Lestadiolaiset

[Fordél]

Lisäksi lasta tulee kannustaa kysymään, etsimään tietoa, häntä tulee auttaa tiedon etsinnässä ja tukea siinä. Olen sitä mieltä, että kasvatuksen lisäksi myös vanhempien on opetettava lapselle erinäisiä asioita. Lapsi on opetettava oma-alotteiseksi, idearikkaaksi, aktiiviseksi kansalaiseksi.

Aamen. Olen tässä kohdin kanssasi samaa mieltä. On tärkeää, että lapsella on hyvin virikkeellinen kasvuympäristö, josta hän löytää lopulta niitä omia mielenkiinnonkohteita. Lisään tuohon vielä kuitenkin sen, että vanhemmilla on täysi oikeus kasvattaa lapsensa haluamallaan tavalla ja haluamiensa arvojen mukaisesti. Sinä teet varmasti myös näin ja näiden keskusteluiden perusteella siirrät lapsiisi varsin terveet arvot.

Yleisesti ottaen vanhempien ote lapsiin on höllentynyt ja se näkyy esimerkiksi koulumaailmassa, jossa on yhä enemmän levottomuutta. Vanhempien tulee siis ottaa yhä enemmän vastuuta ja roolia kasvatuksessa; olla enemmän läsnä. Tämä tarkoittaa tottakai myös sitä, että välittämisen lisäksi omat arvot siirtyvät yhä paremmin myös lapsiin: kyllä siis vanhempien kautta eikä esimerkiksi koululaitoksen kautta. Jos vanhemmat ovat uskovaisia, on heillä oikeus siirtä uskonarvoja lapsilleen. Sama pätee myös niihin vanhempiin, jotka eivät ole uskossa.

Tässäkin kohdin on tärkeintä se miten se tehdään eli asenne. Yleisesti ottaen suvaitsevaisuus on aika helkkarin tärkeä juttu ja niin se on myös uskonkin kohdalla. Itselle usko tuo suvaitsevaisuutta ja mielestäni se on yksi koko homman pääpointteja: sanotaan täällä ja muissa uskonto-ketjuissa mitä tahansa. Valitettavasti kaikille usko ei lisää suvaitsevaisuutta, aivan kuten penkinlämmittäjä tuossa yllä hyvin kertoi vaan se voi lyödä uskoviin eräänlaisen elitistisen leiman. Toisaalta myös monessa muussakin kuin ei-uskovassa kodissa on mahdollista kasvattaa lapsia, jotka eivät ole suvaitsevaisia. Näkisin siis, että ongelma on yleinen eikä mitenkään juuri uskovaisiin kohdistuva.

 

[Dissonanssi]

Teksitssäsi oli todella paljon hyvää asiaa, ja sen takia tuntuukin hieman ilkeältä tällä tavalla puuttua yhteen kohtaan, varsinkin kun en tätä varsinaisesti kohdista juuri sinulle, vaan ihan yleisestikkin.

Lisään tuohon vielä kuitenkin sen, että vanhemmilla on täysi oikeus kasvattaa lapsensa haluamallaan tavalla ja haluamiensa arvojen mukaisesti.

Juuri näissä asioissa kuulee tuon sanottavan todella usein. Minua vain tosi usein ihmetyttää, että mikä tuon toteamuksen funktio oikein on? Minulle tulee siitä lähinnä mieleen, jokin anteeksipyytelevä sävy. Jos katsomme asiaa juridisesti niin asiahan on juuri noin, mutta muuten tuon lauseen argumentaatioarvo on tasan nolla.

Tämä ei kamalasti eroa ihan normaalista keskustelusta, puhukaamme vaikka etiikasta. Voin laukoa ihan mitä tahansa mielipiteitä ja väitteitä, mutta niiden argumentoiminen tyyliin "minulla on oikeus mielipiteeseeni" ei ole varsinainen argumentti minkään puolesta. Ihmisellä on oikeus hakata päätään seinään, mutta pelkkä asian juridinen puoli ei liene tee asiasta millään tasolla perusteltua?

Jos joku kasvattaa lapsensa uskomaan liskoihmisiin ja kaikkiin salaliittoteorioihin sekä kehottaa tätä välttelemään kaikkea ihmiskontaktia yms. jotta välttyy "mielensä kontrollinmenetykseltä", se lienee juridisesti ihan ok, mutta tarkoittaako se sitä, että tuota tapaa ei sovi kritisoida lainkaan? Silläkö vältämme asian vastuullisuuden/vastuuttomuuden tarkasteltun yms? Suvaitsevaisuus usein toimiikin tällaisissa asioissa lähinnä relativistisena argumenttina, jota ei todellisuudessa mietitä ihan loppuun saakka. Se on nimittäin käytännössä sama kuin välinpitämättömyys.

Vielä palatakseni tuohon aikaisempaan vertaukseeni, jossa rinnastin kasvatuksen ihan aikuisen yksilön oman avomaailman perustelemiselle yms. Tilannehan on kasvatuksessa sama, oikeus olla jotain mieltä ei vie pois argumentaatiovelvollisuutta. Tämä sama pätee myös kasvatukseen - itse asiassa korostetusti, koska siinä ei ole kyse vain yksilöstä itsestään, vaan vastuu on lähes täydellisesti toisesta ihmisestä.

 

[olkikuukkeli]

Yleisesti häiritsee valtaväestön käsitys "laeista", joita kuvitellaan vl-uskossa olevan. Näin ei suinkaan ole. Kyseessä on ohjeita elämään, joita jokainen soveltaa. Pääasia uskossa on se usko. Ei ne ohjeet joita toiset noudattavat säntillisesti ja toiset eivät. Tiedän eräänkin perheen, jonka vanhemmat eivät antaneet lastensa olla missään tekemisissä uskon ulkopuolisten ihmisten kanssa. HIRVEÄÄ! Tuloksena tästä lähes kaikki lapset kieltäneet uskonsa ja lähteneet vanhempiaan karkuun. Tosiasia on se, että tällä tuhotaan ihmisten tulevaisuutta. Toisin sanoen, mikäli suoraan noudatat ohjeita lakeina, teet käytännössä pahimman asian mitä uskossa voit tehdä. Et rakasta lähimmäistäsi.

On sinun kannaltasi onnellista, että olet saanut noin edistyksellisen kasvatuksen lestadiolaisessa perheessä. Normaalisti suhtautuminen näihin "perinnäissääntöihin" on kyllä huomattavasti tiukempi ja niiden noudattamattajättämisen katsotaan merkitsevän "uskonsa kieltämistä teoillaan". Uskoville vanhoillislestadiolaisille ylivoimaisesti yleisimmin ongelmia tuottavat juurikin nämä "pikkusynnit" ja "amishtumiset", kuten televisiokielto, ehkäisykielto, ehostuskielto ja vastaavat asiat, joille ei löydy mitään kantavaa teologista perustelua.

On totta, että lestadiolaisuudesta on vaikea löytää mitään neutraalia tekstiä mistään. Joko liioitellaan tai vähätellään, niinhän se yleensä menee. Suosittelisin melkein lukemaan esim. Mopin palsta-nimistä keskustelufoorumia tai liikkeen jättäneiden vertaistukisivustona profiloitunutta Hakomajaa, mikäli lahkon sisältä kantautuva keskustelu kiinnostaa.

http://hakomaja.net/
http://p2.foorumi.info/keskusteluav...ndex.php?sid=2a1a96e069109cafaef51038788f0c2c

 

[Fordél]

Juuri näissä asioissa kuulee tuon sanottavan todella usein. Minua vain tosi usein ihmetyttää, että mikä tuon toteamuksen funktio oikein on? Minulle tulee siitä lähinnä mieleen, jokin anteeksipyytelevä sävy. Jos katsomme asiaa juridisesti niin asiahan on juuri noin, mutta muuten tuon lauseen argumentaatioarvo on tasan nolla.

Hyvä puuttuminen ja oman toteamukseni funktioita on kaksi. Tottakai juridisesti vanhemmilla on täysi oikeus kasvattaa lastaan. Yksinkertainen toteamus, jolla ei tosiaan ole sen suurempaa sisältöä, mutta kun sen tuo täällä käytyyn keskusteluun mukaan, löytyy sille heti sisältöä. Tässä ketjussa ja Uskotko Jumalaan -ketjussa on monesti väitelty tästä oikeudesta. Toki se on tunnustettu, mutta monet ovat kritisoineet lapsen kasvattamista uskoon (okei, tuo ilmaisu on vähän tökkö, koska uskoon on vaikea suoranaisesti kasvattaa, mutta ymmärrätte mitä ajetaan takaa). Osa korostaa täällä lapsen vapautta valita ja näkee negatiivisena sen, että vanhemmat tekevät lastensa puolesta näinkin suuria päätöksiä. Itse taas näen sen vain kasvatuksena ja osana sitä arvomaailmaa, jossa vanhemmilla on oikeus lapsensa kasvattaa. Mun mielestä tuon arvomaailman ei tarvitse olla uskonnon kohdalta tyhjiö niin kuin osa täällä haluaa.

Toinen funtio tulee tuossa edellisen viestin perässä selville eli halusin vain korostaa sitä, että vanhempien on otettava vastuuta lastensa kasvattamisesta. Heillä on se oikeus ja sitä pitäisi käyttää. No se ei liity suoraan tähän ketjuun, mutta toimpahan asian esille.

Keskustelu on tosiaan käynyt tämän kohdan osalta vain periaatteellisella tasolla eikä siinä ole menty sisältökysymyksiin. Tätä ilmeisesti vähän itsekin ajat takaa, mutta se minkälaisiin arvoihin vanhemmilla on oikeus kasvattaa lapsensa, on aika helkkarin laaja keskustelualue. Uskonto olisi tässä aiheessa vain yksi osaalue.

 

[Dissonanssi]

Toki se on tunnustettu, mutta monet ovat kritisoineet lapsen kasvattamista uskoon (okei, tuo ilmaisu on vähän tökkö, koska uskoon on vaikea suoranaisesti kasvattaa, mutta ymmärrätte mitä ajetaan takaa).

On tietenkin typerää vastustaa kategorisesti kasvatusta uskoon, mutta jos kasvattaminen uskoon "väistämättä" tarkoittaa tietynlaisen maailmankuvan muodostumista lapselle, on siinä tietenkin aihetta kritiikkiin. Mutta kritiikissä on ehdottomasti esitettävä ne tarkemmat perustelut. Tietenkin meidän on aina tehtävä vertailu joihinkin standardeihin ja ideaaleihin. Itse näen tietyiltä osin kasvatuksen uskoon ongelmallisena, vaikka en tietenkään tätä oikeutta keneltäkään halua kieltää.

Osa korostaa täällä lapsen vapautta valita ja näkee negatiivisena sen, että vanhemmat tekevät lastensa puolesta näinkin suuria päätöksiä. Itse taas näen sen vain kasvatuksena ja osana sitä arvomaailmaa, jossa vanhemmilla on oikeus lapsensa kasvattaa. Mun mielestä tuon arvomaailman ei tarvitse olla uskonnon kohdalta tyhjiö niin kuin osa täällä haluaa.

Juridisesti asia ei lienee sen kummoisempi kuin ylipäänsä minkään muunkaan päätöksen tekeminen alaikäisen puolesta. Kasvatuksellisesti ja eettisesti voimme toki kyseenalaistaa esim. lapsen liittämisen Kirkkoon kuin myös jonkin terrorisitjärjestön jäseneksi (en tällä halua rinnastaa Kirkkoa terroristijärjestöön, mutta halusin tehdä pointin selväksi). Tässäkin asiassa tietenkin jälleen kategorinen vastustus on hölmöä, sillä uskoon voi kasvattaa hyvin monella tavalla. Samalla tavalla kuin kasvatus ilman uskoa voi tapahtua monella eri tavalla.

Toinen funtio tulee tuossa edellisen viestin perässä selville eli halusin vain korostaa sitä, että vanhempien on otettava vastuuta lastensa kasvattamisesta.

Tästä olen yleisesti ottaen samaa mieltä. Joskin ei aina ole ihan itsestäänselvää onko vanhempien kasvatusmetodi aina se paras lapsen kannalta. Mutta kyllähän nykyään on iso ongelma yleisesti ottaen kasvatuksen vastuun puuttuminen vanhemmilta.

Keskustelu on tosiaan käynyt tämän kohdan osalta vain periaatteellisella tasolla eikä siinä ole menty sisältökysymyksiin.

Näinhän se on. Tässä suhteessa asia ei kamalasti eroa siinä, mitä nyt ylipäänsä pidetään parhaana eettisenä ohjenuorana elämiselle. Absoluuttisia vastauksia tuskin on, mutta se ei tarkoita, että kaikki vaihtoehdot olisivat samalla viivalla. Koska jonkinlaisia pohjimmaisia standardeja meidän on aina otettava arvioinnin pohjaksi.

 

[Fordél]

On tietenkin typerää vastustaa kategorisesti kasvatusta uskoon, mutta jos kasvattaminen uskoon "väistämättä" tarkoittaa tietynlaisen maailmankuvan muodostumista lapselle, on siinä tietenkin aihetta kritiikkiin. Mutta kritiikissä on ehdottomasti esitettävä ne tarkemmat perustelut. Tietenkin meidän on aina tehtävä vertailu joihinkin standardeihin ja ideaaleihin. Itse näen tietyiltä osin kasvatuksen uskoon ongelmallisena, vaikka en tietenkään tätä oikeutta keneltäkään halua kieltää.

Mistä se aihe kritiikkiin tulee? Tällä logiikalla jos ateisti kasvattaa lapsensa omien arvojensa mukaisesti muodostaen tietynlaisen maailmankuvan lapselle, olisi myös aihetta kritiikkiin. Kasvattaa vanhemmat millä arvoilla tahansa, muodostuu lapselle tietynlainen maailmankuva ja olisi tällöin aihetta kritiikkiin. Tai sitten tämä kannanotto uskonnon negatiivisesta vaikutuksesta lapsen maailmankuvaan. Tätäkö haet takaa? Ja jos haet niin mikä on uskonnon negatiivinen vaikutus maailmankuvaan ja miten se eroaa muista tavoista? Voidaanko nämä siirrettävät maailmankuvat laittaa jotenkin arvojärjestykseen? Ja jos voidaan niin sittenhän kasvatus voitaisiin hyvin ulkoistaa vaikka valtiolle, joka kasvattaisi kaikki lapset tämän ideaalimaailmankuvan mukaisesti ja maailma olisi parempi paikka elää.

Kuten täällä on tuotu jo aikaisemmin esille, ei ole olemassa mitään arvotyhjiötä, jossa lastaan voisi kasvattaa. Kasvattaminen on aina tietynlaisen maailmankuvan muodostamista lapselle ja siihen vaikuttaa niin koti kuin ympäröivä maailma. On täysin absurdia ajatella, että lapseen ei siirrettäisi jotain maailmankuvaa. Itse en näe mitään pahaa tässä siirtämisessä lapsille kunhan siinä pysytyään ns. Suomen lain sisällä.

 

[olkikuukkeli]

Wiking varmaan tarkoittaa, että jos on olemassa jonkinlainen kasvattamisen ihanne, joka tähtää itsenäisyyteen ja vapaan valinnan korostamiseen, se on samanlainen sekä uskonnollisilla, että uskonnottomillakin vanhemmilla. Esimerkiksi lestadiolaisuudessa yleisesti ottaen tehdään lapselle selväksi, että uskovaisena pysyminen on vanhemmille se tärkein asia ja elämän tarkoitus. Ulkopuolella odottaa helvettituomio. Tällainen kasvatus tuottaa tietenkin hirveästi ongelmia lapsen varttuessa ja kritiikki moista kasvatustapaa kohtaan on perusteltua ja aiheellista. Tämä siis olettaen, ettei kannata radikaalia relativismia.

 

[Fordél]

Wiking varmaan tarkoittaa, että jos on olemassa jonkinlainen kasvattamisen ihanne, joka tähtää itsenäisyyteen ja vapaan valinnan korostamiseen, se on samanlainen sekä uskonnollisilla, että uskonnottomillakin vanhemmilla.

Eli tällainen kasvattamisen ihanne toimii kaikkiin lapsiin ja sen mukaan pitäisi kasvattaa kaikkia lapsia? Olisiko tällaisen kasvattamisen lopputuloksena tasapainoisempia nuoria?

Mitä tähän ihanteeseen kuuluu?

 

[Dissonanssi]

Olkikuukkeli on oikeilla jäljillä.

Tietenkin tarkastelen asiaa omista lähtökohdistani. En ole täysin vakuuttunut, onko yksilön kannalta perusteltua opettaa, että maailmassa on Jumala, josta ei minkäänlaista näyttöä (tai vaihtoehtoisesti jyrkästi kieltää tämä mahdollisuus). Tämä siis tilanteessa, jossa lapsi esittää kysymyksiä asiasta. Pidän kyseenalaisena varsinaisesti asian jatkuvaa esilletuontia. Ei ole perusteltua opettaa kreationistista maailmankuvaa, kuten ei myöskään sitä, että enkeleitä olisi olemassa jne. Kuten ei myöskään sitä, että koululääketieteestä tulee kieltäytyä uskonnollisista syistä. Tai kieltää fysiikan lait ja opettaa olemaan varomatta poistumista rakennuksesta parvekkeen kautta. Tai pitäisi uskonnollisista syistä turvautua ns. puoskareiden hoitoon. Tai sitten opettaa homoseksuaalisuuden olevan "syntiä", tai (edes pappisvirkaan) naisten olevan sopimattomia erinäisiin asioihin vain sukupuolensa perusteella. Vastuullinen ihminen ei tietenkään niin tee, vaikka olisi uskovainen. Periaatteellisesti asia on kuitenkin tärkeä. Koska on pakko ilman täydellistä relativismia vetää raja "sallitun" ja "kielletyn" välillä.

Kritiikkini uskontoja kohtaan pohjautuu siihen, että ne väkisinkin ovat suuressa jännitteessä rationaalisen ja empiirisen maailmankuvan kanssa, jota siis pidän tavoiteltavana. Moraaliset näköseikat ovat toinen, mutta niissä taas on enemmän vaihtelua uskontojen välillä. Ihminen toki voi elää onnellisemman elämän "uskossa" kuin olematta siinä, tämä ei kuitenkaan muuta näkökantaani, vaikka suonkin kaikille mahdollisuuden tavoitella onnellisuutta, kunhan se kunnioittaa toisten "negatiivisia" vapausoikeuksia.

 

[olkikuukkeli]

Eli tällainen kasvattamisen ihanne toimii kaikkiin lapsiin ja sen mukaan pitäisi kasvattaa kaikkia lapsia? Olisiko tällaisen kasvattamisen lopputuloksena tasapainoisempia nuoria?

Näin ainakin kuvittelisin. En ole aiheen asiantuntija (varmasti etiikkaan ja kasvatuspsykologiaan/kasvatustieteeseen perehtyneet osaavat vastata paremmin), mutta luulisin kasvatusihanteita ohjaavan tietyt lapsen oikeudet ja eettiset ihanteet. Oikeus omiin vapaisiin valintoihin arvokysymysten ja maailmankatsomusten välillä, väkivallattomuus, kunnioitus muiden ihmisten oikeuksia ja vapauksia kohtaan jne. Omassa ihanteessani lasta kasvatettaisiin aktiiviseksi ja omilla aivoillaan ajattelevaksi yksilöksi.

Totta kai voi olla utopiaa olettaa, että kaikkialla noudatettaisiin ihanteita. Kasvatustapoja voidaan kuitenkin kritisoida filosofisin ja esim. psykologiaan perustuvin argumentein, olipa kasvattaja uskovainen tai ateisti. Ja lisättäköön vielä senkin verran, että nämä ihanteellisen lapsenkasvatuksen raamit jättävät totta kai paljon tilaa soveltamiselle ja sille "omalle jutulle", tuskin kukaan haluaa kaikkien lasten saavan juuri samanlaisen kasvatuksen.

 

[ms.qvist]

Mistä se aihe kritiikkiin tulee? Tällä logiikalla jos ateisti kasvattaa lapsensa omien arvojensa mukaisesti muodostaen tietynlaisen maailmankuvan lapselle, olisi myös aihetta kritiikkiin.

En enää pitkälti tähän asiaan puutu, muutama sana vain koska varmasti edellinen viestini jollain tasolla selkeytti keskusteluamme. Olen miettinyt asiaa tässä välillä, tunnustan sen, että näkökantani on suppea ja pidän uskoon kasvattamista tietyssä tapauksessa turmiollisena mutta, sanotaanko nyt näin, että jos lapsi kasvatetaan idearikkaaksi, oma-alotteiseksi, häntä kannustetaan oppimaan, etsimään tietoa, kyselemään ja hänelle annetaan mahdollisuus myös omiin valintoihin ja häntä tuetaan niin en pidä tällöin kodin taustaa suurena ongelma. Uskonnollinen kotikin voi antaa hyvät eväät elämään jos toimitaan yllä kuvatulla tavalla. En kuitenkaan kannata fundamentalistista kasvatustapaa, tapaa jossa lapselle ei anneta mitään mahdollisuutta missään elämän kasvuvaiheessa valintoihin - siihen suhtaudun kielteisesti. Yhtälailla suhtaudun kielteisesti jos ateistina kasvattaisin lapseni sellaiseen arvotyhjiöön ettei hän olisi oma-alotteinen, aktiivinen, kannustava, idearikas, ajatteleva yksilö tms. Jollen kertoisi hänelle asioista niiden oikeilla nimillä, jos kieltäisin häntä etsimästä tietoa joistain aiheista. Jos tuomitsisin automaattisesti ilman perustelua toimintamallit, tiedonetsinnän, ajatukset. En myöskään kieltäisi häntä tutkimasta uskontoja tai aatteita mutta kannustaisin häntä tekemään valinnan suuntaan tai toiseen vasta perehdyttyään uskontoihin tai aatteisiin perusteellisesti. Tarkastellen niitä huomioiden samalla myös vallitsevan todellisuuden.

Sanotaan niin, että kaikenlainen fundamentalistinen ja pakottava kasvatusmetodi on minusta "turmiollista" lapselle, sellainen jossa kielletään täysin todellisuus. Olipa kyseessä uskonnollinen, ateistinen, aatteellinen tms. kasvatusmetodi. Mikäli lapselta tukahdutetaan oma-alotteisuus ja aktiivisuus tms. tuloksena on tyhjiössä elänyt lapsi, jonka näkökanta elämään on hyvin suppea ja musta-valkoinen.

vlad.

 

[Fordél]

Jep, eiköhän tässä olla olkikuukkelin, vladin ja wikingin kanssa öpaut samoilla linjoilla vaikka katsommekin aihetta vähän eri vinkkeleistä. Yhteneväisiä kohtia on tässäkin enemmän kuin erovaisuuksia vaikka näihin jälkimmäisiin kiinnittää aina enemmän huomiota. Samapa se mistä sen arvomaailmansa ammentaa jos sen lopputuloksena on tasapainoinen, suvaitsevainen ja oma-aloitteinen nuori, joka saa tehdä omat valintansa.

 

[Dissonanssi]

Samapa se mistä sen arvomaailmansa ammentaa jos sen lopputuloksena on tasapainoinen, suvaitsevainen ja oma-aloitteinen nuori, joka saa tehdä omat valintansa.

Juuri näin. Olen vain päätynyt käsitykseen, että uskontoon kasvattamalla tämä ei ole niin todennäköistä, sillä uskonnot ovat _aina_ enemmän tai vähemmän fundamentalistisia. Vähintään sillä tavalla, että maailman "mysteerejä" (eli asioita, joihin ei tiede _vielä_ ole antanut vastausta) pyritään selittämään uskonnollisin näkemyksin. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi mahdollista yksittäistapauksissa uskonnollisen kasvatuksen saanut yksilö olisi minunkin kriteereilläni "paremmin" kasvatettu kuin ilman uskontoa kasvatettu.

 

[penkinlämmittäjä]

Tähän kohtaan on muuten pakko esittää kysymys pahimmille kriitikoille, koskien tätä uskosta luopumista ja vanhempien reaktiota tähän.

Keskivertaisesti vl-perheessä lapsen uskon kieltäminen otetaan vastaan järkevästi. Eli siis se ei vaikuta yhtään mihinkään. Vanhemmat ja sisarukset rakastavat lastaan/sisartaan ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Mutta jos ateistin lapsi ilmoittaakin tutustuneensa uskoon ja nimenomaan vanhoillislestadiolaisuuteen ja kertoo haluavansa liittyä tähän, otettaisiinko se vastaan yhtä hyvin vanhempien ja sisarusten keskuudessa?

Veikkaukseni on: keskivertaisesti välit olisivat tiukemmalla sen jälkeen, kuin jos toisinpäin tapahtuisi.

Ei mulla muuta.

 

[ms.qvist]

Mutta jos ateistin lapsi ilmoittaakin tutustuneensa uskoon ja nimenomaan vanhoillislestadiolaisuuteen ja kertoo haluavansa liittyä tähän, otettaisiinko se vastaan yhtä hyvin vanhempien ja sisarusten keskuudessa?

Veikkaukseni on: keskivertaisesti välit olisivat tiukemmalla sen jälkeen, kuin jos toisinpäin tapahtuisi.

Tähän en voi sanoa muuta kuin, että riippuu ateistiperheestä mutta eipä kyllä silmiini ole osunut ryhmää "Ateismin uhrit" sen sijaan sellainen ryhmä löytyy kuin Uskontojen uhrit - ja siellä uskostaan eronneet kertovat ikäviäkin tarinoita siitä mitä ero uskosta on saanut aikaan. Moni on sen jälkeen ollut totaalisen yksin - perhe, suku ja yhteisö on hylännyt tämän "mustan lampaan" täysin.

En kiellä etteikö ateistiperheessäkin voi tulla ongelmia jos lapsi ilmoittaa kääntyvänsä uskoon, olipa kyse mistä uskonsuuntauksesta tahansa. Se on kuitenkin huomioitava, että ateismi ei ole yhtenäinen liike tai joukko, jolla on kaikissa tapauksissa samat arvot ja päämäärät, joten tarvetta täydelliseen hylkäämiseen ei välttämättä ole, tai mikäli vanhemmat hylkäisivät lapsensa niin kaverit eivät välttämättä näin tee eli jokin ryhmä jää kuitenkin jäljelle. Uskoon tulo voi herättää kysymyksiä tms. mutta harvemmin olen kuullut, että uskoon tullut entinen ateisti olisi hylätty kavereidensa tai perheensä taholta täysin. Mutta voihan tämäkin olla mahdollista, ihmisistä kun on kyse.

vlad.

 

[penkinlämmittäjä]

Suoraan sanottuna minua ärsyttää aika runsaanlaisesti se, mikä maine lestadiolaisilla on kansan silmissä. Itse kuitenkin elin sitä elämää noin 15 vuotta. Tiedän tasan yhden perheen, jossa nämä ongelmat ovat esiintyneet selvästi. Ja se on todella vähän, koska yleensähän pienissä piireissä asiat leviävät melkoisen nopeasti. Tässäkin tapauksessa lapset hylkäsivät vanhempansa ja vanhemmat muuttivat häpeää pakoon toiselle paikkakunnalle. Olen sataprosenttisen varma, että nämä harvat perheet ovat ne, joiden takia lestadiolaisilla on se maine, mikä on. Sen sijaan lestadiolaisten ulkopuolisessa elämässä tapahtuu ns. rikkinäinen puhelin -ilmiö. Sillä erotuksella, että siellä osa suoraansanottuna vihaa lestadiolaisia ja vääntää sen väkisinkin vielä negatiivisempaan muotoon. Keskivertolestadiolaisperhe kun elää suurinpiirtein, kuten normaali suomalainen perhe, joskin ilman alkoholia yleensä ja telkkaria. Minulla on paljon kavereita, jotka ovat kieltäneet uskonsa, mutta suhde vanhempiin ei ole muuttunut mitenkään. Tästä hyvä esimerkki on eräs, jonka suhde vanhempiin on vaan kiintynyt sen jälkeen, kun tästä tuli alkoholisti, joka tissuttelee olutta runsaasti joka ilta. Ja alkoholihan oli nimenomaan yksi niistä pahimmista asioista kuulemma, jotka katkaisee välit vanhempiin?

Kuten sanoin ensimmäisessä viestissäni pari päivää takaperin, koen olevani etuoikeutettu saatuani lähestulkoon parhaan mahdollisen kasvatuksen ja että minulla on niin paljon sisaria, joilta saa valtavan avun tarvittaessa. Sellaisen avun, mitä ei ystäviltä voi saada. Niitä tilanteita tulee väkisinkin, kun on kasvatettu itsenäisesti ajattelevaksi ihmiseksi.

 

[ms.qvist]

Suoraan sanottuna minua ärsyttää aika runsaanlaisesti se, mikä maine lestadiolaisilla on kansan silmissä.

Vaikka lestadiolaisilla ja vanhoillislestadiolaisilla on oma maineensa ja heidän tapoja kummeksutaan, niin uskoisin, että vielä suurempi ihmetyksen aihe kohdistuu jehovantodistajiin. Eivät kaikki jehovantodistajatkaan ole samasta muotista valetuja mutta heidän keskuudessa jyrkkä linja lienee vieläkin voimakkaampi ja uskostaan luopunut voi joutua kovankin henkisen ahdistelun uhriksi. Ja jottei joku sano etten tiedä mistä puhun niin kyllä tiedän. Olen hyvin läheltä seurannut kyseisen lahkon toimintaa.

En kuitenkaan allekirjoita kaikelta osin sitä, että sisarilta saa aina sen suurimman mahdollisen avun. Tietenkin jos sisaruksia on paljon, tilanne voi olla toinen, koska tukiverkko on laaja mutta minulla, jolla on yksi veli, suurin tukijoukko ovat ne harvat ystäväni. Suhde veljeeni on nykyään hyvin "viileä". Mikäli sisaruksia olisi enemmin, tilanne olisi varmasti toinen ja sosiaalinen ympäristö ja tukiverkko tältä osalta vakaampi.

vlad.

 

[moby]

Kuten sanoin ensimmäisessä viestissäni pari päivää takaperin, koen olevani etuoikeutettu saatuani lähestulkoon parhaan mahdollisen kasvatuksen ja että minulla on niin paljon sisaria, joilta saa valtavan avun tarvittaessa. Sellaisen avun, mitä ei ystäviltä voi saada. Niitä tilanteita tulee väkisinkin, kun on kasvatettu itsenäisesti ajattelevaksi ihmiseksi.

Minulla ei ole lestadiolaisia vastaan muuta kuin miksi seurakunnan ulkopuolella olevat voivat käyttää ehkäisyä, meikata ja katsoa telkkaria niin paljon kuin haluavat? Näin siis Helsingissä, ilman kyttäämistä ja pakottamista.

Jostain syystä tuntemillani lestadiolaisilla ei ole kuin 2-3 lasta(jumala ei suonut enempää, (toki ehkäisyllä ei ollut mitää tekemistä asian kanssa)), kun ei ole valvontaa. Katsovat telkkaria ja meikkiäkin on naamassa, kuten muillakin naispuolisilla ihmisillä.

Ja suurin vitutus kumpuaa uskonveljien suosimisesta työpaikkojen suhteen. Lumon... Montako ei lestadiolaista ko. firmassa on duunissa? Tai monessa muussa rakennusfirmassa: Kastelli, Jukka-Talot etc...Tämä on syrjimistä mitä suurimmassa määrin, mutta tietysti kaikki tämä on sallittua, koska he ovat jotain vitun valittua kansaa.

 

[penkinlämmittäjä]

Jostain syystä tuntemillani lestadiolaisilla ei ole kuin 2-3 lasta(jumala ei suonut enempää, (toki ehkäisyllä ei ollut mitää tekemistä asian kanssa)), kun ei ole valvontaa. Katsovat telkkaria ja meikkiäkin on naamassa, kuten muillakin naispuolisilla ihmisillä.

Ja suurin vitutus kumpuaa uskonveljien suosimisesta työpaikkojen suhteen. Lumon... Montako ei lestadiolaista ko. firmassa on duunissa? Tai monessa muussa rakennusfirmassa: Kastelli, Jukka-Talot etc...Tämä on syrjimistä mitä suurimmassa määrin, mutta tietysti kaikki tämä on sallittua, koska he ovat jotain vitun valittua kansaa.

Tässä tullaankin siihen, että ne eivät tosiaankaan ole sääntöjä, vaan ohjeita. Ulkopuolelta ne ovat väännettö säännöiksi tai laeiksi. Jokainen sitten tykönään miettii, miten niitä soveltaa. Kyllä äitinikin esimerkiksi katsoo tv-sarjoja, joskin netistä, eikä se väärin ole. Se on vaan sitä ohjeiden soveltamista. Ehkäisyasia on myös väännetty ulkoakäsin kielletyksi, koska kaikkein tiukkapipoisimmat vl-uskovat kokevat, että se on niin väärin. Ja paskan vitut! Toki se on vähän sijainnistakin kiinni. Esimerkiksi Oulussa käsittääkseni on enemmän näitä tiukemmin ajattelevia. Kuten sanottua. Usko on tärkein asia vanhoillislestadiolaisuudessa.

Tuo toinen asia, eli selkeä syrjiminen, on askarruttanut myös minua kovasti. En ole keksinyt siihen minkäänlaista syytä. Jostain syystä se vaan menee niin. Sitä ei voi kieltää. Toki esimerkiksi yksi Suomen suurimmista karavaanariliikkeistä taas ei ajattele siltä kantilta. Vaikka se käsittääkseni on jollain tasolla perheyritys, siellä on paljon myös uskon ulkopuolelta olevia. Se onkin yritys, jota kunnioitan kovasti. Ei syrjimistä.

Jokaisella on tietysti oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta tutustuisivat ennemmin sisältöön ennen julkituomista. Ja tällä en tarkoita sinua palstaveliseni, vaan niitä kaikkein pahimpia, jotka huvittelevat vanhoillislestadiolaisten kustannuksella ja pilkkaavat heitä tietämättä, että he ovat oikeasti hyvinkin tavallisia ihmisiä. Siis suurin osa.

 

[Fordél]

Ja suurin vitutus kumpuaa uskonveljien suosimisesta työpaikkojen suhteen. Lumon... Montako ei lestadiolaista ko. firmassa on duunissa? Tai monessa muussa rakennusfirmassa: Kastelli, Jukka-Talot etc...Tämä on syrjimistä mitä suurimmassa määrin, mutta tietysti kaikki tämä on sallittua, koska he ovat jotain vitun valittua kansaa.

Voin helpottaa oloasi ja todeta, että tunnen hyvin monta Lumonilla työskentelevää eikä yksikään heistä ole lestadiolainen. Itse asiassa en tunne yhtäkään lestadiolaista, joka työskentelisi siellä. Toki heitä työskentelee paljon Lumonilla, mutta eiköhän tilanne ole aikalailla lientynyt.

Enkä ymmärrä mikä syrjintä tässä on kyseessä. Jos lähtökohtaisesti lestadiolaiset eivät ryyppää ja rällästä samalla tavalla kuin muut ja tunnet vaikka heidän perhetaustat niin miksipä et palkkaisi tällaista varmempaa tapausta.

Niin ja mitä tulee valittuun kansaan niin lestadiolaiset eivät ole juutalaisia.

 

[moby]

Jokaisella on tietysti oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta tutustuisivat ennemmin sisältöön ennen julkituomista. Ja tällä en tarkoita sinua palstaveliseni, vaan niitä kaikkein pahimpia, jotka huvittelevat vanhoillislestadiolaisten kustannuksella ja pilkkaavat heitä tietämättä, että he ovat oikeasti hyvinkin tavallisia ihmisiä. Siis suurin osa.

Kuten jo kerroin naapurinani on ollut lestadiolaisia. Moista tekopyhyyttä en ole muiden ihmisten parissa nähnyt. Selkeää valehtelua tv-ohjelmien, meikkauksen ja ehkäisyn suhteen.

Pilkata voi ilman todisteita, mutta minulla on todisteita, miten nämä uskovaiset kusettavat omia uskosnveljiään(kunhan ei ole ketään kyttäämässä) ja muitakin ihmisiä ihan suvereenisti.

Voin rehellisesti kertoa, että tämä suuresti uskovainen kahden lapsen äiti(jolla ei ollut kuin kaksi lasta "jostain syystä") halusi tarttua mobyn sukuelimiin ja mennä "vessaan" nauttimaan naimisesta, kuten muutkin syntiset naiset.

Minua ei jostain syystä kiinnostanut moinen näytelmä.

 

[cottonmouth]

Kyllä äitinikin esimerkiksi katsoo tv-sarjoja, joskin netistä, eikä se väärin ole. Se on vaan sitä ohjeiden soveltamista.

Mikä juttu tämä muuten on? Ihan siis uteliaisuuttani kyselen, koska muistan nuoruudestani erää innokkaan lesta lätkäfanin, joka katsoi kyllä kiekkoa, mutta esim. MTV3:n oranssitakkien edesottamukset seurattiin kuulemma pelkästään videolta pelin jälkeen. Muutoinkin tv:n katselu oli sallittua, mutta vain kun ohjelmat oli tallennettu VHS:lle.

 

[olkikuukkeli]

Tässä tullaankin siihen, että ne eivät tosiaankaan ole sääntöjä, vaan ohjeita.

Ei pidä paikkaansa. Ihan mainstream-vanhoillislestadiolaisuudessa näiden "ohjeiden" noudattamattajättämisestä (tai siis siitä kiinnijäämisestä) seuraa sanktio - eli kyse on säännöistä. Olet kotoisin ja tunnet todennäköisesti erittäin liberaalia vl-porukkaa - niitäkin on, koska kysehän on tietysti heterogeenisestä ryhmästä.

Lestadiolaisten "elämätapaohjeista" tärkeimpiä vastaan ei voi puhua seurauksitta julkisesti. Jumalan valtakunnalta vaaditaan yksimielisyyttä tiukemmin puheissa ja hieman löyhemmin arkielämässä. Edes nuoret lestadiolaiset eivät yleensä uskalla julkisesti puhua esim. elokuvista tai "maailmallisesta musiikista" muuta kuin omassa tutussa piirissään. Ehkäisyn kyseenalaistaminen ja käyttö on vielä harvinaisempaa. Pienet perheiden yhteenliittymät, pari nettipalstaa, suppeat tai laajemmat yleensä nuorista koostuvat kaveripiirit kyllä toimivat/puhuvat muutoksen puolesta. V-lestadiolaisuudessa olisikin laajamittaiseen tutkimukseen asti kaikenlaisia mikroalakulttuureja.

Niin ja mitä tulee valittuun kansaan niin lestadiolaiset eivät ole juutalaisia.

V-lestadiolaisuuden opetus on kuitenkin eksklusiivista, eli Jumalan valtakunta = vanhoillislestadiolainen yhteisö. Yksilötasolla tästäkin opetuksesta on alettu kuitenkin (vihdoin!) lipsua.

 

[hekottava pappi]

Täällähän on näköjään enemmänkin ex-lestadiolaisia :)

Itsekin ilmoittaudun joukkoon, kun olen tässä vajaa puoli vuotta sitten eronnut liikkeestä. Suhteellisen helpolla on oma prosessi tähän mennessä sujunut, jos niin voi sanoa. Tarkoitan tällä sitä, kun joillekin eroamisprosessi on kuulostanut olevan melko raskasta. (esim. hakomajan kautta olen lukenut tapauksia)

Siinä mielessä voi kai sanoa prosessin olevan edelleen kesken, kun oma kaveripiirini koostuu edelleenkin lähinnä lestadiolaisista. Sinänsä ei näissä kavereissa ole mitään vikaa (päinvastoin), mutta kun lestadiolaiset nyt kuitenkin elävät jossain määrin erilaista elämää kuin suomalaiset yleensä, ja lisäksi tekemiset pyörivät jonkin verran lestadiolaisuuteen liittyvien asioiden ympärillä (esim. seurat). Siksi kaipaa välillä muutakin seuraa. Vaikka itsekin olen suhteellisen ulospäinsuuntautunut kaveri, niin yllättävän vaikeaa se on löytää uusia kaveripiirejä, kun on 28 vuotta elänyt lestadiolaisten parissa, ja vielä jossain määrin erilaista elämää kuin ihmiset keskimäärin.

Yksin jääminen taitaakin olla yhteisöstä eronneiden suurimpia ongelmia, kun joillakin jää vielä vanha lestadiolainen kaveripiirikin elämästä pois (jos sitä on edes ollut). Kaikkinensa elämänmuutos on melko suuri, eikä siinä mielessä ole ihme, että esimerkiksi UUT:lle on joissakin tapauksissa tarvetta.

 

[fiftyeight]

Itse en ole, enkä ole ollut lestadiolainen, mutta muuten olen elämäni varrella tutustunut enemmän ja vähemmän moniin erilaisiin uskontokuntiin. Muutin jokin aika sitten Puistolaan ja ohimennen olen seurannut esikoislestadiolaisten touhuja.

Yritin selata kaikenlaisia sivustoja Wikipediaa myöten ja silti jäi jotain kummasteltavaa. Esim. nämä W:n lausunnot: "Esikoislestadiolaiset kutsuvat pukeutumiskoodiaan ja käytännön elämän ohjeiden noudattamista "kristityn esikuvaksi". 1)Esikoislestadiolaiset naiset eivät käytä koruja eivätkä meikkiä. 2)Miehet taas eivät käytä solmiota. 3)Naiset peittävät seuroissa päänsä huivilla. 4)Kulttuurista esikoislestadiolaisuudessa vieroksutaan erityisesti populaarimusiikkia, teatteria, ja elokuvia."

Heittelin nuo numerot väliin hämmästykseni helpottamiseksi.
1) Aika nopeita ovat nuo naiset, kun osa ehtii ennen autoon menoa vetää ihan kunnon pakkelit naamaan
2) Tämä saattaa pitää paikkaansa, en vain ole tullut ajatelleeksi
3) Yhtään huivia en seurakuntatalon ulkopuolella ole nähnyt
4) mopojengiläiset nuoret kyllä puhuvat aika avoimesti musiikista ja leffoista.

Eipä tuossa sinänsä mitään, itsekin nuoruudessani tutustuin mm. Jehovan todistajiin ja helluntailaisiin melko hyvin, ja ymmärrän että kaikissa uskonnoissa on enemmän ja sitten vähemmän ns. odotettuja hyviä käytöstapoja osoittavia jäseniä, mutta tulipahan mieleen.

Sinänsä minusta on hyvä se, että lapsia ja nuoria yritetään kasvattaa kunnolla ja siinä asiassa eri uskontosuunnat tekevät omalla tavallaan hyvää työtä. Kunhan sitten antavat lastensa tehdä omat johtopäätöksensä kun nämä aikuistuvat.

Muuten erilaiset rangaistukset ja ulossulkemiset antavat hiukan lapsellisen kuvan uskontosuunnasta. Varsinkin kun sitä peilataan nykypäivään ja siihen sivistyksen tasoon jota on saatavilla vaikka kuinka ja paljon jos vaan haluaa. Välillä tuntuu, että jotkin uskontosuunnat ovat vain jämähtäneet jonnekin todella kauas. Enkä nyt edes puhu mistään kveekareista tai vastaavista.