Leffa, jonka katsoit viimeksi

  • 43 733
  • 383

Buster

Jäsen
Olen pidempään ajatellut, että mahtuisiko palstalle elokuvaketjua, jonne porukka voisi vain pikaisesti heittää mielipiteen juuri katsomastaan elokuvasta lyhyin saatesanoin. Ei aina tarvitse mitään dosenttitason analyysia heittää kuten Leffakerhon puolella, jonka vuoksi kynnys heittää tähän ketjuun oma mielipide voisi olla pienempi. Heitetyt leffat toisivat paljon sytykkeitä eri keskustelulle ja muistelulle, joita sitten voitaisiin käydä täällä tai Leffakerhon puolella. Samalla pääsisi paremmin selville eri nimimerkkien elokuvamausta ja saisi myös niitä elokuvasuosituksia.

Nimen lisäksi olisi kiva olla joku linkki, josta elokuvan voi tunnistaa. Toisilla foorumeilla linkitetään kansikuva, mutta sitä täällä ei tainnut saada tehdä kuin liitetiedostona. Joten vähintään joku imdb-linkki tai vastaava olisi kiva olla mukana, josta näkee mikä leffa on kyseessä kun se pelkkä nimi ei sano mitään välttämättä. Ulkoasu on sinänsä auki ja vapaa palstan sääntöjen puitteissa.

Siskojen piiri
- Netflixistä löytyvä elokuva sijoittuu Baskimaahan, jossa 1600-luvun alussa maalaistyttöjä syytetään noituudesta aluetta puhdistamaan lähetetyn inkvisition toimesta.
3½ / 5

Raya ja viimeinen lohikäärme
- Eeppinen, vauhdikas ja viihdyttävä samurai-elokuvista osin ammenttava seikkailutarina, joka sijoittuu vaihteeksi kohtuullisen kiinnostavaan, uuteen ja silti tutun oloiseen fantasiamaailmaan. En uskaltanut dubattuna mennä katsomaan, koska tällaiset tiettyyn kulttuuriin nojaavat ja sieltä sanoja dialogiinsa poimivat tuotannot saattaa olla vähän kömpelöitä. James Newton Howardin musiikki erityisesti nosti elokuvan ihan eri levelille.
Jopa 4/5 voisin antaa, vaikkei substanssia ehkä loppu viimein ihan hirveästi ole.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
YLE Areenasta tuli katsottua Kylmä kosto / Cold Pursuit.
Norjalaisesta leffasta remake. Ihan hyvin tehty jännäri ja hyvä casting. Liam Neeson nyt esitti vaihteeksi kostomatkalla olevaa isää. Kerran katsottava pätkä.
 

Buster

Jäsen
Uudelleen visitointeja
Jännä kun samat asiat toistuu, kuten vuosia sitten edellisellä katsomiskerralla. Hetkittäin vajoamassa puhe- ja infotulvan vuoksi pinnan alle, kun on kiire omaksua kaikki ja muistaa kuka on kuka, kun elokuva latoo puhekohtauksen puhekohtauksen perään. Kuvasta tulvii myös ulos se perinteinen tekijöiden lähes pyhä kunnioitus journalisteja kohtaan ja siellä on työpaikalla läsnä se perinteinen kliseinen toimitusympäristö kovine vitseineen. Mutta hienosti se kolmelta rintamalta rakennettu palapeli hiljalleen muodostuu kasaan ja matkan varrella tehty kivoja kerronnallisia ratkaisuja, erityisesti miten tarina huipentuu syyttävän sormen osoittaessa aivan kaikkia. Puhumattakaan ristikkäisleikatusta tutkimuksesta, kun eri juonenlankoja seuraavat journalistit haastattelevat kukin omaa uhriaan. Kun kertomukset ovat yhteneväisiä ja kun leikataan ristiin avainhetkillä, niin saadaan luotua heti kuva systemaattisesta hyväksikäytöstä isossa mittakaavassa.

Muistan, kun noita uutisia tulvi. Sen ohella jännitys- tai uskomattomuus aspektia nakersi, kun olin tuolloin 15-16 ehtinyt vuoden pari aiemmin nähdä dokumentin Mea Maxima Culpa: Silence in the House of God.

Mutta 4/5
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Juuri katselin turkkilaisen Star Trek -parodian vuodelta 1973, jossa suosittu turkkilainen komediahahmo "turisti-Ömer" biimataan Enterprisen kyytiin:





Vaikken dialogia ymmärtänytkään, leffaa oli helppo seurata, koska sen juoni on suora kopio alkuperäisen Star Trekin The Man Trap -jaksosta, johon on vain ympätty mukaan mainittu komediahahmo sekä muutama elementti eri Trek-jaksoista (androideja, Kirkin Gorn-tappelu Arenasta sekä Kirkin ja Spockin välinen matsi Amok Timesta).
 

Glove

Jäsen
Eilen telkkarista sen Agatha Christien leffan, oliko se nyt Väärän vänkyrä talo tai jotain sinnepäin.
 

Wizzö

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maximus Lindroth
1917 tuli katsottua ja kyllä harmittaa etten tuota silloin mennyt teatteriin katsomaan, varmaan ois ollut aikamoinen kokemus isolta screeniltä.
 

Introexpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, UKRAINA, LHF
Kari Tapiosta kertovan leffan kattelin eilen. Aikanaan oli kunnia olla kyseistä Herraa kestitsemässä muutamaan otteeseen, joten omalla mutulla tuo tuotos oli kyllä oikeestaan aika helvetin valju.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Kari Tapiosta kertovan leffan kattelin eilen. Aikanaan oli kunnia olla kyseistä Herraa kestitsemässä muutamaan otteeseen, joten omalla mutulla tuo tuotos oli kyllä oikeestaan aika helvetin valju.
Katsoin itse taannoin kyseisen leffan ja ei se mikään erityisen hyvä ollut. Tai noh, sellainen aika perus, vähän ehkä vaikutti siltä että tehtiinpä nyt leffa ja otettiin nimellä helpot rahat pois kuljeksimasta.

Viimeisin näkemäni leffa oli McDonaldsin alkuvaiheista kertova The Founder, katsoin sen itse asiassa ihan äsken. Tuo oli ihan hyvä, on pitänyt jo pidempään katsoa tuo ja nyt otin sitten asiakseni. Ruudusta löytyy.
 

Introexpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, UKRAINA, LHF
Mäkkäri leffalle täältä iso peukku. Hyvän aikaa sitten katsoin, mutta oli muistaakseni sellanen oikeenkin leppoisa katsottava ja toki se jonkinlainen totuuspohjakin mukana. Niitä leffoja jonka näkeminen välistä harmittaa, kun selailee ja haluais katella edellä mainitun tapaista.
KT.n leffasta puuttui jokseenkin se välivaihe täysin ja siks tökkäs pahasti.

Kokemani perusteella oli hyvin tavis varsinkin kun itse ajeli kullanvärisellä Mersedeksellään. <-välivaihe.
 

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kari Tapiosta kertovan leffan kattelin eilen. Aikanaan oli kunnia olla kyseistä Herraa kestitsemässä muutamaan otteeseen, joten omalla mutulla tuo tuotos oli kyllä oikeestaan aika helvetin valju.
Olen katsonut vuoden sisään sekä Kari Tapiota, Juicea että Olavi Virtaa käsittelevät elokuvat. Ovat muuten hyvin identtisiä: alkoholia, perheväkivaltaa ja välillä vähän musiikkia.

Kari Tapion leffassa alku oli mielestäni erittäin hyvä. Siinä oli jotain erikoista särmää ja leppoisaa huulenheittoa. Ekan puolituntisen jälkeen mielenkiinto kuitenkin lopahtaa, ja mennään siihen perinteiseen "sauna, viina ja kirves"-tematiikkaan.

Näissä elämäkertaelokuvissa kannattaisi pitää fokus tarkkana. Viime syksynä ilmestynyt Tove oli virkistävä poikkeus, sillä se käsitteli vain lyhyttä aikaa päähenkilön elämästä, ja oli siten elokuvallisesti toimiva. Katsojan ei tarvitse nähdä kaikkea henkilön elämästä, vaan jotain oleellista ja vangitsevaa.

Kari Tapio -leffassa sen sijaan aikajana on niin pitkä, että yhtenäistä tarinaa ei ehdi muodostua. Ylipäänsä se, että joudutaan vaihtaa näyttelijöitä, heikentää uskottavuutta. Aivan kuten Olavi Virran kohdalla, tulee fiilis, että se nuoruusvuosien tyyppi on ihan eri hahmo kuin vanhempi näyttelijä.

En tunne näitä mainittuja laulajatähtiä sen tarkemmin, mutta todennäköisesti heidän elämässään oli paljon muutakin kuin alkoholi. Nyt näiden leffojen perusteella syntyi kuva, että pelkkää kännäämistä ja sen vaikutusten korjailua vuodesta toiseen.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Olen katsonut vuoden sisään sekä Kari Tapiota, Juicea että Olavi Virtaa käsittelevät elokuvat. Ovat muuten hyvin identtisiä: alkoholia, perheväkivaltaa ja välillä vähän musiikkia.
Olavi Virrasta kertova leffa oli kyllä aivan sysipaska. Harvoin on oikeasti vituttanut leffasta poistumisen jälkeen mutta tuon kohdalla kävi niin. KT ja Juice olivat suorastaan mestariteoksia tuohon verrattuna, koska Virran leffassa siis ei ihan oikeasti tapahtunut mitään muuta kuin että siinä ryypättiin ja välillä laulettiin. Ei noissa kahdessa muussakaan toki paljoa muuta ollut, mutta sentään vähän jotain. Jos Olavi Virralle pitää jotain tähtiä antaa niin yksi tähti Martti Suosalolle Reino Helismaana, muuten kyllä ihan sitä itseään.

Eipä nämä suomalaiset musiikkileffat kovin onnistuneita useinkaan ole olleet. Rentun Ruusu on ihan hyvä, mutta siinä varmaan auttaa paljon se että Vexi Salmi oli mukana tekemässä ja toimii myös kertoajana aina välillä.

EDIT:

Niin ja Olavi Virrasta tosiaan sen verran vielä että Lauri Tilkanen oli kyllä aivan järjetön valinta rooliin. Tilkanen itsessään ihan hyvä näyttelijä, mutta en kyllä tietäisi että näyttelee Olavi Virtaa jos sitä ei kerrottaisi. Ei niin mitään muuta yhteistä kuin tummat hiukset.
 

Introexpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, UKRAINA, LHF
@Walrus21 en tunne itsekkään. Toivottavasti en sitä kuvaa antanutkaan, mutta KT.n kanssa sain olla tekemisissä vuosituhannen vaihteessa. Ja sillä leffa jäi valjuksi, kun oman mielikuvan saanu luotua. Autoileva hän silloin oli, ja ihan itse ajoi käsittääkseni jopa selvinpäin. Tuota vaihetta ei leffassa ollenkaan, vaan juurikin mainitsemasi asiat roolissa isossa. No eipä Juicekaan leffassaan autoile. Ja hyvä niin.

No nää on aina näitä mitä saadaan/halutaan 90min. pakata.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
1917 tuli katsottua ja kyllä harmittaa etten tuota silloin mennyt teatteriin katsomaan, varmaan ois ollut aikamoinen kokemus isolta screeniltä.
Tämä oli kyllä sen verran hyvä, että piti katsoa aika pian perään vielä toisenkin kerran. Joitain viikkoja jo siitä, niin ehkä voisi katsoa vielä kolmannenkin kerran...

Mutta edellinen minkä katsoin, oli eilen illalla vihdoin Coenin veljesten Fargo. Ollut jo ties kuinka pitkään niitä "pitää joskus katsoa", mutta olen aina sitten missannut kun olisi ollut mahdollisuus. Nyt se on nähtävissä ainakin Ruutu+:ssa.
 

KaljaVeikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
235, Karjala-lippis
Tuli juuri katseltua Disney plussasta Logan (2017). On se vaan mahottoman hyvä elokuva. Ihan kaikista sarjakuviin perustuvista elokuvista ei jaksa enää nykyään välittää vaan tämä on kyllä niiden parhaimmistoa ellei jopa kaikista paras.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Valerian and the City of a Thousand Planets

Tiesin että oli aikoinaan kai aikamoinen taloudellinen floppi elokuvateattereissa, joten odotukset oli sopivan matalalla. Tykkäsin ojjajan Luc Bessonin The Fifth Elementistä, joten olin kuitenkin semi-optimistinen elokuvan suhteen.

Leffa oli kyllä visuaalisesti ihan ok ja eikä leffassa muutenkaan hirveesti vikaa ollu. Jos jotain vikaa pitää hakea niin Dane DeHaan ei mielstäni vaan sopinut pääosaan mutta Cara Delevingne sitten taas oli roolissan ihan hyvä. Olen yhden Valerian ja Laureline sarjakuvan lukenut kauan sitten, joten mitenkään vahvaa mielipidettä siitä minkälainen päähamojen pitäisi olla ei kyllä ole. Ehkä se että tiesin että sarjakuva on ranskalainen niin Valérianin olisi pitänyt olla enemmän ranskalaisen oloinen.

Oli sellainen kerran katsottava sci-fi pätkä. IMDb keskiarvo on 6,5 ja itse annoin 6.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Hyvät, Pahat ja Rumat - ties monennenko kerran, mutta klassikot eivät vanhene koskaan. Tuli itse asiassa katsottua koko Dollari-trilogia tuossa viikon aikana, kun se ystävällisesti kerran näin esitettiin, ihan vain muistin virkistämiseksi ja mielen nautinnoksi.
Nuo elokuvat ovat sieltä minun nuoruusvuosiltani ja muistan vieläkin sen tunteen, kun Hyvät, Pahat ja Rumat, n. neljän tunnin elokuva, vääjäämättä lähestyi loppuaan. Nuori Surukuku toivoi sen jatkuvan vielä ainakin tunnin, vaikka elokuvateatterin huono istuin jo painoi sieltä ja täältä, mutta elokuvaelämys painoi vaakakupissa vielä enemmän.
 
Viimeksi muokattu:

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Suosikkipodcastini Blank Check käy parhaillaan läpi Elaine Mayn filmografiaa, joten kaikki neljä Mayn ohjaamaa elokuvaa katselin lähiaikoina. Juuri hetki sitten sain päätökseen niistä viimeisen, Ishtarin.

Eihän tämä mestariteos ollut, mutta ihan viihdyttävä seikkailukomedia, maineeseensa verrattuna suorastaan loistava.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Pitkästä aikaa tuli katseltua musikaali eli Chicago (2002). Oli valittu joskus jopa vuoden leffaksi. Ei vaan meikäläiseen uppoa nää musikaalit yhtään. Jotenkin kahjoa toimintaa kun jengi kesken kaiken rupeaa aina laulamaan ja tanssimaan. Catherine Zeta-Jones nyt sentään toi iloa silmille.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Menossa taas Aki Kaurismäki -maratoni ehkä kymmenennen kerran. Näihin ei kyllästy koskaan. Nyt on menossa se, missä ne seikkailee Lontoossa.
Itse ajattelin pitää ens viikonloppuna saksalaisen jynkkymaratonin, kun legendaarisen lakkipään, Harry S. Morganin, kuolemasta tulee 10 vuotta. Hieno mies.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös