Lapsia vai ei?

[Rod Weary]

Ei vittu, ihan oikeasti. Lue, mitä siinä lukee, äläkä luule mitä siinä lukee. Sama vaikka tuolle Leonille:

Onko eläimen ja ihmisen suhde kuten lapsen ja vanhemman? Lienee kuitenkin hiukan erilainen, eikö? Ihan biologisista syistä, kato. Enkö ole tolkuttanut noin puolenkymmentä viestiä, etten epäile tunteiden syvyyttä tai edes sitä, että lemmikin voi tuntea jopa perheenjäseneksi? Suhde ei vain täysin samanlainen voi ikinä olla, joten ainakin minä saatan hiukan ihmetellä sellaista tyyppiä, joka automaattisesti rinnastaa eläimensä lapseen. Puhutaan siis ihan perusvanhemmista, ei sekakäyttäjistä tai psykopaateista. Se side on erilainen, väittäisin jopa, että vahvempi, mutta rakkauden määrää en voi määritellä.

Olet jo niin moneen kertaan paasannut tuota samaa, että vihdoinkin olisi kiva kuulla, millä tavalla se suhde on erilainen. Mitä sellaista on vanhemmalla suhteessaan lapseensa, mitä lemmikin omistajalla ei ole?

 

[godspeed]

Älä vaan hanki koskaan koiraa. Et ole henkisesti valmis niin vahvaan sitoutumiseen. Eikä sitä kissaakaan saa jättää omilleen syyskuussa. Ehkä voisit harkita tuota edellä mainittua kultakalaa.

Ällös huoli. On minulla sen verran itsetuntemusta, etten ryhdy sellaiseen mikä ei ajatuksen tasollakaan tunnu toimivalta. Joku kilppari tosin voisi ollakin sopiva, jos lemmikkiä harkitsisin. Oltaisiin ihan samanlaisia sen kanssa.

 

[sampio]

Leonille:

Taisi olla esimerkiksi tuossa mainitsemassasi julistuksessa pari viestiä sitten niitä eroavaisuuksia mainittuna. En kyllä ihan oikeasti enää jaksa alkaa opettamaan sua lukemaan tässä kaiken muun lisäksi. Moro.

 

[Alamummo]

Sitoutuminen mitataan kuitenkin siinä vaiheessa, kun seinä tulee vastaan ja täytyy tehdä valinta kädellisen ja sen toisen välillä.

Joskus se valinta tehdään kahden kädellisen välillä, eikä kyse ole edes yksittäisistä tapauksista. http://yle.fi/uutiset/lapsia_annetaan_huostaan_uuden_perheen_tielta/5348991

Ylivertaista rakkautta.

 

[Rod Weary]

Leonille:

Taisi olla esimerkiksi tuossa mainitsemassasi julistuksessa pari viestiä sitten niitä eroavaisuuksia mainittuna. En kyllä ihan oikeasti enää jaksa alkaa opettamaan sua lukemaan tässä kaiken muun lisäksi. Moro.

Jos sulle on biologia niin rakas aihe, niin huomauttaisin, että ihmisen ja koiran geenit ovat hyvin pitkälti samat. Ja lisää shokkeja seuraavan linkin takaa.

Ihmisen genomi täynnä yllätyksiä

Ja sieltä poimintana sulle hiukan miehen geeneistä:

Miehinen Y-kromosomi on pummauksen mestari. Sillä ei ole omasta takaa lainkaan geenejä. Se on kopioinut harvat geeninsä X-kromosomista. Y on myös epävakaa: suurin osa näiden geenien tautimutaatioista tapahtuu miehillä.

Toimivia, proteiinin valmistusohjeen sisältäviä geenejä perimästä on vain prosentti. Loppu on "roskaa": geeneistä tyhjiä dna-alueita ja geenien sisässä olevia ei-koodaavia introneja. Kaiken kukkuraksi geeneistämme ainakin 223 on peräisin bakteereista. Nöyryyttävää!]

 

[sampio]

Joskus se valinta tehdään kahden kädellisen välillä, eikä kyse ole edes yksittäisistä tapauksista. http://yle.fi/uutiset/lapsia_annetaan_huostaan_uuden_perheen_tielta/5348991

Ylivertaista rakkautta.

Onko ollut tiedossa? Kyllä. Onko haitallista yksilölle ja yhteiskunnalle? Kyllä. Voidaanko yleistää normaalien perheiden käytännöksi? Ei.

 

[Geezer]

Joskus se valinta tehdään kahden kädellisen välillä, eikä kyse ole edes yksittäisistä tapauksista. http://yle.fi/uutiset/lapsia_annetaan_huostaan_uuden_perheen_tielta/5348991

Ylivertaista rakkautta.

Aivan, kusipäitä on monenlaisia. Onneksi jotkut tunnistavat oman vajavaisuutensa sekä kyvyttömyytensä vanhemmuuteen ja hankkivat koiran. Jos oikein käy tuuri, niin se lutuinen nelijalkainen ihanuus osaa jopa istua kuin ihminen.

 

[tombraider]

Olet jo niin moneen kertaan paasannut tuota samaa, että vihdoinkin olisi kiva kuulla, millä tavalla se suhde on erilainen. Mitä sellaista on vanhemmalla suhteessaan lapseensa, mitä lemmikin omistajalla ei ole?

Ymmärän täysin Sampion väsymisen. Ehkä olen huono vastaamaan tähän, koska olen pojan isä, mutta on mullakin ollut kissa lemmikkinä. Olen valmis kuolemaan lapseni puolesta, mutta en minä ikinä olisi ollut valmis kuolemaan kissani puolesta.

 

[sampio]

Jos sulle on biologia niin rakas aihe, niin huomauttaisin, että ihmisen ja koiran geenit ovat hyvin pitkälti samat. Ja lisää shokkeja seuraavan linkin takaa.

Biologia ei erityisemmin kiinnosta, mutta muistelin sinua kiinnostavan. Siksi ajattelin, että ymmärrät jotain siitä, kuinka ihminen alkunsa saa ja millä tavalla prosessi siitä eteenpäin menee. Jossain vaiheessa kiintymyssuhdekin sitten rakentuu ja niin edelleen. Mua ei sinänsä kiinnosta samankaltaisuutemme koiriin, reaalisesti eroja on riittävästi siihen, etten taluta naapurin rekkua kouluun tai puristele villakoirien perseitä. En kyllä puristele naistenkaan, siis ilman lupaa.

 

[Nick Neim]

Väitätte tosiaan, että isännälle ja lemmikeille voi syntyä vastaavanlainen vaisto ja suojeluvietti kuin eläimelle (=tässä tapauksessa ihminen) jälkeläisiään kohtaan? Lukeehan sitä uutisista apinoiden kiintyvän vaikka kissanpentuun, ja heidän hoivaavan "lemmikkiään" kuin lastaan, mutta myös me ihmiset?

Haluan joskus todella kuulla, kuinka lemmikin omistaja on kuollut lemmikkinsä puolesta. Monelle isälle tai äidille tuo valinta ei varmaan tuottaisi vaikeuksia.

 

[Geezer]

Jos sulle on biologia niin rakas aihe, niin huomauttaisin, että ihmisen ja koiran geenit ovat hyvin pitkälti samat.

Linkittämässäsi jutussa todetaan myös, että ihmisen ja hiirenkin geenit ovat pitkälti samat. Jos tässä vertailussa on jokin pohja, niin voisi kuvitella, että vapaaehtoisesti lapseton maailman ekologisesta tasapainosta huolestunut hankkisi koiran sijaan jonkun pieniruokaisemman nelijalkaisen (vegaani)karvaturrin.

 

[TosiFani]

Väitätte tosiaan, että isännälle ja lemmikeille voi syntyä vastaavanlainen vaisto ja suojeluvietti kuin eläimelle (=tässä tapauksessa ihminen) jälkeläisiään kohtaan? Lukeehan sitä uutisista apinoiden kiintyvän vaikka kissanpentuun, ja heidän hoivaavan "lemmikkiään" kuin lastaan, mutta myös me ihmiset?

Haluan joskus todella kuulla, kuinka lemmikin omistaja on kuollut lemmikkinsä puolesta. Monelle isälle tai äidille tuo valinta ei varmaan tuottaisi vaikeuksia.

Kyllähän näitä on. Ihmisiä on kuollut tulipaloissa ja hukkunut, heidän yrittäessään pelastaa lemmikkiään. Videon kaveri jää henkiin.

http://www.voice.fi/ilmiot/todellis...n-pelastaakseen-hukkuvan-koiran-katso/8/66446

Olen Sampion kanssa eri mieltä tästä asiasta, mielipiteet tuskin muutuvat, joten siirryn takaisin katsomoon.

 

[Rod Weary]

Väitätte tosiaan, että isännälle ja lemmikeille voi syntyä vastaavanlainen vaisto ja suojeluvietti kuin eläimelle (=tässä tapauksessa ihminen) jälkeläisiään kohtaan? Lukeehan sitä uutisista apinoiden kiintyvän vaikka kissanpentuun, ja heidän hoivaavan "lemmikkiään" kuin lastaan, mutta myös me ihmiset?

Haluan joskus todella kuulla, kuinka lemmikin omistaja on kuollut lemmikkinsä puolesta. Monelle isälle tai äidille tuo valinta ei varmaan tuottaisi vaikeuksia.

Edelleen haluan painottaa sitä, että minä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisen itse määrittämää erinomaisuuttaan muihin eliöihin verrattuna. Olen kyllä lukenut lukuisia artikkeleja sankarikoirista, jotka ovat jopa oman henkensä hinnalla pelastaneet istäntänsä hengen. En epäile hetkeäkään, etteikö samaa olisi tapahtunut myös toisin päin.

Ja Geezerille: ei kai tuo kovin harvinaista ole ottaa koirien sijaan pienempiä nisäkkäitä lemmikiksi? Ekologisesta tasapainosta huolehtii tämä maapallo itse aivan riittävän hyvin. Mitä nyt ihminen tekee kaikkensa sotkeakseen tuota systeemiä, joka ei ole koskaan ennen ollut rikki. Tai mistä minä sen tiedän.

 

[Alamummo]

No ainahan sitä silloin tällöin saa medioista lukea, miten joku on mennyt heikoille jäille pelastamaan sinne pudonnutta koiraansa. Tai joku on yrittänyt kohtalokkain tuloksin pelastaa eläintä palavasta talosta. Joukossa saattaa olla jopa ihmisiä, joilla on lapsia.

Esimerkiksi tässä IS:n uutisessa heikkojen jäiden tapahtumasta

 

[Nick Neim]

Pelastamaan = tietoisesti valmis kuolemaan? Tämä selvä. Mä varmasti auttaisin myös tuntematonta ihmistä joka olisi pudonnut jäihin, mutta en todellakaan sanoisi, että olisin valmis kuolemaan hänen puolestaan.

Ihmetyttää kyllä, että tässä välissä kun kirjoitin sitä edellistä viestiäni, eräs lemmikin omistaja, nykyinen isä kommentoi käytännössä täysin samaa asiaa kuin minä. Kaverilla on kokemusta kummastakin, mutta hänen mielipide on helppo vain sivuuttaa ja pelata pulushakkia. Samaan aikaan täällä jeesustellaan siitä, kuinka isäsampio ei ole putkauttanut peräsuolestaan isoa poikavauvaa pihalle, eikä hän siis voi tietää mistään mitään. Voi jeesus.

 

[sampio]

Olen Sampion kanssa eri mieltä tästä asiasta, mielipiteet tuskin muutuvat, joten siirryn takaisin katsomoon.

Nyt repesin ihan vilpittömästi, peräti ääneen piti naurahtaa. Ei sinänsä sinulle, mutta siis, olet eri mieltä. Kiva. Mistä?

Taidan tulla seuraksesi, jos poppareita piisaa.

 

[Geezer]

No ainahan sitä silloin tällöin saa medioista lukea, miten joku on mennyt heikoille jäille pelastamaan sinne pudonnutta koiraansa. Tai joku on yrittänyt kohtalokkain tuloksin pelastaa eläintä palavasta talosta. Joukossa saattaa olla jopa ihmisiä, joilla on lapsia.

Esimerkiksi tässä IS:n uutisessa heikkojen jäiden tapahtumasta

Onko tämä yleisyydeltään samaa luokkaa kuin omien lasten antaminen adoptoitavaksi?

 

[kiwipilot]

Ymmärän täysin Sampion väsymisen. Ehkä olen huono vastaamaan tähän, koska olen pojan isä, mutta on mullakin ollut kissa lemmikkinä. Olen valmis kuolemaan lapseni puolesta, mutta en minä ikinä olisi ollut valmis kuolemaan kissani puolesta.

Aika tyhjentävästi sanottu.

Sampio saa nyt jokseenkin asiatonta paskaa niskaansa aiheen tiimoilta, liekö syynä sitten aiemmat sampioinnit joskus menneisyydessä. Tässä asiassa kuitenkin kaverille puhtaat paperit.

(Boldaus oma)

No ainahan sitä silloin tällöin saa medioista lukea, miten joku on mennyt heikoille jäille pelastamaan sinne pudonnutta koiraansa. Tai joku on yrittänyt kohtalokkain tuloksin pelastaa eläintä palavasta talosta. Joukossa saattaa olla jopa ihmisiä, joilla on lapsia.

Esimerkiksi tässä IS:n uutisessa heikkojen jäiden tapahtumasta

Pelastamaan? Ei ristus sentään... Kyllähän nämä vertaukset taas kerran paljastavat kuinka kujalla (jotkut) lapsettomat, eläinvauvojen äipät ja isukit ovat. Toisaalta, samaa porukkaa löytyy myös lapsellisten keskuudesta.

 

[Rod Weary]

Samaan aikaan täällä jeesustellaan siitä, kuinka isäsampio ei ole putkauttanut peräsuolestaan isoa poikavauvaa pihalle, eikä hän siis voi tietää mistään mitään. Voi jeesus.

Mä oon hakenut ton koiran Espoosta asti, joten älä tuu mulle sanomaan, etten tiedä pitkästä odotuksesta mitään.

 

[Nick Neim]

Mä oon hakenut ton koiran Espoosta asti, joten älä tuu mulle sanomaan, etten tiedä pitkästä odotuksesta mitään.

Toivottavasti siihen asiaan ei tuo peräsuoli liittynyt millään tavalla...

 

[Rod Weary]

Toivottavasti siihen asiaan ei tuo peräsuoli liittynyt millään tavalla...

En ole 100 % varma. Lohjalta tuo koira on tänne tuotu. Mentiin vaan puoleen väliin vastaan.

 

[kiwipilot]

Kuinka moni koiranomistaja olisi valmis luovuttamaan toisen munuaisensa (tietenkin jos olisi biologisesti mahdollista) lemmikilleen tämän hengen pelastaakseen? Kysymyshän on sinänsä täysin hypoteettinen, mutta jokainen sampiota suolaava voisi hetken sitä miettiä "Entä jos" -periaatteella. Jos nyt vaikka sitä kautta aukeaisi tuo lapsi vs. lemmikki -kiintymiskysymys. Kaikille normaaleille ja lastaan rakastaville vanhemmillehan vastaus on lapsesta puhuttaessa täysin selvä.

 

[ms.qvist]

Pelastamaan = tietoisesti valmis kuolemaan? Tämä selvä. Mä varmasti auttaisin myös tuntematonta ihmistä joka olisi pudonnut jäihin, mutta en todellakaan sanoisi, että olisin valmis kuolemaan hänen puolestaan.

Ei ehkäpä täysin verrattavissa sanontaan "tietoisesti valmis kuolemaan", mutta ihminen on kuitenkin lukuisia kertoja altistanut itsensä huomattavaan vaaraan pelastaessaan lemmikkinsä mahdolliselta kuolemalta ja tästä uhrautumisesta minusta on kyse - tai näin minä asian ymmärrän. Kun minulla ei ole lapsia (eikä tule) niin en voi sanoa, että kuinka paljon olisin itse valmis tekemään lapseni puolesta jos sellainen olisi, kuinka suureen vaaraan olisin valmis laittamaan itseni pelastaakseni lapseni, mutta jos koirani olisi joutunut heikoille jäille tai tulipaloon, olisin suurella todennäköisyydellä tehnyt kaikkeni pelastaakseni koirani hengen, sen sijaan en olisi omaa henkeäni vaarantanut (vapaa-ajalla) minulle tuntemattoman ihmisen puolesta. Apua olisin soittanut ja pelastusyksiköt ohjannut paikalle mutta tuskin olisin sen enempää ollut valmis tekemään - en todellakaan olisi lähtenyt heikoille jäille hortoilemaan ja riskeeramaan oman henkeni jonkun x:n tähden. Toisessa tilanteessa olisin ollut valmis tekemään enemmän, esim. kesäaikana olisin voinut uida hukkuvan luo ja yrittää pelastaa tämän hengen tai jos talvella olisi ollut joku vene tai lautta lähellä, olisin voinut yrittää työntää itseni sen avulla hukkuvan luo ja pelastaa hänet siihen.

vlad.

 

[ms.qvist]

Kuinka moni koiranomistaja olisi valmis luovuttamaan toisen munuaisensa (tietenkin jos olisi biologisesti mahdollista) lemmikilleen tämän hengen pelastaakseen? Kysymyshän on sinänsä täysin hypoteettinen, mutta jokainen sampiota suolaava voisi hetken sitä miettiä "Entä jos" -periaatteella. Jos nyt vaikka sitä kautta aukeaisi tuo lapsi vs. lemmikki -kiintymiskysymys. Kaikille normaaleille ja lastaan rakastaville vanhemmillehan vastaus on lapsesta puhuttaessa täysin selvä.

Tähän hypoteettiseen kysymykseen minun on hyvin vaikea vastata johtuen siitä, että inhoan lapsia todella paljon, joten minun on vaikea asettautua sellaisen ihmisen asemaan, joka rakastaa lastaan ja on valmis tekemään hänen puolesta kaiken. Tuntemattoman lapsen kohdalla minun on siis helppoa sanoa, että en olisi eläessäni valmis tekemään mitään hänen hyväksi (kuoltuani evvk vaikka joku elimistäni häntä hyödyttäisikin), joten tässä vertailussa edesmennyt koirani voittaisi kilpailun helposti. Sillä oli muuten juuri munuaisvika tai itseasiassa lisämunuaisessa ongelmia ja maksoin huomattavia summia suodakseni hyviä ja terveitä elinpäiviä lisää koiralleni, mutta olisinko ollut valmis siihen, että oma munuaiseni olisi siirretty sille (jos siis sellainen olisi biologisesti mahdollista)? Vaikea sanoa, mutta tietyllä todennäköisyydellä olisin tällaiseen voinut suostua. Mutta sanotaan, että nyt ollaan tilanteessa 50/50 eli mitään todella varmaa en edes uskalla sanoa, koska hypoteettinen kysymyksesi ei voi toteutua. Vasta todellisen tilanteen koittaessa voi varmuudella sanoa kuinka toimisi olipa kyse sitten lapsista tai lemmikeistä. En nimittäin olisi edes varma, että täydellä varmuudella tekisin tällaisen uhrauksen lapsen puolesta (jos minulla sellainen olisi).

vlad.

 

[kiwipilot]

Ongelmahan tuossa kysymyksessä on juuri se, että monelle lapsettomalle ajatus omasta lapsesta on niin mahdoton, että lapsen kohdalle ei tavallaan ole rahkeita asiaa pohtia: lasta ei ole eikä todellakaan tule. Eläinten omistajalle taas ajatus on jo biologian vuoksi mahdoton. Kysymystä voidaankin muutta muotoon "Mistä olisit valmis luopumaan lemmikkisi terveyden tähden?" Eli kuinka paljon olisit valmis laittamaan varallisuutta tms. (pankkilaina, asunnon panttaus ja jopa rikoksen tekeminen) peliin lemmikin pelastamiseksi? Normivanhemman ei taas(kaan) tarvitsisi lapsen kohdalla asiaa miettiä. Eli mikä on se "Kaikki" mitä eläinihminen rekkunsa eteen olisi valmis tekemään? Aika monesti olen kuullut koiranomistajan sanovan, että "Pari vuotta olisi saanut lisää mutta ei ollut sen arvoista". Kukaan normivanhempi ei koskaan voisi noin sanoa.

Näin (ihmis)lasten vanhempana näiden asioiden kirjoittaminen tuntuu hieman absurdilta.