… pelkäsin kuollakseni Joulupukkia, koska tuo joka joulu muisti hyviä tekojani risukimpulla, jota lempeä äitini sitten pitkin vuotta kursailematta käytti – kasvatusmielessä tietenkin. Aattona ovikellon soidessa singahdin oitis vanhempieni parisängyn alle piiloon, enkä tullut ihmisten ilmoille ennen pukin poistumista. Perseestähän moinen äijä olikin.
… kaavailin kirurgiksi ryhtymistä. Kaivelin marjapuskiemme juurilta sormen paksuisia kasiaisten lötköjä ja suoritin niille tärkeitä leikkauksia. Viilsin niiltä kropan auki ja asentelin niiden sisuksiin voikukan varsia, pikkukiviä ja muuta elintoimintoja vireyttäviä luonnon proteeseja. Parsin haavat umpeen ja jäin uteliaana seurailemaan potilaiden toipumista. Leikkaukset kyllä olivat ilmeisen onnistuneita ja uraa uurtavia, mutta potilaat kuolivat silkkaa pikkumaisuuttaan – kiittämättömät. Niinpä sittemmin ajauduinkin putkimieheksi.
… harrastin viiltelyä myös sisätiloissa. Kävi nimittäin niin, että meillä uusittiin kotona keittiöön muovimattoa. Seurailin kiinnostuneena tuon taitavaksi mieltämäni mattomiehen puuhailuja. Teki mieli itsekkin koittaa kuinka mattopuukko puree vinyyliin. Tilaisuuteni koitti, kun äitini kutsui tuon taitajan patiolle kahville. En huolinut tarjottua mehua, vaan luikin mattoveitsen ja leikatun maton suikaleen kanssa olohuoneeseen. Asetin matonpalan nahkasohvalle ja juoksutin ihastuneena mattopuukkoa siinä sen terävyyttä ihaillen. Veitsi viilsi kuin vettä, halkaisten köykäisesti tuon maton palan, kuten myös alla lymynneen sohvan nahan. Joulukimppua tarvittiin taas
… en ollut erityisemmin siskoni suosiossa. Ainakaan sen jälkeen, kun hän menetti tapaturmaisesti rakkaat tanssihiirensä. Nuo jyrsijät, jotka olivat varsin tihveriä lisääntymään, hän oli saanut ystävättäreltään, jonka populaatio oli kasvanut yli kipupisteen. Sisko sai niitä kokonaisen tusinan. Tuo hiirilauma ei alun alkaenkaan nauttinut kummoista suosiota perheessämme, eikä ainakaan Kettuterrierimme mielissä. Koirallamme oli tapana nuuhkia ja murista hiirilaumasta kantautuville äänille ja hajuille siskon oven takana. Minua oli vannotettu päästämästä luolakoiraamme niiden luo – tiedä mitä tapahtuisi?
Noh, pitihän siitä uteliaan pikkupojan saada selko. Perimmäinen tarkoitus oli ainoastaan nähdä, sylissä koiraa vieden, molempien osapuolten reagtiot, mutta koe riistäytyi käsistä. Voimakas ja intoa puhkuva metsästyskoira vikuroi itsensä irti otteestani ja ryntäsi häkille. Vaivattomasti saalistaja kellisti häkin kumolleen, jolloin sen pohjaosa erkani kaltereista, ja metsästys saattoi alkaa. Jahti ei ollut pitkäkestoinen, kiivas kylläkin. Terrierimme pisteli poskeensa joka ainoan noköhampaan vajaassa minuutissa. Tulipahan kokeellisesti todistettua, että koirillekin maittaa hiiret, ei se mikään kissojen etuoikeus ole. Labrasta seurasi selkäsauna, vaikka kaikki muutkin, siskoa lukuunottamatta, olivat tyytyväisiä lopputulokseen.
… selailin salaa autotallin kaapista, vanhan akun alta, löytämääni pornolehteä. Julkaisu kuului isälleni, mutta lainailin sitä usein. Innostuin aiheesta siinä määrin, että houkuttelin naapurin saman ikäistä tyttöä näyttämään sulonsa minulle. Sovimme palkkioksi ”strippaamisesta”, kuten performanssia kutsuimme, kahden karkkipäiväni mässyt. Lähimetsässä sijainneelle esiintymispaikalle astellessani askeleeni oli keveä – näkisinhän ensikertaa likan nakuna lähietäisyydeltä. Pettymys oli kuitenkin valtava. Pehmeälinjaisista lehden naisista ei ollut hajukaan, vain luinen ruipelo karvaton viilto haaruksissaan. Ei tehnyt mieli maksaa, maksoin kuitenkin, mutta harmistuneena tökkäsin tyttöä kävyllä pyllyyn. Itkuhan siitä tytölle tuli, ja juoksujalkaa kertomaan äidillensä tapahtuneesta.
Naapurusto leimasi minut siis jo lapsena perverssiksi, jota leimaa olen pystyssä päin kantanut hamaan nykyisyyteen asti. Sen otin kuitenkin tuosta opikseni, etten enää töki kävyillä naisia, vaikkeivät ne niiltä kalenterien tytöiltä näyttäisikään.
Juohtuipa vaan mieleeni