Legendaarisia inttimuistoja

[SOF1969]

Sitten jossain välissä meistä muodostettiin joku Nyrkki, jonka tarkoitusperä on näihin päiviin asti jäänyt minulle hieman hämäräksi, mutta komealta se tuntui ja hiveli itsetuntoa. Minä Nyrkissä, oikein special force. Hyvä, ettei jo laskuvarjoa kiinnitetty selkään, tai siltä se ainakin tuntui.

Alkoi aamukahvin äärellä naurattamaan ääneen kun mainitsit "Nyrkin". Ei saatana. Olin jo unohtanut. 90-luvun alussa vietin viikon leirin Räyskälän maastossa, ja sattui aivan helvetin kylmä viikko. Koko viikon ajan oli jäässä, lukuunottamatta lyhyitä aikoja makuupussissa teltassa, jos oli ihan liikkumatta.

Sain myös kunnian kuulua Nyrkkiin. Erääänä yönä päästiin ehkä joskus kahden aikaan nukkumaan, ja juuri kun pääsin makuupussiin, yössä kajahti kova huuto: "NYRKKI!!". Sitä vitutuksen määrää on vaikea kuvailla.

Siitä sitten johonkin kelkkaan makaamaan jota moottorikelkkajäbä veti saatanan kovaa n. 30 asteen pakkasessa. Sitten öiseen metsään seisomaan kuusen taakse odottamaan jotain AUK:in ryhmää jota väijytetään. H-hetken tullessa painoin liipasimen pohjaan, mitään en nähnyt koska rilleissä oli jääkerros.

Sitten kelkalla samaa vauhtia takaisin leiriin hetkeksi nukkumaan. Siltä keikalta on jäänyt myös mieleen ulkohuussit jotka Räyskälässä oli. Normaalisti se olisi mahtavaa, mutta jatkuva kova pakkanen jäädytti paskakasan kivikovaksi ja korkeaksi. Kun istahdin reiälle ekaa kertaa, säpsähdin mikä koskee peräaukkooni. Toista kertaa ei tullut.

Nyrkki...aivan mahtavaa.

 

[OsmoK]

Onko täällä muita, jotka ovat kokeneet Kainuun ihanan syksyn? Ei sinänsä mitään yhtä muistoa tule mieleen. Oli vain helvetin harmaata joka ikinen päivä, ja vettä sataa jatkuvasti, oi niitä aikoja!

Toinen Kainuun ihmeistä, Vuosanka. Tuo helvetillinen paikka, joka on edellä mainitsemalla tavalla harmaatakin harmaampi ja märkä kuin mikä. Yksi jos toinenkin leiri/harjoitus tuli siellä vietettyä v. 2017, eivätkä ole onneksi ainakaan vielä takaisin kaipailleet.

Kyllä sitä aina sateisena syysiltana kotona lämpimässä sängyssä maatessaan miettii, että voisivat asiat huonomminkin olla. Vaikka toki intistä jäi mieleen moni muistoja, joita on näin jälkeenpäin mukava muistella. Vartiovuoro sateisessa Vuosangassa, +2 asteessa ei kuitenkaan ole yksi niistä. Kaikkea sitä intissä!

 

[lemponen]

Onko täällä muita, jotka ovat kokeneet Kainuun ihanan syksyn?

Onko täällä ketään, kuka on kokenut Lapin talven Sodankylän Jääkäriprikaatissa I/1989 ? Oli lunta, oli pimeää, oli pakkasta... Kyähän kaikkea kivaa sattu tuolla reissulla. Ehkä huippuna se, kun olin Tampellan mannekiininä. Siinä catwalkia kävelin perse keinuen kranaatinheitin kainalossa kaikenmaailman asehullut kuolaten kyttäämässä...??? Olikohan noin kuitenkaan...

 

[Barnes]

Toinen Kainuun ihmeistä, Vuosanka.

Tuttu paikka. Itsellä kävi kyllä tuuri kelien kanssa. Mukavahan siellä oli tupakkia poltella ja huoltohommia hoitaa. PAITSI ETTÄ joukkueesta oli vempassa aina se puolet. Silloin se ei aina naurattanut. Skapparit kyllä osasisivat tasoittaa kuormaa, siitä heille pisteet.

 

[läski laituri]

Keuruu II/06, Spolle.

Aika paljon sitä sattui ja tapahtui ja olihan tuo ihan mukavaa.

P-kaudelta muistan jonkun ekan viikon öistä, kun juoksin unissani käytävään ja havahduin päivystäjän pöydän edessä, että ei vittu nyt ollaan väärässä paikassa.

P-kauden alikit osasivat kyllä käyttää meitä hyväksi. Kuinkahan monta kertaa iltavahvuuslaskenta tapahtui myöhässä, kun me tehtiin sovitusti jotain väärää. Tämä kaikki siksi, että alikit ehtivät paikalle pitämään vahvaria.

P-kaudella meijän tuvassa oli yksi sankari, sittemmin elävä legenda. Sille sattu kokoajan jotain. Jossain tetsausharjoittelussa sille tuli polvivamma ja viikon vemppa + kepit ja sotku kielto. No sitten, kun se pääs sotkuun niin eikö vessan ovi murtanut sen nenän. Kyllä hän oli meijän mukana ampumassakin. Ihme, että jäi henkiin. Hän lähti p-kauden jälkeen kotiin.

Keuruun pienessä keskustassa oli joku kuuluisa aukio, jonka luona oli aina teinejä. No me poikain kanssa hyödynnettiin aukiota ja käytiin pussikaljalla siinä. Kunnes joku vanha eläkeläinen käräytti meidät.

Keuruu-Lohtaja ajoneuvomarssi Uazilla talvisäällä. Hyi, vittu että oli kylmä.

Lohtajalla nukahdin vartioon ja jokuhan sen huomasi, hän uhkasi kertoa meijän skappareille. No mietin, että mitä helvettiä mä teen. Parin päivän päästä pitäis lähtee lomille, no kerroin meidän skappareille ja iso pyörä lähti pyörimään. Tämä skappari joka minut herätti ei ollut kertonut kenellekään asiasta tai ei ainakaan ehtinyt. Sain vain 3pv poistumiskieltoa, koska tunnustin itse. Eipä tuo haitannut, kun leiri loppui samana päivänä kun minun rankku, joten pääsin lomille.

En koskaan oppinut sotilasarvoja kunnolla. Mitä isompi arvo, sen varmemmin en tiennyt sitä. No mun porttivartiossa ollessani portille pysähtyi iso hieno mersu ja menin kysymään kulkulupaa. Tummennetun ikkunan avasi harmaantunut herrasmies, joka ei tykännyt kun kysyin lupaa. Tokaisi vielä, että ettekö todella tiedä kuka minä olen. Vastasin, että en. Eikä se mua edes niin kiinnosta. Tästähän se riemastu, mutta luvan näytettyään mä kiitin ja avasin portin ja kaikki oli iloisia. Varsinkin partiokaveri kopissa, joka nauroi mulle vedet silmissä. Tämä herra oli rykmentin komentaja kuulemma.

 

[hege]

@aktisaari Kuulemma kypärään kopsahti , onneksi kyseessä oli dummy (siis kranu, ei skappari). Syytä erheeseen selviteltiin sitten aikansa ja huonon opastuksen syy oli siinä, että minun tullessa rastille kouluttajalla oli kuvitelma että kaikki olivat jo kertaalleen käyneet rastilla ja näin ollen kuvio olisi ollut tuttua ja ohjeistusta ei olisi ollut tarpeen niin huolellisesti enää toistaa. Valitettavasti minä (ja koko meidän ryhmä) oli ollut tekemässä jotain muuta ja tultiin ensimmäistä kertaa ko. rastille.

 

[Goljat]

Monien hienojen muistojen joukosta nousee mieleen yksi muisto, mikä tuntuu vieläkin erityisen hyvältä. Tuoreena upseerikokelaana olin alokkaita vastaanottamassa ja huomasin alokkaiden joukossa kouluajoilta todella ärsyttävän tyypin, todellisen koulukiusaajan. Oli suorastaan nautinnollista hinkata illalla tupailmoitusta kuntoon, kun tämä koulukiusaaja änkytti hädissään. Joo, olihan se aikaa ikävästi tehty, mutta ei jäänyt huono omatunto :)

 

[vetti]

Joitain juttuja toki muistuu mieleen...

Ensimmäinen oli laivalla ammunnoissa muistaakseni Rauman edustalla: meillä oli harvinainen tilaisuus ammuskella tuolloin kovilla myös ykköstykillä - tämä ei liity asiaan. Noniin, meillä oli nuorempi matruusi Hörhö (oikealta nimeltään Venho, molemmat nimet muutettu), joka oli ihan symppis tyyppi nuori mies. Mikään käytännön juttu häneltä ei kuitenkaan koskaan oikein onnistunut. Tuollakin reissulla onnistui kolmeen kertaan hypätessään Sergein puikkoihin (aluksissa ne siis olivat hydraulisia) räjäyttämään paukkuliivinsä vartin aikana. Annettiin sille se neljäskin kerta toki. Sitten pääsi ampumaan. E hän toki mihinkään osunut. Tykistöupseeri (nimeä en tosin muista, mutta nuoren vetin märkien unien kohde) oli myös teoreetikko.

Hänelle ei vissiin mitään suurta upseerinuraa sittemmin kehkeytynyt. Hän tosin piti viereenkirjoittaneelle yövahdissa tunnin luennon Ahvenanmaan Lumparninlahdella Milky Waysta ja muusta tähdistöstä. Ei tullut ankkurivahti tylsäksi.

Niin, em ammunnoissa oli muuten mullakin edes joskus miehekäs fiilis kun 120millisellä ampuu sarjalla vanhaa ryssän meritorjuntaohjusta alas.

Noi nukahtamiset yms oli aika peruskauraa.

Ainiin: hommasin sitten pekkaa ensimmäisen kundikaverinini pikkubroidille (pitääkö sitä nyt s***na tulla iltalomilta oksentamaan vahti-AU:n syliin, vittu että syletti). Toki en mä tuota vielä tuolloin tiennyt. Tajusin sen muutamia vuosia myöhemmin kun isobroidiinsa törmäsin.

 

[Rod Weary]

Lippa, läpät, koppa, kokardi, kaksi irtonauhaa.

 

[Iker]

Legendaarisia inttimuistoja jäi paljon ja yksi raju inttimuistoihin liittyvä asia on jo se, että kaikesta siellä tapahtuneesta kuten juuri noiden kovien pakkasten aikana muistelemani Rovajärven kolmen viikon talvileiristä on kulunut se tasan 20 vuotta. Kesällä tulee siis jo kotiutumisestakin 20 vuotta. Niin se aika lentää.

Muistelin sitä, miten meinasi olla melko kylmä panostaa tykin murkuloita jossain n. 30 asteen pakkasessa kun piti vähän väliä ottaa hanskoja pois että homma onnistuu. Ai että.

 

[Kansankynttilä]

Onko täällä muita, jotka ovat kokeneet Kainuun ihanan syksyn? Ei sinänsä mitään yhtä muistoa tule mieleen. Oli vain helvetin harmaata joka ikinen päivä, ja vettä sataa jatkuvasti, oi niitä aikoja!

Toinen Kainuun ihmeistä, Vuosanka. Tuo helvetillinen paikka, joka on edellä mainitsemalla tavalla harmaatakin harmaampi ja märkä kuin mikä. Yksi jos toinenkin leiri/harjoitus tuli siellä vietettyä v. 2017, eivätkä ole onneksi ainakaan vielä takaisin kaipailleet.

Kainuun prikaati ja vuosi oli 2011. Vuosanka oli kyllä melkoinen paikka, pisin käynti siellä taisi kestää 10 päivää. Olihan se mukavaa harjoitella eteenpäin syöksymistä taisteluparin kanssa suolla olevalla ajoneuvouralla, johon upposi monta kymmentä senttiä per syöksy. Sopivasti tämän kyseisen rastikoulutuksen jälkeen pääsi skapparin kanssa juttelemaan koulutustoiveista. Naama ja varusteet mudassa ilmoitin, että puoli vuotta riittää kiitos.

No olihan Vuosangassa sentään sotilaskoti ja sauna.