Legendaarisia inttimuistoja

[Ice Hockey]

Viestin lähetti Torsti
Meille tuli alokkaaksi sellainen mukava suomalais-kreikkalainen vesseli. Kasvoiltaan muistutti kreikkalaista, mutta kooltaan suurta suomalaista. Kaveri yritti saada mm. sellaista vapautusta, ettei tarvitsisi osallistua virka-apujoukkueen toimintaan, mutta voisi mennä pelailemaan koripalloa pihalle ja käydä lenkillä.
Sotilaan perustutkinnon kaveri sai suoritetuksi noin 7. uusinnalla. Mm. suojeluhälytysrastilla hän kysyi, että mikä tämä rasti on. Kun hän sai vastauksen, että suojeluhälytys-rasti sanoi kreikanpoika, että: "Kuullostaa raskaalta, pistä nollapistettä".
Lohtajalla kaveri oli tokaissut alkuyöstä kipinämiehelle: "Älä pistä enää puita uuniin, minä sulan". Kersantti oli sitten sanonut, että raota hivenen makuupussia. Lopulta oli selvinnyt, että kaveri oli makuupussissa päällään pakkashousut ja -takki sekä pakkassaappaat.
Tämä kaveri onnistui aina kamiinan sammuttamisessa. Syttymään hän ei kamiinaa saanut, joten hän herätti seuraavan oltuaan kipinässä 20min ja meni kiireesti makuupussiinsa.

E-kauden ensimmäisellä leirillä Räyskälässä olin tehnyt kipinälistan ja nukuin aamuyöstä tyytyväisenä. Jossain vaiheessa alkoi kuulua toiselta puolelta tykkimiehen vinkuna: "Kuka on kipinässä, täällä on helvetin kylmä... ...Mitä kello on... ...Täällä on ihan helvetin kylmä". Noin 20 sekunnin kuluttua sama tykkimies totesi: "Perkele, kello on jo puoli seittemän, kenellä oli viimeinen kipinä". Tähän minäkin sitten havahduin ja kun asiaa alettiin selvittämään totesi eräs tykkimies seuraavaa: "No mulla oli kipinä viidestä kuuteen, mutta kun listassa ei lukenu kenenkään muun nimee, ni mä herätin ton mun vieruskaverin ja meniin nukkumaan".

Oli siellä eräs kaverikin, joka ei osannut solmia kengännauhojaan. Jostain syystä hänet sijoitettiin rakennuksemme talonmiehen hommiin. Taidettiin olla ainoat, joilla oli virallinen talonmies.

Oliko kenties palveluspaikkana Parolan PsPr/OitPtr?

 

[Broadstreet]

Viestin lähetti Torsti


Oli siellä eräs kaverikin, joka ei osannut solmia kengännauhojaan. Jostain syystä hänet sijoitettiin rakennuksemme talonmiehen hommiin. Taidettiin olla ainoat, joilla oli virallinen talonmies.

Joo tää on tuttu kaveri, kuulosti viesti muutenkin niin tutulta ettei voi erehtyä eli paikkana tais olla OhjusIT/PanssariIT. Tää kaverihan tais saada jonkinlaisen täysvempan eli ei tarvinnu leireillä pyöriä. Kovasti tuli poikaan liikettä kun tulin leirialueelta tuomaan ruokaa kasarmille, niin pää jo vilkkui ikkunassa ja muutamassa kymmenessä sekunnissa oltiin jo valmiina pakin kanssa. Tais pojalle olla harja ja kontti läheisimmät ystävät intissä:

 

[Koirapoika]

Oma korsi kekoon. Palvelin SavPr:ssä 92-93, kranaatinheitinkomppaniassa lääkintämiehenä. Tämä sijoittuu peruskoulutuskaudelle. Kyseisessä komppaniassa samoihin aikoihin olleet muistanee vääpeli Pulliaisen. Jakke omasi aika ikävän oloisen äänen, etenkin hermostuessaan. Olihan Pulliainen melko tiukka ukko mutta minun vähäisehkön kokemuksen mukaan varsin reilu, asioiden onnistuessa ihan mukavakin, niiden taas sujuessa huonommin, ei niin mukava. Mutta asiaan... Seisoskeltiin komppanian pihassa jämäkässä muodostelmassa koko aloittelijasakki. Meidän tuvasta yksi kaveri oli käynyt hakemassa aamulla vemppaa ja tuvan ikkunasta seurasi muiden singahtelua, tupa oli suoraan upseerien toimiston yläpuolella.

Odoteltiin sisään pääsyä, kun toimiston ikkuna aukeaa ja Pulliainen tulee varmaan metrin verran ulos ja jumalaton huuto: "kuka saatana näytti mulle kieltä!" Tupakaverini, olkoon hän Väisänen, oli erehtynyt näyttämään kieltä yläkerran vempalle eikä huomannut Pulliaisen seuraavan samoin meidän menoa. Väisänen tunnusti tekonsa ja sitten kirmattiin koko sakki komppanian ympäri ja taakse poistuttiin useaankin otteeseen. Aika vähällä päästiin.

 

[Lukkoseppä]

Kaurapuuroa ja muuta

Kerronpa minäkin luultavasti viikolleen 8 vuoden takaisista tapahtumista.

Paikka: Jossakin napapiirin tuolla puolen Rovajärven sotaharjoitusalueella.

Case 1.
Heräilimme sissiteltasta noin metrin hangesta, aamupalakin oli saapunut... kaurapuuroa ja ruisleipää. Seppä hyvien unenlahjojen vauhdittamana päätti jäädä vielä vähän telttaan elbailemaan ja jättää aamupalan väliin. Eipä siinä mitään, aamupalatarpeet olivat kohta kadonneet ja alkoi teltan purku.
Siinä vaiheessa realisoitui edellisen ratkaisun älyttömyys, nälkä oli helvetillinen (oli ollut jo edellisiltana ja sitäkin ennen) eikä 15 minuutin jatkoaika aamu-uniin piristänyt enää yhtään. Tehtäväni panssarintorjuntaryhmässä oli olla telakuorma-auton kuski ja tietenkin varalaukauksen, naamioverkon, sahan ja vara-akkujen kantaja. Kuin taivaanlahjana (en sitä vielä silloin tiennyt) piti kesken kaiken lähteä kuskaamaan jotakin tyyppiä jonnekin, en muista minne tai ketä. Yhtä kaikki, matkalla huomasin sivusilmällä että mikähän pirun pönttö se tuolla tieristeyksessä tönöttää... näytti vähän puuroastialta. Ja kas, pönttö on vielä paluumatkallakin hangessa. Nyt olin yksin liikkellä ja olihan se tsekattava mitä astiassa on. Perkele, kädenlämpöistä liisterin tapaista kaurapuuroa. Pakki esiin ja settiä naamaan, varoiksi vielä yksi pakillinen matkalle mukaan ja takaisin leirille. Vaunun hytti oli jo lämmennyt mukavasti, siinähän sitten katselin ryhmäni sykyilyä leirin purussa ja mätin kaurapuuroa naamaani. Koskaan ei ole ollut niiiiin hyvää. Koskaan ei selvinnyt miten ko. satsi oli siihen tienristeykseen joutunut, palatessamme sitä ei kuitenkaan enää ollut.

Case 2.

Paska se on mikä lämmittää. Kahden viikon kenttäolosuhteiden aikana oli kerran mahdollista käydä pesulla ja saunassa... jossakin siinä puolivälissä. Oli sen verran likainen olo että ajattelin että nyt pestään koko ruho oikein saippuan kera. Se oli virhe. Ilman lämmittävää kuona/rasvakerrosta oli muutaman päivän ajan todella kylmä ja koko ajan. Pakkasta oli niinä aikoina eri lähteiden mukaan pahimmillaan 25-35 astetta. Hrrr

 

[peruspata]

Laitan tähän yhden tarinan.

Olimme leirillä, ja majoituin lämärien kanssa samaan, iki-ihanaan korotettuun sissitelttaan. Pakkasilla (tyyliin 25 astetta) sen sissikamina ei riittänyt oikein hohkaamaan lämpöä, mutta tarinan leiri oli jo sen verran kevättalvella, että pakkasta oli vain sen verran, etteivät Hallin maastot olleet liian märkiä. Meitä oli lisäkseni teltassa vain kaksi lämäriä, joten jouduimme pitämään kipinää kaksi vuoroa/yö.

Toisen vuoroni piti olla kolmesta neljään. Toinen lämäreistä oli koittanut minua tähän herätellä, olin vain jotain mutissut. Jossain välissä nousin hetkeksi istumaan, ja tokaisin todellisen mietelauseen (siis unissani): "Äsken täällä oli erittäin lämmin, ja nyt täällä todella kuuma, mutta sehän kompensoi tilannetta." Tämän jälkeen kävin makuulle uudestaan.

Kun tämä toinen ystävämme herätti sitten tunnin kuluttua, palasin tälle planeetalle ja hoidin oman vuoroni. Jossain välissä ihmettelin, että eikös minun pitänyt olla tuntia aikaisemmin vuorossa, mutta en jäänyt sitä pidemmäksi aikaa pohtimaan. Aamulla meillä oli aika hyvät naurut, kun kaverit kertoivat tuumailuistani.

Tämä piirre jatkui kasarmin puolellakin (leirihän oli jopa puolentoista kilometrin päässä varuskunnasta). Tupakaverini kirjoitteli aina silloin tällöin ylös, mitä olin jutellut, ja kyllä se aina vähän aikaa nauratti, aika päättömiä tarinoita ne olivat.

 

[Gagne]

Re: Kaurapuuroa ja muuta

Viestin lähetti Lukkoseppä

Paska se on mikä lämmittää. Kahden viikon kenttäolosuhteiden aikana oli kerran mahdollista käydä pesulla ja saunassa... jossakin siinä puolivälissä. Oli sen verran likainen olo että ajattelin että nyt pestään koko ruho oikein saippuan kera. Se oli virhe. Ilman lämmittävää kuona/rasvakerrosta oli muutaman päivän ajan todella kylmä ja koko ajan. Pakkasta oli niinä aikoina eri lähteiden mukaan pahimmillaan 25-35 astetta. Hrrr

Tämähän todetaan jo legendaarisessa "Rautaristi"-elokuvassa. Muistaakseni lausahdus menee jotenkin "Lian ja ihon rasvan yhdistelmä tekee ihmisestä vedenpitävän. Opin sen Stalingradissa." Taitaa siis pitää paikkansa.

 

[Jyrla]

Minulla oli kunnia toimia kaksinkertaisen Mannerheim-ristin ritarin Ilmari Juutilaisen sekä hänen seurueensa autonkuljettajana sekä avustajana kesällä 1996 hänen käydessään Tampereella kirjansa englanninkielisen version julkaisutilaisuudessa.

Seurue söi (myös sivuunkirjoittanut) ennen tilaisuutta Suomalaisella klubilla isot pihvit ja jälkiruuaksi kahvit sekä konjakit, johon en tietenkään ajotehtäväni vuoksi voinut koskea.

Varsinaisen tilaisuuden alkaessa siirryin aulatiloihin odottelemaan kun toimittajia ja leijonakauluspoppoota virtasi saliin. Tällöin tarjoilija tuli luokseni ja kertoi Juutilaisella olevan minulle jotakin asiaa, joten menin saliin. Päästyäni saliin Juutilainen sanoi että minun paikkani hänen "adjutanttinaan" on automaattisesti hänen pöydässään.
Eihän siinä mitään.

Pöytään jäi vielä yksi vapaa paikka joten järjestävän yksikön tuolloisen komentajan eversti Pystysen tullessa saliin, oletin hänen tulevan pöytäämme. Hänet ohjattiin kuitenkin sivupöytään ja tyhjän paikan täytti hetkeä myöhemmin Ilmavoimien komentaja, kenraali Ahola.

Siinä sitten lntstm Jyrla istui kenraalin ja kaksinkertaisen Mannerheim-ristin ritarin välissä kahvilla, paikkana Suomalainen Klubi.

Kun puheet oli pidetty ja tilaisuus lopuillaan,ilmoitti kustantajan edustaja ettei kirjailija huonojen käsiensä vuoksi voinut jakaa omistuskirjoituksia jaossa oleviin kirjoihin.

Lähdettiin kohti joukko-osastoa ja lentokenttää josta seurue siirtyi ilmavoimien Learjetillä takaisin Helsinkin. Juutilaisella oli elinikäinen oikeus ilmaisiin kyyteihin ilmavoimien koneella Suomen alueella. Lähtiessään hän antoi sivuunkirjoitttaneelle kirjansa omistuskirjoituksellaan varustettuna sanoen, että oli laittanut kirjan väliin "kahvirahaa" koska en tehtävieni vuoksi ollut voinut nauttia konjakkia hänen seurassaan. Kiitin ja tein kunniaa heidän lähtiessään.

Kirjan välistä löytyi 200mk.

Että tämmöinen inttimuisto.

 

[clayman]

En nyt tiedä onko tämä mitenkään legendaarinen, mutta ihan huvittava aikanaan:

Huoltokomppanja, Parolannummi, 1996.

Panssariprikaatin urheimmat sotilaat olivat sitten lähdössä pienelle marssille tai ainakin johonkin puskiin hyppimään. Suuntana taisi olla Leke.

Oltiin sitten komppanjan pihalla juuri lähdössä, kun muutamat meistä katsoo alakerran ikkunasta sisään. TV-huoneessa on yksi tyyppi, joka makaa pöydällä ja tuijottaa saksalaista Viva-kanavaa(luultavasti Captain Jackin videota).

Noh, tämä tyyppi avaa ikkunan ja kysyy, et mihin ollaan menossa. Joku siinä kertoi lyhyesti ja tyyppi jäi ihmettelemään. Me muut lähdettiin marssimaan.

Noh sitten ollaan päästy jo melkein pääportille, kun se tyyppi tulee pyörällä perässä, heittää pyörän ojaan ja liittyy porukkaan.

 

[tuuski]

Niinisalo 1/02

Kyllähän siellä vuoden aikana kaikennäköistä tapahtui. Mennään suunnilleen aikajärjestyksessä.

1. Mosakaudella pari kaveria Kankaanpäästä iv:ltä ja kuset tietysti tuvan nurkkaan. Tämä ensimmäinen kerta jäänyt mieleen, muutenhan tuosta tuli joillekkin lähes tapa.

2. AUK:issa oma loistava johtamissuoritus: vein koko koulun muodon, ~100 henkeä, nelijonossa lippukentälle, jossa käänsin ne kerran vasuriin, eli riviin. Siinä sitten tilaisuuden päätyttyä humaltuneena aikaisemmasta särmästä toiminnastani komensin "kaarros vasempaan tahdissa - mars." "Voi vittu" oli seuraava kommentti. Muilla tykäreillä oli hauskaa, kun AUK tyrii.

3. AUK:ssa edelleen. Yksi santsareista oli mallia rouva kers. ja ainoana naisena sai oman sviitin. Yöpäivystäjänä sai sitten kuunnella kun punkka kolisi seinään ja kokelaan perkele tulee hymyssä suin ulos, rouva kers kohta perässä suihkuun.

4. Tykkimiestoimikunnan järjestämä reissu Ässät - Ilves -peliin meni siinä määrin legendaarisesti meidän porukalta, että Ilta-Sanomiin päästiin. Janoiset tykkimiehet olivat rynnineet Isomäellä ilmaisten viinojen kimppuun.
Takaisintulomatkalla lisäksi tappelu, jossa yhdeltä murtui leuka ja toiselta käsi.

5. Loppuajasta huumekoirat olivat tuttu näky patterissa, kyllähän sieltä muutama narahtikin.

 

[ervatsalo]

Laivaston rekkakuski kurnuttaa

Níin, itselleni tuli tälläisenä pakkaspäivänä mieleen taas kerran vuoden 1996 pääsotaharjoitus, jossa olin sotilaskuljettajana.

Sijoituspaikkamme oli Utin lentokenttä ja tarkoituksena oli mikä oli, eli lähinnä itselläni oli tarkoitus kuskailla porukkaa pitkin metsiä.

No, ensimmäinen ihmetyksen aihe oli metrinen hanki, koska Upinniemessä allekirjoittanut oli määrätty lähtemään maantiekuorma-autolla liikenteeseen.
Paikallisen huoltovänrikin ilme oli ikimuistoinen, kun ilmoitin kuuliaisimmin saapuneeni paikalle, eli keskelle ei mitään, maantiekuorma-autolla.

Ko. vänrikki hetkutteli vähän aikaa polviaan ja mylvi kuin hinaaja jotain laivaston idiooteista, joita sanalla sanoen kyllä riitti. No ei eipä siinä sitten muu auttanut, kuin ottaa Savon Prikaatin välijäähdytetty maasto-Sisu alle ja päristellä sillä viikko pitkin metsiä ja pistää "oma" Sisu odottelemaan aikaa parempaa.

Muuten aika meni sangen rattoisasti kuunnellen pääasiassa parin laiskan savolaisvempan tarinoita ja paistella makkaraa teltassa, koska ulkona oli pakkasta 25...30 astetta koko ko. ajan, eikä erityisemmin huvittanut pistää päätä turhaan ulos.

Samaisella leirillä tosin sain ihan oikean sotavammankin, kun heräsin yhtenä aamuna siihen, että villapaitani oli jäätynyt vasemmasta olkapäästä kiinni teltan lattiaan. Korostettekoon, että ko. villapaita oli päälläni koko episodin ajan.

Olin jotenkin vain puolittain makuupussissa ja pahaksi onneksi vielä lipsahtanut pois makuualustan päältä kylmää maata vasten.

Ko. olkapää oli suhteellisen kipeä pitkään ja edelleenkin sitä särkee aina kun se saa vetoa tai muuten kylmää.

Muista inttitouhuista olisi montakin tarinaa, mutta kerrottakoon vielä, että olisittepa kerran nähneet jonkun kulikomppanian ilmeet, kun pamautin Zil Uralin hallitussa 6-pyöräsladissa Upinniemen ruokalan parkkipaikalla ohjesäännönmukaisesti ja suoraan ruutuun.
Ko. tempusta puhutaan kuulemma kuiskaten vielä tänäkin päivänä Upinniemen autohalleilla ja tapaus sattui sentään jo vuonna 1995 tai 1996.

Täältä tähän

 

[Cartman-Costanza Kramer]

Oli siellä eräs kaverikin, joka ei osannut solmia kengännauhojaan. Jostain syystä hänet sijoitettiin rakennuksemme talonmiehen hommiin. Taidettiin olla ainoat, joilla oli virallinen talonmies.

Meillä oli Säkylässä 2000/I kaveri, josta tehtiin talonmies. Kaveri oli 25-v silloin ja taisi olla armeijaassa 4-5 kertaa, joka kerta lähtenyt e-papereilla pois. Tämän kaverin sodanajantehtävä tosiaan oli talonmies.Tämäkään ei sitten kelvannut kun olisi e-kaudella pitänyt kerran käydä metsässä, kaveri veti herneen nenään ja varuskuntasairaalan kautta Tilkkaan ja sieltä pois jälleen kerran. Sen koommin en kaveriin ole törmännyt.

Nimeä en uskalla kertoa, mutta sen verran vinkkaan, että Boston Bruinsissa on pelannut saman sukunimen omaava kanadalainen.

 

[Mdawg]

Itse selvisin supliikkimiehenä monesta kiperästä tilanteesta. Heikkilässä palvelleet ehkä muistavat (yli?)luutnantti Ketolan, universumin ehkä leppoisimman skapparin. No Ketolahan oli henkeen ja vereen lätkä- ja urheilumiehiä muutenkin kuten myös allekirjoittanut. Muutama nykyinenkin TPS:n pelaaja oli myös samassa patterissa ja heidän sekä Ketolan kanssa jauhettiin monesti paskaa.

Erään kerran oltiin purkamassa Sergeitä osiin ja olin unohtanut varustesäkin, jossa oli vasara, taltat jne. edelliselle kokoontumispaikalle. Kun tuli aika käyttää vasaraa niin ajattelin, että kohta yliluutnantti räjähtää kun huomaa, että työkalut ovatkin aivan toisessa päässä kasarmia, mutta vitut.

Ilmoitin yliluutnantille, että nyt on sattunut käymään niin, että työkalut ovat perskeles sentään jääneet edelliselle pisteelle. Valmistauduin pitkään juoksumatkaan, mutta Ketola huutaakin tupakkatauolla olevalle alikersantille: "ALIKERSANTTI! HAKEKAA TYKKIMIES XXXXXX:n VASARA! MARS MARS!" Muut tykärit ja alikit sitten katselivat suut auki kun alikki palvelee tykkimiestä.

Toinen yliluutnantti Heikkilän lepokodissa tuohon aikoihin oli Gladiaattoreistakin tuttu Kari Pötrönen. Kerran oltiin tupakaverin kanssa lähdössä kaupunkivapaalle kebabille ja piti kiirehtiä paikallisbussiin. Juostiin siinä sitten portille päin kun Pötrönen pamauttaa autolla vastaan ja rullaa ikkunan auki ja kysyy, että minnekäs tykkimiehet ovat matkalla. Vastauksen kuultuaan Pötrösen ilme kirkastui ja käski tykkimiesten hypätä autoon, hänelläkin on nimittäin aivan helvetinmoinen nälkä ja on menossa kaupungille päin. Takaisinpäin tultiin kylläkin bussilla, mutta ilman Pötröstä emme olisi koskaan noille kaupunkivapaille ehtineet.

 

[Väsyneet Kädet]

Tämä legendaarinen ja kaikenkattava keskustelu tuskin koskaan unohtuu mielestäni. RUK:ssa, joku leiri oli siinä menossa, ja joukkueemme kouluttaja huudahti joukkueen varajohtajalle, joka puuhasteli johtoteltan läheisyydessä:
Luti:"Nönnönnöö!" (Nimi muutettu)
Nön: "Herra luutnantti!"
Luti: "Nönnönnöö, koska ootte käyny viimeks paskalla?"
Nön: "Herra luutnantti, aiemmin tänään."
Luti: "No entäs sitä ennen?"
Nön: "Eilen."
Luti: "No entäs sitä ennen??"
Nön: "Varmaan kaksi päivää sitten."
Luti: "No oisitteko kasarmilla käyny useammin?"
Nön: "En usko, herra luutnantti."
Luti: "No hyvä. Se on vittumainen syöksyä, jos on peräsuoli täynnä paskaa."

Ja luutnantti poistui.. On se hienoa, että pidetään huolta!

 

[hammer lynx]

Níin, itselleni tuli tälläisenä pakkaspäivänä mieleen taas kerran vuoden 1996 pääsotaharjoitus, jossa olin sotilaskuljettajana.

Sijoituspaikkamme oli Utin lentokenttä ja tarkoituksena oli mikä oli, eli lähinnä itselläni oli tarkoitus kuskailla porukkaa pitkin metsiä.

No, ensimmäinen ihmetyksen aihe oli metrinen hanki, koska Upinniemessä allekirjoittanut oli määrätty lähtemään maantiekuorma-autolla liikenteeseen.
Paikallisen huoltovänrikin ilme oli ikimuistoinen, kun ilmoitin kuuliaisimmin saapuneeni paikalle, eli keskelle ei mitään, maantiekuorma-autolla.

Ko. vänrikki hetkutteli vähän aikaa polviaan ja mylvi kuin hinaaja jotain laivaston idiooteista, joita sanalla sanoen kyllä riitti. No ei eipä siinä sitten muu auttanut, kuin ottaa Savon Prikaatin välijäähdytetty maasto-Sisu alle ja päristellä sillä viikko pitkin metsiä ja pistää "oma" Sisu odottelemaan aikaa parempaa.

Muuten aika meni sangen rattoisasti kuunnellen pääasiassa parin laiskan savolaisvempan tarinoita ja paistella makkaraa teltassa, koska ulkona oli pakkasta 25...30 astetta koko ko. ajan, eikä erityisemmin huvittanut pistää päätä turhaan ulos.

Samaisella leirillä tosin sain ihan oikean sotavammankin, kun heräsin yhtenä aamuna siihen, että villapaitani oli jäätynyt vasemmasta olkapäästä kiinni teltan lattiaan. Korostettekoon, että ko. villapaita oli päälläni koko episodin ajan.

Olin jotenkin vain puolittain makuupussissa ja pahaksi onneksi vielä lipsahtanut pois makuualustan päältä kylmää maata vasten.

Ko. olkapää oli suhteellisen kipeä pitkään ja edelleenkin sitä särkee aina kun se saa vetoa tai muuten kylmää.

Muista inttitouhuista olisi montakin tarinaa, mutta kerrottakoon vielä, että olisittepa kerran nähneet jonkun kulikomppanian ilmeet, kun pamautin Zil Uralin hallitussa 6-pyöräsladissa Upinniemen ruokalan parkkipaikalla ohjesäännönmukaisesti ja suoraan ruutuun.
Ko. tempusta puhutaan kuulemma kuiskaten vielä tänäkin päivänä Upinniemen autohalleilla ja tapaus sattui sentään jo vuonna 1995 tai 1996.

Täältä tähän

Kirjoittajasta ja kirjoitustyylistä tulee heti mieleen Sven Hassel-kirjojen Joseph Porta. Lienee tuttuja kirjoja Ervalle?

 

[Master Chief]

Kuuskajaskarin linnakkeen vääpelinä oli -94 eräs sotilasmestari P. Tämä oli kuulemma viikonlopun aikana kännipäissään ajanut fillarilla puuta päin. Muut skapparit olivat sitten päivä pari myöhemmin laittaneet telineessä olleeseen pyörään apupyörät. Sotilasmestari P. ei ollut niitä suosituimpia herroja siellä linnakkeessa. ;)

 

[pancor]

Itse pääsin intistä lokakuussa armon vuotta 06 eli suht tuore tapaus vielä olen. Alkutaipaleeni kävin Parolannummen kuninkaallisessa PsVk:ssa eli tuttavallisemmin viestissä (nykyään muuten tuokin hieno laitos on yhdistetty tulenjohto- ja viestipatteriston kanssa joka kekseliäästi nimettiinkin uudelleen viesti- ja tulenjohtopatteristoksi) mutta lääkintämieheksihän tämä poika lähti lyhyemmän palvelusajan perässä. Lahdessa lämärikoulutuksessa jo alkoivat ensimmäiset gonahduksen pilkkeet näkyä ennen niin särmästä taistelijasta. Jo ensimmäisenä päivänä suuni loksahti auki, kun tupamme alikessu (ihan näpsäkän näköinen likka muuten) ilmoitti, että tässä on nyt pari tuntia vapaata ja sen voi vaikka makoilla sängyllä. Viestin alokaskoulutuksen saaneena alokkaana lepo palveluksen aikana oli täysin ennenkuulematonta. Myös lämärikoulutuksen viimeisten iltavapaiden jälkeen olleessa iltavahvuuslaskennassa tuntui lattia heiluvan aika paljon ja tuullakkin taitoi aikalailla sillä todella moni siellä tuntui huojuvan puolelta toiselle ja itse en pystyssä pysynyt, kuin seinästä tukea ottaen.

Parolaan palattuani sitten meidät tuoreet lääkintämiehet majoitettiinkin legendaarisen huoltokomppaniaan(Hoki) jossa tunnetusti palvelivat ainoastaan koko prikaatin eliittisotilaat (B-miehet, spadet, asentajat ja VMTK) joten tunsin oloni erittäin kotoisaksi. Skappareiden kanssa olinkin oikein hyvää pekkaa jonka vuoksi säästyinkin monilta paskanakeilta ja välillä pääsinkin maistelemaan pieniä "luontaisetuja".

Loppusotani kävin Niinisalon hiekkadyyneillä Helle06 sotaharjoituksessa. Tosin päivääkään en viettänyt Niinisalon kasarmialueen ulkopuolella sillä junailin itseni viiden muun eliittilämärin kanssa pitämään yllä ensihoitoasemaa, joka sijaitsi Niinisalon kasarmin esikuntarakennuksen takapihalla. Niille jotka eivät koskaan ole ensihoitoasemaa nähneet niin se on helvetin iso ilmakaariteltoista rakennettu kompleksi jonka sisällä hoituu melkein kaikki mitä sairaalassakin. Vedimme sitten porukallamme 8 tunnin vuoroja jolloin toiset kolme päivystivät asemalla ja toiset sitten nukkuivat tai tekivät mitä milloinkin huvitti. Yöllä klo 22-06 ei luonnollisesti ollut, kuin yksi päivystämässä. Kipinää ei paljoa tarvinnut pidellä sillä lämmon toi dieselillä toiminut polttimolämmitin ja ruokailuihin matkustimme VIP-kuskin Chryslerillä, pakkia en luonnollisesti käyttänyt koko leirin aikana vaan söimme mukessa.

Viimeisellä leirilläni olin PsHK:n mukana ampumaleirillä ja johtolaanhan minut määrättiin majoittumaan. Leirin toisena yönä skapparit ottivat "hieman" miestä väkevämpää ja itse jo yritin hieman nukkumaan mennä, kun hokin kakkosjoukkueen päällikkö, vänrikki sotilasarvoltaan, tuli punkkani viereen puoliksi juotu punaviinitonkka(hanallinen pahvilaatikko) kädessään ja lausui sanat joita en ihan äkkiä unohda:

-Noniin Antti.(todellakin etunimellä puhutteli)Tässä olis puolet vielä juomatta ja itte en enään tätä litkua juo niin mitäköhän tässä pitäis tehdä asialle?

Siinä sitten juopottelin leirillä skappareitten kanssa ja seuraavana päivänä olikin KES-ammunnat edessä. Minut pistettiin paarien kanssa varoalueelle päivystämään ja ystävällinen Zil-kuski tarjosikin sopivasti kyydin juuri ennen pyörämarssin alkua. Ammuntojen alussa paikkasin muutaman taistelijan sotavammoja. Ammuntojen aluttua laitoinkin sitten jo earit korviin ja pistin paareille pitkäksi. Seuraavan kerran heräsinkin, kun huoltokomppanian yksikköupseeri(kapteeni) ajoi Defenderillä viereen ja naureskellen ikkunasta kysyi, etteikö ne minulle parempaa nukkumapaikkaa löytäneet. Vastasin, että varjossa olisi tietenkin parempi torkkua mutta kyllä sitä siinäkin unta sai. Tupakat siinä sitten polteltiin ammuntojen loppua odotellessa ja sitten sainkin jo kyydin takaisin johtolaan.

Vaikka intin aika helpolla vedinkin läpi niin tosipaikassa kyllä aina tein hommat täysillä ja tunnollisesti läpi ja vaikka en korpin natsoja saanutkaan niin Etelä-Hämeen reserviläisaliupseeriliiton pronssinen plakaatti ansioituneesta palveluksesta löytyy kirjahyllystä.

 

[Laama]

Parolaan palattuani sitten meidät tuoreet lääkintämiehet majoitettiinkin legendaarisen huoltokomppaniaan(Hoki) jossa tunnetusti palvelivat ainoastaan koko prikaatin eliittisotilaat (B-miehet, spadet, asentajat ja VMTK) joten tunsin oloni erittäin kotoisaksi.

Hoki oli kyllä aika lepponen paikka. Siellä majailin ne tarvittavat 180päivää mahdollisimman helpolla. Jo mosa kaudella tuli tutuksi että herätyksen jälkeen(joka oli törkeän aikanen 5.30) nopeesti vaatteet päälle, punkka jonkinlaiseen ojennukseen ja takaisin punkan päälle torkkuun vielä hetkeksi. Sitten noin 10 sekuntia kestänyt punkan silottelu ennen aamupalalle lähtöä. Aina nukuttiin kun vaan oli pienikin hetki aikaa, luonnollisesti punkassa.

Kun palvelusaika läheni loppuaan niin aina ei jaksanut edes lähteä komennuspaikalle maantiehallin toimistoon aamupalan jälkeen, vaan jäätiin tupaan nukkuun. Ei kukaan kaivannut, ja jos sattu näkeen komennuspaikan väkee sotkussa päivällä, niin ilmotti vaan että on VP:tä. Mitä enemmän päivän aikana nukkui niin sitä parempi. Peruspäivä komennuksellakaan ei niin kamalan raskas tosin ollut. Suunnilleen klo7 - lounas, lehtien lukemista ja tietokoneella pikkupelien pelaamista, lounas - 16, lehtien lukemista ja tietokoneella pikkupelien pelaamista, tämän jälkeen suraavan päivän ajojen kirjoittaminen koneella, mitä nyt muutama pikkuhomma päivän aikana oli. Leirien jälkeen tosin joutui kirjoittamaan vahinkoilmoituksia puhtaaksi, koska joku onnistui aina kolhimaan autoaan. Parhaimpia näistä oli kun joku tykkimies oli pelannut rovalla pesäpalloa kivillä ja tekemällään mailalla ja onnistunut lyömään kiven suoraan volkkarin kylkeen.

Loppusotaan kun piti lähteä niin totesin että en voi missata yli viikkoa juuri alkaneista jalkapallon mm-kisoista joten sunnuntai iltana lomista palatessani ilmotin päivystäjälle meneväni heti veksinpäivystykeseen jossa kerroin kärsiväni oksennustaudista. Varma tiketti yöksi osastolle ja aamulla herätessäni katselin takapihalle että ovatko autot jo lähteneet kohti helle06:tta, ja tyhjähän se takapiha oli joten saattoi turvallisinmielin palata muutamaa tuntia myöhemmin komppaniaan. Lopulta kuitenkin jouduin 4päiväksi loppusotaankin puomivartioon. 3-4tuntia päivässä vartiossa ja muu aika otettiin aurinkoa ja nukuttiin. Kaveri tosin onnistui kyseisenä aikana melkein aiheuttamaan metsäpalon kun sai sytytysnestepullon pään tuleen jolloin pullon kuumitessa näpeissä luonnollinen ratkaisu oli kaataa neste täysin kuivaan metsämaahan noin 1,5m päähän pj-teltasta. Tuli alkoi jo ikävästi levitä kunnes kuski sai haettua vaahtosammuttimen zilistä ja päästi palon pois päiviltä. Onneksi ei myöskään ollut ketään skappareita tilannetta näkemässä.

Osasyyllisenä olin että intin puolessavälissä kokelas piti oppitunnin kengännauhojen sitomisesta ja yllättävän vähän sain palautetta vp:ltä kun jäin kiinni tv:n katselusta päyvystyksen aikana eräänä torstai iltana jonka jälkeen yritin tehdä päivystysilmoitusta pepsi max pullo kädessä. Kerran oli ohjatut aamutoimet ja kertaakaan ei aamulenkillä käyty, ja näin jälkeenpäin voi sanoa että nukkuminen oli intin parasta aikaa.

 

[pancor]

Osasyyllisenä olin että intin puolessavälissä kokelas piti oppitunnin kengännauhojen sitomisesta ja yllättävän vähän sain palautetta vp:ltä kun jäin kiinni tv:n katselusta päyvystyksen aikana eräänä torstai iltana jonka jälkeen yritin tehdä päivystysilmoitusta pepsi max pullo kädessä. Kerran oli ohjatut aamutoimet ja kertaakaan ei aamulenkillä käyty, ja näin jälkeenpäin voi sanoa että nukkuminen oli intin parasta aikaa.

Muistan muuten katselleeni tuota tapahtumaa hyvinkin huvittuneena, kun kokelas L. selitti hyvinkin tarkkaan kuinka ne maiharit oikeaoppisesti laitetaan jalkaan.

Itsekin tuli viikonloppupäivystyksessä myöskin "hieman" tötöiltyä. Minulla taisi olla alle 10 päivää inttiä jäljellä ja viimeiset päivystykset menossa lauantai iltana. Koko päivän olin apupässien kanssa pelaillut PES5:ta pleikkarilla ja partaani en luonnolisesti ollut ajellut koko viikkona. Kello ei ollut vielä lyönyt edes seitsemää, kun pelin lomasta kuulin, että etuovi aukaustiin ja vp:hän se sieltä pärähti sisään. Siinä sitten kuuntelin ripitystä jonkin aikaa ja kysyihän siinä vielä jopa toimintaa palohälyytyksen sattuessa, jonka selitin moitteettomasti. Maanantaina sitten ysksikköupseerin puheille, joka suht rauhallisesti selitti, että jos olisi enemmän päiviä jäljellä niin pekkaa paukkuisi.

 

[lunar]

Osasyyllisenä olin että intin puolessavälissä kokelas piti oppitunnin kengännauhojen sitomisesta ja yllättävän vähän sain palautetta vp:ltä kun jäin kiinni tv:n katselusta päyvystyksen aikana eräänä torstai iltana jonka jälkeen yritin tehdä päivystysilmoitusta pepsi max pullo kädessä.

Ite varustauduin päivystykseen aina kannettavalla tietokoneella sekä grilliltä haetulla pizzalla. Siinä meni aina päivystykset nopeasti Football Manageria pelatessa. Meillä oli ainakin sallittua tehdä siinä pöydän takana lähes mitä tahansa.

 

[gebardi]

Nahkea piippu

Olin armeijassa vuoden 2003. Siinä sitten uusilla alokkailla oli edessä aseiden puhdistus. Siis ei muuta kun aseet telineistä kantoon ja tykkihalliin aseita öljyämään. Kaikki meni ihan normaalisti kunnes alokas tulee kysyen ihmettelemään kun silla tarttuu piippuun. No ei siinä, hae lisää öljyä ja kunnolla. No näitä alkoi sitten tulemaan enemmänkin ja sitten sieltä tykkihallista alkoikin jo naurun remakka. Sinne tarkastamaan tilannetta ja eikö joku perkele ollu jättänyt mehutonkan öljyastian viereen, josta sitten osa alokkaista oli aseensa lahjakkaasti "öljynnyt". Öljyastiana meillähän toimi vanha mehutonkka joten eipä tuo ollut ihme jos vahingossa mehuttaa aseensa.

Eipähän ollut ongelma keksiä ohjelmaa heille jotka aseensa mehuttivat, siinä tovi meni että sai piipun puhtaaksi.

Paikkanahan toimi Savon Prikaatin sotilaspoliisikomppania.

 

[julle-jr]

Alokasaikoina Upinniemessä (II/02) satuin joutumaan (tai pääsemään) samaan tupaan kahden melkoisen innokkaasti varusmiespalvelukseen ja armeijaan ylipäänsä suhtautuvaan kaveriin. Eräänkin kerran tulin sodesta vihellellen tupaan ja kohtasin hitusen odottamattoman näyn: Yksi sängyistä oli nostettu pystyyn seinää vasten ja toinen näistä edellä mainituista sankareista oli sidottu x-asentoon käsistään ja jaloistaan kiinni sängyn jalkoihin yläruumis paljaana. Eikä siinä nyt vielä mitään, mutta taistelijaparin toinen osapuoli ruoski miehistövyöllä tätä sidottua kaveria ihmeellisen vimman vallassa. Syyksi nämä arjalaiset sankarit kertoivat sen, että Suomesta ei heidän mukaansa koskaan voi tulla suurvaltaa elleivät suomalaiset opi kestämään kipua ja tuskaa.

Samaisilla kavereilla oli myös tapana erään niinikään sotatouhuista innostuneen luutnantin kanssa miettiä keinoja, joilla kaatuneiden vihollisten ruumiit pystyisi mahdollisimman hyvin häpäisemään. Palvelukseen kaverit suhtautuivat niin suurella innolla ja täsmällisyydellä kuin vain kuvitella saattaa. Kaikinpuolin sotilaallisia ja erittäin mukavia, sekä ryhmähenkeä nostattavia kavereita kaikenkaikkiaan. Molemmat päätyivät Rukkiin ja myöhemmin kadikseen, toinen tosin sai huhujen mukaan potkut kadiksesta, mutta siitä ei sen enempää kun en tapahtuman asianhaaroista tarkemmin tiedä.

Pahaksi onnekseen nämä kaverit olivat syntyneet ainakin sata vuotta liian myöhään, esimerkiksi heidän johtamistyylinsä ei kerännyt erityisemmin kehuja ja simputussyytteitäkin taisi muutama rapsahtaa varusmiesjohtaja-aikana. Lisäksi Natsi-Saksaan liittyvien termien ja sotilasarvojen käyttö satunnaisissa tilanteissa aiheutti kuulemma pahennusta joidenkin keskuudessa. Itse kyseiset sankarit ajattelivet toimivansa vain valtakunnan ja kansan parhaaksi pitämällä pientä kuria yllä. Koska herrat olivat kaikinpuolin fiksuja, niin osa touhuista menee kyllä huumorin piikkiin, mutta vaikeaa se oli erottaa milloin he ovat tosissaan ja milloin heittävät läppää.

Muita mukavia muistoja on paljonkin, mutta ei oikeastaan ehkä mitään kovin ihmeellisiä tule tähän hätään mieleen. Erittäin mieleenpainuva tapaus oli erään eteläisellä Itämerellä pidetyn sotaharjoituksen yhteydessä tehty visiitti Visbyhyn Gotlantiin, oli uskomattoman hieno tunne tulla myrskyisältä mereltä suojaisalle Visbynlahdelle ja ihmetellä ihmeen tunnelmallisen näköistä kaupunkia alkukesän kukkaloistoineen ja rauhallisine elämänmenoineen. Lisäksi tuli vielä saatua iltavapaa, joka mahdollisti visiitin visbyläisellä terassilla kylmän oluen ääressä. Olo oli jotenkin epätodellinen, vaikea selittää. Vierassatamissa vierailuja tuli laivapalveluksen aikana toki paljon muitakin, mutta tuo visiitti jotenkin vain jäi lähtemättömästi mieleen.

Oi niitä aikoja, silloin usein vitutti, mutta nykyään tulee jopa muisteltua haikein mielin inttikokemuksia.

 

[Rattlehead]

Itse pääsin intistä lokakuussa armon vuotta 06 eli suht tuore tapaus vielä olen. Alkutaipaleeni kävin Parolannummen kuninkaallisessa PsVk:ssa eli tuttavallisemmin viestissä

Jäikö pahat traumat alik. Lätistä?

Selvennyksesti nyt sanottakoon, että en nyt sentään ole ko. henkilö.

 

[pancor]

Jäikö pahat traumat alik. Lätistä?

Selvennyksesti nyt sanottakoon, että en nyt sentään ole ko. henkilö.

Eipä juuri. Mukava mies ja pari kertaa tavattukkin intin jälkeen tuopit kourassa.

 

[stiflat]

Legendaarisesta muistosta en tiedä, mutta alokasajan puolessavälissä minulle avautui että siellä tosiaan on kaikenlaista hiihtäjää mukana samalla viivalla.
Harjoitus oli kuviteltuun huoneeseen sisään meno ja vihollisen pitäminen tähtäimessä koko ajan.

Huone oli neliö jonka yhden sivun keskellä oli ovi josta meni pari sisään. Vihollinen oli huoneen takaseinällä ja tehtävä oli mennä huoneeseen ja peruuttaa oviaukosta kumpikin taistelija omiin kulmiinsa. Tämä parini vaan ei yksinkertaisesti osannut kävellä sivuttain/peruuttaen, vaan käänsi aina rintamasuuntansa kulmaan päin, vaikka ketä harjoituksen vetäjää siellä olisi yrittänyt rautalangasta vääntää. Ja sitähän kohtausta sitten jonkun verran monesti vedettiin muiden seuratessa taustalla.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Alokasaikoina Upinniemessä (II/02) satuin joutumaan (tai pääsemään) samaan tupaan kahden melkoisen innokkaasti varusmiespalvelukseen ja armeijaan ylipäänsä suhtautuvaan kaveriin. Eräänkin kerran tulin sodesta vihellellen tupaan ja kohtasin hitusen odottamattoman näyn: Yksi sängyistä oli nostettu pystyyn seinää vasten ja toinen näistä edellä mainituista sankareista oli sidottu x-asentoon käsistään ja jaloistaan kiinni sängyn jalkoihin yläruumis paljaana. Eikä siinä nyt vielä mitään, mutta taistelijaparin toinen osapuoli ruoski miehistövyöllä tätä sidottua kaveria ihmeellisen vimman vallassa. Syyksi nämä arjalaiset sankarit kertoivat sen, että Suomesta ei heidän mukaansa koskaan voi tulla suurvaltaa elleivät suomalaiset opi kestämään kipua ja tuskaa.

Splendid, kyllä nauratti. Hyvä meininki pojilla.

Jatkoajan armeijanvastainen siipi saa tosin tästä vettä myllyynsä. Kertomus vain vahvistaa käsitystä että koko mesta on täynnä natsisikoja ja pervertikkoja. Nämäkin taistelijat ohjattiin peräti upseerikouluun. Sen täytyykin sitten olla todella kieroutunut laitos josta parhaat pieksäjät valmistetaan.

Varusmiespalvelus on siinä mielessä kiinnostava instituutio että se kokoaa ikäluokan lähes kaikkeen ainekseen kuuluvaa porukkaa yhteen parin kuukauden ajaksi. Kyse on siis alokaskaudesta. Tuntuu siltä että edes peruskoulussa ei törmää ihan kaikenlaisiin hiihtäjiin joita tulee kuitenkin intissä vastaan. Näitä ovat mm. erityisluokkalaiset, snadisti latvabeet ja tietyt muut rajatapaukset. Vaikuttaa siltä että kynnys joutua armeijaan on joillekin matalampi kuin päästä tavanomaiseen peruskouluun. Armeijaan ottaminen edellyttää lähinnä että on fyysisesti terve eikä päästäkään ole vapautukseen tarvittavaa määrää prikkoja irti. Kohtalainen kasa niitä saa kyllä uupua kuten tunnettua.