Lapsia vai ei?

[TosiFani]

Niin, ei se eläin ole lapsi, tai sitten on tapahtunut jotain, mistä en enempää halua yksityiskohtia lukea. En minä tunnesidettä keltään ole kieltämässä, enkä puutu tuntemattomien juttuihin noin yleensäkään arjessa, olipa asia mikä tahansa. Sen sijaan jos nyt joku minun kanssani keskustelee ja rinnastaa lemmikkinsä lapseen, saatan asiasta hiukan vittuuntuakin - tämä tosin on keskustelun sävystä ja jossain määrin keskustelukumppanistakin kiinni. Ja miksi näin? No koska se eläin ei ole lapsi, ihmisolento, joka on sinusta lähtöisin. Isännän ja lemmikin suhde ei ole kuin vanhemman ja lapsen, vaikka en jumankauta edelleenkään kiellä, etteikö se voisi olla äärimmäisen läheinen ja tärkeä. Se vain tuppaa olemaan niin, että odotettu, synnytetty, kasvatettu ja sinun geenejäsi kantava muksu sattuu yleensä olemaan aika keskeisessä roolissa elämässä. Ei aina, tiedän sen, mutta yleensä kyllä...

Täytyy hieman täältä katsomosta huudella, olet totaalisen väärässä. Isännän/ emännän ja eläimen suhde voi olla ihan vastaava kuin vanhemman ja lapsen, molemmissa on kyse ehdottomasta rakkaudesta. Melkoista vähättelyä sinulta, olen pitänyt sinua fiksuna ihmisenä.

 

[Dinho]

Niin, ei se eläin ole lapsi, tai sitten on tapahtunut jotain, mistä en enempää halua yksityiskohtia lukea. En minä tunnesidettä keltään ole kieltämässä, enkä puutu tuntemattomien juttuihin noin yleensäkään arjessa, olipa asia mikä tahansa. Sen sijaan jos nyt joku minun kanssani keskustelee ja rinnastaa lemmikkinsä lapseen, saatan asiasta hiukan vittuuntuakin - tämä tosin on keskustelun sävystä ja jossain määrin keskustelukumppanistakin kiinni. Ja miksi näin? No koska se eläin ei ole lapsi, ihmisolento, joka on sinusta lähtöisin. Isännän ja lemmikin suhde ei ole kuin vanhemman ja lapsen, vaikka en jumankauta edelleenkään kiellä, etteikö se voisi olla äärimmäisen läheinen ja tärkeä. Se vain tuppaa olemaan niin, että odotettu, synnytetty, kasvatettu ja sinun geenejäsi kantava muksu sattuu yleensä olemaan aika keskeisessä roolissa elämässä. Ei aina, tiedän sen, mutta yleensä kyllä

Sinun mielestäsi siis adoptoitua lasta ei saa sanoa lapseksi? Tämähän ei ole "ihmisolento, joka on sinusta lähtöisin".

 

[Stevie]

Kun ikä on jo sitä luokkaa, että voisi jo liittyä ikämiessarjoihin niin eiköhän nämä jotkut tuttavapiirin "sampiot" kysele että: Koskas lapsia meinaatte, koskas lapsia... ? :)

 

[sampio]

MInulla on ollut koiria, lukuisia - yksikään niistä ei tosin ole ollut minulle lapsi tai lapsen korvike - mutta ne ovat olleet minulle perheenjäseniä, asia mikä ei sovi kaikille vaan sitäkin on kritisoitava ja sitä on arvosteltava (enkä nyt väitä, että sinä näin teet), mutta yhteistä näille kritiikkiä esittäville oli se, että heillä ei ollut lemmikkiä, mutta silti he olivat valmiit epäämään minulta oikeuteni pitää koiraani (koiriani) perheenjäseninäni. Eivät he olleet ihmisiin verrattavissa olevia olentoja mutta eivät he kuitenkaan olleet mitä tahansa eläimiäkään - paljon enemmän, koska olivat eläneet ja kasvaneet luonani pennusta saakka ja osan olin jopa ollut auttamassa tähän maailmaan niiden emon synnyttäessä ne.

Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta mitätöidä kokemustasi ja ymmärrän myös sen, että jonkun tuntemattoman ihmisen kohtalo ei sinua tai muita vastaavalla tavalla tuntevia ihmisiä kosketa kuten koiriesi kohtalo. Luulen, että pitäisin itsekin koiraa tai miksei kissaakin hyvin läheisenä perheenjäsenenä, jonka menehtymistä todennäköisesti surisin aidosti ja hartaudella, koska porukoillani on kyseisiä eläimiä ollut, ja pari niistä oli minulle todella läheisiä.
---

Stevielle sen verran, että en ole koskaan kellekään mennyt lisääntymistä ehdottelemaan. Se on mielestäni aika henkilökohtainen juttu, eikä kuulu muutenkaan ykkösprioriteetteihini keskustelunavauksissa.

 

[Stevie]

Joo sori Sampio, en tarkoittanut tuolla suoranaisesti teikäläistä tietenkään, huono yleistys tällä kertaa.

 

[Alamummo]

No koska se eläin ei ole lapsi, ihmisolento, joka on sinusta lähtöisin. Isännän ja lemmikin suhde ei ole kuin vanhemman ja lapsen, vaikka en jumankauta edelleenkään kiellä, etteikö se voisi olla äärimmäisen läheinen ja tärkeä. Se vain tuppaa olemaan niin, että odotettu, synnytetty, kasvatettu ja sinun geenejäsi kantava muksu sattuu yleensä olemaan aika keskeisessä roolissa elämässä.

Olisi mielenkiintoista mihin joukkoon määrittelet adoptoidut lapset. Hehän eivät kanna vanhempiensa geenejä.

Voitko olla vielä vähän dorkempi?

 

[godspeed]

Minä olen ilmeisesti siinä iässä, että mutsin mielestä lapsi pitäisi jollain ilveellä saada aikaiseksi yhdestä tietystä syystä. Varsinkin kun olen ns. ainoa toivo, niin viimeisen vuoden aikana tulleet vihjeet ovat hiljalleen muuttuneet sievistä pyynnöistä suoranaiseksi, useimmiten pienessä laitamyötäisessä suoritettavaksi kerjäämiseksi. En sano ei koskaan, jos tilanne sen joskus sallii, mutta että just nyt ja tuosta noin vaan ilman kunnollisia olosuhteita tai vähintäkään motivaatiota heti ensimmäisen kanssa jonka saa pysymään kainalossa kuukautta kauemmin, niin en oikein usko että se on oikea tie. Olisin todennäköisesti myös varmasti karmein mahdollinen isä kenellekään. Ajatuskin samaan aikaan vähän hymyilyttää että kauhistuttaa.

 

[Sistis]

. Onnelliseen elämään lienee enemmän kuin yksi kaava.

Itse olen näin insinöörinä sitä mieltä, että ihmisen käyttäytymistä on täysin mahdotonta edes yrittää mallintaa kaavoin - oli kyse mistä asiasta tahansa. Sen verran monimutkaisesta kokonaisuudesta kun on kyse. Paljon yksinkertaisemmissakin asioissa kaavat antavat usein todellisuudesta poikkeavia tuloksia. Ihmiset ovat muutenkin niin erilaisia toisiinsa verrattuna, ja lisäksi ihmisyksilöiden käyttäytymismallit muutenkin muuttuvat iän ja olosuhteiden mukaan. Näin ollen mitään yleispätevää kaavaa olisi siksikin mahdotonta keksiä.

 

[sampio]

Olisi mielenkiintoista mihin joukkoon määrittelet adoptoidut lapset. Hehän eivät kanna vanhempiensa geenejä.

Voitko olla vielä vähän dorkempi?

Jos luit aiempia viestejä, sait ehkä hiukan osviittaa edelliseen. En jaksa toistaa itseäni jokaiselle erikseen.

Jälkimmäiseen, tämä on varsin tuttu kaava - kun argumentit loppuvat, aloitetaan henkilökohtaisuudet. Aika surullista käytöstä aikuisilta ihmisiltä.

 

[Alamummo]

Itsehän olet täällä mouhonnut moneen otteeseen biologisen lapsen ylivertaisuudesta. Sori, että pidän sinua näine kommentteinesi aika dorkana.

 

[sampio]

Itsehän olet täällä mouhonnut moneen otteeseen biologisen lapsen ylivertaisuudesta. Sori, että pidän sinua näine kommentteinesi aika dorkana.

Ylivertaisuudesta en ole puhunut missään. Lapsen vertaamisen lemmikkeihin olen maininnut, tuolloinkaan en tosin puhunut ylivertaisuudesta. Adoptio- tai sijoituslapsia en ole rinnastanut missään vaiheessa, ellet pidä sellaisena sitä, että olen puhunut geneettisistä lapsista. Olen kyllä aiemmin maininnut sanan "yleensä" tai "useimmiten" näissä yhteyksissä, mutta ne on tietysti helppo sivuuttaa.

Saat toki pitää minua dorkana vaikka ilman perusteita, mutta onhan se aika lapsellista.

 

[Rod Weary]

Mikä siinä lapsessa on niin ylivertaista lemmikkiin verrattuna?

Tarkennus: miksei siis saa verrata lemmikkiä lapseen? Siksi tulkitsen, että lapsi on joidenkin mielestä ylivertainen.

 

[Nick Neim]

Jos lemmikeitä tai muita vastaavia elukoita ruvetaan vertailemaan lapseen - oli se lapsi adoptoitu tai ei - on joko saatanan onneton tai hullu tapaus. Jokin järki käteen nyt, tai sitten on huonojen provojen aiheet todella vähissä.

Joo, mulla ei ole lapsia eikä lemmikeitä, enkä todellakaan!!! voi puhua nyt yhtään mitään kenenkään puolesta. Toivottavasti vittuunnutte kaikki mun kommentista niin voi vaikka Rekku tai 2-vuotias Minna-Kalevi sanoa jotain lohduttavaa.

E:

Viesti meni läpi tähän ketjuun, oli ilmeisesti riittävän provosoiva.

 

[Rod Weary]

Ei kun olen ihan vakavissani. Jos laukoo tuollaisia väitteitä, pitää olla perustelut. Varsinkin, jos kyseenalaistaa itselleen täysin vieraan ihmisen näkökannan.

 

[godspeed]

Niin no teknisesti katsoen mikään lemmikkieläin, kuten ei adoptoitukaan lapsi, ei ole omistajansa lapsi. Siihen en ota kantaa onko oikein mieltää sellaiseksi, se lienee jokaisen oma asia. Tosin sen verran lisään, että kun lapsia vihaava kutsuu koiraansa lapseksi, niin menee niin sanotusti logiikka yli ja ympäri.

 

[Stonewall]

Mikä siinä lapsessa on niin ylivertaista lemmikkiin verrattuna?

Tarkennus: miksei siis saa verrata lemmikkiä lapseen? Siksi tulkitsen, että lapsi on joidenkin mielestä ylivertainen.

Pitäisi kysyä niiltä joilla on molempia. En ole vaan koskaan kuullut sellaisesta ihmisestä, joka nostaa lemmikkinsä arvokkaamaksi kuin lapsensa. Kaipa se mahdollista on, mutta sen verran harvinaista, ettei ole tullut vastaan.

 

[ms.qvist]

Jos lemmikeitä tai muita vastaavia elukoita ruvetaan vertailemaan lapseen - oli se lapsi adoptoitu tai ei - on joko saatanan onneton tai hullu tapaus. Jokin järki käteen nyt, tai sitten on huonojen provojen aiheet todella vähissä.

Entäpä onko oikein, että jotkin ihmiset väheksyvät sitä, että pidin koiraani perheenjäsenenäni - onko koira sinusta perheenjäsen vaikka sitä ei lapseen verrattaisikaan.

Kuten kirjoitin, minulle koirani oli tärkeämpi mitä joku totaalisen tuntematon ihminen, koirani kuolema kosketti minua - sen sijaan jos vaikkapa naapurin maijan lapsi kuolee niin en nyt suuremmin siitä jaksaisi liikuttua. En nyt kuitenkaan mene sanomaan sille maijalle, että "mitä vittua itket, saahan niitä lapsia lisää", sen sijaan moni lemmikkinsä menettänyt saa vastaavaa kohtelua osakseen ympäristön taholta (en nyt puhu minusta - täsmennyksenä) lemmikin kuoltua. Ihmiset siis aivan aidosti väheksyvät sitä kuinka tärkeä ja merkittävä se lemmikki on voinut omistajalleen olla, sitä pidetään vaan eläimenä ja on vaikea ymmärtää sitä, että joku voi surra eläimen tähden.

vlad.

 

[TosiFani]

Pitäisi kysyä niiltä joilla on molempia. En ole vaan koskaan kuullut sellaisesta ihmisestä, joka nostaa lemmikkinsä arvokkaamaksi kuin lapsensa. Kaipa se mahdollista on, mutta sen verran harvinaista, ettei ole tullut vastaan.

Ei kai kukaan tällaista ole väittämässä? Kyse on lapsettoman ihmisen ehdottomasta rakkaudesta lemmikkiinsä.

 

[godspeed]

Kyse on lapsettoman ihmisen ehdottomasta rakkaudesta lemmikkiinsä.

Nimenomaan. Ehdottomuus vain tässä tapauksessa vaatinee sitä, ettei siitä tarvitse pitää huolta liikaa vaan se on alusta alkaen ns omillaan. Ruokaa ja juomaa on kipossa ja lyhyen riiviövaiheen jälkeen se osaa paskoakin ulos. Sitten se on vain helposti hoidettava seuraolento, henkinen korvike sille biologiselle tarpeelle saada joku josta pitää huolta. Ihmislapsi taas aiheuttaa kauhuntunteita ja rahanmenoa lopun elämää monimutkaisine ongelmineen, joita me ihmiset kutsumme älyksi. Joo, henkevää, vaan ei täyttä potaskaa. Enkä ole tällaista ajattelutapaa vastaan, selvennettäköön.

 

[Geezer]

Mikä siinä lapsessa on niin ylivertaista lemmikkiin verrattuna?

Tätä suurta mysteeriä voi ehkä lähestyä tämän kysymyksen kautta:

Kuinka usein kultakala haluaa lähteä halliin katsomaan peliä, vaikka kaikki hänen suosikkijenginsä pelit ovat nähtävissä televisiosta?

 

[Rod Weary]

Nimenomaan. Ehdottomuus vain tässä tapauksessa vaatinee sitä, ettei siitä tarvitse pitää huolta liikaa vaan se on alusta alkaen ns omillaan. Ruokaa ja juomaa on kipossa ja lyhyen riiviövaiheen jälkeen se osaa paskoakin ulos. Sitten se on vain helposti hoidettava seuraolento, henkinen korvike sille biologiselle tarpeelle saada joku josta pitää huolta. Ihmislapsi taas aiheuttaa kauhuntunteita ja rahanmenoa lopun elämää monimutkaisine ongelmineen, joita me ihmiset kutsumme älyksi.

Älä vaan hanki koskaan koiraa. Et ole henkisesti valmis niin vahvaan sitoutumiseen. Eikä sitä kissaakaan saa jättää omilleen syyskuussa. Ehkä voisit harkita tuota edellä mainittua kultakalaa.

 

[Geezer]

Älä vaan hanki koskaan koiraa. Et ole henkisesti valmis niin vahvaan sitoutumiseen. Eikä sitä kissaakaan saa jättää omilleen syyskuussa. Ehkä voisit harkita tuota edellä mainittua kultakalaa.

KKK - koiria, kissoja ja kultakaloja. Kaikkiin näihin liittyy läheisesti, niin puhdasrotuisuuden ihannointi kuin rodunjalostuskin ja ainakin keskimmäisiin, näin entisenä kissaihmisenä ja nykyisenä allergikkona, myös pakkosterilointi. Tässä lisää asioita, joiden pohjalta lemmikin omistajan suhtautuminen rakkaimpaansa poikkeaa (toivottavasti) hieman ihmislapsen biologisen tai adoptiovanhemman vastaavasta.

 

[Rod Weary]

KKK - koiria, kissoja ja kultakaloja. Kaikkiin näihin liittyy läheisesti, niin puhdasrotuisuuden ihannointi kuin rodunjalostuskin ja ainakin keskimmäisiin, näin entisenä kissaihmisenä ja nykyisenä allergikkona, myös pakkosterilointi. Tässä lisää asioita, joiden pohjalta lemmikin omistajan suhtautuminen rakkaimpaansa poikkeaa (toivottavasti) hieman ihmislapsen biologisen tai adoptiovanhemman vastaavasta.

Olisihan siinä monelle miettimistä, jos pitäisi steriloida lapsensa ja lopuksi viedä piikille.

 

[Leelian Lepotuoli]

Mun mielestä on ihan itsestäänselvää, että kissat ja koirat ovat perheenjäseniä. Joillekin ehkä lapsen, joillekin kumppanin korvike. Mutta jos vaikka koiran kanssa tulee vakavia ongelmia lapsiperheessä, kyllähän koirasta luovutaan eikä lapsesta. Mutta en pidä tälläisestä vastakkainasettelusta lapsellisten ja lapsettomien välillä, ymmärrän täysin joku ei halua lapsia tai edes pidä toisten muksuista. Vihaamista en ehkä ymmärrä, liian aggressiivista minun makuun.

Mun lapsilla on ikäeroa yli 7 vuotta, mietimme pitkään riittääkö henkinen kapasiteettimme toisen lapsen kasvattamiseen. En koe, että olisin mistään jäänyt paitsi tai joutunut asioista luopumaan lapsien takia, päinvaistoin. Tai no yöunet, mut nekin kuulemma joskus kuittaantuu. Pidän myös ajatuksesta et esikoistyttäreni on jo aikuinen kun minä täytän 40. No, nyt eletään tätä aikaa ja myöhemmin tulevaa.

 

[Geezer]

Olisihan siinä monelle miettimistä, jos pitäisi steriloida lapsensa ja lopuksi viedä piikille.

No, varmasti olisi. Tosin minä en arvota eläintä aivan yhtä korkealle kuin ihmistä, enkä keksi edes syytä sille miksi ihmislapsi pitäisi steriloida. Eutanasia on sitten kokonaan toinen juttu ja ennen kaikkea se, missä vaiheessa edes sen harkitsemisen kynnys ylittyy ja voihan piikille viemisen taustalla olla syy, joka ei edes liity lemmikiin itsensä millään tavoin, vaan lähtee omistajan omista tarpeista.