mission16W
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, MUFC (sympatiat TPS)
On helppo arvostella ateistina tai muutoin ulkopuolisena eri uskontokuntia ja herätysliikkeitä. Ongelma, kun tuppaa olemaan siinä, että ihmiset monessa liikkeessä ovat oikeasti uskossa ja haluavat elää elämäänsä aivan vapaaehtoisesti Jumalan ehdoilla.
Toki, mutta ihmismieli on siltä kannalta ihmeellinen, että se voi tehdä monta asiaa vain kuvitellen itse haluavansa niitä. Aivopesu on todella helppoa, kuten olen itsekin nähnyt turhan läheltä.
Vaikka en tästä yleensä puhukaan (sattuneesta syystä), olen entinen Jehovan todistaja. Minut värvättiin jo ala-aste-ikäisenä kun äitini hurahti mukaan touhuun ja pysyttelin aktiivisena mukana noin 20-vuotiaaksi, joskin viimeiset vuodet jo täysin touhuun leipiintyneenä. Virallisesti projekti laukesi monen vuoden passiivisuuden jälkeen siihen, kun valitsin hihhuloinnin sijaan armeijan, josta syystä minut käsittääkseni erotettiin.
Vaikka rationaalisesti tarkasteltuna porukan opetukset ovat täyttä paskaa ja täynnä loogisia aukkoja, niihin ei tule kiinnittäneeksi huomiota, kun on täysillä mukana touhussa. Sitä pystyy ikään kuin uskottelemaan itselleen, että selitykset löytyvät ja vaikka eivät löytyisikään, se on vain osa jumalan suurta suunnitelmaa.
Oma uskoni alkoi rapista kun yläasteen loppupuolella saavutin sen iän, jossa halusin tietää kaiken mahdollisen kaikesta. Jehovan todistajia on kuitenkin kielletty ankarasti tutustumasta minkään muun uskonnon kirjoituksiin. Tuntui oudolta. Jos kerran olimme se ainoa Oikea Uskonto, muiden, väärien uskontojen oppeihin tutustumisen luulisi vain vahvistavan uskoamme, eikö?
Jos kerran totuuden piti olla niin itsestäänselvä ja taivaallisesti inspiroitunut, että tyhmempikin pystyisi näkemään sen oikeaperäisyyden, muiden uskontojen virheellisyyden luulisi olevan aivan yhtä päivänselvää sen valossa. Ei seurakunnan vanhimpien mielestä, jotka kielsivät ehdottomasti ja ankarasti koko asian. Tuossa vaiheessa tajusin ensimmäistä kertaa, että hommassa oli jotain mätää.
Myöhemmin tutkittuani Jehovan todistajien touhuja neutraalien tietolähteiden kautta ja ajateltuani asiaa loogisesti olen tajunnut, miten hatusta vedettyä koko touhu on. Suurin ihmetyksen aiheeni onkin, miten sitä ei pystynyt aikanaan näkemään sisältäpäin ja miten monet uskovat (tai uskottelevat itselleen) edelleenkin olevansa oikean asian perässä.
En ole sinänsä katkera porukan parissa viettämistäni vuosista. Sain hyvän kasvatuksen, sekä opin paljon julkisesta esiintymisestä sekä puheiden kirjoittamisesta todistajien koulussa. Toki monet "maailmallisille" nuorille normaaleista kokemuksista tulivat vastaan vasta monia vuosia myöhemmin, vaikka monet todistajanuoret elävätkin elämää, joka saisi monet pakanat punastumaan häpeästä.
Tämän viestin pointti? Ei se, että lestadiolaiset ovat tyytyväisiä tilaansa tarkoita, etteikö heitä (tai osaa heistä) käytettäisi häikäilemättä hyväksi tai vedettäisi kuin pässiä narussa.