Legendaarisia inttimuistoja

pancor

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, New Orleans Saints
Jäikö pahat traumat alik. Lätistä?

Selvennyksesti nyt sanottakoon, että en nyt sentään ole ko. henkilö.
Eipä juuri. Mukava mies ja pari kertaa tavattukkin intin jälkeen tuopit kourassa.
 

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
Legendaarisesta muistosta en tiedä, mutta alokasajan puolessavälissä minulle avautui että siellä tosiaan on kaikenlaista hiihtäjää mukana samalla viivalla.
Harjoitus oli kuviteltuun huoneeseen sisään meno ja vihollisen pitäminen tähtäimessä koko ajan.

Huone oli neliö jonka yhden sivun keskellä oli ovi josta meni pari sisään. Vihollinen oli huoneen takaseinällä ja tehtävä oli mennä huoneeseen ja peruuttaa oviaukosta kumpikin taistelija omiin kulmiinsa. Tämä parini vaan ei yksinkertaisesti osannut kävellä sivuttain/peruuttaen, vaan käänsi aina rintamasuuntansa kulmaan päin, vaikka ketä harjoituksen vetäjää siellä olisi yrittänyt rautalangasta vääntää. Ja sitähän kohtausta sitten jonkun verran monesti vedettiin muiden seuratessa taustalla.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Alokasaikoina Upinniemessä (II/02) satuin joutumaan (tai pääsemään) samaan tupaan kahden melkoisen innokkaasti varusmiespalvelukseen ja armeijaan ylipäänsä suhtautuvaan kaveriin. Eräänkin kerran tulin sodesta vihellellen tupaan ja kohtasin hitusen odottamattoman näyn: Yksi sängyistä oli nostettu pystyyn seinää vasten ja toinen näistä edellä mainituista sankareista oli sidottu x-asentoon käsistään ja jaloistaan kiinni sängyn jalkoihin yläruumis paljaana. Eikä siinä nyt vielä mitään, mutta taistelijaparin toinen osapuoli ruoski miehistövyöllä tätä sidottua kaveria ihmeellisen vimman vallassa. Syyksi nämä arjalaiset sankarit kertoivat sen, että Suomesta ei heidän mukaansa koskaan voi tulla suurvaltaa elleivät suomalaiset opi kestämään kipua ja tuskaa.
Splendid, kyllä nauratti. Hyvä meininki pojilla.

Jatkoajan armeijanvastainen siipi saa tosin tästä vettä myllyynsä. Kertomus vain vahvistaa käsitystä että koko mesta on täynnä natsisikoja ja pervertikkoja. Nämäkin taistelijat ohjattiin peräti upseerikouluun. Sen täytyykin sitten olla todella kieroutunut laitos josta parhaat pieksäjät valmistetaan.

Varusmiespalvelus on siinä mielessä kiinnostava instituutio että se kokoaa ikäluokan lähes kaikkeen ainekseen kuuluvaa porukkaa yhteen parin kuukauden ajaksi. Kyse on siis alokaskaudesta. Tuntuu siltä että edes peruskoulussa ei törmää ihan kaikenlaisiin hiihtäjiin joita tulee kuitenkin intissä vastaan. Näitä ovat mm. erityisluokkalaiset, snadisti latvabeet ja tietyt muut rajatapaukset. Vaikuttaa siltä että kynnys joutua armeijaan on joillekin matalampi kuin päästä tavanomaiseen peruskouluun. Armeijaan ottaminen edellyttää lähinnä että on fyysisesti terve eikä päästäkään ole vapautukseen tarvittavaa määrää prikkoja irti. Kohtalainen kasa niitä saa kyllä uupua kuten tunnettua.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Löysin ikivanhan ruutuvihkon, johon kirjasin tuntoja tykistöleiriltä toukokuussa 2004. Haluan jakaa muistiinpanon kanssanne. Sotilashenkilöiden nimet muutettu. Esitietoja: lähin kouluttajaupseerimme oli nainen.

Viestimies Uleåborgir sanoi:
Telttaan tulee vesi sisälle, mulla on sadetakki päällä. Olen siis teltan sisällä. Nyt vituttaa. Riekkinen ja Öberg on ulkona kiristämässä telttaa, jotta vettä ei tulis niin paljon sisälle. Yöllä päivystämään ja sitten kipinään. Tuntuu siltä, ettei ensi yönä paljon nukuta. Tämä on siis passiivi: ei nukuta sanasta nukkua. Tuo perkeleen luutnantin saatanan lutka tuli vielä käskemään rasvaamaan piiput. Aikoo kuulemma tarkistaa. Saatana. Ylimäki lähti kuorma-autoon nukkumaan. Mun perseen alla on sanomalehtiä kuivikkeena, telttapatja on likomärkä. Tämä saatanan sadetakki on hiostava ja kuuma. Telttaa lämmitetään mansikka-kamiinalla. Veden pitäis haihtua paremmin. Ainakaan vesi ei ole kylmää, kun se tippuu tuosta teltan katosta.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Oliko teltta rikki vai eikö tukaritykäri osannut pystyttää?
Teltta oli kerta kaikkiaan ratkennut, eikä ollut ylimääräistä telttaa, jesarilla yritettiin muun muassa paikata: ei onnistunut, kun vettä tuli niin saatanasti, eikä mikään liima tarttunut. Venyttämällä kangasta pyrittiin saamaan kangas pois kuopilta. Sinivalaanvitun pituinen ja vaaksan levyinen halkeuma oli telttakankaassa ja täsmälleen minun nukkumasektorini yläpuolella. Siinä tilanteessa ei tietenkään kukaan suostunut vaihtoon.

Ja viestimiehethän siinä olivat asialla, eivätkä tykärit, olen loukkaantunut nyt vähäsen.
 

kiljander

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoon lätkä,Mia San Mia,Tapiolan Honka,King James
1990

2x2 viikkoa Rovajärvellä talvella. Jälkimmäisessä reissussa oltiin helevetin kovilla pakkasilla ja kun hikisinä astuttiin Lapissa ulos miehistöjunasta -30C pakkaseen, pelkäsin ihan vakavasti kuolevani kun seuraavat 2 viikkoa ainoa suoja oli oleva teltta.

Eräs nykyisyyden julkkis oli samassa AUKssa kanssani ja kaveri yritti olla 2 viikon Lapin leirin paskantamatta kun ei luonnossa kerta kaikkiaan onnistunut. Oli luonnollisestikin stadista. Kuulemma paskansi sitten ennen kuin tuo 2 viikkoa tuli täyteen.

Hiihtosulkeiset RUKssa (195) jäivät lähtemättömänä mieleen kuten myös se yksi ainoa ilta kun pääsimme siellä upseerikerholle juhlimaan. Oli aivan loistavan hauska ilta.

Kokelaana olimme menossa kuorma-autolla leirille ja kopissa oli kuski, alikessu ja minä. Ensin nukahdin minä, sitten alikessu ja sitten kuski ja sitten oltiinkin hangessa. Joo, mulla oli 39C kuumetta ja seuraavan viikon makasin sairaalassa. En saanut sanktiota.

Outoa kyllä menin RUKssakin kerran tieltä ojaan. Sillä kertaa istuin lavalla. Kummastakin selvisin vahingoitta.
 
Suosikkijoukkue
Ilves
Katos katos tällainenkin ketju löytyi, no oma muistelu tuolta armon kesältä 1978.

Lähdettiin Niinisalosta kesän tykistöleirille Rovajärvelle, silloin oli valtiolla rahaa ja leiri oli viisi viikkoa ja juna niin pitkä kuin ratapihat antoi myöten.

Aamuvarhaisella oltiin menomatkalla Oulun asemalla ja pysähdyttiin päästämään matkustajajunia ohitse. Meidän härkävaunulla kuten muillakin oli liki kaikilla aivan hirveä ku**hätä.

No koska juna pysähtyi ja ratapihalla seisoi tavarajuna vieressä niin koko remmi siihen riviin ja laskettiin iloisesti vettä sitä tavarajunaa kohti.

Eikös se juna juuri lähtenyt kohti etelää ja meitä oli melkoinen rivi varusmiehiä aamuvirtsalla kalu kädessä kohti asemalaituria, jolla seisoi kohtuu määrä väkeä odottamassa junaa kohti etelää.

Oli siinä melkoisia ilmeitä sekä meillä että asemalaiturin väelläkin. Ja jumalauta sitähuutoa mitä kapiaiset piti kun huomasivat tapahtuneen...
 
Suosikkijoukkue
Tappara
No ei mulla nyt mitään legendaarisia muistoja ole, mutta joitain hauskoja kumminkin. Tässäpä muutama.

Oli alokaskausi menossa ja iltavahvuuslaskentaan oli aikaa jotain 30min. Alikessu oli käynyt sanomassa yhdelle komppanian alokkaalle jolla oli tukka kasvanut melkoiseksi harakanpesäksi, että "Alokas "sejase" siistii päänsä ivl:aan mennessä. Oli sitten pyytänyt tupakaveriaan ajelemaan äkkiä päänsä kaljuksi.
No, iltavahvuuslaskennassa tämä samainen jamppa sattui juuri eteeni nelirivissä, ja alikessut olivat tietysti juuri tänä iltana vittumaisella päällä ja halusivat mokuttaa, joten piti seistä pitkään asennossa ja naama peruslukemilla.
Minun edessäni seisoo lyhyt, ylipainoinen kaveri ruskeassa runkkupuvussa, pää muuten klanina mutta takaraivossa kuin mestariparturin taiteilema hiuksista jätetty pillun kuva. Ei siinä 19v. jannulla pokka pitänyt ja alikit alkaa huutamaan että "Mikäs helvetti sitä Johnnya naurattaa!?" Rivin vierustoverit käänsivät päänsä minua kohti ja samalla näkivät saman mitä minä, ja repesivät nauruun.
Lopulta alikitkin nauroivat asialle. Hiuspillu määrättiin kyllä samantien deletoitavaksi.


Toinen oli eräällä mettäleirillä. Kello oli jotain 2:00 yöllä, kun tulee telttaan hälytys: "Häly, häly, asemiin!!". Kaikkihan tiesi että näin tulee tapahtumaan, joten yhtä kaveria lukuunottamatta kukaan ei nukkunut ja oltiinkin pian täydessä sotisovassa ja valmiita rintamaan. Tämä yksi kaveri oli umpiunesta herättyään saanut refleksinomaisesti puettua vermeet päälleen, mutta. Siinä teltan ulkopuolella kun oltiin lähdössä juoksemaan kohti poteroita tämä kaveri huutaa että "Vittu, missä mun rynkky, mun rynkky!! Ottiko joku mun tykin? Jeesakkaa ny saatana!" Kaikki intin käyneet tietävät että pahinta mitä voi tehdä on kadottaa oma aseensa. Aikamme otimme hyvät huumorit asiasta naurua pidätellen, kunnes kerroimme että nyt hopihopi asemaan, se rynkky on ollu koko ajan sun selässäs.
 

kykkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Melko "kivat" muistot jäi eräältä Niinisalon (muistaakseni) leiriltä, kun oli tarkoitus kaivaa puolijoukkue-teltta poteroon pelkillä lusikka-haarukoilla. Miten niin pientä v***uilua alikessuilta.

Tulihan siinä kyykittyä, mutta koskaan ei tarpeeksi isoa kuoppaa saatu aikaiseksi. Yllätys, yllätys.
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Lostedt, Ben-Amor, Todd
Onhan tässä jo reilu puolivuosikymmentä kotiutumisesta, mutta ei se mitään. Jotain asioita ei vain ole pystynyt unohtamaan, ei edes vaikka haluaisi.

P-kaudella samassa tuvassa oli eräs puoliksi jenkki. Suomenkieli sujui täydellisesti, mutta kaverilla oli paha tapa puhua unissaan. Tuo yhdistettyän englantiin "ykköskielenä", hyviin unenlahjoihin ja punaniska-aksenttiin, niin soppa oli valmis. Monta kertaa tuli pidäteltyä naurua kun mies avautui, legendaarisin repliikki taisi olla "mm.... rockets!". Jotenkin tuo puhdas punaniska-aksentti toi oman surrealistisen fiiliksensä.

Eräs pidempi leiri puolestaan opetti sen, miten asiat voivat olla silloin kun ne ovat huonosti. Ennen leiriä oli ollut vartionakki ja vartiovuorojen takia unta ei ollut tullut tarpeeksi. Noh, ei muuta kuin leirille ja muutama yö eri "keikkojen" takia ylhäällä. Kun noin 50 tuntia oli ollut hereillä putkeen, vettä tuli, fyysisesti oli rikki ja kaikki mahdollinen tuntui menevän itseään vastaan, niin kyllä oli nuppi kovilla. Tuli tuossa jo nähtyä omiaan metsässä ja kerran nukahdettua hetkeksi ojaan hälytyksen tultua.

Mitä noihin intin "hörhöihin" tulee, niin yksi alikessu oli kohtuullisen jäätävä sankari. Hieman tosiaan söi uskottavuutta, kun ensimmäisessä koulutustilaisuudessa kouluttaja rupesi meuhkaamaan tälle kyseiselle yksilölle väärinpäin olevista natsoista. Sama kaveri myös päivysti pariin kertaan "banaani" sotkettuna milloin mihinkin. Puuro varsinkin vaikutti melko yleiseltä "viholliselta". Kumman nopeasti valkeni se, että alikersantitkin olivat ihmisiä, osa jopa varsin yksinkertaisia ihmisiä.

Intin siivous oli kyllä melko legendaarista. P-kaudella eräs tupakaveri panikoi tiukan aikamääreen takia ja tyhjensi roskiksen suoraan ikkunasta ulos. Ei tuossa mitään, mutta muutama skappari nyt vain sattui näkemään tämän siivoustavan. Tuli muutes huutoa. Kyseiseen suoritukseen erikoistunut silloinen alokas saikin kohtuullisen usein nakiksi tyhjentää roskikset tuon jälkeen.
 

Janiz80

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Legendaarisin inttimuisto erään iltavapaan jälkeen:

Tupakaverilla meni hieman överiksi vapaalla. Ovesta viime hetkillä sisään örveltäneen kaverin olemus pisti heti ihmettelemään, millä ihmeellä tuo oli portista sisälle päässyt. Parin minuutin säätämisen jälkeen valot pois ja hiljaisuus. Olihan siinä alkuun vähän tekemistä, että äijä suostui punkkaansa menemään, ja vielä olemaan hiljaa.

Hiljaisuutta kesti jonkin aikaa, ja sitten alkoi se legendaarinen osuus. Pimeässä tumma hahmo nousi ylös punkastaan. Ehdin jo kirota mielessäni, ettei tuota juoppoa saada tänä yönä nukkumaan lainkaan. Tämä huoli katosi aika pian. Huoli katkesi ääniin, joita ei siinä tuvassa ennen ollut kuultukaan.

Kaveri seisoi reippaana oman sänkynsä vieressä samalla siihen rakkoaan tyhjentäen. Loppuun asialliset ravistukset, housut jalkaan ja nukkumaan. Omaan punkkaan tietenkin. Epäuskoisena tilannetta seurattuamme kaveri havahtui todellisuuteen hetkisen kuluttua:

"MITÄ VITTUA?!"

Muut pidättelevät nauruaan, kun noheva jääkäri nousi punkastaan, otti sängystään tyynyn ja meni lattialle, sänkynsä viereen nukkumaan.

Taisi olla kohtalaisen legendaarinen aamu, krapulassa siivota omia jälkiään. Muistaakseni kävi vielä samana aamuna vaihtamassa patjansa, vanhan patjan kohtalosta ei ole tietoa.

Legendaarista.
 

Steegil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2014, Ducks sympatiat Coyotes & Jets
Legendaarisin muisto on kyllä jäänyt siitä, kun keuhkokuumeen sairastettuani minut määrättiin kotihoitoon lepäämään. Lähdin siitä sitten osastolta yksikkööni hakemaan litteroita ja muita kamppeita. Päästyäni yksikköön oli päivystäjänpöydän edessä sattumoisin pari nohevaa alikersanttia vastassa leirikamat päällä. Seuraavat lauseet muistan loppuikäni.

Alik 1: "Hei tykkmies nönnönöö leirille lähtöön aikaa 15 minuuttia, kamat ripeästi kasaan ja nopeasti sitten. Vauhtia, vauhtia!"

Alik 2: "Joo vauhtia, vauhtia! Ei jäädä ihmettelemään siihen. Meillä on kiire!"

Päivystäjä: "Onks vapautuksia?"

Minä: "Joo-ooh (maiskuttelin ja nautiskelin tilannetta pari sekunttia) viikon verran tuli kotihoitoa."

Alikersanttien ilmeet olivat sanoinkuvailemattoman näköiset. Ilmeet vaihtuivat niistä voitonriemuisista hymyistä yhdessä silmänräpäyksessä täysin maansa myynneiksi. Oli harvinaisen mukavat pari kymmentä minsaa katsella ja venata bussia sisällä yksikössä, kun porukka lähti valumaan viikon pituiselle leirille. Jälkiseurauksena olin kyllä sitten yksikön vihatuin tyyppi seuraavat pari viikkoa, mutta eipä se ollenkaan haitannut.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Legendaarisin inttimuisto erään iltavapaan jälkeen.
Meillä kävi täysin samanlainen tapaus AUK1:llä Vekarajärvellä. Pojat meni iltavapailla Kouvolaan keitolle ja yöllä sitten yksi heistä meni kusemaan tuvassa olleelle vapaalle punkalle. "Mitä vittua" kuului meidän heränneiden toimesta kun ensimmäinen ääni, jonka tajuaa, on kusen lorina. Sama heppu taisi toistamiseenkin kuseskella tupaan unissaan.
 

TaoTao

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Meillä kävi täysin samanlainen tapaus AUK1:llä Vekarajärvellä.
Samanlainen tilanne tuli meikäläisen erässä vuosituhannen alussa Säkylässä. Taistelija oli toki niin näppärä, että kävi viereisessä tuvassa tyhjentämässä. Me muut tupalaiset oltiin autuaan tietämättömiä aamuun asti, kunnes naapurituvan, saman joukkueen, jannut tulivat noutamaan sälliä siivoamispuuhiin.

Ehkä humalatilan lisäksi suhteellisen uusi nukkumapaikka aiheuttaa tällaisia. Pystyn rehellisesti myöntämään kerran tuhannen tuubassa loretelleeni laivan hytin lattialle. Yläpunkalta olin kuulemma vielä päässyt alas, mutta vessaan asti ei sitten järki riittänyt.
 
Suosikkijoukkue
Suomen suurin ja kaunein
Meillä II/03 vekaralla oli iltavapaat vaan yhdeksään asti. Ilmeisesti jotain oli aiemmin perseilty. Siitä huolimatta humalahakuiset taistelijat kittasivat sotilaskodin edessä 20 kaljaa mieheen. Ykköskaljasta oli kysymys ja kyllä ne tuntui siinä vähän kännissä olleenkin koska myös aamulla herätyksen aikaan löytyi kusilammikko tuvan lattialta. Siihen sitten alokas vain totesi, että "ei vittu mä luulin, että mä näin unta. mä siivoon".

Suklaatia oli myös se, että olin kouluttajamme kanssa jostain syystä tosi hyvää pataa. Leireilläkin pääsin skapparien kanssa kahville huoltoasemalle ja mikä parasta paskomaan posliiniin. Monesti alikessuja vitutti kun meidät komennettiin riviin ja luti huusi "Bronson lähtee nyt tupakalle. Muut asento". Kaiken kruunasi kun loppusodassa nukuin skapparien teltassa ja mulla oli oma sänky ja saman arvoiset tupakaverit käyvät lyömässä puuta kamiinaan 15min välein.

Olisihan noita tarinoita paljon, mutta nyt ei ehdi kirjoittamaan.
 

J.Petke

Jäsen
Kaiken kruunasi kun loppusodassa nukuin skapparien teltassa ja mulla oli oma sänky ja saman arvoiset tupakaverit käyvät lyömässä puuta kamiinaan 15min välein.

Olisihan noita tarinoita paljon, mutta nyt ei ehdi kirjoittamaan.
Iltaisin kävikin sitten käsky "Bronson, kivet" Eduilla on kuulemma hintansa.

On kahdenlaisia hyviä muistoja. On se kun aamulla herää siihen, että leiriin hyökätään parin taisteluvaunun ja parinkymmenen jannun toimesta ja siinä sitten simuloidaan sotaa hetkinen.

Toiset on niitä kun kouluttajalta kysytään leirillä, että kun tulijoukkueet sykkivät ja vaihtavat tuliasemaa niin mitä meidän huoltojoukkue tekee sillä aikaa, vastauksena "kun muut vaihtavat tuliasemaa niin me vaihdamme teltassa kylkeä".

Oli myös hieno rakentaa vartiojoukkueita kun ohjeena on "nämä jannut pitää siinä olla, valitse sinä itse lopu sillä perusteella kenen otteet eivät ole miellyttäneet".
 

pehtoori

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, HPK
Oli myös hieno rakentaa vartiojoukkueita kun ohjeena on "nämä jannut pitää siinä olla, valitse sinä itse lopu sillä perusteella kenen otteet eivät ole miellyttäneet".
Tuolla kaavalla se meilläkin meni. Kultaista keskitietä kulkeneet kulkivat myös viikonlopuiksi kotiin, mulkut lusi. Virka-apujoukkueesta pääsi myös rahalla pois, jos ei kines maittanut. Virka-avun johtajana tosin ei ole kiva olla, jos sattuu leijonakaulukset vierailulle ja ilmoitat herrat vastaan repussa pelkkä tyyny.. Tarkastetulla mosalla oli luojan kiitos kaikki tarvittavat itemit särmästi mukana.
 

Vesuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vyborg Jesters
Suklaatia oli myös se, että olin kouluttajamme kanssa jostain syystä tosi hyvää pataa. Leireilläkin pääsin skapparien kanssa kahville huoltoasemalle ja mikä parasta paskomaan posliiniin. Monesti alikessuja vitutti kun meidät komennettiin riviin ja luti huusi "Bronson lähtee nyt tupakalle. Muut asento". Kaiken kruunasi kun loppusodassa nukuin skapparien teltassa ja mulla oli oma sänky ja saman arvoiset tupakaverit käyvät lyömässä puuta kamiinaan 15min välein.
Ilmaisia lounaita ei ole olemassa. Mitä kaikkea noiden etuuksien eteen joutui tekemään? Toivottavasti tarinasi ensimmäinen sana ei liity asiaan mitenkään.
 
Suosikkijoukkue
Suomen suurin ja kaunein
Ilmaisia lounaita ei ole olemassa. Mitä kaikkea noiden etuuksien eteen joutui tekemään? Toivottavasti tarinasi ensimmäinen sana ei liity asiaan mitenkään.
Me hoidettiin viestikeskusta, mutta käytännössä se toimi kokoajan vajaalla miehityksellä. Lisäkseni siihen hommaan koulutettiin vain yhtä tykäriä. Se oli luuseri ja ei ollut noilla 'tärkeimmillä' leireillä mukana. Myöskään ei ollut kolmas kaveri, oppilas, jonka piti olla meidän ns. ryhmänjohtaja. Sekin luisti loppusodan. Jostain syystä tuohon ei ollut alikessuja koulutettu.

Erikoistuessa mun hommia oli viestikeskuksen ylläpitäminen. Leireillä olin sisällä rotiskossa nimeltään viestintä ja esikuntavaunu. Samassa rotiskossa siis hengasi skapparit, mutta meitä erotti siinä seinä. Seinässä luukku joka yleensä aina auki. Siinä toisinaan juteltiin niitä näitä ja kuuli myös kaikenlaista.

Olin loppusodassa sitten ainoa tykäri noiden skapparien joukossa siinä vaunussa. Välillä tein 20h vuoroja kun ne unohti, että oon yksin niissä hommissa. Sitten sain parina yönä nukkua niiden teltassa. Ei ollut mitään homoiluhommia kuvioissa :D

Kasarmilla mulla ei kyllä ollut mitään etuja. Leireillä sitten jotain, mutta mä uskon, että olin ansainnut sen kun hoidin hommat niin kuin pitää!
 

Cactus

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Sj Sharks
Loistava ketju! Pitäisiköhän tätä ihan nostaa ylöspäin?

Oma tarinani on kohtuu hyvin muistissa yhdeksän vuoden takaa Hyrylän it:stä, jossa palvelin toiseksi viimeisessä saapumiserässä. En ole ainakaan tätä tähän ketjuun kertonut, joten menköön.

Oli muistaakseni maaliskuu ja pirun kylmä, juuri herättyäni oli pakko vetää villapaita poolon ja m91 takin väliin, kun olimme lähdössä aamupalalle, ihmettelin kun pihalle mentiin, että mikäs wittu täällä haisee. Noh, en sen enempää asiaa jäänyt miettimään kun nälkäkin jo oli. Ei muistaakseni ehditty saada edes puurolautasta nenän eteen, kun kävi käsky takaisin patterille. Ehdin juuri käydä viskaa villapaidan kaappiin ja äkkiä jakkaralle jäpittämään. Tämä osoittautui todella hyväksi vaihtoehdoksi, koska sisäjärjestäytymispaikalla sitten seistiinkin. Paikalla patterin päällikkö ylil. N.N, yksikköupseeri lutn. N.N, olisiko ollut jaosjohtaja vänrikki ja kouluttajakessutkin paikalla. Eli kokelaat, alikessut ja tykärit seistiin siinä riveissä, kun patterin päällikkö (saattoi olla yksikköupseerikin) alkaa vaahdota, jotenkin näin:

"Kuka saatana on käynyt paskantamassa kouluttajakessujen oven eteen ja pyyhkinyt hanurinsa ympäri ovenpieliä vessapaperin avustuksella?"

Turha varmaan kertoakaan, että rivissä oli hiljaisia miehiä ja naisia. Noh, huuto jatkuu:

"Te saatte nukkua sisällä lämpimässä, se on luksusta. Te saatte käydä lämpimässä suihkussa, se on luksusta. Saatte ruokailla mukessa, se on luksusta. Saatte paskoa posliiniin, se on luksusta. Jos ei syyllistä löydetä, niin vapaat ja vlv:t on peruttu tästä eteenpäin, saatte kasata teltat patterin pihalle, ruokailla pakeista, paskoa makkipakkiin ja toivotaan että maaliskuu jatkuu yhtä saatanan kylmänä, kuin se on ollutkin!!"

Tässä vaiheessa, jonkin hetken hiljaisuuden jälkeen, (muistaakseni) yksikköupseeri otti viereisestä tuvasta taistelujakkaran, istui ja sanoi:

"Asia selvä, nyt sitten seisotaan ja odotellaan. Jos ei syyllinen tunnusta, niin sovitaan niin, että ensimmäisenä pökertynyt/kaatunut on syyllinen asiaan."

Nyt muistikin jo pettää, mutta siinä sitten asennossa seisottiin X-määrä aikaa ja alkoi olemaan tuskaista, kun kello eteni. Jossain vaiheessa, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen meidät päästettiin syömään, mutta kuten edellä mainittu, vapaat ja lomat pysyivät peruttuna.

Aamiaisen (myöhäisen) jälkeen ei mennyt kauaa, kun taas kokoonnutttiin 1krs käytävälle. Ilmeisesti kokelaiden ja muiden alikessujen painostuksella eteen huudettiin alikersantti S******n. Seuraava huuto alkoi jotenkin näin: "Alikersantti N.N epäsotilaallinen käytös ja plaaplaaplaa, tällä päivällä ojennettu"

Lomat kerrottiin palautuneen ja koko patteri, mukaanlukien au:t käskettiin yhdessä siivoamaan särmän alikersantin paskoja kessujen oven edestä. Itse mietin tässä vaiheessa, että voi nyt hel*etti, minä en kyllä kenenkään paskoja rupea siivoamaan lattialta. Onneksi ei tarvinnut, minut ja toinen tkm huudettiin hetken päästä yksikköupseerin toimistoon. Tässä vaiheessa mietin vielä, että mitäs nyt? Syy oli se, kun me olimme seuaavan yön apupäivystäjät, joten luutnantti halusi varmistaa, että olemmehan me hereillä päivystyksen aikana, jotta tämmöistä ei pääse uudestaan tapahtumaan? Tähän totesin silloin itse, että "hra luutnantti, olen varmasti hereillä, mutta jos nyt satun havahtumaan 1krs päivystäjän pöydän luota huomaamaan jonkun maleksivan 2krs:ssa kohti vessoja, niin odotan hänen myös sinne menevän, enkä lähde vakoilemaan minne oikeasti päätyy." Tähän luti muistaakseni jotain vielä tokaisi ja puhui vielä hetken kunnes päästi meidät jatkamaan tehtäviämme, shaibat oli onneksi ehditty jo siivota. :D Tämä on 2/05, 01/06 ja 2&06 Hyrylässä palvelleille varmasti tuttu tarina ja pitää täysin paikkansa. Tätä kyseistä alikessua ei ylennetty kessuksi, vaikka eihän se välttämättä tästä episodista johtunut.

PS: Joskus keväämmällä sodessa käydessäni tyhjentämässä rakkoa, huomasin seinällä kirjoituksen:

Päivämäärä jokin ja teksti "N.N kusi tuvan lattialle". Tämän teksin viereen oli tullut kirjoitus "alik N.N paskoi kessujen oven eteen".

:D
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Näitä juttuja olisi mukava lueskella enemmänkin. Tähän hätään en itse mitään mehevää muista, mutta ehkä palaan myöhemmin asiaan.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja espoolainen kiekko
Pakko muistella, ja kusiosastolle menee minunkin muistoni kuten muutamalla aiemmallakin

Muistaakseni oli sunnuntai-maanantai välinen yö, eli oli juuri palattu VLV:tä. Joka tapauksessa eräs keskimääräistä nohevampi taistelija tuvassamme oli ilmeisesti palattuaan hiukan heikossa hapessa, ja oli nousi keskellä yötä käymään vessassa. Hän kuitenkin unenpöpperössä (tai jostain muusta syystä johtuen, en tiedä/muista) kääntyi tuvan ovelta vahingossa oikealle, kun vessat olivat vasemmalla. Näin ollen hän kävi kusaisemassa keskelle naapurituvan lattiaa.. muistan elävästi, miten naapurituvasta tultiin aamulla jumalattoman vihaisena, että "nyt sitten joku ottaa rättiä kouraan.." :D

He osasivat epäillä syyllisen olevan meidän tuvasta, koska ilmeisesti osa oli havainnut jonkun olevan yöllä tuvassa, ja koska heidän tupansa oli käytävän päätytupa, eli olimme ainoa viereinen tupa..
 

Undrafted

Jäsen
Talvinen spol-leiri, missä yöllä piti harjoitella vartioita. No, väki väheni leirin jatkuessa niin lopuilla yöunet alkoi käymään pahasti väliin. Jottei unta saisi liikaa niin tulihan vielä hälytys lisukkeena. Ryntäsimme asemiin huutelemaan laukausta. Sitten takaa kuului minusta käsky "Rynnäkköön" no eikun tottelemaan ja lumen halki eteenpäin. Hetkeä myöhemmin lisähuutoa takaa "Kuka vittu siellä juoksee?" Ai se komento olikin rynnäköivää eli et ois sarjaa pitänyt huudella. Sen siitä saa kun yritti innovoida vähän uutta taktista kuviota. Yllättää vihollisen tyystin kun tekee vastarynnäkön, ei irronnut kunniamerkkejä suorituksesta.

Samalla leirillä nukahdin yöllä tarkastuspisteen sivuun lumihankeen ollessa suojaamassa tarkastuspistettä. Heräsin ja luulin inttikaverin olevan vieressä. Kyselin miksei ole nukkumassa kun kerran voisi. Sitten heräsin itse lumen keskeltä. Kiertovartiossa olin aivan vakuuttunut että luti hiihti meidän perässä tarkkaillen touhuamme.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös Pohja