Kritisoit sitä, että lapsi kasvatetaan uskonnollisessa kodissa ja hänelle kerrotaan Jumalasta, mutta toisaalta tuot tässä ilmi, että lapsi ei edes ymmärrä jumaluutta kuin vasta myöhemmin. Ja jos kerran lapsi tällöin myöhemmin ymmärtää uskontojen ja jumaluuden niin mitä pahaa on jos niistä kertoo? En oikeasti usko, että kovinkaan monessa perheessa paasataan ja pakkosyötetään uskoa. Ne ovat hyvin ääritapauksia, joita löytyy aina, myös sieltä toisesta ääripäästä. Edelleen suurimmassa osassa koteja tätä asiaa ei edes juuri käsitellä ja uskonnollisissakin kodeissa se käsitellään kaikkena muuna kuin pakkosyöttönä.
Liene vaikea ymmärtää sitä seikkaa, jos lapselle kerrotaan jumaluudesta koko hänen ikänsä, on hänen myöhemmin hyvin vaikea irrottautua tästä maailmankuvasta koska on kasvanut siihen. Hän ei kaksi vuotiaana ymmärrä abstrakteja asioita mutta jos hän kasvaa tällaisessä ympäristössä aikuisuuteen saakka, osaako hän tuolloin tarkastella kriittisesti ympäröivää maailmaa vai onko hänen maailmankuvansa pelkän uskonnon sävyttämää. En ole kieltämässä sitä etteikö jumalasta tai uskonnosta saa keskustella mutta lapselle olisi hyvä tuoda julki kolikon molemmat puolet ja antaa hänelle mahdollisimman objektiivinen näkymys todellisuudesta sen sijaan, että annetaan mielikuva illuusiosta.
Entä jos hän vaikka seitsemän vuotiaana sanoo sinulle, että uskoo Jumalaan? Korjaisitko siinäkin vaiheessa? Kertoisitko, että ei Jumalaan voi uskoa, koska sitä ei ole tieteellisesti todistettu olevan olemassa? Vai erottelisitko kenties uskonasiat faktasta?
Riippuu täysin siitä millainen on seitsemän vuotiaana mutta kyllä minusta jo sen ikäiselle voi kertoa eron eri maailmankuvien välillä. Kertoa, että jumala on uskonnollinen käsitys eikä sillä ole mitään yhteyttä vallitsevaan todellisuuteen. Kertoa, että Raamatun jumala on samalla tavalla taruolento kuin muidenkin uskontojen jumalat ovat.
Niin nyt kaiketi puhutaankin uskosta. Faktat voit tarkistaa vaikka netistä ja niitä voi hyvinkin kertoa lapselle vaikka toki esimerkiksi tutkimukset dinosauruksistakin perustuvat vain hypoteeseille, joihin liittyy aina epävarmuustekijöitä. Aukottomia eivät nekään ole. Sen sijaan 2+2=4 vaikka voissa paistaisi ja sen kerron mieluusti itsekin lapselle.
Kaikkea dinosaurusten valtakaudesta ei tietenkään vielä tiedetä, eikä tula koskaan tietämäänkään mutta kertoisitko nyt suurimpia hypoteeseja minulle niin voin tutustua niihin tarkemmin. Yhtälailla vanhempien on kyettävä kertomaan lapsilleen myös uskosta ja minusta uskomisesta tasapuolisesti eikä tuijottaen yhtä ainoaa "todellisuutta". Jos minulla olisi se lapsi ja hän haluaisi keskustella kanssani uskosta ja uskonnosta, kertoisin oman käsitykseni siitä millaisena pidän jumalaa ja uskontoja, sen ettei niillä ole yhteyttä vallitsevaan todellisuuteen mutta jos hän haluasi kestustella uskonnoista, kertoisin hänelle niistä ja opastaisin häntä parhaani mukaan. Toivoisin ettei hän sulkisi silmiään muilta mahdollisuuksilta vaan olisi avoin kaikille mahdollisuuksille.
Ja aika harva lapsi varmasti kyselee maailman synnystä tai jumaluudesta. Sieltä voi tulla kysymys sieltä täältä, mutta ne ohitetaan aika nopeasti. Sitten kun lapsi alkaa ymmärtämään näitä asioita paremmin, pystyy hän tosiaan itse kaivamaan jo tietoa esille sekä luomaan jonkinlaista omaa käsitystä asioista.
Vanhempien on oltava valmis siihen todellisuuteen, että se lapsi voi haluta tietoa maailman synnystä ja jumaluuksista. Ehkäpä tarkastelen asiaa suppeasta näkökulmasta lähtien mutta minä tutkin dinosauruksia jo hyvin nuorena, keskustelin uskonnosta uskovaisen mummini kanssa alle kymmenen ikäisenä, luin historiallisia kirjoja, hamusin tietoa tähtitaivaasta ja avaruuden valloittamisesta. Kaikkeen en saanut kotoa vastauksia, eikä kaikkeen löytynyt vastauksia kirjastostakaan siihen aikaan, eikä koulussa opettajatkaan opastaneet riittävästi. Ja setääni tapasin aivan liian harvoin. Hänellä riitti aikaa, silloin kun tapasimme, kertoa minulle asioista ja vastata kysymyksiini niin seikkaperäisesti kuin halusin. Siksi vanhempien on oltava valmis siihen, että lapsensa voi haluta sitä tietoa jo varhain, alle kymmenen vuotias voi esittää kysymyksiä uskonnosta, historiasta, tieteestä etc. Jos vanhemmat vastaavat: "en tiedä", eivätkä edes halua etsiä tietoa lapselleen, on se minusta todella suuri virhe kasvatustyössä.
Kyllä uskonto korjaa itseään kun puhutaan tieteestä. Aivan samoin kun puhutaan tässä kohdin historiastakin tieteenä. Uusia näkökulmia ja kannanottoja tulee teologiassakin koko ajan. On sitten eri asia miten näitä uusia näkemyksiä sovelletaan käytännössä, mutta kyllähän historiankin kohdalla monet vanhat tulkinnat elävät pitkään tavallisen kadun tallaajan mielissä. Niin ja muistetaan vielä, että historia ja uskonto yhdistyvät siinä kohdin kun historiantutkimus on tunnustanut Jeesuksen olemassa olon.
Uskonto korjaa itseään toivottoman hitaasti ottaen myös taka-askeleita, kuten voimme havaita jokainen päivä näin tapahtuvan. Suomessa näin tapahtuu harvemmin vaikka Luther-säätiö on osoitus siitä, että ei se ennennäkemätöntä ole Suomessakaan, puhumattakaan pienemmistä suuntauksista. Tässä suhteessa ei voida sanoa, että uskonto oppina korjaisi itseään kovinkaan nopeasti verrattuna vaikkapa tieteeseen, joka voi korjata itseään vuosikymmenessäkin huomattavan paljon. En väitäkään etteikö uskonnollisilla merkkihenkilöillä voi olla historiallista taustaa, mutta ei se todista sitä, että jumalat olisivat totta. Ei Jeesus ole ainoa uskonnollinen merkkihenkilö jolla on historiallinen tausta, kyllähän Siddhārtha Gautamaa pidetään hyvinkin todellisena henkilönä, vaikka hänen elämänkertansa perustuukin pääosin buddhalaiseen traditioon. Sama pätee Muhammediin, mutta ei sekään todista minkään muun asian puolesta kuin, että henkilö on ollut elossa.
Kyllä meillekin opetettiin luomiskertomus yms. ja mitäs pahaa siinä on. Itse en ainakaan muista, että opetus olisi ollut millään tavalla paatoksellista tai että se olisi opetettu totuutena. En olisi edes osannut silloin käsitellä tuollaista asiaa ja ottaa siihen mitään kantaa. Suurin anti oli edelleen pienelle pojalle se, että ymmärsi miksi eri juhlapyhiä vietetään ja niitä paimenia yms. oli kiva värittää. Siinä vaiheessa kun aloin noista asioista jotain ymmärtääkin ja luomaan omia ajatuksia, kerrottiin koulussakin jo muistakin uskonnoista. Uskonnontunneilla kävi myös muiden uskontojen edustajia kertomassa uskonnostaan.
En tiedä mihin aikaan olet kouluasi käynyt ja missä mutta meidän uskonnonopetus oli jotain aivan muuta, niin ala- kuin myös yläasteella. Ala-aste oli käytännössä juutalaisuutta lukuunottamatta kristillispainotteista toimintaa luomiskertomuksineen ja evankeliumeineen sekä virsien laulamisineen sun muine. Yläasteella muut suuremmat uskontokunnat käytiin läpi yhden syyslukukauden aikana, aika mitätön aika ottaen huomioon kuinka merkittäviä nämä ovat olleet ja ovat ihmiskunnalle. Oppi välitettiin täysin opettajien toimesta, vierailijoita ei ollut. kaiken lisäksi opetus oli paatoksellisuutta ja pahimmillaan todellakin sitä, että "jumala on olemassa. teidän on osattava isämeidän vaikka nukkuessanne" etc. Eikä minusta tuo luomiskertomuksen opettaminen ainakaan totuutena kuulu lapsille. Voidaan mainita, että raamatussa on luomiskertomus mutta siihen se tulee jäädäkin. Enkä muutenkaan pidä järkevänä nykymuotoista uskonnon opetusta peruskoulussa. Tilalle tulisi ottaa kaikkia koskeva elämänkatsomustieto, jossa käsiteltäisi kokonaisvaltaisesti uskontoja, moraalisia ja eettisiä arvoja ja myöhemmin mukaan tulisi ottaa filosofia.
Valtio ja kirkko tulisi erottaa toisistaan täysin. Uskonto uskontona pois peruskoulusta, kuten viittasin, kirkolle vastuu teologian opettamisesta ts. se pois yliopistosta. Miksi uhrata valtion varoja huuhaan opettamiseen vuosien ajan?
Eli näen, että tämä on vain ongelma osalle aikuisista, mutta ei lapsille, jotka eivät niistä asioista mitään ymmärrä eivätkä saa niistä "kiinni". Sitten kun ovat valmiita tähän, tuodaan koulussakin esille jo muitakin uskontoja. En jaksa uskoa, että kovinkaan moni olisi tullut koulun uskonnon tuntien perusteella uskoon. Tiedätkö sinä tällaisia tapauksia?
Muiden uskontojen osuus on liian pieni, minusta niistä muista uskonnoista tulisi kertoa tasapuolisesti jo ala-asteella eli nykyisessä alakoulussa. Olla avoin lapsille, ja parasta olisi se jos aineena olisi elämankatsomustieto kaikille koululaisille. Tuntuu, että ajattelutapasi on lapsia väheksyvä. Aivan kuin he eivät kaipaisi riittävästi tietoa jo ollessaan lapsia, että he ovat harmittomia ja että ei se haittaa jos heidän ajatusmaailma sekoitetaan täysin faktalla ja fiktiolla, ts. en edelleenkään ole kieltämässä uskonnoista keskustelemista peruskoulussa mutta koko aine tulisi muuttaa perustavalla tapaa käsittämään koko elämänkatsomuksen uskonnoista moraalin kautta filosofiaan.
Ja kyllä, tiedän ihmisiä joiden uskonnolliseen elämänkatsomukseen peruskoululla on ollut suuri vaikutus. Tietenkin monien kohdalla rippikoululla voi olla vieläkin suurempi vaikutus. Kolme lapsuudenaikaista ystävääni tuli uskoon rippileirillä ja ovat uskossa edelleen. Se heille suotakoon.
vlad.
