Lestadiolaiset

[Mas@]

Kannattaisi todellakin tutustua nimenomaan vanhoillislestadiolaisiin, sillä se on mädännäisyyttä karmeimmillaan. Ei se ole niiden 3/4 vika, että loput ovat uskomattoman tekopyhää ja sairasta sakkia... mutta 3/4:n vika on se, että he pysyvät iäksi vaiti kaikesta "omien parissa" tapahtuneesta, kuten esimerkki ruotsinkieliseltä pohjanmaalta osoittaa. Tosin sekin on nyt hauskasti "ihan erillinen saareke meistä muista".

Tässä kyseisessä esimerkissä edesmennyt Rauhan Sana-herätysliikkeen saarnamies oli tämä raiskaaja, siis lestadiolaisuuden yksi haara. Ei vanhoillislestaliolainen.

 

[Greffin]

Sen haluaisin kuitenkin tuohon lisätä, että varsinainen hoitokokousten aika on ainakin toistaiseksi ohitse. 80-luvun lopulla ja 90-luvulle tultaessa ne vähenivät olemattomiin ja käsittääkseni viimeisin on pidetty v. 2000 Etelä-Suomessa. Ilmeisesti niistä luopumisen syy on yleinen kurin "löystyminen" ja raadollisesti se, että nykyään tieto kulkee ja seuraukset selvästä hengellisestä väkivallasta olisivat arvaamattomat. Liikkeen haaroittumishistorian tuntien... Spekuloin kyllä toisaalla, että nykyiset sukupolvirajat, käytännön elämäntyylin ja saarnapuheen ihanteiden ristiriidat tulevat saamaan aikaan muutoksen lähitulevaisuudessa.

Olen monissa asioissa samaa mieltä kanssasi, mutta näistä hoitokokouksista minulla on sinua parempaa faktatietoa. Nimittäin tiedän täysin varmuudella järjestetyn vuonna 2009 Oulun lähikunnassa 3 hoitokokousta, joista ainakin yksi oli erittäin hurjan kuuloinen ja kyseessä oli pohjimmiltaan poliittiset erimielisyydet (kokouksen kohteena oli tuntemani henkilö). En viitsi täällä tarkemmin näitä mainostaa, mutta kyllä näitä on 2000-luvulla ihan useampi ollut. Moni on joutunut muuttamaan asuinkuntaansakin, kun ei ole tuntenut hoitokokousten jälkeen oloaan tervetulleeksi, kun "arvovaltaisemmat" eivät ole viitsineet edes tervehtiä ja sitä kautta muut lestadiolaiset eivät ole oikein uskaltaneet pitää yhteyttä.

Etelä-Suomesta minulla ei ole kummemmin tietoa. Täytyy vain sanoa, että mitä isompi kaupunki, niin sitä konservatiivisempaa on suhtautuminen esim. hoitokokouksiin. Pienemmissä pitäjissä on vielä olemassa tuota 70-luvun henkeä ikävän paljon.

Mutta kun menee noin 20 vuotta ja vanhimmat päättäjät alkavat olla poissa kuvioista, niin lestadiolaisuuskin on silloin näissä pienemmissä pitäjissä aika paljon terveemmällä pohjalla. Joillekin ko. uskonto vain näyttää olevan eräänlainen vallan väline.

 

[olkikuukkeli]

Olen monissa asioissa samaa mieltä kanssasi, mutta näistä hoitokokouksista minulla on sinua parempaa faktatietoa. Nimittäin tiedän täysin varmuudella järjestetyn vuonna 2009 Oulun lähikunnassa 3 hoitokokousta, joista ainakin yksi oli erittäin hurjan kuuloinen ja kyseessä oli pohjimmiltaan poliittiset erimielisyydet (kokouksen kohteena oli tuntemani henkilö).

No ohhoh, mikäli oikeasti pitää paikkaansa! Oliko kyseessä siis ihan oikeasti ns. seurakunnan masinoima tilaisuus (johdon hyväksynnällä)? Oletko varma, ettei kyse ollut ns. ystävien puhuttelusta (joka sekin voi tietysti saada hyvin ikävää lisäväriä)?

 

[koukku]

Nimimerkki Jääkoneenkuljettaja ei näköjään pysty objektiiviseen keskusteluun lestadiolaisuudesta ja ennen kaikkea sen suurimmasta haarasta vanhoillislestadiolaisuudesta. Viimeisin provo taisi olla Rauhan Sana-liikkeen ja vanhoillislestadiolaisuuden niputtaminen yhteen; ihan sama vaikka nimi on eri, lopullinen syy on kuitenkin (Tyrnävän) lestoissa..?

Kiva huomata kuitenkin, että esim. olkkikuukkelin ja Griffinin pohdinnat perustuvat faktoihin eikä mihinkään kuulopuheisiin, joissa lestaisä heti ensi töikseen lapsen syntymän jälkeen raiskaa synnytyksestä uupuneen vaimonsa. Kannattaa oikeasti miettiä, onko tämä sittenkään niin varteenotettava vaihtoehto.

Itse olen sattuneesta syystä saanut seurata kyseisen herätysliikkeen toimintaa läheltä koko elämäni ajan, ensin liikkeen sisällä ja myöhemmin enenevissä määrin tarkkailijan asemassa ulkoa käsin. Tunnistan lähes kaikki (faktapohjaiset) asiat, mitä keskustelussa on nyt esiin tullut. Vaikenemisen kulttuuri on edelleen voimissaan; monesta kipeästä asiasta, kuten esim. taannoisista hoitokokouksista, ei tavallinen lestadiolaisnuori välttämättä tiedä mitään. Myöskin Rauhanyhdistyksillä järjestettyjen keskusteluiltojen funktiona ei ole niinkään keskustella uskosta ja siihen liittyvistä ongelmista, vaan hakea lohdutusta yhteenkuuluvuudesta ja ehkä vieläkin korostaa liikaa asetelmaa me vastaan paha maailma. Toisaalta tämä on täysin ymmärrettävää, sillä yhteisöllisyys kuuluu olennaisena osana vanhoillislestadiolaisuuteen, ja liian vaikeiden asioiden esille ottaminen aiheuttaisi välttämättä säröjä kullattuun pintaan. Ja ilman tätä yhteisöllisyyttä niin valtavan asian kuin Suviseurojen järjestäminen ei tulisi kysymykseenkään:)

Greffin totesi edellä, että keskiverto lestadiolaisnuori ei välttämättä edes mieti uskomistaan sen syvällisemmin. Samaa olen itsekin monesti miettinyt; jos vanhemmat, kaverit ja myöhemmin aviopuoliso ovat kaikki ns. samaa porukkaa, ei omaa uskomista helposti tule kyseenalaistettua ja edes mietittyä sen enempää kuin rippileirillä ja raamattuluokissa aihetta käsitellään. Ja sielläkin katsanto aiheeseen on ymmärrettävästi melko subjektiivinen. Nyky-yhteiskunnassa ei kuitenkaan voi kulkea samalla lailla silmät ummessa kuin aikaisemmin, informaatiota asiasta kuin asiasta on yksinkertaisesti liikaa. Olenkin huomannut, että nyt myös liikkeen sisällä on ruvettu keskustelemaan vaikeistakin asioista, ja johtokunta on joutunut ottamaan kantaa moneen ainakin liikkeen ulkopuolisten silmissä epäkohdilta vaikuttaviin ns. sääntöihin.

Käyttäjänimettömän mainitsemat seduloiden hyppytukat on myös yksi nykylestadiolaisuuden suuntauksista;) Itsekin olen ainakin jollain tasolla joskus kuulunut kyseiseen porukkaa, ja kyllähän siinä tasapainoilemista on. Toisaalta olet pyrkyri tavallisten hyppytukkaihmisten joukossa, toisaalta olet liikkeen hevikannattajien mielestä tekopyhä (jos siis olet vielä ns. uskossa). Tämä vaihe voi kestää monilla monta vuotta, ja sen jälkeen on edessä valinta; ollako osa turvallista yhteisöä ja perustaa perhe ja elää loppuelämä kiireistä lapsirikasta elämää vai antautua lopullisesti maailman houkutuksille. Sen voin sanoa, että yleensä seduloissa olevat tyylitajut ovat kuitenkin liikkeestä virallisesti eronneita henkilöitä. Ja senkin voin sanoa, että vaikka luovut uskostasi, ei sinua nykyaikana hylätä perheesi ja ystävien toimesta; nim. kokemusta on sekä omasta että monen monen ystävän tapauksen johdosta.

Tässä tältä erää hieman aiheesta, jäi monia asioita käsittelemättä mutta ehkä myöhemmin taas jotain pohdintaa aiheeseen.

 

[halogeeni]

Itselläni oli lukiossa 90-luvulla keski-ikäinen lestadiolaisopettaja, joka kerran julisti aivan tosissaan koko luokalle, että raiskaustapauksissa on nainen syyllinen jos pukeutuu esim. minihameeseen. Perusteluina oli "verrattavissa siihen jos jättää satasen setelin kahvilan pöydälle niin kyllähän sen joku vie" ja "minkä mies voi biologialleen". Sairasta.

 

[julle-jr]

Itselläni oli lukiossa 90-luvulla keski-ikäinen lestadiolaisopettaja, joka kerran julisti aivan tosissaan koko luokalle, että raiskaustapauksissa on nainen syyllinen jos pukeutuu esim. minihameeseen. Perusteluina oli "verrattavissa siihen jos jättää satasen setelin kahvilan pöydälle niin kyllähän sen joku vie" ja "minkä mies voi biologialleen". Sairasta.

Johtuiko tämä opettajan mielipide hänen lestadiolaisuudestaan?

 

[halogeeni]

Johtuiko tämä opettajan mielipide hänen lestadiolaisuudestaan?

Hänen mielestänsä kyseisessä esimerkissä naisen syntinen ja lestadiolaisten paheksuma pukeutuminen yksistään johtaa ikäviin tapahtumiin eli johtui.

 

[suomi-poika]

,

Voi voi, näyttää olevan melkoista ylidramatisointia tämä lestadiolaisuuden puiminen. Semmoisen viestin kun vielä löytäisi, jossa sitä ei löydy! Tuntuu jotenkin siltä, että meistä löytyy vain vikoja, eikä meissä ole mitään hyvää. Osittain tottahan se onkin. En tunne itseäni yhtään erilaiseksi kuin muukaan valtavirta. Minulle on ei-lestadiolaisia ystäviä hyvin paljon, joista en ole huomannut vihaa meitä kohtaan. Tiedä sitten, punovatko juonia omissa mielissään :)

Joku taisi ottaa esille sen, että nuoret eivät mieti uskonasioitaan. Kyllä minä sanoisin näin, että lähes jokainen vanhoillislestadiolainen nuori miettii uskonasioitaan hyvinkin paljon.

Itselläni on tullut sellainen mielikuva täällä palstalla, että meitä pidetään kurittomina pohjasakkana, jolle syötetään uskoa pelon voimalla. Me myös laitamme naisia paksuksi haluamamme tahtiin ja lopulta me/meidät raiskataan. Nämä ovat niiiiiin stereotypiaa, että HUHHUH. Kurittomuudesta sanoisin sen verran, että kyllä, voimme olla esim. yhtä pitkään ulkona kuin ei-lestadiolaiset, mutta en pitäisi meitä kuitenkaan syynä yhteiskunnan pahoinvoinnille.

Toiseksi, en usko, että kovinkaan moni kokee, että meitä pakkosyötetään. Jos ei usko, niin ei tarvi uskoa. Monet ovat sanoneet myös, että jos perheestä joku menettää uskonsa, niin hänet hylätään. Ei ole totta. Itsellänikin on isosisko, joka ei ole enaa lestadiolainen. Silti rakastamme häntä ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja olemme tasan yhtä paljon yhteydessä kuin ennenkin.

Naisten raskauksista sen verran, että jos nainen ei halua raskaaksi, ei mies todellakaan laita häntä raskaaksi. Nainen on oikeastaan lestadiolaisen perheen organisaattori, joka päättää asioista. Jos joku luulee, että naisilla ei ole omaa tahtoa lestadioilaisuudessa, niin luulo on turha.

Raiskaus on rikos, eli tuomittava teko. Olavi Voittonen sanoi näin suviseuroissa pitämässään puheessa. Tottakai raiskaaja on tuomittava, olipa hän sitten lestadiolainen tai ei. Raiskauksistako ei puhuta, jos siitä pidetään puheenvuoro suviseuroissa, jossa on 70 000 ihmistä + radiosta kuuntelijat?

Jos joku sai käsityksen, että olemme puhtaita pulmusia, niin selvennän asiaa. Olemme juuri samanlaisia kuin valtaväestökin. Me iloitsemme samoista asioista, me suremme samoja asioita. Raiskauksista haluaisin vielä kysyä teiltä arvon Jatkoaikalaiset, kummassa ''yhteisössä'' on suhteessa enemmän raiskauksia, vanhollislestadiolaisuudessa vai valtaväestössä?

 

[ms.qvist]

Naisten raskauksista sen verran, että jos nainen ei halua raskaaksi, ei mies todellakaan laita häntä raskaaksi.

Niin, jos sinut on kasvatettu tyyliin "lapset ovat jumalan viljaa" tai "lisääntykää ja täyttäkää tämä maa" niin eihän todella uskovainen nainen tee tästä muuta johtopäätöstä kuin, että hän haluaa niitä lapsia koska se on jumalan tahto. Ei vanhemman polven (tai nuoremmankaan) lestadiolaisilla ole muuta vaihtoehtoa kuin totella sitä jumalan sanaa ja kun he eivät käytä/käyttäneet ehkäisyä, on tulos hyvinkin selkeä. Olet kotona, pahimmassa tapauksessa kouluttamattomana, "organisoimassa" perhettä mutta käytännössä muuta vaihtoehtoa ei ole tai ei ole ollut niillä lestadiolaisilla tai vanhoillislestadiolaisilla joita tunnen tavalla tai toisella ts. niitä lapsia tulee tasaista tahtia ja oma mahdollisuus vaikuttaa siihen on olematon, koska taustalla on perinteinen kasvatus, johon yllä viittasin. Yhtälailla sama näkyy monissa muissakin liikkeissä. Liikkeen sisällä olevat jäsenet ilmaisevat asian perustuvan vapaaehtoisuuteen mutta kyseessä on näennäisvapaaehtoisuudesta. Jos lapsi kasvatetaan tietyn kaavan mukaan, on hänen hirvittävän vaikea päästä siitä irti aikuisena - toteuttaa jotain muuta käyttäytymismallia kuin mitä perinteet vaativat. Kapinallisia aina riittää mutta kovin usein näiden kapinallisten kohtalo on heidän kannalta ikävä, Suomessa kenties eristäminen, jossain toisessa maassa huomattavasti pahempi.

vlad.

 

[Fordél]

Jos lapsi kasvatetaan tietyn kaavan mukaan, on hänen hirvittävän vaikea päästä siitä irti aikuisena - toteuttaa jotain muuta käyttäytymismallia kuin mitä perinteet vaativat. Kapinallisia aina riittää mutta kovin usein näiden kapinallisten kohtalo on heidän kannalta ikävä, Suomessa kenties eristäminen, jossain toisessa maassa huomattavasti pahempi.

vlad.

Lapsihan kasvatetaan aina tietyn kaavan mukaan eli sen, jonka lapsen vanhemmat näkevät parhaaksi. Niin on kasvatettu suomi-poika, allekirjoittanut kuin vlad. Miten mielestäsi voidaan arvioida mikä kasvatus on oikeanlaista? Pitääkö se ajatella vanhemmista käsin, jotka ovat lapsensa hankkineet vai jostain ulkopuolelta kuten sinä tässä teet.

Siis tämä kysymys ihan noin yleisesti liittyen siihen, että kun usein nähdään ongelmana lapsen kasvattaminen uskoon.

 

[Tshekki77]

Voi voi, näyttää olevan melkoista ylidramatisointia tämä lestadiolaisuuden puiminen. Semmoisen viestin kun vielä löytäisi, jossa sitä ei löydy!

No aika pitkään saat odottaa, ellei jesse sitten tule muhamedin kanssa lopettamaan maailmaa joulun alla parin vuoden päästä. Meinaa ihmiset ovat mitä ovat. Hienoa olisi, jos joku pystyisi täydelliseen objektiivisuuteen, mutta onko sellainen ihminen enää ihminen (eli epätäydellinen)?

Teidän onni on se, ettei teidän mailtanne ole ainakaan vielä löytynyt öljyä yms. Sen jälkeen meinaa nämä ylidramatisoinnit voisivat olla globaalissa lähetyksessä ja vapauden voimat tulisivat apuun (pyytämättäkin).

 

[ms.qvist]

Lapsihan kasvatetaan aina tietyn kaavan mukaan eli sen, jonka lapsen vanhemmat näkevät parhaaksi. Niin on kasvatettu suomi-poika, allekirjoittanut kuin vlad. Miten mielestäsi voidaan arvioida mikä kasvatus on oikeanlaista? Pitääkö se ajatella vanhemmista käsin, jotka ovat lapsensa hankkineet vai jostain ulkopuolelta kuten sinä tässä teet.

Siis tämä kysymys ihan noin yleisesti liittyen siihen, että kun usein nähdään ongelmana lapsen kasvattaminen uskoon.

Olen sitä mieltä, että lapsi tulisi kasvattaa mahdollisuuksien mukaan siten, että hänen olisi aikuisena mahdollista vaikuttaa parhaalla mahdollisella tavalla omaan elämäänsä, joten jokainen äärimuotoinen kasvatussysteemi ei mielestäni tue tällaistä ajattelumallia, vaan vie lapselta mahdollisuuden omiin valintoihin huomattavissa määrin. Ikävä kyllä näen uskoon kasvattamisen sellaisena asiana, jossa lapsi asetetaan voimakkaiden vaikutusten alaiseksi lapsena ja näin vähennetään lapsen mahdollisuutta tehdä omia valintoja nuorena ja aikuisena.

Ihmiset heristävät yleensä sormea jos ollaan puuttumassa uskoon kasvattamiseen mutta käännetäänpä asia toisinpäin: Kuinka moni sallisi sen, että lapsia voidaan kasvattaa satanismiin pienestä pitäen? Varmasti kielteinen asenne olisi suurempi vaikka itse en näe sitä sen ongelmallisempana kuin vaikkapa kasvattamista lestadiolaiseksi tai jehovantodistajaksi.

Lapsilla on oltava tietyt rajat mutta kasvatuksen on minusta oltava sellaista, että lapsi saa sen myötä aikuisena parhaan mahdollisuuden tehdä avoimia valintoja eri asioiden välillä. Jos minulla olisi lapsi ja hän haluaisi tietää vaikkapa buddhalaisuudesta, kertoisin hänelle sen mitä tiedän ja vastaisin hänen kysymyksiinsä, mutta en käännyttäisi häntä buddhalaisuuteen. Sen sijaan jos huomaan, että lapsi ryhtyy omatoimisesti "haihattelemaan" ts. levittämään uskomuksia eteenpäin ja todistamaan ID:n oikeellisuudesta tai siitä, että aurinko kiertää maata niin katson velvollisuudekseni kertoa tuolloin totuuden hänelle ts. tällöin, kun kyseessä on fakta, on oikein, että virheellinen huomio korjataan. Mutta, että muutamia tuhansia vuosia vanha kirjoituskokoelma, jossa on lainauksia muista aiemmista kulttuureista ja jonka mukaan maapallo on noin 6000 vuotta vanha - tämä olisi faktaa ja kerrotaan faktana. Ei kiitos, tällainen ajattelumalli on turmiollinen kehittyvälle lapselle ja sellaisen levittämiseen on puututtava ja tuntuu hämmästyttävältä, että tällaisiä asioita opetetaan jopa tosina peruskoulussa, riippuen tietenkin opettajasta ja hänen paatoksellisuudestaan.

vlad.

 

[Fordél]

Olen sitä mieltä, että lapsi tulisi kasvattaa mahdollisuuksien mukaan siten, että hänen olisi aikuisena mahdollista vaikuttaa parhaalla mahdollisella tavalla omaan elämäänsä, joten jokainen äärimuotoinen kasvatussysteemi ei mielestäni tue tällaistä ajattelumallia, vaan vie lapselta mahdollisuuden omiin valintoihin huomattavissa määrin. Ikävä kyllä näen uskoon kasvattamisen sellaisena asiana, jossa lapsi asetetaan voimakkaiden vaikutusten alaiseksi lapsena ja näin vähennetään lapsen mahdollisuutta tehdä omia valintoja nuorena ja aikuisena.

Eli esimerkiksi lestadiolaiset kasvattavat lapsensa väärin ja heillä ei tulisi olla oikeutta kasvattaa lastaan omien ajatusmallien mukaisesti? Miten se eroaa sitten siitä, jos itse kasvatat lapsen niin, että kerrot ettei Jumalaa ole olemassa vai kerrotko, että Jumala saattaa olla olemassa?

Mutta, että muutamia tuhansia vuosia vanha kirjoituskokoelma, jossa on lainauksia muista aiemmista kulttuureista ja jonka mukaan maapallo on noin 6000 vuotta vanha - tämä olisi faktaa ja kerrotaan faktana. Ei kiitos, tällainen ajattelumalli on turmiollinen kehittyvälle lapselle ja sellaisen levittämiseen on puututtava ja tuntuu hämmästyttävältä, että tällaisiä asioita opetetaan jopa tosina peruskoulussa, riippuen tietenkin opettajasta ja hänen paatoksellisuudestaan.

Itse en ole tällaiseen törmännyt vaan ensimmäisen kerran kun minulle on opetettu maapallon ikä, on se tapahtunut maantiedon tunnilla eikä uskonnon tunnilla.

 

[suomi-poika]

Vlad, oletko sitä mieltä lestadiolaisuudessa käytetään äärimuotoista kasvatussysteemiä? No, se on jokaisen päätettävissä. Itse en kokenut nuorempana olevani mitenkään kasvatuksen vanki, sillä sanoisin näin, että lestadiolainen kasvatus on hyvin lähellä valtaväestön kasvatustapaa. Toiseksi, mitä tarkoitat ''voimakkailla vaikutuksien alaisella''. Tarkoittaako se sitä, että äiti sanoo: ''meillä ei ole tapana juoda alkoholia, joten sinä et juo'', vai mitä. En tiedä kummassa on sitten loppujen lopuksi parempi tulos. Itse olen ainakin kokenut, että äidin ja isän neuvot ja kehotukset ovat kantaneet pitkälle tässä elämässä, enkä ole kokenut niitä millään lailla painostavina tms. Isän ja äidin neuvoista huolimatta olen aina saanut tehdä omat valintani, esimerksiksi nyt aikuisena sen haluanko uskoa vai en. Ja minä haluan tarkoittaa, että minä haluan, ei että isä ja äiti haluavat.

Ihmiset heristävät yleensä sormea jos ollaan puuttumassa uskoon kasvattamiseen mutta käännetäänpä asia toisinpäin: Kuinka moni sallisi sen, että lapsia voidaan kasvattaa satanismiin pienestä pitäen? Varmasti kielteinen asenne olisi suurempi vaikka itse en näe sitä sen ongelmallisempana kuin vaikkapa kasvattamista lestadiolaiseksi tai jehovantodistajaksi.

Ja toiseksi, vertaat satanismia lestadiolaisuuteen. Hurjaa, sanoisi Halosen Tarjakin. Sanoisin näin, että tuo oli todella huono vertaus, sillä satanismi palvoo pahaa ja lestadiolaisuus vaalii hyvää. Eli ne ovat toistensa vastakohdat!

 

[ms.qvist]

Eli esimerkiksi lestadiolaiset kasvattavat lapsensa väärin ja heillä ei tulisi olla oikeutta kasvattaa lastaan omien ajatusmallien mukaisesti? Miten se eroaa sitten siitä, jos itse kasvatat lapsen niin, että kerrot ettei Jumalaa ole olemassa vai kerrotko, että Jumala saattaa olla olemassa?

Niin kauan kuin ei ole olemassa yhtään todistetta sen puolesta, että jumala olisi olemassa, en katso hirvittäväksi vääryydeksi kertoa lapsilleni (jos sellaisia olisi), että jumalaa ei ole olemassa. Tai jos olisi niin mistä tiedämme, että mikä jumala on se oikea. Kristittyjen, joku hindujen jumalista, luonnonkansojen jumalista, kenties jokin muinaisen Egyptin jumalista etc? Millä oikeudella kristityt (Abrahamilaisuuteen uskonsa perustavat) ovat omineet jumalan itselleen?

Eikä minun tarvitsisi julistaa "lapselleni", että jumalaa ei ole olemassa - siinä on kuitenkin pieni ero verrattuna siihen, että suurin osa lahkolaisista julistaa lapsilleen vuodesta toiseen säännöllisesti sen, että jumala on olemassa. Minulle riittää se, että jos hän kysyy asiasta niin kerron mielipiteeni jos hän ei kysy eikä asia nouse esille niin homma on ok!

Ja kyllä, minusta on väärin kasvattaa lapsi uskomaan satuihin vailla todellisuuspohjaa, tässä olen ehdoton. Jos minä opetan lapselleni, että dinosaurukset kuolivat joukkotuhossa noin 65 miljoonaa vuotta sitten, on se eri asia kuin opettaa lapsilleen, että maailma luotiin kuudessa päivässä ja seitsemäntenä jumala lepäsi. Mikään ei todista jälkimmäisen puolesta mutta kaikki ensimmäisen. On siis turmiollista lapsen kannalta opetta valhe totuutena. Vai opettaisitko lapsellesi Kalevalaa totuutena ja vain ja ainoastaan absoluuttisena totuutena?

Itse en ole tällaiseen törmännyt vaan ensimmäisen kerran kun minulle on opetettu maapallon ikä, on se tapahtunut maantiedon tunnilla eikä uskonnon tunnilla.

En tiedä millaisessa koulussa sinä olet ollut mutta meillä kyllä maantiedontunnilla opetettiin ensimmäisenä Suomen maantietoa, halaistua sanaa ei puhuttu maapallon iästä - se tuli myöhemmin. Sen sijaan ala-asteella ensimmäisellä luokalla uskonnon tunnilla kerrottiin jumalasta ja luomiskertomuksesta... Melkoinen ero kuitenkin, aloittaa uskonnollinen pakkosyöttö seitsemänvuotiaille ja esim. todellisiin asioihin perustuvan asian opettaminen vasta kolmannella tai neljännellä. En nyt muista kummalla maantieto otettiin opetusohjelmaan mutta myöhemmin kuitenkin kuin uskonto. Ja jo tätä ennen päiväkerhoissa ja seurakuntakerhoissa kerrotaan lapsille totuutena luomiskertomusta, Jeesuksen syntymää Neitsyt Mariasta, Jeesuksen ihmeteoista etc. Melkoinen ero verrattuna siihen, että tieteellisesti fakta-aineistoa lapset saavat tietoonsa vasta vuosia myöhemmin jolleivat heidän vanhempansa ole aktiivisia tässä suhteessa.

Voidaan myös kysyä, että kuinka moni uskovainen on valmis hylkäämään uskonsa riittävän vakuuttavien todisteiden edessä, jotka kertovat, että jumalaa ei ole olemassa?

Richard Dawkinsia lainatakseni: "Siinä vaiheessa kun esitetään riittävät todisteet jumalan olemassa olosta olen valmis hylkäämään ateismini".

Sitä ennen pidän lapsille totuutena opetettavaa satukertomusta, olipa kyse mistä kertomuksesta tahansa, suurimpana mahdollisena virheenä minkä ihminen voi tehdä.

vlad.

 

[Brent Sapergia]

Täytyy kyllä sanoa että en omaa mielipidettäni asiasta olisi paremmin esille osannut tuoda, kuin Vlad tuossa yllä asian esitti.

Miksi kasvatetaan lapsesta saakka tiettyyn uskoon mutta sanotaan että aikuisena saat kuitenkin valita mitä uskot? Aikuisenahan tässä vasta asiat nähdään eri perspektiivistä. Lapsena sinulle pystytään aivopesemään asioita.

Kyllä minä kasvatan oman poikani juuri niinkuin Vlad asian esitti. Mitään tuputtamatta ja kun joskus asioista kysyy, kerron oman mielipiteeni. Sitten kun aikuisena tekee oman valintansa mm. uskonasian suhteen, se on ok. Tahtoo vaan sanoa että jos pienestä pitäen jotain tuputtaa niin se saa liian hyvän etumatkan uskomaan sitä asiaa eikä aikuisena nähdä enää koko kuvaa vääristymättä.

 

[suomi-poika]

Niin, en minä ole sanonut, että teidän pitäisikään opettaa jälkipolvillenne niin, miten itse haluan opettaa. Kaikki saavat opettaa miten tahtovat, minä uskon näin ja te erillä lailla. Mutta sitä en ymmärrä, että toisenuskoiset alkavat kritisoida toisia, jotka uskovat muulla tavalla. Silloin on selvästi omassa ideologiassa puutteita ja jotain on hampaankolossa

 

[ms.qvist]

Itse olen ainakin kokenut, että äidin ja isän neuvot ja kehotukset ovat kantaneet pitkälle tässä elämässä, enkä ole kokenut niitä millään lailla painostavina tms. Isän ja äidin neuvoista huolimatta olen aina saanut tehdä omat valintani, esimerksiksi nyt aikuisena sen haluanko uskoa vai en. Ja minä haluan tarkoittaa, että minä haluan, ei että isä ja äiti haluavat.

Oletko aivan varma? Jos minua käytettäisi esim. suviseuroissa tai vastaavissa tilaisuuksissa pienestä pitäen ja jos kasvatettaisi tällaiseen maailmaan niin en edes välttämättä näkisi muuta maailmaa eli tietyssä mielessä "haluaa" elää sitä elämää. Mutta todellisuudessa ei itse ole alkujaan saanut tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen vaan kasvatuksen avulla on tehty jo vanhempien toimesta valinta uskomisen ja ei-uskomisen välillä. Tästä valinnasta on sitten hyvin vaikea päästä irti - asiaan voi perehtyä tutkimalla uskontojen uhrien kertomuksia.

Ja toiseksi, vertaat satanismia lestadiolaisuuteen. Hurjaa, sanoisi Halosen Tarjakin. Sanoisin näin, että tuo oli todella huono vertaus, sillä satanismi palvoo pahaa ja lestadiolaisuus vaalii hyvää. Eli ne ovat toistensa vastakohdat!

Ei laisinkaan huono vertaus. Kyllä minusta tämä jumala edustaa yhtälailla pahaa sillä onhan hän kirjansa mukaan tappanut ja tuhonnut sukuja ties kuinka monessa polvessa rangaistukseksi. Hänen nimissä on tuhottu kokonaisia kansoja ja hänen nimissä on tehty vaikka millaisia tekoja. En nyt absoluuttisena hyvänä tätä olentoa pitäisi.

On myös syytä tehdä selväksi, että satanismi ja saatananpalvonta eivät tarkoita samaa. Satanismia voidaan kutsua hedonistiseksi uskonnolliseksi opiksi. Satanismit sanoutuvat irti saatananpalvonnasta, jota he pitävät kristinsukon käänteisenä oppina, jossa palvotaan saatanaa, ja johon liittyy usein rikollisia piirteitä.

Se on sitten määritelmäkysymys, että mikä on hyvää ja mikä pahaa. Minun mielestä jumalasta saarnaaminen ja jumalan opin pakkosyöttäminen kenelle tahansa, missä tilanteessa tahansa on vähintäänkin tuomittava teko. Yhtälailla kuin on minkä tahansa ääriasian levittäminen pakonomaisesti tuomittavaa. Jos asia perustuu vapaaehtoisuuteen ja siihen, että ihminen saa vapaasti hakeutua kuuntelemaan tätä oppia, se hänelle suotakoon mutta tällöin on syytä huomioida, että ihmisen on itsensä saatava tehdä vapaaehtoisesti päätös mennäkö paikalle vai ei. Esim. jos minulla olisi se lapsi ja haluaisin mennä Perussuomalaisten* puolueosaston kokoukseen mutta lapseni ei halua tulla paikalle, katson, että olen velvollinen hankkimaan lapselleni hoitajan siksi aikaa tai jättämään kokouksen väliin. Mitä vähemmin lapset joutuvat osalliseksi uskonnollisesta opetuksesta, puoluepoliittisesta toiminnasta tms. lapsuudessaan sen parempi.

vlad.

*: Minne en halua mennä, koska en ole Persu.

 

[Brent Sapergia]

Niin, en minä ole sanonut, että teidän pitäisikään opettaa jälkipolvillenne niin, miten itse haluan opettaa. Kaikki saavat opettaa miten tahtovat, minä uskon näin ja te erillä lailla. Mutta sitä en ymmärrä, että toisenuskoiset alkavat kritisoida toisia, jotka uskovat muulla tavalla. Silloin on selvästi omassa ideologiassa puutteita ja jotain on hampaankolossa

Miksi valtaväestön ideologiassa on puutteita? Annan pojalleni vapaat kädet ilman sitä että olen lapsen mieleen ajatuksia tuputtanut?

Jos hän valitsee vaikka islamin sitten, ok. Varmaan perustelut asiaan löytyy mutta se ei tule minun johdatuksesta. Se tulee hänen omasta ideologiastaan.

Minä näen jyrkästi niin että valtavirrassa saa enemmän mahdollisuuksia OMAAN valintaan.

 

[ms.qvist]

Niin, en minä ole sanonut, että teidän pitäisikään opettaa jälkipolvillenne niin, miten itse haluan opettaa. Kaikki saavat opettaa miten tahtovat, minä uskon näin ja te erillä lailla. Mutta sitä en ymmärrä, että toisenuskoiset alkavat kritisoida toisia, jotka uskovat muulla tavalla. Silloin on selvästi omassa ideologiassa puutteita ja jotain on hampaankolossa

Millä perustelet uskonnon opetusta tai uskonnollista kasvatusta:

-Peruskoulussa; minä kannattaisin elämänkatsomustietoa tms. jossa kerrottaisi avoimesti kaikista uskonnoista, niiden hyvistä ja huonoista puolista, niiden historiasta ja myöhemmin mukaan voisi ottaa filosofian antamaan lisää ajattelemisen aihetta. Elämänkatsomustieto alkamaan vasta kolmannelta tai neljänneltä luokalta, sitä ennen ei mitään uskontoon viittaavaa opetusohjelmaan.

-Lastentarhoissa; onko oikein, että alle kouluikäisille opetetaan Raamatun sanomaa automaationa? Se tuodaan esille jokaisessa juhlassa ja joissain paikoissa edelleen, suosituksista huolimatta, lausutaan ruokarukous ja kiitetään ruoasta jumalaa, lastentarhoissa ei senkään vertaa tuoda esille muita uskontoja tai ajatuksia, juhlissa esille nousevat peri-kristilliset arvot.

Entäpä verotus:

-Miksi verotus on automaatio; kannattaisin sitä, että automaation sijaan lapsen, täytettyään 18-vuotta, on ilmoitettava haluaako hän jatkaa jäsenenä kirkossa ja jollei ilmoitusta tule, katsotaan, että hän ei jatka jäsenenä ja näin ollen kirkollisveroa ei peritä. Parasta olisi tietenkin se, että lasta ei edes voisi liittää kirkkoon vaan hänen olisi liityttävä siihen itse täytettyään 18-vuotta.

-Entäpä yhteisöverotus; pois kirkolta oikeus yhteisöverotukseen - ehdottomasti.

Hivenen ohi aiheen mutta menkoot tämän kerran.

vlad.

 

[Fordél]

Niin kauan kuin ei ole olemassa yhtään todistetta sen puolesta, että jumala olisi olemassa, en katso hirvittäväksi vääryydeksi kertoa lapsilleni (jos sellaisia olisi), että jumalaa ei ole olemassa. Tai jos olisi niin mistä tiedämme, että mikä jumala on se oikea. Kristittyjen, joku hindujen jumalista, luonnonkansojen jumalista, kenties jokin muinaisen Egyptin jumalista etc? Millä oikeudella kristityt (Abrahamilaisuuteen uskonsa perustavat) ovat omineet jumalan itselleen?

"En koe hirvittäväksi vääryydeksi". Eli koet kuitenkin vääryydeksi ottaessasi kantaa asiaan ja siirtäessäsi oman kantasi lapselle?

Millä tavalla on sitten "hirveä vääryys" kertoa oma näkökantansa Jumalasta?

Ja kyllä, minusta on väärin kasvattaa lapsi uskomaan satuihin vailla todellisuuspohjaa, tässä olen ehdoton. Jos minä opetan lapselleni, että dinosaurukset kuolivat joukkotuhossa noin 65 miljoonaa vuotta sitten, on se eri asia kuin opettaa lapsilleen, että maailma luotiin kuudessa päivässä ja seitsemäntenä jumala lepäsi. Mikään ei todista jälkimmäisen puolesta mutta kaikki ensimmäisen. On siis turmiollista lapsen kannalta opetta valhe totuutena. Vai opettaisitko lapsellesi Kalevalaa totuutena ja vain ja ainoastaan absoluuttisena totuutena?

En opettaisi lapselleni Kalevalaa totuutena, koska en usko siihen. Minulle se on vain kirja muiden joukossa vaikka onkin kansalliseepoksemme. Enkä muutenkaan näe tätä kysymystä mitenkää suurena ongelmana, koska se koskettaa vain hyvin pientä osaa perheistä. Jos mudulla heitän niin 95% kodeista ei opeteta lapselle miten maailma on syntynyt. Se jätetään koulun varaan kuten niin moni muukin asia. Täytyy siis erottaa kasvattaminen ja opettaminen toisistaan. Täällä ne tunnutaan rinnastettavan toisiinsa. Kasvattamiseen ei kuulu mielestäni historian opeista paasaaminen enkä usko, että kovinkaan monessa suomalaisperheessä myöskään "opetetaan" Jumalan olemassa oloa totuutena. Pikemminkin vain tuodaan esille ne moraaliset opetukset ja se menee taas kasvatuksen puolelle.

En tiedä millaisessa koulussa sinä olet ollut mutta meillä kyllä maantiedontunnilla opetettiin ensimmäisenä Suomen maantietoa, halaistua sanaa ei puhuttu maapallon iästä - se tuli myöhemmin.

En kirjoittanut missä järjestyksessä maantiedon tunnilla on opetettu mitäkin, mutta itse en muista, että minulle olisi uskonnon tunneilla toitotettu maapaallon iästä jotain. Muistan ensimmäisen kerran törmänneeni tähän tietoon juuri maantiedon tunnilla enkä uskonnon. Muutenkaan en koe, että uskonnon tunnit olisivat suuremmin vaikuttaneet minuun. Ne oli niitä paimenten kuvien värittämistä jne. Paljon suuremmin minuun on vaikuttanut esimerkiksi historian opetus, joka sekin on joissain kohdin tulkinnanvaraista ja mielipiteisiin perustuvaa. Ei täällä silti kukaan kyseenalaista historian opetusta ja sen vaikutusta lasten kehitykseen.

 

[tomageeni]

Oma mielipiteeni lähinnä lapsen kasvatuksesta:

Minun mielestäni on täysin OK, että vanhemmat kasvattavat lapsensa omaan arvomaailmaansa. Mielestäni kasvattamisella/opettamisella ja tuputtamisella on selvä ero. Jokaisella on oma valintansa loppupeleissä, mutta lapsen täytyy joka tapauksessa oppia tietyt perusasiat jo varhaislapsuudesta. Siitä ei tule mitään, että lapset kasvatettaisiin jossain informaatioumpiossa 15 vuoteen asti ja sitten sanottaisiin että päätä itse nyt ideologiasi sekä oikean ja väärän ero.

Jotkut puhuvat, ettei se ole oma valinta jos kasvatetaan johonkin uskontoon ja kulttuuriin. Meidät kaikki on kasvatettu länsimaiseen kulttuuriin. Luultavasti te kaikki suhtaudutte varautuneesti esim. Pohjois-Koreaan, Natsi-Saksaan ja Neuvostoliittoon. Miksi? Koska teidät on kasvatettu ja opetettu siten että nämä ovat pahoja, kun taas länsimainen, demokraatinen ja tasa-arvoinen yhteiskunta on hyvä. Tässäkin kasvatus ja ympäristö on vaikuttanut meidän kaikkien maailmankuvaan ja mielipiteisiin, ja minun mielestäni tämä on ihan OK - koska me uskomme että se on "oikein". Huomatkaa että tässäkin on loppupeleissä kyse uskosta, eli siitä minkä uskomme olevan oikein ja väärin. Vai pitäisikö historian tunnillekin tuoda uusnatsien ja holokaustin kieltäjien näkemys toisesta maailmansodasta?

Vanhemmilla on mielestäni oikeus kertoa lapsille mikä on heidän mielestään oikein ja väärin. Lisäksi lapsi tarvitsee jonkun korkeamman auktoriteetin määrittelemäännäitä asioita.

Pieni lapsi voi kysyä äitiltään että "Mikä Jumala on?" ja jatkokysymyksenä "Onko Jumalaa olemassa?". Tässä tapauksessa 4-vuotias ei pysty käsittelemään mitään monimutkaista analyysiä siitä miten jotkut uskovat panteismiin, toiset moneen jumaluuteen, jotkut yhteen persoonalliseen jumalaan, ja lisäksi on vielä olemassa kaiken maailman New Age -hippiliikkeitä, wiccoja, satanisteja. Tämän lisäksi lapselle pitäisi vielä selittää että hän saa "itse valita" mihin uskoo, kunhan on tarpeeksi kerännyt neutraalia dataa.
Lapsi haluaa selvän vastauksen ja vanhemmalla on vaihtoehdot "Kyllä", "Ei" tai sitten neutraalimmin että "Meidän mielestä (kyllä/ei), mutta ei kaikkien mielestä". Tässäkin tapauksessa efektiivisesti mitään eroa ei ole vastaukseen kyllä tai ei, koska lapsi haluaa samaistua vanhempiinsa ja omaksuu siis heidän kantansa. Toki hyvä mahdollisimman aikaisin ymmärtää, että asiasta vallitsee näkemyseroja mutta 4-vuotias ei sinänsä ole tästä vielä niin kiinnostunut.

Totta kai täysin eri asia on, jos perheen isä ruoskalla opettaa lapsilleen ulkoa Raamatun jakeita ja vaatii uskontunnustuksia. Edelleen en myöskään sitä hyväksy, että lapset kasvatetaan sellaisessa informaatioumpiossa, missä jotain tiettyä ideologiaa painotetaan ja vaihtoehtoisista näkemyksistä ei saa edes keskustella. En kuitenkaan usko, että tässä on nyt siitä kyse.

 

[Leicester]

Voi voi, näyttää olevan melkoista ylidramatisointia tämä lestadiolaisuuden puiminen. Semmoisen viestin kun vielä löytäisi, jossa sitä ei löydy!

No pureudutaanpa tähän asiaan sitten aivan asiallisesti. Itse olen entinen vanhoillislestadiolainen, joten voin sanoa tietäväni mistä puhun.

Joku taisi ottaa esille sen, että nuoret eivät mieti uskonasioitaan. Kyllä minä sanoisin näin, että lähes jokainen vanhoillislestadiolainen nuori miettii uskonasioitaan hyvinkin paljon.

Kyllähän jokainen jollakin tasolla uskonasioitaan siinäkin uskossa miettii, mutta se ei ole juuri millään tasolla objektiivista eikä tasapuolista. Siinä uskossa ollessaan ei uskalla kyseenalaistaa mitään, koska pelkää maailmankuvansa järkkyvän.

Itselläni on tullut sellainen mielikuva täällä palstalla, että meitä pidetään kurittomina pohjasakkana, jolle syötetään uskoa pelon voimalla. Me myös laitamme naisia paksuksi haluamamme tahtiin ja lopulta me/meidät raiskataan. Nämä ovat niiiiiin stereotypiaa, että HUHHUH.

Tällaisissa keskusteluissa ovat usein äänessä provokatiivisimmat ja ymmärtämättömimmät henkilöt, joita on molemmissa leireissä. Ja tällöin stereotypioita esiintyy puolin ja toisin.

Toiseksi, en usko, että kovinkaan moni kokee, että meitä pakkosyötetään. Jos ei usko, niin ei tarvi uskoa.

Pakkosyöttö on ehkä väärä sana, mutta kuitenkin tuollaisen elämänkatsomuksen opettaminen uskon varjolla ei ole mielestäni oikein. Elämäntapana siinä on monia hyviä asioita, mutta miksi sekoittaa siihen uskonto.

Eli lyhyesti kiteytettynä vanhoillislestadiolaiset ihmiset ovat itsessään ihan samanlaisia kuin muut, mutta itse usko saa heidät toimimaan irrationaalisesti ja tasa-arvon vastaisesti. Lisäksi usko vaikeuttaa avoimuuden, rehellisyyden ja muutamien muiden tunne-elämän kannalta tärkeiden asioiden kehittymistä. Pahinta kaikessa on kuitenkin se, että he itse mielessään tarkoittavat vain hyvää, eivätkä ymmärrä niitä negatiivisia asioita joita he tekevät joko itselleen tai toisilleen.

 

[Leicester]

Lapsihan kasvatetaan aina tietyn kaavan mukaan eli sen, jonka lapsen vanhemmat näkevät parhaaksi. Niin on kasvatettu suomi-poika, allekirjoittanut kuin vlad.

Nähdä parhaaksi tai haluta hyvää voi olla pitkässä juoksussa aivan jotain muuta. Usko/uskonto on parhaimillaan/pahimmillaan sen tason kysymys, että sitä ehtii pohtimaan aikuisempanakin, kun on mahdollisesti edes vähän kapasiteettia. Näin jäisikin lapsen kasvatukseen tilaa monille muille siinä vaiheessa tärkeämmille asioille.

Miksi valtaväestön ideologiassa on puutteita? Annan pojalleni vapaat kädet ilman sitä että olen lapsen mieleen ajatuksia tuputtanut?

Sen verran oikaisen vain, ettet noin vapaamielisellä ajatusmaailmalla edusta valtaväestöä missään päin maailmaa.

 

[Fordél]

Usko/uskonto on parhaimillaan/pahimmillaan sen tason kysymys, että sitä ehtii pohtimaan aikuisempanakin, kun on mahdollisesti edes vähän kapasiteettia. Näin jäisikin lapsen kasvatukseen tilaa monille muille siinä vaiheessa tärkeämmille asioille.

Niin nämä uskon asiathan vievät kasvatuksesta niin paljon aikaa, ettei oikein muulle tahdo jäädä sijaa. Eiku...

tomageeniltä erinomainen kirjoitus aiheesta! Kasvatuksellista arvotyhjiötä ei ole olemassa ja hyvä niin. Pysyypähän yhteiskunta jotenkin kasassa.