Niin, ei se eläin ole lapsi, tai sitten on tapahtunut jotain, mistä en enempää halua yksityiskohtia lukea. En minä tunnesidettä keltään ole kieltämässä, enkä puutu tuntemattomien juttuihin noin yleensäkään arjessa, olipa asia mikä tahansa. Sen sijaan jos nyt joku minun kanssani keskustelee ja rinnastaa lemmikkinsä lapseen, saatan asiasta hiukan vittuuntuakin - tämä tosin on keskustelun sävystä ja jossain määrin keskustelukumppanistakin kiinni. Ja miksi näin? No koska se eläin ei ole lapsi, ihmisolento, joka on sinusta lähtöisin. Isännän ja lemmikin suhde ei ole kuin vanhemman ja lapsen, vaikka en jumankauta edelleenkään kiellä, etteikö se voisi olla äärimmäisen läheinen ja tärkeä. Se vain tuppaa olemaan niin, että odotettu, synnytetty, kasvatettu ja sinun geenejäsi kantava muksu sattuu yleensä olemaan aika keskeisessä roolissa elämässä. Ei aina, tiedän sen, mutta yleensä kyllä...
Niin, ei se eläin ole lapsi, tai sitten on tapahtunut jotain, mistä en enempää halua yksityiskohtia lukea. En minä tunnesidettä keltään ole kieltämässä, enkä puutu tuntemattomien juttuihin noin yleensäkään arjessa, olipa asia mikä tahansa. Sen sijaan jos nyt joku minun kanssani keskustelee ja rinnastaa lemmikkinsä lapseen, saatan asiasta hiukan vittuuntuakin - tämä tosin on keskustelun sävystä ja jossain määrin keskustelukumppanistakin kiinni. Ja miksi näin? No koska se eläin ei ole lapsi, ihmisolento, joka on sinusta lähtöisin. Isännän ja lemmikin suhde ei ole kuin vanhemman ja lapsen, vaikka en jumankauta edelleenkään kiellä, etteikö se voisi olla äärimmäisen läheinen ja tärkeä. Se vain tuppaa olemaan niin, että odotettu, synnytetty, kasvatettu ja sinun geenejäsi kantava muksu sattuu yleensä olemaan aika keskeisessä roolissa elämässä. Ei aina, tiedän sen, mutta yleensä kyllä
Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta mitätöidä kokemustasi ja ymmärrän myös sen, että jonkun tuntemattoman ihmisen kohtalo ei sinua tai muita vastaavalla tavalla tuntevia ihmisiä kosketa kuten koiriesi kohtalo. Luulen, että pitäisin itsekin koiraa tai miksei kissaakin hyvin läheisenä perheenjäsenenä, jonka menehtymistä todennäköisesti surisin aidosti ja hartaudella, koska porukoillani on kyseisiä eläimiä ollut, ja pari niistä oli minulle todella läheisiä.MInulla on ollut koiria, lukuisia - yksikään niistä ei tosin ole ollut minulle lapsi tai lapsen korvike - mutta ne ovat olleet minulle perheenjäseniä, asia mikä ei sovi kaikille vaan sitäkin on kritisoitava ja sitä on arvosteltava (enkä nyt väitä, että sinä näin teet), mutta yhteistä näille kritiikkiä esittäville oli se, että heillä ei ollut lemmikkiä, mutta silti he olivat valmiit epäämään minulta oikeuteni pitää koiraani (koiriani) perheenjäseninäni. Eivät he olleet ihmisiin verrattavissa olevia olentoja mutta eivät he kuitenkaan olleet mitä tahansa eläimiäkään - paljon enemmän, koska olivat eläneet ja kasvaneet luonani pennusta saakka ja osan olin jopa ollut auttamassa tähän maailmaan niiden emon synnyttäessä ne.
Olisi mielenkiintoista mihin joukkoon määrittelet adoptoidut lapset. Hehän eivät kanna vanhempiensa geenejä.No koska se eläin ei ole lapsi, ihmisolento, joka on sinusta lähtöisin. Isännän ja lemmikin suhde ei ole kuin vanhemman ja lapsen, vaikka en jumankauta edelleenkään kiellä, etteikö se voisi olla äärimmäisen läheinen ja tärkeä. Se vain tuppaa olemaan niin, että odotettu, synnytetty, kasvatettu ja sinun geenejäsi kantava muksu sattuu yleensä olemaan aika keskeisessä roolissa elämässä.
. Onnelliseen elämään lienee enemmän kuin yksi kaava.
Jos luit aiempia viestejä, sait ehkä hiukan osviittaa edelliseen. En jaksa toistaa itseäni jokaiselle erikseen.Olisi mielenkiintoista mihin joukkoon määrittelet adoptoidut lapset. Hehän eivät kanna vanhempiensa geenejä.
Voitko olla vielä vähän dorkempi?
Ylivertaisuudesta en ole puhunut missään. Lapsen vertaamisen lemmikkeihin olen maininnut, tuolloinkaan en tosin puhunut ylivertaisuudesta. Adoptio- tai sijoituslapsia en ole rinnastanut missään vaiheessa, ellet pidä sellaisena sitä, että olen puhunut geneettisistä lapsista. Olen kyllä aiemmin maininnut sanan "yleensä" tai "useimmiten" näissä yhteyksissä, mutta ne on tietysti helppo sivuuttaa.Itsehän olet täällä mouhonnut moneen otteeseen biologisen lapsen ylivertaisuudesta. Sori, että pidän sinua näine kommentteinesi aika dorkana.
Mikä siinä lapsessa on niin ylivertaista lemmikkiin verrattuna?
Tarkennus: miksei siis saa verrata lemmikkiä lapseen? Siksi tulkitsen, että lapsi on joidenkin mielestä ylivertainen.
Jos lemmikeitä tai muita vastaavia elukoita ruvetaan vertailemaan lapseen - oli se lapsi adoptoitu tai ei - on joko saatanan onneton tai hullu tapaus. Jokin järki käteen nyt, tai sitten on huonojen provojen aiheet todella vähissä.
Pitäisi kysyä niiltä joilla on molempia. En ole vaan koskaan kuullut sellaisesta ihmisestä, joka nostaa lemmikkinsä arvokkaamaksi kuin lapsensa. Kaipa se mahdollista on, mutta sen verran harvinaista, ettei ole tullut vastaan.
Kyse on lapsettoman ihmisen ehdottomasta rakkaudesta lemmikkiinsä.
Mikä siinä lapsessa on niin ylivertaista lemmikkiin verrattuna?
Älä vaan hanki koskaan koiraa. Et ole henkisesti valmis niin vahvaan sitoutumiseen. Eikä sitä kissaakaan saa jättää omilleen syyskuussa. Ehkä voisit harkita tuota edellä mainittua kultakalaa.Nimenomaan. Ehdottomuus vain tässä tapauksessa vaatinee sitä, ettei siitä tarvitse pitää huolta liikaa vaan se on alusta alkaen ns omillaan. Ruokaa ja juomaa on kipossa ja lyhyen riiviövaiheen jälkeen se osaa paskoakin ulos. Sitten se on vain helposti hoidettava seuraolento, henkinen korvike sille biologiselle tarpeelle saada joku josta pitää huolta. Ihmislapsi taas aiheuttaa kauhuntunteita ja rahanmenoa lopun elämää monimutkaisine ongelmineen, joita me ihmiset kutsumme älyksi.
Älä vaan hanki koskaan koiraa. Et ole henkisesti valmis niin vahvaan sitoutumiseen. Eikä sitä kissaakaan saa jättää omilleen syyskuussa. Ehkä voisit harkita tuota edellä mainittua kultakalaa.
Olisihan siinä monelle miettimistä, jos pitäisi steriloida lapsensa ja lopuksi viedä piikille.KKK - koiria, kissoja ja kultakaloja. Kaikkiin näihin liittyy läheisesti, niin puhdasrotuisuuden ihannointi kuin rodunjalostuskin ja ainakin keskimmäisiin, näin entisenä kissaihmisenä ja nykyisenä allergikkona, myös pakkosterilointi. Tässä lisää asioita, joiden pohjalta lemmikin omistajan suhtautuminen rakkaimpaansa poikkeaa (toivottavasti) hieman ihmislapsen biologisen tai adoptiovanhemman vastaavasta.
Olisihan siinä monelle miettimistä, jos pitäisi steriloida lapsensa ja lopuksi viedä piikille.