Candy Land (2022) - Jos joku sanoisi, että tämä elokuva on autenttinen 60-70 -luvulla tehty pienen budjetin eksploitatiivinen ja likainen drive in -elokuva, niin olisin saattanut uskoa. Kuuluu sarjaan pieniä timantteja, joita aina välillä pompsahtelee vastaan odottamattomista paikoista. Kauhu/jännityselokuva syrjäisellä bensa-asemalla norkoilevista prostituoiduista, joista yhtä näyttelee Josh Brolinin tytär. Vuokrattavissa vaikka mistä.
Nimona (2023) - Blue Skyn intohimoprojekti. Kun Disney osti Blue Skyn, niin elokuvan ohimennen tapahtuva homosuudelma oli Disneyn pampuille liikaa ja jo ulkomuistista lähes puoleksi tehty elokuva kuopattiin. Näin ainakin yksi tarina kuuluu. Netflix-elokuvassa on poikkeuksellinen nättiä ja ainutlaatuista animointia. Siihen päälle vielä nimikkohahmo, pahan ruumiillistuma, teinityttö-Nimona ja Chloe Grace Moretz ääninäyttelijänään on silkkaa kultaa. Nämä kaksi asiaa nostavat muuten tarinaltaan niukasti keskivertoa paremman animaation tason korkealle.
Punainen kohina (2021) - Tämänkin katsomisesta on tovi vierähtänyt, joten kuvailu hankalaa. Kotimainen pienemmän budjetin elokuva, joka luo toimivan häiritsevän tunnelman ja kauhun odotuksen käyttämällä päähahmon nauhoittamia kotivideoelokuvia, joihin hän purkaa sisäistä vihaansa ja yksinäisyyttään, mitkä lipsuvat säännöllisesti hulluuden puolelle. Tämä päähahmo on syrjäytynyt ja tippunut ikätoveriensa kelkasta jossain vaiheessa koulujen jälkeen, kun muut ovat lähteneet jatko-opintoihin isoihin kaupunkeihin ja päähahmo taas on jäänyt kuihtuvaan pikkukyläänsä asumaan synnyinkotiinsa. Muut ovat eläneet elämää ja luoneet uusia muistoja. Päähahmo elää edelleen kouluajan muistoja kuin juuri mikään ei olisi muuttunut. Ei nivoudu järin tyydyttävästi yhteen ja vähän jää ehkä paikoilleenkin, mutta on kaikesta huolimatta hyvin positiivinen kokemus ja uniikki kokeilu. DVD ja Viaplay.
