Lapsuusmuistoja

[pikkukatti]

Alle kouluikäisenä:
- osasin kuulemma suunnilleen kaikkien maiden liput ulkoa
- kun opettelin kuivaksi, en meinannut oppia potalle istualleen. Koitin sitten kusta seisaaltaan, ihan niinkuin isoveljet. Eihän siitä mitään tullut.
- pelkäsin pimeää, king kongia ja lelusutta. Isoveljillä oli osuutta noihin pelkoihin
- pelkäsin myös pesukonetta, enkä uskaltanut mennä potalle jos pesukone oli päällä.
- pelkäsin myös sitä pikku kakkosen "varokaa heikkoja jäitä" mainosta. Tai sitä viimeistä kohtausta, missä ne nalle murisi.
- karkasin tarhasta. Isoveljet oli jo koulussa ja tulivat koulun jälkeen tarhan pihalle sinne aidan taa huutelemaan ja saivat houkuteltua mukaansa. Ei muuta kuin aidan yli ja karkuun.
- tarhassa olin myös usein tappelussa. Rökitin paria jätkää ja suutuin yhteen itkupillityttöön ja heitin kuravettä sen päälle.
- tarhassa en myöskään tykännyt pitää kurahousuja. Leikkasin niihin reikiä ja sanoin etten voi pitää niitä kun ne vuotaa.
- naapurin pojan kanssa pussailtiin ja sovittiin että mennään naimisiin. Ikää jotain 3v.
- naapurin kyylä valitti äidilleni että teidän tyttö rikkoo tietä. Olin tikulla sörkkinyt kuumaa bitumia.

Ala-aste ikäisenä:
- jouduin edelleen tappeluihin koulussa. Vastassa taas jätkiä.
- olin toisinaan jälki-istunnossa, pari kertaa karkasin sieltä.
- luokasta heitettiin pihalle myös, yleensä käsityötunneilta, ei vaan kiinnostanut neuloa.
- olin varmaan tosi rasittava ja näsäviisas kakara.
- veljien ja kaverien kanssa lähdettiin fillareilla (venäjän) rajavyöhykkeelle, kun joku kaverin kaveri asui siellä. Oltiin iltaan asti ja äiti tietysti hyvillään. Yritettiin siellä myös hajoittaa kappaleiksi joku romuauto.
- serkun kanssa tehtiin aina pahojamme ja usein juostiin vihaisia aikuisia karkuun. Kerran poliisiakin.
- saman serkun kanssa oltiin myös aika pyromaaneja. Mitään isompia vahinkoja ei saatu aikaan, joku roskis taisi kerran palaa. Juostiin karkuun silminnäkijöiksi sattuneita japanilaisia.
- serkkujen kanssa myös kiipeiltiin Imatrankosken uoman aitojen väärällä puolella. Kerran sitten luisuttiin sitä liukasta ja jyrkkää kallioita pitkin aina alas asti. Oli kivaa koittaa päästä sieltä ylös.
- yöllä hiivittiin ulos tekemään pahojamme pitkin korttelia
- laitettiin ihmisten postilaatikoihin omia kirjeitä ja paketteja. Esim. kirje siitä että olette voittaneet palkinnon tms. Ei varmaan tajunneet että joku kakara sen on kirjoittanut, kun ihan käsipelillä oli kirjoitettu... Tehtiin myös tosi kivoja ylläripaketteja. Veljien lehtikeräyslaatikoista löytämistä pornolehdistä sivu irti, sisään kissanpaskaa ja sitten siitä kiva paketti. Toki päällimmäinen paperi oli jotain normaalia valkoista paperia. Veljetkin varmaan tykkäsi kun lehdistä puuttui sivuja.

Kaikkea muutakin järkevää tuli tehtyä, ja ei meno ole fiksua aina vieläkään.

 

[Hack]

Mitähän kaikkea sitä tuli tehtyä..

...riitelimme välillä isoveljeni kanssa ja jos hän tönäisi minua, näyttelin aina, että minuun sattuu kauheasti. Usein jopa jäin makaamaan maahan leikkien kuollutta.

...minulla oli oma mielikuvitus-show, jossa minä olin tietenkin juontajana. Tämä show alkoi, kun menin vessaan isolle hädälle ja loppui, kun poistuin vessasta.

...lauleskelin keskellä katua biisejä koulumatkalla. Ihmettelin, miksi ohikulkijat katsoivat minua oudosti.

...lauloin päiväkodissa Lapinlahden Lintujen biisejä. Tädit tykkäsivät, kun aloin laulamaan: "Anna mulle kymppi röökiin ja kaksi kaljaan".

...vaikka olin syyllinen johonkin ilkivaltaan, kiistin kaiken loppuun asti.

...pikkuvarpaani jäi rättisitikan oven väliin. Pelkään astua kyseisiin autoihin vieläkin.

...ensimmäisellä luokalla opettajan kysyessä minulta mitä tahansa, vastasin aina: "Miksi?".

...pidin Suomea maailman napana. Ihmettelin, miten jotkut ihmiset eivät puhu suomea, vaikka se on ainoa kunnon kieli.

...pidin Lada 1200:sta maailman parhaimpana autona, koska isälläni oli sellainen.

...pelasimme isoveljeni kanssa pihassa katulätkää. Peliemme jälkeen naapurin autotallin ovi oli täynnä pallon jälkiä. Emme koskaan pyyhkineet niitä. Lisäksi välillä yritimme vipata palloa kerrostalon ikkunoihin: Sitä enemmän pisteitä sai, mitä korkeamman kerroksen ikkunaan osui.

...yöllä pattereiden ääni sai minut luulemaan, että pattereiden sisällä on kummitus. Ilmoitin tämän minun vanhemmille, jotka väittivät, että pattereiden sisällä ei ole kummitusta. En uskonut heitä.

...Tätini ja setäni veivät minut, isoveljeni ja serkkuni Lontooseen. He maksoivat lennot ja yöpymiset sekä ruuat meille Lontoossa. Kaupassa he suostuivat ostamaan meille ainoastaan 0,5 litran limsan, eivätkä isoa pulloa. Ilmoitimme heille, että he ovat piheyden kuninkaita.

...seurasimme isoveljeni kanssa NHL:n makasiiniohjelmaa (mikä sen nimi silloin olikaan), jonka jälkeen menimme pihaan "näyttelemään" NHL:n TOP 5 -torjunnat. Tämä tapahtui siten, että heittelimme pesäpalloa vuorotellen toisillemme ja otimme pallon hienosti kiinni.

Eipä sitä nyt hirveästi pahaa tullut tehtyä pienenä, tosin olenhan vieläkin suhteellisen nuori.

 

[Vintsukka]

...perinteiseen kysymykseen "Mikäs susta tulee isona?" vastasin reippaasti ja kovalla äänellä "Minusta tulee isona kommunisti", kuten isoveljeni oli opettanut sanomaan.

...avasin säästöpossuni voiveitsellä ja kävin niillä rahoilla grillikioskilla ostamassa itselleni ja kavereilleni hodareita.

...pelkäsin kuollakseni Pelle Hermannin alkuanimaatiota sekä Pikku Kakkosen "heikot jäät"-pätkää.

...menin keittiön pöydän alle piiloon ja huusin kuin palosireeni kun Joulupukki tuli käymään. Puolustuksekseni tosin voidaan sanoa että jälkeenpäin valokuvia katsellessani olen todennut, että isoveljeni oli harvinaisen ruma Joulupukki.

...päätin kaverini kanssa "pestä" isäni kuomullisen peräkärryn, ja tarvittavat aineet operaation löysimme autotallista. Ei näyttänyt kärry kovin edustavalta, kun olimme kaataneet mm. ison kanisterin moottoriöljyä sen päälle ja hanganneet juuriharjalla.

...fanitin Juicea, Hectoria ja Jaakko Teppoa.

...sain armottomia painajaisia Frankenstein-leffasta. Myöhemmällä iällä minulle on selvinnyt, että kyseessä oli Mel Brooksin komedia Young Frankenstein.

...menin kerran isäni mukana Alkoon ja tilasin kuuluvalla äänellä "kaks kossua".

...pehmolelukoirani oli nimeltään Mikkola-koira.

...omistin SM-liiga-seinäkalenterin ja "piirsin läpi" siinä olleita joukkueiden logoja voipaperille kymmeniä kertoja.

...olin surullinen kun 15 vuotta vanhempi isoveljeni kutsui minua "mateennahaksi", vaikka en tiennyt mitä se tarkoittaa.

...äitini tokaisi kerran, että armeija käydään varmaan kirjekurssina, kun ehdin siihen ikään. Luotin tähän ennustukseen kuin vuoreen monta vuotta, ja olin varma etten joudu armeijaan. Valitettavasti äitini veikkaus ei pitänyt paikkaansa.

...suutuin, kun isoisäni toi joka viikonloppu käydessään Pihlajanmarja-karkkeja. Lopulta kyllästyin niihin jo niin, että myin ne joka sunnuntai naapurissa asuvalle kaverilleni.

...piilotin rattikelkkani lähimetsään, koska koin sen olevan siellä paremmassa turvassa kuin kotipihassa. Seuraavana päivänä se oli kadonnut piilopaikastaan. Itkuhan siitä tuli.

...näin auton ikkunasta paikallisen rakennuksen katolla kyltin "Raudan neulomo" ja sain isäni hämmennyksiin kysymällä kuinka rautaa neulotaan. Myöhemmin selvisi, että kyseisen neulomon perustajan sukunimi oli Rauta.

...innostuin aina, kun tv:stä tuli "Tosi on-Pekka", eli jonkun pankin (KOP?) mainoksessa esiintyvä oravalogo. Muistaakseni mainoksessa sanottiin "Tosi on".

...pelästyin, kun nielaisin vahingossa purkan ja isoveljeni kaveri sanoi että siihen voi kuolla.

...kysyin aina minkä tahansa tv-ohjelman alkaessa "Onko tää piirrelty vai näytelty?"

...join mieluummin piimää kuin maitoa, mutta tarhan paakkuinen piimä sai minut siirtymään maitoon.

...löin kerran isoveljeäni arkaan paikkaan, mihin hän tokaisi "Älä läväytä mua munille". Tämän jälkeen rakkain harrastukseni oli mennä hakkaamaan veljeni haaroväliä ja huutaa kurkku suorana "Munii läväytää!"

 

[Palstalegenda]

10-vuotiaana katselin serkkkuni kanssa Hymyhuulia mutta lauloimme sitä tunnarikappaletta sukulaisten keskuudessa "häpyhuulet suukon saavat, häpyhuulet muistetaan..." Serkkuni isä sitten jossain välissä valaisi mistä on kyse.

5-vuotiaana naapurin tyttö yritti kotiovellaan pussata minua mutta kauhistuneena tuosta, refleksinomaisesti heilautin suurella kaarella nyrkkini tytön palleaan ja hän alkoi itkemään, sen mitä hippulat karkuun vinkuessani ehdin jotain kuulla. Sittemmin asiat naisrintamallani ovat kääntyneet ennemminkin päälaelleen tässä asiassa. Anteeksi Satu.

Kun kummitätini oli raskaana ja olin 5-vuotias, niin yritin pitkään suostutella, että jos tyttö sattuukin tulemaan, niin: "eikö sen vois vaihtaa siellä jos tyttö tulee". Olin pitkään varma, että vaihdos poikavauvaan olisi onnistunut, kun tyttö sitten tuli mutta vaihdosta ei vain heidän saamattomuutensa vuoksi tehty.

Katselin Martti Vainion Prahan EM-kultajuoksua ja kuulemma juoksin itse samaan aikaan tv:n edessä ja kun lähetys loppui, juoksin pitkin taloamme ja lopulta kirmailin ulkosallakin ja käteni liikkuivat kuulemma liioitellen "juoksijamaisesti" laajoin kaarin. Olin vajaa 1,5-vuotias ja olin oppinut jo 9-kuukautisena kävelemään ilman tukea. Toiset uskoi Jumalaan, toiset Joulupukkiin mutta minä uskoin Martti Vainioon.

Kerroin 6-vuotiaana, että minusta tulee isona olympiavoittaja ja urheilu-urani jälkeen alan pullojenkerääjäksi.

Olin 5-vuotias kun muistan kertoneeni isälleni, että luen Ratto-lehteä. Hän siitä hämmästymään ja kun hän ei meinannut millään uskoa asiaa, niin vakuutuksena sille, että todellakin pidän Ratto-lehdestä kovasti, sanoin, että voimme lopettaa Aku Ankka -lehden tilauksen ja tilata tästä lähtien vain Ratto-lehteä. Vain Aku Ankka meille siltikin vain tämänkin debatin jälkeen tuli.

 

[Potvin#29]

Jostain lapsuudesta:

....sisko löi multa nenän auki lumivuorilla, enkä uskaltanut mennä pitkään aikaan takaisin sisään

....pelkäsin pienenä pimeää ja tulipaloa, kävin joka ilta vanhempien nukkumaanmenon jälkeen tarkistamassa, jäikö liesi päälle.

....kun olin jotain neljä, niin naapurin tyttö pelasti minut lumihangesta kun olin jäänyt sinne kiinni. Tämän tytön collegepaita oli tehty kokonaan sarjakuvista

....Löin pihapelissä Cooperin mailallani samanikäistä tyttöä nenään, kun se oli maalissa. Nenään tuli sellainen kiva rustovika, joka näkyy vieläkin....sori Maarit 30 v!

....kun kävin kesällä uimassa, uin niin kauan, että huulet oli siniset ja hypotermia oli lähellä

...lapsuuden kesinä käytiin joka päivä kalassa, kerran huoltoasemaongessani oli iso särki kiinni. Sisko tippui samalla kaulaansa myöten lampeen. Nostin ensin ison särjen ylös ja sen jälkeen autoin siskoni lammesta ylös

...joulupukilla oli samanlainen kello kuin sedälläni

....ensimmäinen muistamani jääkiekko-ottelu oli Moskovan MM-kisoista, kun Suomi pelasi Ruotsin kanssa tasan 4-4 ja Anders "Masken" Carlsson rokotti Kamppuria viime minuuteilla.

....naurettiin nurmikolle sammuneelle pulille, pari tuntia myöhemmin tämä kyseinen puli laitettiin ambulanssimiesten toimesta mustaan ruumispussiin

...käytiin ulkokentillä melkein joka päivä luistelemassa ja ei suostuttu käyttämään kypärää

...potkaisin maalipurkin ikkunan läpi Italian MM-kisojen aikaan -90, kuvittelin olevani Jugoslavian Stojkovic

....söin kerran aamupuuroa 4 tuntia

....kerran lapsena oltiin kaverin kanssa virvelöimässä, nähtiin pusikossa punainen Golf. Auto heilui hissukseen ja sen lasit oli huurussa. Mentiin tietty kattomaan, oli siinä naurussa piteleminen kun valkoinen karvanen perse pyöri siinä nenän edessä. No sen jälkeen tulikin sitten kiire ja pakoon juostessa virveli jäi puuhun kiinni.

 

[juza]

... kävelin kolme vuotiaana 13 vuotta vanhemman veljeni kanssa kaupungin keskustassa ja näytin kaikille keskisormea iloisesti hymyillen. Kuka lie opettanut.

... pelkäsin humanoidien tulevan noutamaan minua, enkä saanut oikein öisin nukuttua. Jostain syystä humanoidit näytti päässäni aivan Juhan Af Granilta.

... Fanitin Europea ja final countownia, sekä Alice Cooperia. Löysin vastikään C-kasetin jossa laulan antaumuksella: Poisoooooooooooon tsöödifödi tsöödipööö, poisoooooooon

... otin torkut SaiPan maalivahdin Valtosen Jannen polkkareiden välissä kun velipoika touhusi jäällä. Siitä lienee peräisin innostus maalivahdin hommiin, ja varmaankin myös ominaistuoksuni.


... kysyin isältäni mistä mies tietää lapsia tehdessä ettei hän pissaa naisen sisään, vaan että se on sitä kermaa. Ikää oli viisi ja isällä oli pullanpala pitkään kurkussa.

 

[juza]

jaa.. näitähän putkahti mieleen lisääkin. Ei varmaan ole niin hauskoja luettuna, mutta kiva näitä on varmaan kiikkustuolissa muistella.

... vieraillessamme Rovaniemellä hotellissa menin aamiaisella reippaasti naapurissa istuvan vanhemman pariskunnan luo. Kysyin pirteästi: Miten kysytään ranskaksi, kuka haisee? No tietysti:"Kenen perrrrrrrrrrrs lemuaaaa"

... suutuin vanhemmilleni ja uhkasin pyöräillä maailman ympäri. Pakkasin reppuni täyteen sukkia ja eväitä (puoliksi syödyn lauantaipussin), poljin vinhasti lähikauppa Voikkarille asti, sitten oli eväät syöty ja oli aika palata itkien kotiin äitiä halaamaan.

 

[Kourujärven Ponnistus]

...Omenamehu oli umprakka ja vesitorni oli vesikirkko.
...Sodittiin "takametsässä" n. 20 kaverin voimin. Kunnon maastopuku piti tilata, oli oikein jenkkien liinavarastosta hommattu ja maksoivat niin perkeleesti. Käytin kerran. Äiti tykkäs kyttyrää.
...Aina kun halusin pienenä syötävää, avasin suun ja näytin etusormelle.."tänne näin, jotain ja äkkiä." Sanaton viestintä toimi aikoinaan niin paljon paremmin, kuin nykyään.
...Minulla oli pieni ruskea nahkalaukku, jonka pakkasin eväillä (Ruisleipää, juustoa, leikkelettä ja kurkku oli aina.) ja lähdin retkelle pellolle, jonka laitaan oli pystytetty lato. Kiipesin ladon katolle ja aloin mussuttamaan eväitäni. Tosi terapeuttista, kun näin jälkeenpäin ajattelee.
...Rosvoa ja poliisi pelattiin meidän kadun ja naapurikadun välillä usein. Toisinaan rajat saattoivat siinä hötäkässä unohtua ja leikit ulottuivatkin usein toiselle puolen kaupunkia, noin viiden kilometrin päähän.
...Uimassa käytiin hiekkakuopilla ja yksi uimahypyistä oli nimeltään "kerroshampurilainen, sinapilla, kurkkusalaatilla ja maustetulla majoneesilla"
...Samainen hamppari oli meidän muksujen lempi mättö, joka käytiin aina uimisen jälkeen syömässä grillillä.
...Katista, eli katupalloa pelattiin kesät talvet ja harjoituksiakin pidettiin. Yksi säännöistä oli, että kiroilla ei saanut ja jos niin teki, piti punnertaa kymmenen kertaa.
...Oman katismaalin teki faija neljäkertaanelosesta, kulmaraudoista ja kanaverkosta. Kyseinen maali löytyy nykyään naapurista. Ja voitte arvata, että on muuten lujaa tekoa. Ikää tuotteella taitaa olla jotain viistoista vuotta.
...Lukon pelejä tuli nähtyä kavereiden kanssa älyttömät määrät. Hallilla käytiin myös vinkumassa mailoja pelaajilta, sekä käytiin roskikset läpi.
...Yhdessä matsissa seisoskelin istumakatsomossa ja kaveri päätti tehdä reilut. Tönäisi meikäläistä ja lensin siinä sitte vaakatasossa kolme penkkiriviä ales. Hiukan oli hölmö olo, mutta pahemmin ei onneksi käynyt.

Jatketaan muisteloita myöhemmin..

 

[Shardik]

Lapsena...

...laitoin kaikki leikkiautoni jonoon ja kutsuin aikaansaamaani ruuhkaa "tööt-tööt-muodostelmaksi" (asuin tällöin Espoossa)

...puhuin kirjakieltä

...otin kynän aina vasempaan käteen. Äitini vaihtoi sen aina oikeaan käteeni, kunnes opin "tavoille".

...hiihdin nurmikolla kesällä. Luisto oli yllättävän hyvä.

...pelkäsin myös Pelle Hermannia

...lauloin usein "Kuuntelen sinua, kuuntele minua. Ääni kun on, kansanradion!" Kai kyseessä oli jokin radiotunnari.

...piirsin siskojeni huoneen seinään. Pikkusiskoistani vanhempi sai syyt päälleen. En ikinä tunnustanut tekoani.

...kamppasin kerran pikkusiskoni. En saanut mennä sinä päivänä kylpyyn. Tuntui aivan kamalalta rangaistukselta.

...kerran tarhassa oli jotain ruokaa, josta en pitänyt. Valehtelin olevani allerginen sille, jotten olisi joutunut syömään. Tarhan tädit kuitenkin soittivat äidilleni...

 

[Doaner]

...halusin isona vihreen jenkkiauton

...teippasin sohvatyynyt jalkoihini ja halusin ruveta lätkämaalivahdiksi...minua ei ikinä viety jääkiekkoharjoituksiin

...suurinta hupia oli "mummerkakker" ajelut faijan kanssa erilaisilla jenkeillä

...heräsin viikonloppuisin klo 6 isobroidin kanssa leikkimään leegoilla maastoajoja

...paras ohjelma oli prätkähiiret ja tietenkin NHL Power Game

...lauantaita odotettiin kyseisten ohjelmien ja lauantaipussin takia

...pelattiin pihalla katulätkää lähes poikkeuksetta joka päivä useampi tunti. Stanley Cupin playoffit ja olympialaiset vedettiin peli peliltä läpi, mukana pistepörssit ja selostukset

...toivoin pikkupojasta asti useampana vuotena peräkkäin vain Coyotesin pelipaitaa. Muutaman joulun kuluttua vanhemmat tajusivat etten oikeasti halua muuta lahjaa ja sain paidan.

 

[Koirapoika]

-Ulkona oltiin jatkuvalla syötöllä. Joskus pelattiin kolmistaan jalkapalloa kaatosateessa, oli peli pahasti kesken eikä voittajaa oltu vielä saatu selville. Taisi olla kaikki kaikkia vastaan yhteen maaliin-ottelu käynnissä.
-Silloin tuntui sille ettei isoveljen ja pikkusiskon kanssa voi tulla koskaan toimeen, sittemmin on välit parantunut huomattavasti, ihmisiä nekin on. Epäilen kyllä että ajattelivat samoin minusta.
-Joka paikkaan oli olevinaan kova kiire, joko jalan tai pyörällä. EDIT: Saman tunteen sai armeijassa :)
-Kaatopaikalla käytiin tonkimassa.
-Silloin tuli kesäisin kauhuelokuva aina keskiviikkoisin, lomallahan niitä sai tuijotella. Joku kerta tuli Dragula-leffa jossa oli klassinen vampyyri Christopher Lee pureskelemassa kauloja. Oli kovasti lämmintä ja peloissani leffasta unta odotellessa olin tiukasti peitto kaulaan asti, tarkeni.
-Pienempänä luulin että sokeat ei tiedä onko niiden peitto kokonaan pään yli vaiko onko se "normaalisti", nehän voi tukehtua jos ovat kokonaan peiton alla.
-Neppiskisat oli kovia, laji saattoi vaihtua painin puolelle. Autoja vaihdeltiin vaihtelevalla menestyksellä.
-Pelkäsin hammaslääkäriä, en pelkää enää, paitsi laskua.
-Oltiin mummolassa hoidossa jos porukat lähti keskenään lomamatkalle.

 

[cottonmouth]

...sain armottomia painajaisia Frankenstein-leffasta. Myöhemmällä iällä minulle on selvinnyt, että kyseessä oli Mel Brooksin komedia Young Frankenstein.

Sinulla on kuuluisa kohtalotoveri:

Homer: "Oh, wow! ... comedy legend Mel Brooks! I love that movie Young Frankenstein - scared the hell out of me!"

... kirjoitin pitämällä kynää etusormen ja keskisormen välissä. Isäni sanoi, että en koskaan saa töitä sen takia. Sain koulun erityisopettajalta kaksi "oikeinkirjoitustukea". Kirjoitan edelleen niin. Ja olen töissä.

... tein kokeita muurahaisilla. Pakastetut muurahaiset heräsivät henkiin tukankuivaajalla, mutta veden sisällä pakastetut eivät.

... NHL95:stä väännettiin ala-asteen lopulta armeijaan asti (ei ehkä kuulu siis sinällään lapsuuteen). Maanantaina oli harjoitukset heti koulun päättymisen jälkeen noin ilta puoleenyhdeksään asti. Kaikille sanottiin vain, että oli "harkat", ei voi nyt tehdä muuta.

... hakkasin kivellä ja poltin pikkuautoja, jotta ne näyttäisivät kolaroiduilta. Tosin vain niitä halpoja, en koskaan mätspokseja.

... olin aivan sekaisin 1:72 leikkisotilaista. Niitä oli tuhansia ja niitä hamstrattiin tukholmalaisesta pienoismallikaupasta, kun siellä käytiin.

... konsoli- tai tietokonepelejä pelatessa nimimerkkini oli aina Mr. Kili.

... ammuin omatekemällä jousipyssyllä ja nuolella pikkusiskoa poskeen. Jälkeenpäin ajatellen olisi voinut käydä aika huonostikin.

... kerroin mielikuvitusjuttuja, joissa seikkailin mummoni kissan kanssa kurkipuvussa(!) mm. Lappeenrannan hotelli Patriassa.

 

[NemI]

Lapsena minä...

...olin varsin eläväinen pikku-likka. Kerran eräs naapurin setä sitten ääneen totesi, ''että oletpas sinä iloinen tyttö'' niin totesin herralle kohteliaasti, että minustapa tuleekin isona ilotyttö. Äiti oli lapsesta ylpeä.

Toisaalta lapsuuteni varhain idolini olikin sitten Kikka, koska enoni sattui Kikan levyn omistamaan. Päiväkodissa tulikin sitten rallateltua sellaisia hittejä kuin; Riisu kimonani mun, Sukkula venukseen, Kiihkeät tuulet sekä Apinamies. Luonnollisestikkin opetin nämä biisit myös muille mukuloille. Diggailin myöskin Popedaa. Paitsi sitä Tapparan mies biisiä en tietenkään voinut sietää, olihan minut aivopesty KalPan leiriin jo ennen kuin osasin edes kävellä.

Olin muuten myös aina alasti.

Kolmesta lapsesta keskimmäisenä, olin jostain syystä vanhemmilleni varmasti vaikein.Isosiskoni oli oikeastaan varsin kiltti ja kuuliainen, ja pikkuveljeni semmoinen perus mammanpoika (vieläkin). Meikäläisen piti sitten tehdä ja kokeilla ihan kaikkea. Onneksi porukat eivät uskoneet fyysiseen kuritukseen. En nimittäin varmaan pystyisi vieläkään istumaan.

Vaikka en alalle koskaan päätynytkään, parturihommiin tunsin pienenä kovaa vetoa. Kerran vaadin äitiäni kihartamaan hiuksiani samalla kun kähersi omiaan. Lopputulokseen tyytymättömänä menin huoneeseeni ja aloin saksia kiehkuroita pois. Jemmasin hiukset fiksuna tyttönä kaapin taakse, ettei äiti vaan saisi vihiä asiasta.Kumma kyllä äiti huomasi hiusten lyhentyneen kummasti.

Kerran kun sain sitten pahaa aavistamattoman pikkuveljeni istumaan ''salonkini'' tuoliin, oli äiti jostain syystä alkanut epäillä jotain olevan tekeillä ja tuli keskeyttämään toimituksen juuri kun olin saanut veljen hiukset suihkutettua märäksi ja olin alkamaisillani muotoilla noita kaikkien ,ah, niin ihailemia luonnonkiharoita. Perhana.

Elämän raadollisuuden sain tuntea jo lapsena, kun näin lähi-etäisyydeltä lemmikoiramme jäävän auton alle. Koira-rukka sinnitteli lääkityksellä ja hellällä hoidolla pari päivää, mutta kuinkas ollakkaan, nimen omaan sinä päivänä kun äiti päätti viedä lapset sukuloimaan isän jäädessä kotiin, oli Pepita ''nukkunut'' pois. Mikä sattuma olikaan, että samana päivänä oli myöskin kunnaneläinlääkäri vieraillut kotitilallamme. Älysin yhdistää nämä tapahtumat toisiinsa vasta pari vuotta sitten.

Siinäpä muutamia juttuja, mitä nyt mieleen juolahti. Oikeastaan olisi voinut käskeä äitin kirjoittamaan tämän pätkän. Olisi varmasti ollut vähän värikkäämpää tekstiä luvassa.

 

[Kanto kaskessa]

Aina kolmannelle luokalle asti kampasin koulukuvasessioita varten hiukseni Novalan-ihorasvalla Lucky Luke-tyylisiksi. Kolmannella jäin siis kiinni itse teosta peilin edestä ja minulle kerrottiin, että geeliäkin on olemassa. Jälkikäteen häpesin rasvalettikuvia pitkään, kunnes ne muuttuivat ajan myötä hauskoiksi.

Kolmevuotiaana karkasin kerran kotipihasta lammasaitaukseen. Meillä oli siis lammaskatras kotona. Piileskelin lampaiden seassa niille rakennetussa pihakatoksessa. Reilun tunnin panikoimisen ja etsimisen jälkeen äiti löysi meikäläisen heinäpahnojen ja lampaiden joukosta vetelemästä sikeitä.

Pikkunassikkana tuhosin silpuksi kaikki käteeni saamat sanomalehdet, ja sitten halusin vielä kieriä lehtisilpun seassa.

Jo aivan pikkukakarana meikäläisessä oli kofeiini-addiktin piirteitä. Kahvinporot nimittäin maistuivat meikäläiselle paljaaltaan. Söin niitä laskiämpäristä tai suoraan keittimestä. Vanhemmat tosin tajusivat pian eristää porot lasten ulottumattomiin.

Jouluna kilpailimme pikkuveljen kanssa, kumpi syö isovanhemmilta saadut perinteiset suklaalevyt nopeammin. Parina jouluna söimme pikkuveljen kanssa suklaata niin paljon ja niin nopeasti, että oksensimme sen ulos.

Ala-asteikäisinä käytiin pöllimässä mökkinaapurin tyttöjen vaatteet pukuhuoneesta, kun nämä olivat uimassa. Keksimme tavan nähdä alastomia tyttöjä ja sitten pyydettiin vaatteiden palauttamisesta palkkaa. Tämä tehtiin tietysti hyvässä hengessä ja ihan hyviä kavereita noista tytöistä lopulta tuli, vaikka joskus välit olivat tilapäisesti poikki.

Minä ja veljeni pelasimme naapurinpoikien kanssa sählyä kesäisin hiekkakentällä usein myöhään iltaan saakka. Silloin tällöin pelit äityivät aika totisiksi ja tarvittiin jotain ulkopuolista aikuista erottamaan riitapukarit toisistaan. Kuivana kesäkautena kenttä pölysi älyttömästi ja päivän päätteeksi näytimme aivan kaivosmiehiltä. Sadepäivinäkään emme malttaneet pysyä poissa kentältä ja silloin näytimme aika neekereiltä illalla.

 

[Chambza]

...jos minulle sanottiin "Ole hyvä", vastasin aina "Olen hyvä."

...aamulla herätessä kävin usein laittamassa isosiskojen huoneen säppiin. Kysyttäessä syytin aina muita lapsia (heitä talossa riitti, koska äitini on perhepäivähoitaja).

...en pelännyt Pelle Hermannia tai heikkojen jäiden animaatiota, mutta Rölli oli kauhistus. Sairaala-aikoina äidin piti seistä TV:n edessä, etten näkisi ruutua kun huoneen muut lapset katsoivat Rölliä.

...sairastin niin usein korvatulehduksia, että lääkäri kieltäytyi puhkaisemasta korvaa enää senkertaisen hoidon jälkeen, sillä "Siellä on pelkkää arpikudosta, ei ole enää tilaa mistä pistää."

...pystyin lukemaan 300-sivuisen Tarzanin kannesta kanteen alle kolmessa tunnissa.

...olin alaluokilla jostain syystä luokan näteimpien tyttöjen pusuhipan ykköskohde. Voi kuinka ajat ovat muuttuneet...

...voitin opettajan aloittaman viikottaisen diplomin hyvästä käytöksestä joka viikko, kunnes palkinto lakkautettiin.

...isäni ei ymmärtänyt kun katsoin jääkiekkoa telkusta. Hänellä oli usein tapana tulla katsomaan hetkeksi, kun peliä oli esim. viisi minuuttia jäljellä, ja jos Suomi oli vaikkapa maalin tappiolla, todeta "Häviävät tuon pelin. Eivät nouse enää." ja vielä tulla lisäämään "Mitä minä sanoin" jos niin myös kävi. Hyvin mieleen jäi myös vuoden 95 MM-finaalin jälkeinen kommentti "Ruotsi pelasi paremmin. Olisi ansainnut voittaa." Sain myös joskus rangaistuksia, kun huusin myöhään illalla maalin tullessa, ja isä oli ollut jo nukkumassa.

 

[morningstar]

Pirunviulu

Moniko palstalaisista tietää, mikä on pirunviulu? Te jotka vastaatte kyllä, kertoisitteko myös ikänne. Veikkaan että monikaan omasta ikäluokastani (olen syntynyt 1976) ei tiedä, nuoremmista puhumattakaan.

Minulle tämän seikkailuharrastuksen opetti setäni, saaden katoavalle kansanperinteelle hetkisen lisäaikaa, kun minä ja kaverini innostuimme "musisoimaan".

Tarveaineet ovat muutaman metrin pätkä lankaa ja neula. Langaksi käy periaatteessa mikä tahansa, mutta karhunlanka on parasta kestävyytensä ansiosta. Neulallekaan ei suuria vaatimuksia ole, mutta hakaneula toimii parhaiten muotonsa vuoksi.

Ja näin homma toimii. Hiivitään pimeänä syysiltana pahaa aavistamattoman ydinperheen ikkunan luokse ja työnnetään neula ikkunan karmin ja lasin väliin. Lanka on sitä ennen kiinnitetty neulaan. Sitten vetäydytään ikkunan luota näkösuojaan. Välimatka voi olla pitkä tai lyhyt, riippuu täysin langan pituudesta. Pusikon suojissa sitten aletaan hangata lankaa jollain, joka tuottaa mahdollisimman paljon kitkaa, hartsin pala toimii mainiosti. Paremman puutteessa pihkan tahrimat sormet kelpaavat. Seurauksena on mitä pirullisin ulina, jonka ikkunalasi voimistaa. Karmaisevaa erityisesti talon sisällä kuultuna. Konserttia jatketaan, kunnes talonväen reaktio pakottaa jännityksenhakuiset nulkit vetäytymään.

Kaverini esitteli kerran omilta sukulaisiltaan oppimansa pirunviulun muunnoksen. Siinä lanka oli kiinnitetty peltiseen rasiaan (karkki-, huulirasva-, ilmakiväärin paukku- tai vastaava). Tässä versiossa hiivittiin ikkunalle ja painettiin rasia kiinni lasiin ja vetäistiin langasta pirunviulun soittoa vastaavalla tekniikalla. Sitten sitä pitikin yleensä jo juosta.

Minä en koskaan lämmennyt tälle muunnokselle. Joidenkin mielestä se oli olevinaan miehekkäämpi sieluntesti, siinä kun pikkuvandaalin oli mentävä aivan ikkunan äärelle kotirauhaa häiritsemään. Minä olin kuitenkin sitä mieltä, että tuollainen hit and run -meininki oli aivan vääränlaista syysiltojen jännitystä. Pirunviulun hiipimis- ja väijymismeininki oli enemmän sitä mistä kymmenkesäinen morningstar sai sävärinsä.

 

[MikGo]

Itkettääkö?

Olin käynyt ensimmäisen päivän ala-astetta ja sisko häiriköi kaverinsa kanssa meillä kotona johon totesin ylpeänä "Voitteko olla hiljaa, oon sentään koululainen!"

Se oli lapsena se. Ilmeisesti vaikeaa oli nyt käsittää topikin ideaa.

 

[Vintsukka]

Kävin 5-vuotiaasta asti monta kertaa kesässä isäni kanssa Turun saaristossa purjehtimassa, usein ihan kahdestaan. Välillä veneessä kyllä tylsistyi, mutta kun tuuli sopivasti ja vene kallistui kunnolla ja meni lujaa, oli se ehkä hienointa mitä pikku-Vintsukka oli kokenut.

Reissujen kohokohta oli tietenkin se, kun isä paistoi paistinpannulla isoja lättyjä (eli ohukaisia). Äiti paistoi kotona vain niitä pieniä lättyjä, jotka eivät olleen ollenkaan yhtä hyviä kuin isän isot lätyt.

 

[SamSpade]

Pirunviulu on tuttu ja synt. 1970. Isoisä opetti tekemään kun olin noin 6 vuotias. Kyllä sillä sitten vinguteltiinkin kesäoisin pienessä maaseutupitäjässä missä kesät yleensä vietin. (Pirkkala oli silloin pieni ja maaseutua...)

Kesäisin tuli innostuttua kummisetäni pojan kanssa, joka oli vuotta vanhempi, kemiasta. Ikää taisi olla 13 vuotta itselläni ja ruutia piti tehdä. Hyvinhän se toimi.. aloitettiin pikkupaukuilla ja lopuksi läkkipeltiämpäriin noin puoleen väliin asti ruutia, kiviä päälle ja tulilanka. Lopputulos oli -> ghelvetinmoinen pamaus, kummisedän saunasta ikkunat säpäleinä. Muutenkin pommien tekeminen ilotulitteista tai tyhjentämällä haulikonpanoksien kordiittia oli suurta hupia. Ihme ettei kukaan menettänyt näköa tai raajoja.

7 vuotiaana asuimme Etelä-Haagassa kerrostalon 2. kerroksessa. Alakerrassa oli alko ja juuri sopivasti yhden ikkunan alla alkon pääovi. Suurta hupia oli laittaa sanomalehteä isän vanhaan lompakkoon ja siiman varassa laskea lompakko alkon rappusille ja nykiä sitä ylös kun pultsarit sitä yrittivät ottaa.
Samassa talossa oli lastauslaituri pihan puolella ja kerran viikossa jonkin virvoitusjuomayhtiön auto toi juotavaa alkoon, samalla kuskit usein antoivat limsapullot pihan lapsille. Viikon kohokohta.

Sama talo, etsimme lähitalojen lehtiroskiksista pornolehtiä, itse luettuamme ne, kävimme aina jakelemassa ne lähirappujen postilaatikoista sisään.

1. luokalla kävimme luokan kanssa hammaslääkärin tarkastuksessa Pohjois-Haagassa. Opettaja käveli mukana ja vei joukkoa. Vastaanotolla istuessa kuulin ne tuskan ja pelon huudot -> karkasin kotiin ja kävelin useamman kilometrin sinne.

Olin myös 1. luokalla "muuli" eli isommat kaverini lähitaloista (3-4 vuotta vanhempia) kuljettivat minut aina kirjakauppaan ja laittoivat erilaisia auto- ja lentokonekorttipaketteja vyöni alle oikein urakalla. Koskaan ei kiinni jääty.
Palkkioksi tästä "vapaaehtoisesta" muulin hommasta sain aina yhden paketin kortteja.

Vihdintiellä oli vanhan Shellin aseman takana lumenkaatopaikka ja sinne lähitalojen lapsien kanssa rakennettiin aina talvella valtava lumilinna. Käytäviä joiden seiniä jäädytettiin kovaksi vedellä, pari isompaa "huonetta" ja reikä katossa, sekä tietysti vankityrmä, lumisotaa kun siellä käytiin.
Vankityrmä oli noin 2 metriä syvä kuoppa jonka reunat jäädytettiin myös vedellä kovaksi ja liukkaaksi. Sinne kun laskettiin niin omin voimin ei pois päässyt.

3. luokalla Tuusulan riihikalliossa oli keikontiellä pari kerrostaloa ja pellon toisella puolella haukkamäki jossa taloja oli kai kymmenkunta.
Kivisotaa olimme joka kesä haukkamäkeä vastaan. Pellon vastakkaisille reunoille kokoonnuttiin ja kiviä niin paljon kuin mukaan sai ja siitä lähdettiin hyökkäämään. Ihme että vain pikkuvammoja aina tuli.

 

[Petr T.]

Laitetaan myös muutama..

...useasti jopa rukoilin Kärppien voittavan kun he olivat tappiolla. Äitini tätä hieman tapasi ihmetellä kun ei todellakaan olla mitään uskovaista porukkaa..

...isoveljeni lähti suihkuun karkuun mua kun oli erehtynyt jotain lällättelemään kun Kärpät putosi TuTo:lle liigakarsinnoissa. Samana iltana isä oli hieman kiusannut mua, kun taas itse olin satavarma Kärppien voitosta. Kun hän sitten töistä soitti haukuin hänet homoksi. Olin n. 10 v.

...aika useasti tuli itkettyä kun Kärpät hävisi. Olin siis aika hullu fani :D

...hyppäsin polvet edellä ns. tuntemattomaan kun leikimme piilosta. Tuli kiire piiloon ja päätimme loikata kaverin kanssa hangen yli. No, terävä kivihän se sitten kolahti polveen ja reikä lopputuloksena. Esitin tämän jälkeen kovista ja menin tunnillekkin mutta oli pakko lähteä terkkarille kun kipu oli niin sietämätön. En vielä sielläkään itkenyt vaikka näin reiänkin. Sitten kun äiti tuli töistä hakemaan mua niin repesin itkuun.

...tapeltiin isoveljen kanssa aika paljon. Etenkin katulätkäpelit äityivät välillä hyvinkin kuumiksi, ja monesti tuli itku pitkästä ilosta. Iskinpä kerran Torspollani isoveljeä suoraan kuuppaan. Samaisella Torspolla tuli kyllä pelattua koko lapsuus. Halusin uuden mailan, mutta eihän se mennyt rikki vaikka tahallaan yritti hajottaa.

...kavereiden kanssa tuli tehtyä kaikenlaista jäynää. Itse olin se pahin joka keksi aina hulluimmat ideat.

...leikin useasti tulella. Kerran meinasin sytyttää pahan tulipalon rannalla, tai kyllähän se kivasti jo syttyikin, kun kuiva heinä leimahtikin yllättävän terävästi. Parin kaverin kanssa saatiin se kuitenkin taltutettua ennen kuin palokunta tuli paikalle. Uhrasin sammutustöihin rakkaan Chicago Blackhawksin reppuni, voinee arvata, että sen sai heittää sen jälkeen menemään. Ei paljoa naurattanut. Onneksi palokunta ei kuitenkaan ilmoittanut tästä vanhemmille :)

...olin melkoinen rääväsuu. Kirosanoja tuli viljeltyä reilusti.


Tämmösiä tuli päällimmäisenä mieleen. Oli se hienoa aikaa kun ei ollut huolta huomisesta.:)

 

[Kourujärven Ponnistus]

Jatketaan muisteloita myöhemmin..

...Nypin äiteen tekemistä pullista aina rusinat veke ja heitin milloin minnekin. Pulla/rusina komibinaatio on suolesta.
...Suolesta tuli mieleen eräs kerta, kun löysin lattialta "suklaarusinan". Paskaa se oli. Joku multakikkare, tai vastaava, joka oli ulkoa kulkeutunut sisälle.
...Kaverin kanssa harrastettiin polkupyörien kanssa romurallia. Ajettiin toisiamme päin kovaa vauhtia ja naurettiin päälle. Kerran tuli päähän reikä ja se käytiin liimaamassa ensiavussa. Fiksua toimintaa.
...Fillarit saivat kyytiä myös, kun lähetimme niitä alas mäkeä, tai viskottiin jyrkänteeltä alas. Fiksua toimintaa.
...Raumalla on/oli pieni lampi, jota kutsuttiin "Haukariksi", eli haukilammeksi, koska kyseinen lätäkkö sisälsi niin perkeleesti kalaa.
Isot jätkät kertoivat, että viereiseltä hautuumaalta kertyvät ruumisvedet(?) tuohon lammikkoon. Välillä siellä kesäisin haisi ja tottakai vitutti olla, kun ruumiin löyhkä oli aikaimoinen. Haukaria myös terrorisoi isompi luupää, joka oli kerran jopa rantautettuna, mutta siiman katketessa kala valui takaisin lampeen. En vaan saa millään mieleen, mikä mahtoi olla haukimamman lempinimi.

...jatketaan myöhemmin, kun lisää tulee mieleen.

 

[Bruno]

Löysin netin syövereistä aitoja ja alkuperäisiä Ankronikkoja eli Duck Taleseja. Ei siis mitään uudempia Suomeksi dubattuja väsyneitä väännöksiä vaan ihan Englanniksi puhuttuja.
Olin lapsena todellinen fani ja näköjään sisäinen lapseni kaappasi vallan sillä olen eilisen illan ja tämän aamun katsellut jaksoja hyvinkin nostalgisissa tunnelmissa.
Kai täällä joku muukin on lapsena ollut fani?

 

[TM]

Aika kultaa muistot. :)

Kesällä uimassa päivänä jos toisenakin, kunhan ei vettä satanut kaatamalla. Uimarantaan oli mukava mennä polkupyörällä. Koko ajan oli vaan alamäkeä ihan rantaan saakka.

Talvella sitten oli parikin hienoa mäkeä, jossa Stigalla kelpasi laskea. Kelkan pohjat taisi mennäkin sileiksi siinä kulutuksessa.

Vanhenpana tietty sitten tuli mukaan Vic20 ja muut mokomat tietokoneet. :)

 

[vilperi]

Kai täällä joku muukin on lapsena ollut fani?

Ankronikka oli loistava piirretty. Itse olin myös fani ja itseltäni löytyy kaiken lisäksi lähes kaikki Ankronikat vanhoilta VHS-kaseteilta, ihan siis ne alkuperäiset, englanniksi puhutut ja tekstitetyt. Löytyy myös näiden Ankronikkojen peristä heti Tikun ja Takun Pelastuspartiotkin mikä tuli tämän Ankronikan perään aikoinaan. Siinä myös loisto piirretty.

 

[olkikuukkeli]

En osannut sanoa ärrää (=L) enkä yytä (=U). Siinä 3-vuotiaana olin sitten vessassa tyhjentänyt kokonaisen kosteusvoidetuubin hiuksiini. Kerrostalo raikuen huusin: "ÄITI, MÄÄ KOSKIN MULKKUUN!!!! (huomaa vähättely "koskin", äiti pesi hiukseni vissiin 6 kertaa saadakseen rasvan pois) Jostain olin siis saanut päähäni, että rasva oli myrkkyä, pitäähän sellaisesta nyt ilmoittaa...

Sitten kun viimein opin ärrän sanomaan, lisättiin se lähes poikkeuksetta joka sanaan muutaman päivän ajan. Takki oli rakki, maila maira ja niin edelleen.

Vähän myöhemmällä iällä varmaan pöljäiltiin vielä enemmän, mutta jätetään nyt ne mainitsematta.