osuus on liian pieni, minusta niistä muista uskonnoista tulisi kertoa tasapuolisesti jo ala-asteella eli nykyisessä alakoulussa. Olla avoin lapsille, ja parasta olisi se jos aineena olisi elämankatsomustieto kaikille koululaisille. Tuntuu, että ajattelutapasi on lapsia väheksyvä. Aivan kuin he eivät kaipaisi riittävästi tietoa jo ollessaan lapsia, että he ovat harmittomia ja että ei se haittaa jos heidän ajatusmaailma sekoitetaan täysin faktalla ja fiktiolla, ts. en edelleenkään ole kieltämässä uskonnoista keskustelemista peruskoulussa mutta koko aine tulisi muuttaa perustavalla tapaa käsittämään koko elämänkatsomuksen uskonnoista moraalin kautta filosofiaan.

Ja kyllä, tiedän ihmisiä joiden uskonnolliseen elämänkatsomukseen peruskoululla on ollut suuri vaikutus. Tietenkin monien kohdalla rippikoululla voi olla vieläkin suurempi vaikutus. Kolme lapsuudenaikaista ystävääni tuli uskoon rippileirillä ja ovat uskossa edelleen. Se heille suotakoon.

vlad.

 

[Viljuri]

Näin voi toki olla, mutta ainakin itsestäni tuntuu järkevältä luottaa havaintoihin ja niiden loogiseen analyysiin materiaalisen maailman selittäjänä. Minusta on kuitenkin aika olennainen asia, että tiede selvästikin tuntuu tätä materiaalista maailmaa ymmärtävän ja pystyy sitä selittämään ja jopa ennustamaan. Jos esimerkiksi sinä haluat tietää koska on seuraava auringonpimennys niin menetkö kysymään astronomilta vai astrologilta vai kenties saarnamieheltä?

Proteesiset ulokkeet, kaukoputket ja sen sellaiset, samoin kuin tieteellinen metodi, ovat "älyn laajennuksia".

Me tarvitsemme niitä juuri siksi, että pelkästään mietiskelemällä ei paljoakaan saada aikaan, ihmisäly ei riitä edes yksinkertaisimpien asioiden tajuamiseen tai selittämiseen. Tosin 2000 vuotta mietiskelemällä saavutettuja uskonnollis-filosofis-yhteiskunnallis-kulttuurillisia "totuuksia" on melkoinen kanto kaskettavaksi. Puut ja metsät menevät monilta sekaisin.

 

[Fordél]

Liene vaikea ymmärtää sitä seikkaa, jos lapselle kerrotaan jumaluudesta koko hänen ikänsä, on hänen myöhemmin hyvin vaikea irrottautua tästä maailmankuvasta koska on kasvanut siihen. Hän ei kaksi vuotiaana ymmärrä abstrakteja asioita mutta jos hän kasvaa tällaisessä ympäristössä aikuisuuteen saakka, osaako hän tuolloin tarkastella kriittisesti ympäröivää maailmaa vai onko hänen maailmankuvansa pelkän uskonnon sävyttämää. En ole kieltämässä sitä etteikö jumalasta tai uskonnosta saa keskustella mutta lapselle olisi hyvä tuoda julki kolikon molemmat puolet ja antaa hänelle mahdollisimman objektiivinen näkymys todellisuudesta sen sijaan, että annetaan mielikuva illuusiosta.

Edelleen mielestäni tätä ongelmaa paisutellaan. "Kerrotaan jumaluudesta koko hänen ikänsä"...Niin kyllähän siitä on kerrottu, mutta ainakaan pientä jäsen F. kiinnosti paljon enemmän muut asiat kuten lätkävarusteiden teko, patojen kasaaminen, pyörän korjaus jne. Ei mulla ollut lapsena mitään mielenkiintoa asiaa kohtaan vaikka se oli esillä niin koulussa kuin muuallakin. En siitä mitään juuri tajunnut eikä suoraan sanottuna juuri kiinnostanut. Helmisen Raipe, Niemisen Mika, Tammen Jukka, Illgnerin Budo jne. olivat silloin mun jumalia:)

Mitä taas tulee tuolle kolikon toiselle puolelle niin mikä se sitten on? Jos kerrotaan kristinuskosta niin pitääkö myös kertoa kristinuskoon kohdistuva kritiikki kuten lukea ala-asteella vladin kirjoituksia jatkoajasta?

Riippuu täysin siitä millainen on seitsemän vuotiaana mutta kyllä minusta jo sen ikäiselle voi kertoa eron eri maailmankuvien välillä. Kertoa, että jumala on uskonnollinen käsitys eikä sillä ole mitään yhteyttä vallitsevaan todellisuuteen. Kertoa, että Raamatun jumala on samalla tavalla taruolento kuin muidenkin uskontojen jumalat ovat.

Nyt oli kyse uskosta eli jos lapsesi sanoo uskovansa Jumalaan (ei omavaansa kykyä todistaa Jumalan olemassaolo), kieltäisitkö häntä uskomasta?

Kaikkea dinosaurusten valtakaudesta ei tietenkään vielä tiedetä, eikä tula koskaan tietämäänkään mutta kertoisitko nyt suurimpia hypoteeseja minulle niin voin tutustua niihin tarkemmin.

En valitettavasti tiedä dinosauruksista edes niinkään paljon kun varmasti sinä tiedät, mutta otin sen vain esimerkkinä siitä kuinka asioita ei voida todistaa aukottomasti vaan ne perustuvat osaksi myös hypoteeseihin siitä millainen maailma oli tuolloin jne.

En väitäkään etteikö uskonnollisilla merkkihenkilöillä voi olla historiallista taustaa, mutta ei se todista sitä, että jumalat olisivat totta.

Se ei tosiaan todista Jumalan olemassaoloa.

En tiedä mihin aikaan olet kouluasi käynyt ja missä mutta meidän uskonnonopetus oli jotain aivan muuta, niin ala- kuin myös yläasteella. Ala-aste oli käytännössä juutalaisuutta lukuunottamatta kristillispainotteista toimintaa luomiskertomuksineen ja evankeliumeineen sekä virsien laulamisineen sun muine. Yläasteella muut suuremmat uskontokunnat käytiin läpi yhden syyslukukauden aikana, aika mitätön aika ottaen huomioon kuinka merkittäviä nämä ovat olleet ja ovat ihmiskunnalle.

Kannattaa siis päivittää tietojaan ja avartaa näkökantaansa omalta opiskeluajalta tähän päivään.

Ja kyllä, tiedän ihmisiä joiden uskonnolliseen elämänkatsomukseen peruskoululla on ollut suuri vaikutus.

Et ilmeisesti kuitenkaan näe sitä mitenkään massojen ongelmana eli että uskonnontuntien vaikutuksesta ihmisiä tulisi massoittain uskoon?

 

[Tarinankertoja]

Niin ja muistetaan vielä, että historia ja uskonto yhdistyvät siinä kohdin kun historiantutkimus on tunnustanut Jeesuksen olemassa olon.

Miten ne yhdistyvät? Se, että valtavirran maallinen historiantutkimus hyväksyy Jeesuksen historiallisuuden johtuu siitä, että se selittää uskottavimmin evankeliumitradition synnyn, mutta mitään luuotettavia mainintojahan ei evankeliumien ulkopuolisista historiallisista lähteistä löydy. Jeesuksesta ei ole myöskään arkeologista aineistoa. Ja jos olisikin, niin mitä se todistaisi Jeesuksen jumalallisuudesta? Tai teoista? tai raamatun oikeellisuudesta…

Väitehän on että Jeesus oli jumalan poika, ja tämän todisteena on ainoastaan 2000 vanhoja suullisesta perimätiedosta ylös kirjoitettuja tarinoita, joista osa niputettiin raamatuksi.

 

[Esa Tikusta-asiaa]

Esim. Jumalan olemusta on pohdittu koko kristinuskon ajan hyvinkin kriittisesti. Monet tietävät syvästi nykykirkkoon vaikuttaneet isä Augustinuksen, Tuomas Akvinolaisen ja Marti Lutherin. Kaikki olivat sen hetkisen uskon kriitikoita.

Niin, olet jo rivien välistä kertonut sen mitä itsekin tulen kirjoittamaan, painotan vain eri asioita.

Kristinuskossa, niinkuin muissakin uskonnoissa, on aina ollut salattua, esoteerista tietoa. Tietoa mikä on ollut sallittua pienille piireille ja erikseen tietoa sitten massoille.

Mutta se että pienet piirit ovat saaneet asioista suhtkoht rauhassa keskustella ja kritisoida (läh. luostarilaitos) ei tee kristinuskosta kuitenkaan sallivaa uskontoa. Päinvastoin, kristinuskon perusteologia on muuttumatonta. Ts. kenelläkään ei ole oikeutta muuttaa perustotuutta (vrt. uskontunnustus), eikä 99,9 % ihmiskunnasta ole ollut edes oikeutta kritisoida kirkkoa, henkensä uhalla (pois lukien nykyaika ja kritisointi on vieläkin todella vaikeaa, yllättäen.).

Teologia on mielestäni, suoraan sanoen taikauskoa ja on erittäin vaarallista, jos ja kun se sallitaan samaan lauseeseen sanan tieteen kanssa. Tiede ei ole muuttumatonta, vaikkakin joskus muutokset voivat viedä sukupolvia, toisin kuin kristinusko.

Teologia on oikeasti tärkeä asia kristinuskolle (sama sille mitä teologinen tiedekunta on asiasta mieltä). Sillä pienikin muutos kirkossa ja sen opetuksessa voi johtaa uusiin kirkon jakautumisiin, ja itseasiassa johtaakin. Joten kirkon/kirkkojen oma-aloitteinen muutoshakuisuus ja "kriittisyys" ovat kyllä pötypuhetta historian näkökulmasta, täyttä puppua!! (jokainen uusi ajatus on ollut vallankumous kirko(i)ssa, pieni tai suuri, ja niitä ajatuksia on ollut todella vähän ensimmäisen kirkolliskokouksen jälkeen)

Ps. Henkilökohtaisesti olen onnellisempi kun jätän takaportin mystillisyydelle ja Jumaluudelle, ja tämän opetan lapsillenikin. Mutta millään (taika) uskolla tai uskomuksella ei saisi olla oikeutta sekaantua tieteeseen. (eikä valtioon eikä yhteiseen koululaitokseen, vaikka vielä nykyaikanakin tätä näkee :))

Koska... kehitys pysähtyisi siihen, jos luomisteoria hyväksyttäisiin, itsestäänselvyys (tai voisihan tulla mielenkiintoisia keskusteluja, vaikkapa käyttikö jumala 4 päivää luomiseen (voisiko tästäkään keskustella?) tai vaikkapa...). Puhumattakaan, silloin annettaisiin valtaa ihmisille, jsoiden näkemys on jo lukkiutunut, ei muutosta, ei keskusteluja, ei... paha skenaario kyllä, kuka haluaa ottaa riskin??

 

[Fordél]

Miten ne yhdistyvät? Se, että valtavirran maallinen historiantutkimus hyväksyy Jeesuksen historiallisuuden johtuu siitä, että se selittää uskottavimmin evankeliumitradition synnyn, mutta mitään luuotettavia mainintojahan ei evankeliumien ulkopuolisista historiallisista lähteistä löydy. Jeesuksesta ei ole myöskään arkeologista aineistoa. Ja jos olisikin, niin mitä se todistaisi Jeesuksen jumalallisuudesta? Tai teoista? tai raamatun oikeellisuudesta…

Minun käsitykseni mukaan historiantutkimus on todistanut Jeesuksen olemassa olon, mutta korjatkaa toki jos olen väärrässä. Toki varmasti vastaväitteitäkin löytyy (kuten aina tieteellisessä maailmassa), mutta ilmeisesti vallalla oleva tulkinta on, että Jeesus on ollut olemassa. Tässä kohdin siis historia ja uskonto yhdistyvät. Mistään yliluonnollisuuksista en ole tässä kohdin puhunut mitään (ei historian tutkimus niitä tue) vaan vain siitä, että historian tutkimuksessa on tunnustettu Jeesus henkilönä.

 

[Tarinankertoja]

asioita ei voida todistaa aukottomasti vaan ne perustuvat osaksi myös hypoteeseihin siitä millainen maailma oli tuolloin jne.

Vain hypoteesille? Dinoista tiedetään paljon, eikä se perustu hypoteeseihin. Esimerkiksi liitukauden päättyminen on geologinen tosiasia ja kas, liitukausi päättyi kun ao mineraalin kerrostumiset loppui. Tämä mineraali syntyi liitukuoristen elämien toimesta. Liitukauden joukkosukupuutossa monet maa- ja merieläimet kuolivat sukupuuttoon mutta liitukuoriset eläimet katosivat kokonaan. Joukkosukupuutto johtui harvinaisen suuren asteroidin törmäystä Jukatanin niemimaalle tai Intiaan Shivaan. Tästä on todisteena se, liitukauden geologinen päättävä KT-raja sisältää huomattavasti normaalia enemmän maassa harvinaista iridiumia. Törmäyksessä syntyneitä lasipallosia on myös säilynyt.

Mitä tässä on hypoteesin asteella? Jotkut tutkijat on miettinyt, oisko tuho voinut olla tulivuorenpurkausten aiheuttama? yhtäkaikki, dinot oli olemassa, ja ne katso 65 miljoonaa vuota sitten äkillisen katastrofin aiheuttamaan ilmastonmuutokseen.

Jos siis lapsesi kysyy sulta dinoista, kerrotko, että ne nyt perustuvan vain hypoteeseihin vai ohjaatko vaikka wikipediaan? Vai kerrotko, ettei niitä ole voinut olla, koska maa on vain 6000 vuotta vanha raamatun mukaan? Kerrothan sinä hänelle jumalankin olemassaolosta, miksi et sitten raamatun luomiskertomuksestakin?

 

[Tarinankertoja]

Minun käsitykseni mukaan historiantutkimus on todistanut Jeesuksen olemassa olon, mutta korjatkaa toki jos olen väärrässä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jeesuksen_historiallisuus

Oletus on siis se, että vain todellisen henkilön olemassaolo selittäisi evankeliumit. Näihän voi tosiaan päätellä. Mutta muita todisteita asiasta ei juurikaan ole. Muhamedista ja Sitharta Gautamasta löytyy muitakin merkintöjä kuin uskonnolliset tekstit. Toinen on ajalta ennen jesseä toinen jälkeen...

envein noidenkin asioiden päättelyarvo itse uskonnon kannalta on nolla

 

[Fordél]

Vain hypoteesille? Dinoista tiedetään paljon, eikä se perustu hypoteeseihin.

Kirjoitin "perustuvat osaksi hypoteeseille" en vain hypoteeseille.

Jos siis lapsesi kysyy sulta dinoista, kerrotko, että ne nyt perustuvan vain hypoteeseihin vai ohjaatko vaikka wikipediaan? Vai kerrotko, ettei niitä ole voinut olla, koska maa on vain 6000 vuotta vanha raamatun mukaan? Kerrothan sinä hänelle jumalankin olemassaolosta, miksi et sitten raamatun luomiskertomuksestakin?

En kerro, että perustuvat vain hypoteeseihin, koska en ole sellaista väittänytkään.

Siitä en vielä tiedä, että miten kerron Jumalasta eikä se ole yksin minun päätettävissä.

 

[ms.qvist]

Mitä taas tulee tuolle kolikon toiselle puolelle niin mikä se sitten on? Jos kerrotaan kristinuskosta niin pitääkö myös kertoa kristinuskoon kohdistuva kritiikki kuten lukea ala-asteella vladin kirjoituksia jatkoajasta?

En nyt sentään korottaisi itseäni auktoriteetin asemaan mutta olen sitä mieltä, että lapsille/nuorille tulisi kertoa peruskoulussa avoimesti kristinuskoa ja muita uskontoja kohtaan kohdistuva kritiikki. Sekä kertoa avoimesti muista uskonnoista ja niiden näkemyksestä maailmaan. En nimittäin jaksa uskoa, että nykyäänkään lapsille/nuorille kerrotaan muista uskonnoista merkittävästi alakoulusta lähtien, vaikka minusta keskustelun tulisi olla tasapuolista mahdollisimman varhaisesta vaiheesta lähtien. Unohtamatta eettisiä arvoja, moraalia, filosofiaa tms.

Nyt oli kyse uskosta eli jos lapsesi sanoo uskovansa Jumalaan (ei omavaansa kykyä todistaa Jumalan olemassaolo), kieltäisitkö häntä uskomasta?

Jos lapseni sanoisi seitsemän ikäisenä uskovansa jumalaan niin raippaisin hänestä moiset uskomukset pois... Vakavissaan, sanoisin hänelle, etten pidä viisaana jumalaan uskomista ennen ennenkuin kykenee tarkastelemaan itse asiaa mahdollisimman kattavasti. Sanoisin myös hänelle, että toivon ettei hän uskoisi jumalaan mutta jos hän aikuisenakin haluaa uskoa jumalaan, se on hänen oma valintansa. Suoranaisesti en kieltäisi mutta kertoisin hänelle, etten pidä sitä hänen iässä viisaana ratkaisuna.

Et ilmeisesti kuitenkaan näe sitä mitenkään massojen ongelmana eli että uskonnontuntien vaikutuksesta ihmisiä tulisi massoittain uskoon?

Näenkin ongelman siinä, että peruskoulussa opetetaan uskontoa yksipuolisesti ja näköalattomasti. Lähtökohdan tulisi olla aivan toinen ja kertoa ne kolikon molemmat puolet ja paljon paljon muuta, jota en todellakaan usko edes nykyään tehtävän peruskoulussa koska kaikille oppilaille yhteisenä aineena ei ole elämänkatsomustieto vaan uskonto, elämänkatsomustieto on sitten valinnainen aine sekä aine, jota pääasiassa kirkkoon kuulumattomat opiskelevat. Näetö mitään ongelmaa siinä, että tänä päivänä peruskoulussa elämänkatsomustietoa opettaa oppilaille opettaja joka voi samalla opettaa myös uskontoa?

vlad.

 

[Tarinankertoja]

Kirjoitin "perustuvat osaksi hypoteeseille" en vain hypoteeseille.

vaikka toki esimerkiksi tutkimukset dinosauruksistakin perustuvat vain hypoteeseille, joihin liittyy aina epävarmuustekijöitä..

 

[Fordél]

Se "vain" on Tarinankeroja kirjoitusvirhe ja kun lukee lauseen kokonaan sen ymmärtää.

 

[Fordél]

En nyt sentään korottaisi itseäni auktoriteetin asemaan mutta olen sitä mieltä, että lapsille/nuorille tulisi kertoa peruskoulussa avoimesti kristinuskoa ja muita uskontoja kohtaan kohdistuva kritiikki.

Tällöin pitäisi kertoa myös muiden aineiden kohdalla aina opetettavaan asiaan kohdistuva kritiikki. Tapahtuuko näin? En usko.

Näenkin ongelman siinä, että peruskoulussa opetetaan uskontoa yksipuolisesti ja näköalattomasti.

Itse en näe asiaa näin, koska edelleen: omana aikanani käytiin läpi myös muita uskontoja ja vielä kattavastikin. Riippuu varmasti paljon opettajasta enkä usko, että tässä kohdin mennään sinun kannaltasi huonompaan suuntaan vaan muiden uskontojen opetus lisääntynee koko ajan. Kannattaa oikeasti päivittää tässä kohdin tietoa tai ehkä omani ovat liian suppeat.

Näetö mitään ongelmaa siinä, että tänä päivänä peruskoulussa elämänkatsomustietoa opettaa oppilaille opettaja joka voi samalla opettaa myös uskontoa?

En näe. Voihan maantiotoakin opettaa opettaja, joka on uskossa. Lähtökohtaisesti ei ole engelmaa vaan ongelmat syntyy jos ko. opettaa väärää tietoa.

 

[Stonewall]

Lähinnä kaikkivaltiaan luoja-jumalan todennäköisyydestä on sanottava, että hänestä ei ole mitään havaintoa ja että toistaiseksi materiaalinen maailmankaikkeus on voitu selittää ilman tälläistä "yliluonnollista" vaikutusta.

Toki näin on, ja onkin tarkennettava, että oikeastaan tarkoittanut matemaattisen tarkaa todennäköisyyttä. Pitää kuiten pitää mielessä, että vaikka maailmankaikkeuden synty tiedetään jo mitättömien ajan osien tarkkuudella, niin nolla hetkeä edeltävästä emme vielä tiedä varmuudella mitään. Olisi epäobjektiivista sanoa, että maailmankaikeus olisi itsesyntyinen - tai yhtä hyvin että se on jonkun työtä. Molemmat vaihtoehdot ovat toistaiseksi valideja.

Kysymys on toki kosmologian suurimpia: miksi jotain syntyy tyhjästä, mutta se ei liene ole ihan lestadiolaisuus-ketjun ydintä.

 

[tomageeni]

Pitää kuiten pitää mielessä, että vaikka maailmankaikkeuden synty tiedetään jo mitättömien ajan osien tarkkuudella, niin nolla hetkeä edeltävästä emme vielä tiedä varmuudella mitään.

Ehkä vähän absurdia pohtia mitä oli ennen nollahetkeä, koska käsittääkseni nykytiedon valossa myös aika syntyi/alkoi "nollahetkellä". Ei siis ole rationaalista kysyä, mitä oli ennen sitä, koska tapahtumat ja asiat eivät tämän meidän aikaan sidotun universumin "ulkopuolella" ole välttämättä kronologisia toisiaan edeltäviä ja seuraavia objekteja/subjekteja.

Siinä olet kuitenkin oikeassa, että tämän ajan ja universumin ulkopuolisista asioista emme tosiaankaan tiedä mitään. Tiede tutkii tuntemaamme maailmankaikkeutta. Sitä mitä sen ulkopuolella on, vai onko mitään, on jokaisen oman mielikuvituksen tai uskon varaan jätettävä asia eikä tämä ole sellainen asia josta voisi kiistellä tai argumentoida ylipäätään mitenkään. Sanan "nollahetki", jota Stonewall käytti em. lainauksessa käsitän itse sinä tapahtumana kun "aika alkoi", jotkut kutsuvat tätä alkuräjähdykseksi ja toiset maailman luomiseksi. Tieteelliseltä kannalta on oleellista miten tämä teknisesti ottaen tapahtui. Uskonnolliselta kannalta itse tapahtuma on varsin epäoleellinen asia, kysymys on siitä miksi tämä tapahtui. Tämän vuoksi mielestäni uskonto ja tiede eivät tässä asiassa tallaa toistensa varpaille lainkaan, mutta nähtävästi ihminen kadottaa tässä helposti kokonaiskuvan jos katsoo asiaa liikaa yhdeltä kantilta.

Me tiedämme sen mitä havainnot ja tutkimukset vuosituhansien aikana ovat osoittaneet ja sen suoranainen kieltäminen (kreationismi) on täysin vailla mitään pohjaa. Sen sijaan ihmettelen yhä, miksi monien mielestä "alkuräjähdysteoria" yms. kumoaisivat kaiken Jumalaan viittaavan. Mikäli Jumala (tai eri jumaluuksia) on olemassa, niin mielestäni hän/he ovat ajan ja universumin ulkopuolisia asioita jonne meidän havaintokykymme ei teoriassakaan koskaan yllä.

Tosin tämä keskustelu ei liity enää mitenkään lestadiolaisuuteen, anteeksi offtopic.

 

[Stonewall]

Itse en pysty pitämään pahana sitä, että lapsi elää uskonnollisessa perheessä, ja oppii yhteisön käsityksen uskonnosta/Jumalasta. Sama toki toisin päinkin ateisti perheessä. Ilmeisesti suurin osa maailman ihmisistä on lähinnä tapauskovaisia, ovat sitten kasvaneet enemmän tai vähemmän uskonnollisessa perheessä. Suurin osa ei kuitenkaan koe koskaan mitään jumala-yhteyttä, eikä asiasta edes piittaa. Ne taas, jotka kokevat eivät varmasti voi asiaa sivuuttaa.

Mielestäni ei siinä ole kauheaa vääryyttä lasta kohtaan, että hän oppii ns. maan tavat. Aikuisena vapaassa yhteiskunnassa niistä voi poiketa sen verran kuin itse haluaa. Vanhemmilta on kuitenkin väärin pakottaa tai painostaa lastaan pitäytymään omassa vakaumuksessaan. Varmasti tälläistakin esiintyy, eniten pienissä olemassaolostaan epävarmoissa lahkoissa. Lestadiolaisuus esimerkiksi alkaa olemaan jo sen kokoinen, että uskon hylkäävät eivät ole liikkeelle erityinen ongelma.
Todella harva meistä pystyy täysin arvovapaasti kasvattamaan lapsensa. Sanooko ateisti lapselleen, että on ihan ok uskoa Jumalaan? En usko. Ja aika harva Jumalaan uskova sanoo, että on ihan ok olla ateisti. Ideaalitilanteessa tuetaan lasta hänen asioita pohtiessaan ilman että vedätetään kumpaankaan suuntaan.

Koulun opetussuunnitelmassa saisi minunkin puolestani muiden uskontojen opetuksen osuutta lisätä, mutta niin kauan kuin enemmistö kansalaisista uskoo Jumalan olemassaoloon, on vain loogista, että kristinuskoon tutustutaan tarkimmiten. Ateistien ei tarvitse kuitenkaan pelätä, että koulu pystyisi tekemään ihmisistä uskovia. Suurinta osaa asia ei koulun jälkeen kiinnosta niin paljon, että vaivautuisivat ottamaan kantaa suuntaan tai toiseen. Jos uskonto kuitenkin kiinnostaa, niin on sitten jo hallussa jotain palikoita, ettei tule ensimmäisen ovelle tulevan lahkolaisen käännyttämäksi.

 

[ms.qvist]

Tällöin pitäisi kertoa myös muiden aineiden kohdalla aina opetettavaan asiaan kohdistuva kritiikki. Tapahtuuko näin? En usko.

Ikävä kyllä ei tapahdu, vaikka soisin sen, että asioita tarkasteltaisi esim. historian tunnilla mahdollisimman kattavasti ja otettaisi huomioon muitakin näkökulmia. Esim. tietenkään ei voida hyväksyä sitä mitä natsit tekivät mutta en pistäisi pahakseni vaikka historiantunneilla kerrottaisi tarkemmin niistä motiiveista mikä sai heidät toimimaan kuten toimivat. Sama pätee tietenkin kommunismiin, kerrotaan sen kaikista puolista ja jos suinkin mahdollista niin mikä oli alkuperäinen idea tässä aatteessa.

Tavallaan on kuitenkin ymmärrettävää se, että kritisointi jää vähille aineessa kuin aineessa, myös uskonnossa, koska opinto-ohjelmat ovat tiiviit ja kaikkeen ei yksinkertaisesti ole aikaa, vaikka monella opettajalla varmasti olisi halujakin. Siksi toivoisin, että olettamukseen ja uskomukseen perustuvassa aineessa aiheen käsittely olisi mahdollisimman monipuolista. Samaten esim. juuri historiassa, jossa kuitenkin on olemassa sija tulkinnoille ja erilaisille näkökannoille. Sen sijaan luonnontieteissä tilanne on toinen. Moni asia on hyvin selkeästi kyetty todistamaan paikkansapitäväksi, yksikään kilpaileva malli (ID) ei kykene selvittämään evoluutiota/lajien syntyä kattavasti, joten en näe tarvetta sille, että näissä tilanteissa tuodaan opettamalla esille muita oppirakennelmia. Ennemminkin kriittinen tarkastelu tulisi kohdentaa aineisiin, joissa käsitellään ideologisia ajatuksia.

***

Kasvatuksesta vielä lyhyelti. Ymmärrän sen mitä ajat takaa - tai luulen ymmärtäväni. Voi olla, että tarkastelen asioita liian kärkkäästä näkökulmasta, syy on lähinnä se, että minusta lapsen tulee saada tietää eri asioista niin paljon kuin mahdollista. Hänelle tulee kertoa esim. ihminen kuuluu kädellisiin; maapallo on vanhempi kuin 6000 vuotta vanha; eläimet eivät ole olleet kilttejä toinen toisilleen vaan aina on ollut kasvinsyöjiä ja lihansyöjiä; maailmankaikkeudessa on muitakin aurinkokuntia kuin omamme; maapallolla on ollut lajeja, jotka ovat kuolleet sukupuuttoon ennen ihmisen kehittymistä; on olemassa muitakin uskontoja kuin kristinusko ja muillakin uskonnoilla on omat jumalansa; jumalan olemassa olosta ei ole olemassa riittävästi aihetodisteita, jotka todistaisivat sen puolesta, että jumala on olemassa etc.

Lisäksi lasta tulee kannustaa kysymään, etsimään tietoa, häntä tulee auttaa tiedon etsinnässä ja tukea siinä. Olen sitä mieltä, että kasvatuksen lisäksi myös vanhempien on opetettava lapselle erinäisiä asioita. Lapsi on opetettava oma-alotteiseksi, idearikkaaksi, aktiiviseksi kansalaiseksi.

vlad.

 

[Tkachuk7]

Olin uskonnontunneilla 8. lk asti, kunnes itse ehdotin mutsille, että voisikohan noilta lässytystunneilta päästä pois, kun ei siitä hommasta ole kenellekään hyötyä, edes epäsuorasti. Paitsi tietty kirkolle ennenpitkää olisi ollut....

No, siirryttiin sitten siihen vaihtoehto-opetukseen, joka niihin aikoihin oli uutta ja ihmeellistä. Peruskoulun jne jne asennemaailmasta noihin aikoihin riittänee kertomaan se, että kyseinen opetus oli tarkkismaikan sivutoimi, joka hoidettiin myös niissä tiloissa; visusti sivussa kunnon ihmisistä. Näin kultaisella kasarilla.

Minulla on 4v tyttö, josta ei todellakaan tule yhdenkään uskonnon uhria, edes epäsuorasti, mikäli se minusta on kiinni. Onneksi tyttö vaikuttaa niin terävältä ja oma-aloitteiselta+uteliaalta, ettei iskän loppujen lopuksi tarvitse huolehtia tästä elämänalueesta lainkaan. Muussa voi olla sitten tekemistä senkin edestä...

 

[penkinlämmittäjä]

Kannetaanpas omakin korsi kekoon.

Ensinnäkin olen saanut vanhoillislestadiolaisen kasvatuksen ja olen siitä valtavan ylpeä ja onnellinen. Silti en koe sitä omaksi uskokseni, joten olen irtaantunut siitä aika pian rippikoulun jälkeen. En voisi olla saanut parempaa kasvatusta. Rakastavat vanhemmat, eikä unohdeta runsasta määrää rakastavia sisaria, joista noin puolet on vielä uskomassa. Olen aina saanut tehdä omat päätökset tulevaisuuteni suhteen noin 12 ikävuodesta ylöspäin.. Toki ensimmäisinä vuosina isoimmat päätökset teki vanhemmat.

Yleisesti häiritsee valtaväestön käsitys "laeista", joita kuvitellaan vl-uskossa olevan. Näin ei suinkaan ole. Kyseessä on ohjeita elämään, joita jokainen soveltaa. Pääasia uskossa on se usko. Ei ne ohjeet joita toiset noudattavat säntillisesti ja toiset eivät. Tiedän eräänkin perheen, jonka vanhemmat eivät antaneet lastensa olla missään tekemisissä uskon ulkopuolisten ihmisten kanssa. HIRVEÄÄ! Tuloksena tästä lähes kaikki lapset kieltäneet uskonsa ja lähteneet vanhempiaan karkuun. Tosiasia on se, että tällä tuhotaan ihmisten tulevaisuutta. Toisin sanoen, mikäli suoraan noudatat ohjeita lakeina, teet käytännössä pahimman asian mitä uskossa voit tehdä. Et rakasta lähimmäistäsi.

Meidän perheen kasvatus oli melko vapaata. Saimme vierailla ilman tiukkoja kotiintuloaikoja yms, kavereiden luona, tai heidän kanssaan jossain muualla. Harrastuksiin ei valitettavasti ollut kunnolla varaa, koska suurperheitä ei oikeasti tueta. Siispä mentiin isoveljien vanhoilla varusteilla. Olen pelannut salibandya kuudennesta luokasta lähtien maalivahtina. Toki tästä ajasta vain noin puolet kilpaurheiluna. Minulla on aina ollut vanhempien ja sisarusten tuki siinäkin suhteessa. Toki niitä yleisimmin noudatettuja ohjeita meilläkin noudatettiin. Ei telkkaria, ei ns. maailmallista musiikkia ja tanssitunteja koulussa.

Sitten päästään tähän raskauden hakemiseen. Ensinnäkin ärsyttää siinä yhteisössä se tivaaminen, jota on joutunut muutama tuttavani kokemaan lapsettomuusasioissa. Ovatko he huonompia ihmisiä? No ei. Saattaa tulla pahimmat kysymään suoraan, että käytättekö ehkäisyä kun teillä ei ole lapsia. Ja kun kysymyshän ei välttämättä ole siitä, vaikka ehkäisy on erittäin yleinen asia myös vl-yhteisössä. Ja sen käyttäminen ei todellakaan ole väärin. Monella pariskunnalla on se tilanne, ettei yksinkertaisesti elämäntilanteessa ole mahdollista edes harkita lasta. Pitäisikö pidättäytyä? No ei.

Sitten asiat joiden takia olen uskoni kieltänyt. Ne pääosin johtuvat nimenomaan siitä yhteisöllisyydestä. Ensinnäkin en usko pyhään kolmiyhteyteen vanhoillislestadiolaisella tavalla, vaan luterilaisella tavalla. Lisäksi esimerkiksi suviseuroissa vieraillessa ulkopuolisia katsotaan pahasti kieroon. Suorastaan paheksutaan. Esimerkiksi siskoni värjättyjen hiuksien kanssa. Tänäkin kesänä kävi muunmuassa niin, että kun siskoni käveli kohti juhlakenttää, lapset katsoivat ja sanoivat, että "tuo ei ole uskovainen! Heitetään sitä tällä silpulla." Kasvatushan lähtee vanhemmista. Nämä lapset kuuluvat siis siihen joukkoon, joiden kasvatus menee pahasti pieleen. Yleisesti puhutaan yhteisön sisällä, että suvaitsevaisuus on uskon suurimpia hyveitä. Salli mun nauraa. Jokainen varmaan arvaakin miksi.

Vierailen vieläkin lähes joka vuosi suviseuroissa. Siellä on mukava olla. Siis ihan oikeasti. Ei ole mihinkään kiire, näkee paljon tuttuja, joiden kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia. Kaikki palvelut ovat saatavilla. Paitsi oman kämpän telkkari. Mutta tämä suvaitsemattomuus on suurimpia asioita jotka pistävät vihaksi. Toinen on välinpitämättömyys, kun ihmiset kuvittelevat turhan usein oikeasti olevansa parempia ihmisiä kuin muut. En kuuntele suviseuroissa seurapuheita eli saarnoja tai veisuuta. Olen osittain ulkopuolinen, mutta silti siellä viihtyy. Ero tulee siitä, että mihin vain katsoo, niin näkee vain hymyileviä kasvoja. Kaikilla on valtavan hyvä olla. He uskovat oikeasti. Arvostan sitä. He ovat aivan yhtä hyviä ihmisiä kuin olen itsekin, vaikken siihen piiripienipyörii-yhteisöön enää kuulukaan.

Joskus suosittelen kaikkia, joiden lähettyville sattuu suviseurat, menemään vaikka päiväseltään katsomaan mikä siellä on meno. Itse aion vierailla edelleenkin vähintään päiväseltään siellä tulevinakin kesinä, ellei matka kestä yli neljää tuntia.

Vielä loppuun: Toivon, että kukaan ei kuulopuheiden tai omien olettamusten perusteella levitä väärää tietoa vl-uskosta. Se meinaan ärsyttää itseäkin valtavasti, kun saattaa tuttavapiirissä joku ruveta haukkumaan, tietämättä mitä haukkuu. Kun muistutan, että mistä perheestä olen, vastaus on yleensä "en mä sua tarkoittanut vaan niitä lessuja." Nämä pitävät minua hyvänä tyyppinä ja vaikka olen saanut lestadiolaisen kasvatuksen, ovat vl-uskovat silti typeriä yms. Voitte arvata, etten hirveän läheistä tuttavuutta näiden ihmisten kanssa tee. Se kertoo meinaan ihmisen järjenjuoksun tasosta jotain. Kunnioitan toki kaikkia ihmisiä sellaisina kuin ovat, mutta silti juttuseuraa en saa kaikista millään. Tai siis en halua.

Ja mikäli joku tuossa viikontakaisen iltapäivälehden jutusta luki "totuuden vanhoillislestadiolaisista," se ei sitä ollut. Kyseessä oli nimenomaan varsin säntillisesti ohjeita noudattava perhe. Ei ole normaalia kokoontua ruokailun jälkeen laulamaan siionin lauluja yms. Olen varma, että mikäli juttu olisi tehty esimerkiksi meidän perheestä, olisi lukijoiden suvaitsevaisuus varmasti noussut paremmalle tasolle. Tämä juttu taas sai ainakin oman sapen kiehumaan.

 

[mackeri]

Aika paljon yhteneväisyyksiä omien mielipiteideni kanssa on tuossa ylläolevassa kirjoituksessa^.

Itsekkin olen vastaavanlaisesti saanut vl-kasvatuksen, mutta eipä tulisi mieleenikään mennä enää suviseuroihin. Varmasti hieno tapahtuma ja hyvä paikka tavata tuttuja, vaan yleensä ihmiset rupee joko ajattelemaan, että "mitäs tuokin tänne enää tulee kun ei ole uskomassa", tai "taitaa tuollakin tehdä vielä mieli näihin piireihin kun kerta tulee suviksiinkin". Sen jälkeen kun kyseisestä liikkeestä irtauduin, en ole noilla festareilla käynyt. Olin tässä taannoin viettämässä hauskan alkoholipainotteisen illan vanhojen lestadiolaisten kavereideni kanssa, jokainen perheellisiä ja kulisseiltaan hyvin kuuliaisia uskovaisia, mutta heidänkin mielestään oli hyvä nollata välillä. Kunhan muut uskovaiset eivät vain saa kuulla näin tapahtuneen.. Niinpä niin.