Lapsia vai ei?

[sampio]

Viittasit siihen, etten pysty lukemaan toisen kirjoittajan kommenttia ilman vanhan tekstin painolastia. Tähän hänen vanhaan tekstiinsä viittasin "provolla".

Edelleen en viitannut juuri sinun tekstiisi vaan yleisesti kirjoituksiin täällä.

Ok.
---

Nyt minä jätän lapsiasiat peräti konkreettisesti ja lähden valmistautumaan poikamiesviikonloppuun.

 

[Morgoth]

Minusta juuri tämä jos mikä on hienoa ihmisyydessä, en ainakaan itse ole koskaan ollut mieltynyt siihen, että tekemisiäni ja velvollisuuksiani määritellään suuren lauman ehdoin. Se olen minä, joka asettaa ne määritelmät kohdallani.

Et lasta halua koska haluat kapinoida kartanovalvoa, kahta lasta ja vaimoa vastaan? Tunnet ylemmyyttä, kun et alistu tuohon?

 

[Snakster]

Se että joku ei halua lapsia, jättää minut täysin välinpitämättömäksi. Ei minulla tietenkään voi olla siihen mitään sanottavaa, sillä minun elämääni sillä ei ole suuren suurta vaikutusta saavatko muut lapsia vai eivät. Erikoista kuitenkin on, että tässä ketjussa sekä lapsia hankkineet että lapsettomuuteen päätyneet tuntuvat tuohtuvan käsittämättömällä tavalla siitä, jos toinen osapuoli kertoo oman valintansa hyvistä puolista.

Minusta oman lapsen saaminen, hänen kasvamisensa, häneen tutustuminen ja hänen kanssaan ajan viettäminen ovat selkeästi omaa elämänlaatuani parantavia tekijöitä. Toisaalta elämänlaatuani parantaa myöskin vaimon kanssa asioiden jakaminen ja yhdessä ajan viettäminen. Lisäksi elämänlaatuani vahvasti parantavia tekijöitä ovat mm. matkustelu, laadukas punaviini ja konjakki, hyvä sikari, jääkiekko-ottelussa käynti, poikaporukassa ördääminen sekä uudet treenivetimet silloin tällöin. Mitkään näistä asioista eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta se että minulla on mahdollisuus näihin kaikkiin, on minusta kaikin puolin onnistunut veto itseltäni.

 

[kiwipilot]

Minusta oman lapsen saaminen, hänen kasvamisensa, häneen tutustuminen ja hänen kanssaan ajan viettäminen ovat selkeästi omaa elämänlaatuani parantavia tekijöitä. Toisaalta elämänlaatuani parantaa myöskin vaimon kanssa asioiden jakaminen ja yhdessä ajan viettäminen. Lisäksi elämänlaatuani vahvasti parantavia tekijöitä ovat mm. matkustelu, laadukas punaviini ja konjakki, hyvä sikari, jääkiekko-ottelussa käynti, poikaporukassa ördääminen sekä uudet treenivetimet silloin tällöin. Mitkään näistä asioista eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta se että minulla on mahdollisuus näihin kaikkiin, on minusta kaikin puolin onnistunut veto itseltäni.

Bravo; seitsemän sivun jahkaaminen voidaan päättää tähän! Loistavaa tekstiä Snaksterilta, ilman turhia provoja tai kärjistelyä.

Terve lapsi rajoittaa vanhempien menemisiä juuri niin paljon kuin vanhemmat itse haluavat (jä tällä en todellakaan tarkoita mitään viikottaista juhlimista). 10 päivää ja oma puolivuotias kainalossa lennetään toiselle puolelle maailmaa puoleksi vuodeksi. Ja ei, ei hirvitä ollenkaan.

 

[Ted Raikas]

Bravo; seitsemän sivun jahkaaminen voidaan päättää tähän!

Aijaa? Ai, että nyt Snaksterin aikuismaisen kypsä ja ylen viisas väliintulo tekee mitättömäksi kaikkien muiden puheet tällä sekunnin kellonlyömällä? Näin ollen ne, ketkä eivät lapsista pidä ja niitä halua itselleen, ovatkin olleet koko ajan väärässä! Oikeasti heilläkin pitäisi olla lapsi, kuten kaikilla kunnollisilla ihmisillä konsanaan, jotka haluavat huolehtia maamme menestyksekkäästä tulevaisuudesta ja kantaa näin tärkeä kortensa yhteiseen kekoon.

Eivät parat vain ymmärrä, että elämän voi lapsista huolimatta priorisoida monella tapaa ja kaikki haluamansa on mahdollista toteuttaa edelleen!

Just.

Yksilökohtaisella tasolla (mm. Snakster), ihan täysin pätevää varmasti, en mene mitenkään kiistämään, mutta yleisellä tasolla taasen ihan täyttä hevonpaskaa koko juttu.
Älkää kiitos jaelko mitään isällisiä neuvoja muille yleispätevinä asioina. Lisää vain sitä käsitystä, että perheen hankkiminen on omiaan pehmentämään joidenkin pään ja sitä kautta sumentamaan käsityksen siitä, mitä muut ihmiset ihan oikeasti saattavat kokea ja tuntea. Tuntuu hieman muiden aliarvioinnilta tulla henkseleitä paukutellen kertomaan jotain totuuksia.

Ei näin pojat.

 

[Murmeli]

Se että joku ei halua lapsia, jättää minut täysin välinpitämättömäksi. Ei minulla tietenkään voi olla siihen mitään sanottavaa, sillä minun elämääni sillä ei ole suuren suurta vaikutusta saavatko muut lapsia vai eivät. Erikoista kuitenkin on, että tässä ketjussa sekä lapsia hankkineet että lapsettomuuteen päätyneet tuntuvat tuohtuvan käsittämättömällä tavalla siitä, jos toinen osapuoli kertoo oman valintansa hyvistä puolista.

Tuohtuminen ainakin omalla kohdallani tulee niistä kommenteista, joissa väitetään, että minunkin elämäni on köyhempää, koska en halua lapsia.

Tämä tapahtuu väittämällä, etten voi puhua mitään vanhempana olosta, koska minulla ei ole lapsia. Voin puhua paljonkin, uskoakseni monista asioista jopa objektiivisemminkin, kuin vanhemmat. Varsinkin tuoreet isät ja äidit ovat niin pilttinsä pauloissa, että kaikki argumentit vanhemmuutta vastaan ovat heille täysin käsittämättömiä. Näin toki pitääkin olla, koska tuolloin lapsi saa ainakin henkisellä tasolla sen rakkauden, mitä hänelle kuuluu.

On kuitenkin järjetöntä väittää, että ihminen, joka ei halua lapsia, ei vain tiedä rakastavansa pilttejä. Tämä saa minut tuohtumaan, sillä kukaan ei voi sanoa minulle, mikä minun elämälleni on hyvää ja mikä huonoa.

En myöskään voi tuohtumatta lukea näitä laimeampiakaan versioita "loisveron" kannatuspuheista. Olen aivan varma, että tuottaisin yhteiskunnalle enemmän pahaa hankkimalla lapsen, josta en pysty huolehtimaan, kuin pitäytymällä vanhemmuuden vastuusta.

 

[kiwipilot]

Aijaa? Ai, että nyt Snaksterin aikuismaisen kypsä ja ylen viisas väliintulo tekee mitättömäksi kaikkien muiden puheet tällä sekunnin kellonlyömällä? Näin ollen ne, ketkä eivät lapsista pidä ja niitä halua itselleen, ovatkin olleet koko ajan väärässä! Oikeasti heilläkin pitäisi olla lapsi, kuten kaikilla kunnollisilla ihmisillä konsanaan, jotka haluavat huolehtia maamme menestyksekkäästä tulevaisuudesta ja kantaa näin tärkeä kortensa yhteiseen kekoon.

Eivät parat vain ymmärrä, että elämän voi lapsista huolimatta priorisoida monella tapaa ja kaikki haluamansa on mahdollista toteuttaa edelleen!

Just.

Yksilökohtaisella tasolla (mm. Snakster), ihan täysin pätevää varmasti, en mene mitenkään kiistämään, mutta yleisellä tasolla taasen ihan täyttä hevonpaskaa koko juttu.
Älkää kiitos jaelko mitään isällisiä neuvoja muille yleispätevinä asioina. Lisää vain sitä käsitystä, että perheen hankkiminen on omiaan pehmentämään joidenkin pään ja sitä kautta sumentamaan käsityksen siitä, mitä muut ihmiset ihan oikeasti saattavat kokea ja tuntea. Tuntuu hieman muiden aliarvioinnilta tulla henkseleitä paukutellen kertomaan jotain totuuksia.

Ei näin pojat.

Missasit nyt pointtini, lähinnä tarkoitus oli korostaa Snaksterin tekstin kypsyyttä mikä puuttuu suuresta osasta tämän ketjun kirjoituksista. Taisi kuitenkin kalikka kalahtaa kun noin kovaa älähdit. Vielä rautalangasta: Snakster toi mielestäni hyvin esiin kantansa, ilman mitään tuomitsemisia ja agressioita. Tuo sinun vuodatuksesi taas on tyypillinen esimerkki näistä ei niin asisallisista viesteistä. Ja minä en tietääkseni ole täällä henkseleitä paukutellut ja totuuksia kertonut joten ota Ted ihan iisisti siellä.

 

[Morgoth]

Tämä tapahtuu väittämällä, etten voi puhua mitään vanhempana olosta, koska minulla ei ole lapsia. Voin puhua paljonkin, uskoakseni monista asioista jopa objektiivisemminkin, kuin vanhemmat.

Mikä sinusta tekee sen objektiivisemman? Se että sinulle ei ole lapsia näet asian realistisemmin, koska et 'rakasta liikaa omaa lastasi'? Mutta pystyt kuitenkin objektiviisemmin keskustelemaan omasta elämäntilanteesta ja arvioimaan sitä? Jotenkin ei tuokaan ihan täsmää... Eiköhän jokainen näe juuri sen oman elämäntilanteensa parhaana ja oikeana.

Olen aivan varma, että tuottaisin yhteiskunnalle enemmän pahaa hankkimalla lapsen, josta en pysty huolehtimaan, kuin pitäytymällä vanhemmuuden vastuusta.

Eihän niitä lapsia pidä hankkia jos ei halua eikä todellakaan miksikään parisuhteen pelastajaksi tai muuksi lohdukkeeksi.

Mitä tulee tuohon että ei koe pystyvänsä hoitamaan lastansa tarpeeksi hyvin kertoo, että tällä ihmisellä saattaisi olla jopa edellytyksiä hyväksi vanhemmaksi. Tosin kuin sellaisella joku luulee tietävänsä kaiken ja lasten hoitamisesta ennen kuin se lapsi on edes syntynyt. Eiköhän lähes jokainen käy nuo tunteet läpi, vaikka kuinka haluaisi omaa lastansa ja tunne jonkinlaista riittämättömyyttä. Eiköhän erityisesti aika moni isä ole täysin kuutamolla jossakin synnytyssairaalassa ja vielä sen jälkeenkin hetken, mutta eihän nyt joku vanhemmuus vaadi mitään erikoistaitoja jotka ei normaali ihminen omaksuisi, jos haluaa.

Jokainen tekee oman valintansa, mutta paljon enemmän kuin mikä se oma valinta nyt ikinä onkaan kertoo se miten siihen reagoi. Jos nyt hirveästi kiihkoaa oman asian puolesta, niin ehkä ei ole asiansa kanssa ihan sinut..

 

[Morgoth]

Tuntuu hieman muiden aliarvioinnilta tulla henkseleitä paukutellen kertomaan jotain totuuksia.

Mitä sinä itse sitten teet?

 

[Ted Raikas]

Ja minä en tietääkseni ole täällä henkseleitä paukutellut ja totuuksia kertonut joten ota Ted ihan iisisti siellä.

Nimenomaan tulit säestämään tänne, vaikka ei ollut mitään erityisempää asiaa kerrottavasi. Älä yhtään yritä kääntää asioita poispäin itsestäsi. Snakster kirjoitti kyllä sinänsä ihan asiallisesti ja arvostan miehen älykkäitä perusteltuja mielipiteitä ja kirjoittelua laajemminkin, noin yleisesti ottaen. Hänenkään toteamuksensa omasta elämästään ei silti toimi minään yleisenä mallina kaikille. Luultavasti mies itse sen tietääkin, mutta kaikki muut ei välttämättä tiedä. Olisi korkea aika tajuta.

Mitä sinä itse sitten teet?

Kerron oman totuuteni omasta näkökulmastani, siinä ei pitäisi olla mitään vikaa. Sinua tosin tuntuu jostain mystisestä syystä vaivaavan se, mitä mieltä minä olen. Vaan eipä se mitään.

Omalta kohdaltani voinen jättää tämän jankkaamisen arvon herrojen kanssa pois, en näe tätä kovinkaan kehittävänä pidemmän päälle. Rauhaa kaikille.

 

[Snakster]

Tuohtuminen ainakin omalla kohdallani tulee niistä kommenteista, joissa väitetään, että minunkin elämäni on köyhempää, koska en halua lapsia.

Itse ainakin olen lähinnä väittänyt, että oma elämäni olisi köyhempää ilman lasta. Niin kuin se olisi köyhempää ilman montaa muutakin siihen kuuluvaa tekijää. En kuitenkaan missään nimessä väitä, että lapset parantaisivat kaikkien ihmisten elämänlaatua tai että kaikkien ilman muuta pitäisi hankkia lapsia.

Sen sijaan väitän kyllä, että vanhempana oleminen on eräs niistä asioista, jonka kokemista on vaikea kuvitella ilman että sen oikeasti kokee. Ja mikäs siinä, onhan maailmassa paljon asioita, joita ei voi kuvitella kokematta. En esimerkiksi usko tietäväni miltä tuntuu hypätä laskuvarjolla. Samoin eräs kirjailija sanoi joskus, että asioiden omakohtainen kokeminen ei kirjailijalle ole välttämättömyys, mutta esimerkiksi rakastelusta on hankala kirjoittaa, jos ei ole koskaan rakastellut. Samaa väittäisin vanhempana olemisesta, mutta tosiaan korostan, että ilman tuotakin kokemusta ihminen voi aivan hyvin elää.

Ja mitää tulee itsekkyyteen liittyen lasten hankintaan, niin kai ihmisen jokainen teko on viime kädessä itsekäs ja omaa hyvin vointia palveleva. Itsekkäistä syistä minä olen ainakin lapsen hankkinut olletikin, että sen hoitamisessa itsekkyydestä on välillä hetkellisesti tingittävä.

 

[Alamummo]

Se että joku ei halua lapsia, jättää minut täysin välinpitämättömäksi. Ei minulla tietenkään voi olla siihen mitään sanottavaa, sillä minun elämääni sillä ei ole suuren suurta vaikutusta saavatko muut lapsia vai eivät. Erikoista kuitenkin on, että tässä ketjussa sekä lapsia hankkineet että lapsettomuuteen päätyneet tuntuvat tuohtuvan käsittämättömällä tavalla siitä, jos toinen osapuoli kertoo oman valintansa hyvistä puolista.

Minusta oman lapsen saaminen, hänen kasvamisensa, häneen tutustuminen ja hänen kanssaan ajan viettäminen ovat selkeästi omaa elämänlaatuani parantavia tekijöitä. Toisaalta elämänlaatuani parantaa myöskin vaimon kanssa asioiden jakaminen ja yhdessä ajan viettäminen. Lisäksi elämänlaatuani vahvasti parantavia tekijöitä ovat mm. matkustelu, laadukas punaviini ja konjakki, hyvä sikari, jääkiekko-ottelussa käynti, poikaporukassa ördääminen sekä uudet treenivetimet silloin tällöin. Mitkään näistä asioista eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta se että minulla on mahdollisuus näihin kaikkiin, on minusta kaikin puolin onnistunut veto itseltäni.

Hieno homma, että olet tyytyväinen elämääsi, onnellinen perheesi kanssa ja sinulla on mahdollisuus tehdä tuota kaikkea. Kaikkea hyvää jatkossakin!

Minäkin olen elämääni täysin tyytyväinen, vaikkei siihen omaa lasta kuulukaan eikä todennäköisesti tule kuulumaankaan.

 

[kiwipilot]

Nimenomaan tulit säestämään tänne, vaikka ei ollut mitään erityisempää asiaa kerrottavasi.

Sinäkö se päätät kuka tähän ketjuun saa kirjoittaa ja mitä? Ted ja absoluuttiset totuudet. Näköjään tämä paska imaisee mukaansa, minä hyppään kelkasta juuri nyt.

 

[FaceOffs]

Nostetaampa tätä ketjua ylös.
Olivat sitten käsitelleet aihetta myös 45 minuuttia ohjelmassa.

http://nettitv.mtv3.fi/nettitv_uutiset/index.shtml/nettitv_uutiset/ajankohtaisohjelmat/45minuuttia?117070#117070

Voihan tuo lasten hankkimatta jättäminen olla kunnon ekologinen teko.Kuinka paljon sitä meistä jokainen elämänsa aikana kuluttaakaan tätä maapalloa.Ja liika kansoittuminen on kuitenkin yksi suurimpia uhkia tälle maapallolle.Voi keskittyä itseensä, uraansa ja siihen mahdolliseen puolisoonkin.Jotain varmasti jää poies, mutta toisaalta on mahdollista toteuttaa niitä omia unelmia ja haaveita mitä on aina halunnut.

 

[Ted Raikas]

Voihan tuo lasten hankkimatta jättäminen olla kunnon ekologinen teko.Kuinka paljon sitä meistä jokainen elämänsa aikana kuluttaakaan tätä maapalloa.

Olen edelleen sitä mieltä, että adoptointi on hyvä ja varteenotettava ratkaisu, vaikka voisi omia geneettisiä jälkeläisiä saadakin. Se ei poista kokonaan väestönkasvun ongelmaa, mutta on yksi hyvä yksilöllinen teko jolla vaikuttaa asiaan. Pienikin ponnistelu kohti parempaa maailmaa on parempaa kuin jos ei ponnistelisi lainkaan.

Lisäksi jos adoptio suuntautuu ulkomaille, kuten usein se asia tahtoo olla, on positiivinen vaikutus siinä myös se, että oma paikallinen kulttuuri rikastuu ja monipuolistuu. Toki lapsi varttuu sitten sen kulttuurin jäseneksi mihin joutuu, mutta usein ennakkoluulot tulee juuri ulkonäöllisistä syistä ja mielestäni rodullisesti toisistaan eroavat ihmiset on pelkästään hyvä asia yhteisössä kuin yhteisössä. Se on yksi askel kohti kehittyneempää sivilisaatiota, kun empatia ja sosiaalisuus kasvaa ja ihmiset alkavat oikeasti ymmärtää toisiaan.

Se meissä ihmisissä on parhaimmillaan äärimmäisen hienoa, että voimme saavuttaa unelmamme ja elämämme syvimmät tavoitteet niin monilla tavoin ja voimme itse siitä päättää. Meidän ei ole pakko noudattaa niitä alkeellisia eläimellisiä vaistoja, jäädä vain niiden varaan. Voimme olla ihmisiä ja muuttaa todella asioita, valita. Mielestäni esim. adoptointi edustaa tätä voimakkaasti kehittynyttä älyllisyyttä, jossa rakkaus ei ole sidoksissa siihen, että onko se toinen ihminen omaa verta vai ei. Siinä itse ihminen olentona merkitsee enemmän ja se jos mikä on lohduttavaa ja toivoa herättävää.

Ehkä ihmiskunnalla on vielä toivoa?

 

[Cassu]

Itsestäni voin sanoa, että minusta ei ole äidiksi. Olen sen verran vittumainen luonteeltani että ei tälläsestä äidiksi ole.

Kyllähän tuo adoptio on hieno mahdollisuus ja monet lapset saavat hyvän kodin. Itse en siihen ryhtyisi juuri yllämainitusta syystä, mutta ei aina tarvitse olla omaa lihaa ja verta jotta voisi rakastaa pientä lasta. Eihän?

 

[Sistis]

Koska vitutusketjussa käydään tiukkaa keskustelua tästä aiheesta, voisi olla varmaankin syytä nostaa tätä ketjua ylöspäin, ja toivoa keskustelun siirtymistä tänne. Itse en ainakaan halua osallistua keskusteluun, jota käydään vähän kuin aiheen ohi...

Otan kantaa tuohon vitutusketjussa käytyyn keskusteluun sen verran, että toivon vilpittömästi, ettei yksikään pariskunta hanki lapsia vain sen takia, että voisi kokeilla, pitääkö siitä tunteesta, jossa "oma lapsi on sylissä". Minulla ei ole lapsia, joten en voi tietää, mikä olisi oma tuntemukseni tällaisessa tilanteessa. Mutta koska minulla ei ainakaan tällä hetkellä ole minkäänlaista hinkua lisääntyä, en aio pelkästä kokeilun halusta tuota tehdä. Enkä halua lisääntyä myöskään sen takia, että "niin kuuluu tehdä". Ja kun puolisokin on samoilla linjoilla, lisääntyminen tuskin kovinkaan todennäköistä on.

Henkilökohtaisesti en vihaa lapsia. Ne harvat, joiden kanssa olen ollut tekemisissä viime vuosina (kavereiden tai omien/emännän sukulaisten lapset) ovat periaatteessa ihan mukavia. Mutta mitään sellaista tunnetta ei kuitenkaan ole herännyt, että itse haluaisi tuota vanhemman roolia kokeilla. Ikinähän ei tiedä, jos mieli muuttuu joskus, mutta aika kaukaiselta tuo tällä hetkellä tuntuu. Mielen muuttumisen pitäisi tapahtua kuitenkin melko pian, sillä ikää meillä on nyt hieman yli 30 vuotta. Muuten aika alkaa hiljalleen ajaa meistä ohi. No, ajakoon.

Joku voi todeta, että valintaa saattaa katua myöhemmin. Mielestäni mitään päätöstä ei kuitenkaan kannata tehdä siksi, että tekemättä jättäminen kaduttaisi myöhemmin. Kyllä minä joskus vähän pohdin, että opiskeluaikana olisi ollut sittenkin hyvä käydä vaihto-opiskelemassa jossain. Mutta kun silloin se ei kiinnostanut, ei asiaa kannata harmitella jälkikäteenkään. Ihminen tekee kuitenkin valintansa sen perusteella, mikä tuntuu hänestä parhaalta.

En tyrkytä omaa näkemystäni muille, vaan ainoastaan haluan osallistua keskusteluun. Mielestäni ne, jotka haluavat lapsen, voivat sellaisen hankkia. Ja itseasiassa jopa suosittelen tätä. Mutta kenenkään ei kannata edellyttää, että muiden pitäisi tehdä samalla tavalla. Ihmiset ovat erilaisia. Vastaavasti lapsettomuuden valitsevien ihmisten ei kannata tyrkyttää kantaansa niille, ketkä ovat hankkineet tai ovat hankkimassa lapsia. Asiallinen mielipiteiden vaihto on suotavaa, mutta yleistämiset ja toisten puolesta ajatteleminen on asiatonta.

 

[Pavlovin Koira]

Niin, ainakin omalta osaltani sanoisin ettei siinä sen kummempia selityksiä ole. Lapsia joko haluaa hankkia tai sitten ei. Minulla on aina ollut sellainen tunne, että haluan lapsia. Kaksi noita on (enempää ei tule) enkä ole niiden hankintaa koskaan myöskään katunut. Joskus nuorempana minulla oli tunne että haluan kyllä lapsen mutta en puolisoa. Naisellehan tuollaisen yhtälön toteuttaminen on helpompaa.

Pienoisen kriisinkin tuon asian takia olemme kerran käyneet läpi kun ei tuo lapsen saaminen meinannut tärpätä. Ensimmäisen saamiseksi tarvittiinkin hoitoja, toinen tuli ihan "luomusti" ja melkoinen yllätyshän se olikin.

 

[Stonewall]

Kai se sitten on niin, että muksuja joko haluaa tai sitten ei. Itselläni ei ole ikinä käynyt pienessä mielessä etten haluaisi lapsia, itseasiassa päin vastoin. Ja kaksi niitä on siunaantunut ja kolmas on tulossa syssymmällä. Oikeastaan olisin ehkä halunnut koko kentällisen, mutta saattaapa tuo kuitenkin näihin kolmeen jäädä, kun ikää karttuu ja välissä pitää niin itseni kuin rouvankin muutakin tehdä kuin lapsia.

 

[Vanha Len]

Mielestäni ei voi tietää varmuudella etukäteen hankkiiko lapsia. Oikean kumppanin löytyminen ja siitä johtuva tunnetila kai määrittelevät loppupeleissä asian pitkälti. Villi veikkaukseni on, että tämä mysteeri ratkeaa sitten kun löytää ensin sen rakkauden.

 

[sampio]

Vitutusketjusta:

Minulla ei ollut mitään ongelmaa tämän sampion mielipiteen kanssa niin kauan kunnes hän alkoi väittämään TQoFE:n mielipiteitä paskapuheeksi, koska minun mielestäni nämä on sellaisia asioita joissa ei ole oikeita eikä vääriä mielipiteitä, on vaan eri tapoja katsoa asioita. En oikein ymmärrä tuotakaan että loukkaantuu ja ottaa itseensä tuollaisen kommentin jossa ihminen puhuu omista tunteistaan ja miten itse näkee asiat, kun ei TQoFE tuossa minusta mitenkään hyökännyt ketään lapsiperheitä vastaan vaan puhui ainoastaan omista tunteistaan lapsia kohtaan.

En minä siitä oikeastaan loukkaantunut, vaan käytin esimerkkinä, että tuollaisista kommenteista helposti loukkaantuu tai ne vain kolahtavat vanhempiin ja saavat defenssimekanismit jylläämään, josta sitten poikii näitä mielenpahoittamisia puolin ja toisin. Minua tuossa koko hommassa kummastutti eniten se, että pystytään väittämään, ettei lapsi tuo elämään mitään sellaista, mitä arvostaa. Ja ilman kokemusta siitä.
---

Seitsemän vuotta sitten on yksi kiekka käyty samaa vääntöä, ja pystyn oikeastaan itseäni (tai alunperin Tykkiä) lainaamaan tuolta ajalta:

1. Omaa potentiaaliaan vanhemmaksi on loppujen lopuksi vaikea määritellä ilman kokemusta. Sitä taas ei saa ilman vanhemmuutta, joten siksi on hiukan erikoista lukea tilityksiä siitä, ettei minusta ole isäksi tai äidiksi.

2. Vanhemmatkin ovat eläneet sinkku- ja ehkä jopa dinkkuvaiheetkin, joten vertailupohjaa on useimmilla. Ainakin enemmän kuin lapsettomalla.

 

[kamik]

Jokainen pari päättäköön asiasta omalta kohdaltaan. Lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä ei mielestäni tarvitse perustella mitenkään muille kuin itselleen. Mulle riittää perusteluksi se, ettei joku halua lapsia. Me muut voimme vain hyväksyä tehdyn ratkaisun ja perustelut, jos pari sellaisia haluaa esittää. Vanhemmuus ei ole kaikille itsetarkoitus eikä sitä pidä huvikseen "kokeilla". Jollei oikeasti halua omia lapsia, niin on kaikkien edun mukaista olla hankkimatta niitä.

 

[-OO-]

Minua tuossa koko hommassa kummastutti eniten se, että pystytään väittämään, ettei lapsi tuo elämään mitään sellaista, mitä arvostaa. Ja ilman kokemusta siitä.

Mutta tätähän minä juuri yritin selittää, että jokainen meistä puhuu ja toimii sen tiedon varassa mitä meillä on. Jos itse vahvasti kokee että lapsi ei tuo elämään sellaista mitä arvostaa niin eikö sen voi sanoa ääneen? Ei se minusta ole "paskapuhetta" vaikka ei tietäisikään sitä 100% varmasti, koska kyse on vaan siitä mitä tuntee.

Ja tosiaan vaikka teillä on kokemuksia molemmista puolista, niin se on kuitenkin vain teidän omalta kohdaltanne, ja se homma ei välttämättä kuitenkaan sitten toimi kaikilla ihmillä samalla tavalla joten teidänkään mielipiteenne ei ole 100% faktaa. Tässä asiassa ei vaan ole olemassa 100% faktaa koska jokainen näkee asiat niin eri tavalla. On tullut tavattua sellaisiakin ihmisiä jotka eivät ole löytäneet lapsista sitä onnea ja autuutta ja olen kuullut että jotkut ovat olleet onnellisempia ennen lasten syntymää, ja onhan noita tapauksia aika paljon kun ihmiset ovat hylänneet perheensä ja lähteneet.

 

[-Niks-]

Itse tykkään lapsista, en vauvoista vaan sellaista jotka älyävät jo jotain. Kummilapset ovat ihan jees homma. Nytkin kummipoika joka on 8 v niin tulee käytyä kentällä lämimässä/luistelemassa. Hienoa.

Omaa lasta en kuitenkaan halua koska tiedän ettei sovi elämääni yhtään, miehellä nyt on onneksi aikaa siittää pitkään joten jos mieli muuttuu niin vielä voi korjata asioita pitkään.

 

[Rommeli]

Mielestäni ei voi tietää varmuudella etukäteen hankkiiko lapsia. Oikean kumppanin löytyminen ja siitä johtuva tunnetila kai määrittelevät loppupeleissä asian pitkälti. Villi veikkaukseni on, että tämä mysteeri ratkeaa sitten kun löytää ensin sen rakkauden.

Näin ihan mutulla sanoisin, ettei tuota lapsen hankkimista erittäin suuressa osassa tapauksista tiedetä millään lailla etukäteen, vaan kysymys on enemmän tai vähemmän "vahingosta".

Niin tai näin, aika pannupäinen itserakas mulkku pitää olla, jollei siitä omasta lapsesta pidä ja hänen rakkauttaan arvosta.

Minä voin ainakin rehellisesti myöntää, etten juurikaan pidä lapsista, mutta omia lapsiani rakastan yli kaiken. Omalta osaltani voin ainakin sanoa, että se oma lapsi ei ole "vain" lapsi.