Noh, tietenkin moni lestadiolaisista on hyviä tyyppejä, ja väkisinkin osa on sitten taas mulkkuja. Näitä tällaisia kirjoituksia kun näkee tässä ketjussa.
Mä vaan olen nähnyt aika läheltä ton vanhoillislestadiolaisten touhun. Siis ei pelkästään silleen, että luokalla olisi ollut yksi oppilas, tai että työpaikalla olisi pari, mutta mä tiedän mitä se touhu on perheen sisällä. Monet nuoret eivät välttämättä ole ihan niin "uskovaisia" kuin jotkut toiset, jos kerta ryyppäävät tai muuta vastaavaa. Ehkä ne vaan on kasvanut, ja kuuluvat ehkä edelleenkin sellaiseen perheeseen ja sukuun, ja ovat tavallaan tapojensa ja menneisyytensä orjia. On todella vaikeaa hylätä koko perhe tai koko suku, kun sen jälkeen sitä mahdollisesti katsotaan kieroon ja puhutaan kaikkea paskaa selän takana jne. Mun mielestä noiden uskovaisten lapsien suurista ongelmista puhutaan yhteiskunnassa liian vähän. Kuinka moni apua tarvitseva edes uskaltaa tai kehtaa itse pyytää apua. Moni "nuori" asuu kotona (tai lähellä) esimerkiksi nelikymppiseksi asti, ja sitten vasta uskaltavat muuttaa muualle elämään tavallista normaalia elämää, tai siis sitä mitä ja miten haluavat elää. Ehkä nämä ovat siihen asti olleet monelle ei-lestadiolaiselle hyviä koulu/työkavereita, mutta voi elämä mitä kaikkea ne ovat joutuneet kestämään ja kärsimään.
Mulle on toisaalta ihan sama mihin kukin uskoo. Mun mielestä mä oon aika suvaitsevainen ihminen erilaisia erilaisuuksia kohtaan, eikä mulla noin lähtökohtaisesti ole mitään ketään vastaan. Mutta mua säälittää ja hirvityttää toi lestadiolaisten touhu.
Nimim. Äiti pojastaan pappia toivoi. Äiti toivoi, poika joi.
(kolmas nainen)