Lapsia vai ei?

[Alamummo]

Omasta mielestäni adoptiolapsen hankkiminen ei korvaa sitä, että lapsi olisi omasta puusta veistetty. Hyvä korvike tosin ja auttaahan siinä ainakin kyseistä yksilöä.

Moniko muuten on miettinyt millaisia vahinkoja lapsuutensa ensimmäisen ~vuoden aliravitsemuksessa viettäneiden lasten aivot ovat saaneet?

Aika tylyä tekstiä.

Adoptiolapsi ei ole mikään korvike, vaan oma lapsi. Adoption motiivi ei ole "kyseisen yksilön" auttaminen vaan lapsen saaminen perheeseen, jos se ei biologisesti ole mahdollista.

Vihjaatko viimeisellä kommentillasi, että kolmannesta maailmasta adoptoiduilla lapsilla olisi päässään jotain vikaa?

 

[avatar]

Adoptiolapsi ei ole mikään korvike, vaan oma lapsi.

Jos minulla on nyt 14-vuotias koira, eikä se ymmärrettävästi ole mitenkään minulle biologista sukua ja sen menettäminen (kun alkaa olla kohta ajankohtaista) tuntuu ihan järkyttävän vaikealta, niin voin kyllä kuvitella, mikä on adoptiovanhempien fiilis lapsen kanssa. Biologisuudella ole mitään merkitystä siinä vaiheessa. Jos sitä ei käsitä, niin ehkä pitää vaan vielä kasvaa hiukan lisää.

Omia lapsia ei ole ja näillä näkymin ei tulekaan, mutta jos joku päivä seurustelen vakavasti ja nainen ehdottomasti yhden haluaa, niin voin taipua. En sinällään kaipaa lasta, mutta en mitenkään olen sen hankkimista vastaankaan.

 

[sampio]

Biologisuudella ole mitään merkitystä siinä vaiheessa. Jos sitä ei käsitä, niin ehkä pitää vaan vielä kasvaa hiukan lisää.

En lähde arvottamaan kenenkään tuntemuksia, mutta ainakin itselleni biologisen lapsen saaminen syliin ja vaimon yhdeksän kuukauden raskauden konkretisoituminen pieneksi ihmisen aluksi oli jotain niin käsittämätöntä, että on vaikea kuvitella minkään ulkoapäin tulevan, hellyttävänkään olennon, saavan aikaan vastaavaa reaktiota. Tämä on tietenkin vain oma kokemukseni, enkä osaa sanoa, kuinka adoptiovanhemmat asian kokevat. Ehkä vanhemmaksi tuleminen on varsinkin lapsettomalle adoptiovanhemmalle yhtä mullistava kokemus, tiedä häntä.

 

[avatar]

Tämä on tietenkin vain oma kokemukseni, enkä osaa sanoa, kuinka adoptiovanhemmat asian kokevat. Ehkä vanhemmaksi tuleminen on varsinkin lapsettomalle adoptiovanhemmalle yhtä mullistava kokemus, tiedä häntä.

Niin no, toki voitaisiin sanoa, että ei minun pitäisi ottaa asiaan mitään kantaa, kun en omaa lasta, en adoptoitua enkä itse tuupattuakaan. Mutta itse ainakin näen asian niin, että totaalisen tunnesiteen muodostukseen ei biologisuutta tarvita, mutta toisaalta tämäkin on ehkä sitten ihmisiä jakava asia ja minun tuntemukseni on vain yksi ja toiset tosiaan tarvitsevat sen biologisen siteen tunteakseen jonkin täysin omaksi. Monilla adoptiovanhemmilla kun kai ei vain ole vaihtoehtoja, että ehkä sitten jos olisi niin tilanne voisi olla toinen. Toisaalta on kyllä perheitä, joissa on molemman sortin lapsia ja ainakin vanhemmat väittävät, että mitään eroa eivät lasten välille tee ja tietysti jos tekisivät, niin kyllä silloin adoptiolapsi olisikin väärässä paikassa?

 

[Alamummo]

En lähde arvottamaan kenenkään tuntemuksia, mutta ainakin itselleni biologisen lapsen saaminen syliin ja vaimon yhdeksän kuukauden raskauden konkretisoituminen pieneksi ihmisen aluksi oli jotain niin käsittämätöntä, että on vaikea kuvitella minkään ulkoapäin tulevan, hellyttävänkään olennon, saavan aikaan vastaavaa reaktiota. Tämä on tietenkin vain oma kokemukseni, enkä osaa sanoa, kuinka adoptiovanhemmat asian kokevat. Ehkä vanhemmaksi tuleminen on varsinkin lapsettomalle adoptiovanhemmalle yhtä mullistava kokemus, tiedä häntä.

Ystäväni ei tullut raskaaksi, vaikka yritti saada lasta kaikenlaisten hoitojen avulla viisi vuotta. Lääkäri totesi lopuksi, että lääketiede ei voi auttaa. Pariskunta halusi lasta ja päätyi adoptioon. Koko prosessiin meni reilut kaksi vuotta ja viimeiset seitsemän kuukautta he tiesivät, kuka on heidän lapsensa. Se odottaminen oli kuin raskaana olemista ja voin vain kuvitella heidän fiiliksensä, kun saivat tytön lopulta syliinsä. Lapsi on heidän lapsensa, ei adoptiolapsi.

Onhan niitä muunlaisia juttujakin, julkisuudessakin. Esim. Kepu ex-puoluesihteeri Lankia, joka ei epäröinyt jättää adoptiolapsiaan ja vaimoaan, kun pamautti jonkun toisen naisen paksuksi... Lankialle veri oli vettä sakeampaa ja näille vanhemmille lapsille jäi varmaan kivat fiilarit.

 

[sampio]

Ystäväni ei tullut raskaaksi, vaikka yritti saada lasta kaikenlaisten hoitojen avulla viisi vuotta. Lääkäri totesi lopuksi, että lääketiede ei voi auttaa. Pariskunta halusi lasta ja päätyi adoptioon. Koko prosessiin meni reilut kaksi vuotta ja viimeiset seitsemän kuukautta he tiesivät, kuka on heidän lapsensa. Se odottaminen oli kuin raskaana olemista ja voin vain kuvitella heidän fiiliksensä, kun saivat tytön lopulta syliinsä. Lapsi on heidän lapsensa, ei adoptiolapsi.

Näissä tapauksissa ei eroa varmasti ainakaan tunnepuolella ole. Tällaisista lukiessa tulee kyllä erityisen hyvälle mielelle ulkopuolinenkin.

 

[Morgoth]

Jokaisen omia asioita, jokaisella on omat mielipiteensä ja uskoisin kaikilla niiden olevan itselleen hyvin perustellut. Eipä niihin voi muut vaikuttaa. Siksi pidänkin hieman omituisena koko keskustelua.

Heh, niin ja jos vaikka 20-vuotiaana ajattelee "emmä halua ikinä lapsia", niin 30-vuotiaana sitä voi olla jo ties kuinka monen lapsen isä/äiti. Riippuu ihan elämäntilanteesta miten ajattelee koko asiasta.

Harva sinkku nyt varmaan haaveilee mistään omasta lapsesta, kun ei ole edes kumppania jne. ja toisaalta jollekin 40-vuotiaalla jolla on kolme lasta koko kysymys on ihan absurdi eikä hän voisi kuvitellakaan elämäänsä ilman lapsia.

 

[Alamummo]

Heh, niin ja jos vaikka 20-vuotiaana ajattelee "emmä halua ikinä lapsia", niin 30-vuotiaana sitä voi olla jo ties kuinka monen lapsen isä/äiti. Riippuu ihan elämäntilanteesta miten ajattelee koko asiasta.

Harva sinkku nyt varmaan haaveilee mistään omasta lapsesta, kun ei ole edes kumppania jne. ja toisaalta jollekin 40-vuotiaalla jolla on kolme lasta koko kysymys on ihan absurdi eikä hän voisi kuvitellakaan elämäänsä ilman lapsia.

Tai sitten on nelikymppisenä edelleen ilman lapsia ja lapsentekofiilista, kuten esimerkiksi minä.

 

[Ted Raikas]

Tai sitten on nelikymppisenä edelleen ilman lapsia ja lapsentekofiilista, kuten esimerkiksi minä.

Todellakin. Pidän suorastaan ihmeellisenä sitä yleistä olettamusta ja lähtökohtaa, että jokaiselle jossain vaiheessa tulee se lapsikuume ja halukkuus vanhemmaksi. "Ei sitä nyt, mutta sitten kun sinulle vähän ikää tulee ja läpä läpä..."

Rasittavaa.

Monia on kuitenkin niitä, joille lapset eivät missään kohtaa elämää kuulu prioriteetti no.1 sarakkeeseen ja sitä kautta tule kaipuuta ja pakkoa niitä hankkia eloansa "sulostuttamaan".

Kaikkein oudointa on, että tälläisiä ihmisiä pidetään sitten jotenkin sairaina ja vajaavaisina ja itsekkäinä. Mikä ihmeen paremmuudenmittari se on ihmiselle, onko niitä lapsia vai ei? Tai mitä se muka kertoo elämänasenteesta ja sen myönteisyydestä? Vastaus on: ei yhtikäs mitään.

Kusipäisiä mulkkuja niitä on vanhempinakin ja lapsistaan tulee samanmoisia.

 

[Morgoth]

Tai sitten on nelikymppisenä edelleen ilman lapsia ja lapsentekofiilista, kuten esimerkiksi minä.

Niin, varmaan tuo on myös niin että naisille tuo vauvakuume tulee varmaan vähän väistämättä jossakin vaiheessa, mutta miehille ei välttämättä niinkään. No, tuo kai lienee ihan biologiaa. Ja varmaan jos ikää tulee 'tarpeeksi', niin sen jälkeen lapsen hankkiminen varmaan tuntuu jo liian vieraalta tai sitä on jo liiaksi tottunut elämään ilman lasta.

Yksi ryhmä jota en muuten ymmärrä alkunkaan on nämä uraohjukset joiden on kuitenkin pakko hankkia lapsi, vaikka oikeasti lapselle ei ole aikaa ja töissä ollaan 17h/vrk ja lapsi pistetään päiväkotiin lähes heti kun sairaalasta ollaan päästy kotiin. Sitten kerran viikossa isi tai äiti viettää tunnin 'laatuaikaa' lapsen kanssa ja vie tämän Mount Eversteille vuorikipeilyyn ja muuten lapsen kanssa on jonkin joku maksettu lapsenvahti, kun isi ja äiti tekee uraa.

 

[ervatsalo]

Ammattilainen on aina ammattilainen!

Yksi ryhmä jota en muuten ymmärrä alkunkaan on nämä uraohjukset joiden on kuitenkin pakko hankkia lapsi, vaikka oikeasti lapselle ei ole aikaa ja töissä ollaan 17h/vrk ja lapsi pistetään päiväkotiin lähes heti kun sairaalasta ollaan päästy kotiin. ..

Niin, mutta eikös tässä tapauksessa luulisi, että tuleepahan ainakin lapsi hoidettua hyvin, koska piltti on koko ajan ammattilaisten käsissä.

En malta olla huomauttamatta, että suurin osahan meistä on pelkkiä amatöörejä puhuttaessa lastenhoidosta. Vai voiko joku muka väittää jotain lähiöpossu-teiniäippää kovinkaan osaavaksi ja virikkeelliseksi hoitajaksi lapsilleen?

Itse ainakin näkisin hyvinkin suotavana, että ammattilainen hoitaisi ammattitaitoisesti omat mukulani.
Näin toimien jäisi paremmin aikaa muuhunkin, kuin vain sen piltin kanssa sössöttämiseen.

Ensin tosin pitäisi hommata ne lapset ja vaurastua, jotta voi maksaakin sille ammattimaiselle lapsenpiialle.

Täältä tähän

 

[Morgoth]

Niin, mutta eikös tässä tapauksessa luulisi, että tuleepahan ainakin lapsi hoidettua hyvin, koska piltti on koko ajan ammattilaisten käsissä.

Niin, kai tuo lastenhoitokin voitaisiin ulkoistaa vanhemmilta muille. Seuraava vaihe olisi vielä ulkoistaa sen lapsenteko ja se synnyttäminen. Siinäkin olisi ammattilainen eikä äidin tarvitse tuntea synnytyskipuja eikä muutakaan elämän tuskaa ja kaikki on kivaa..

 

[Major Julli]

Mitä tekemistä onnellisuudella tai onnettomuudella on sen kanssa, että haluaa kuulla kokemuksia tilanteesta, jossa ei ole itse koskaan ollut? Mitä on ylisuunnittelu ja -ajattelu, erityisesti tässä yhteydessä? Enkä edes provoile nyt, vaan haluan vain pientä täsmennystä näihin kohtiin.

No lähinnä tarkoitin sitä, että ei varmaan kannata alkaa 18-vuotiaana miettimään kuinka lasta ja koska hankkii ja sitten vielä toitottaa sitä joka suuntaa. Tjilanteet thulevat njiin njopeasti sanoi jo Jursi Jr. aikoinaan. Ylipäätänsä tarkoitin että on ihan turha stressata itseään tämän asian liiallisella vatvomisella. Jokainen sitten itse miettiköön mikä on liiallista.

 

[jake]

Jos lapsesta ajattelee näin,niin suosittelen todellakin jättämään väliin

Minkähän takia tuttavissa on paljon ihmisiä, jotka tuntuvat suorastaan odottelevan asiaa ja paheksuvat päätöstämme. Miksi pitäisi suorittaa jokin lisääntymisvelvoite, jos ei sellainen kiinnosta? Miksi vastuuntuntoisen, hyvin toimeentulevan pariskunnan pitäisi omata myös jälkikasvua, ainakin ympäristön mielestä?

Kannattaa myös muistaa, että sen lapsen saaminen ei ole mikään itsestään selvyys, vaikka sen lapsen haluaakin. On tullut seurattua yhden tuttavanperheen yritystä ja vaikeaa se heille on, mutta nyt toki saavat sitten adoptiolapsen...

Itseni kohdalla taas olen vakuuttunut, että jos jättäisimme asian varmistamisen vahingossakin pois, ei-haluttu seuraus tapahtuisi varmasti.

 

[krobbe]

Minkähän takia tuttavissa on paljon ihmisiä, jotka tuntuvat suorastaan odottelevan asiaa ja paheksuvat päätöstämme. Miksi pitäisi suorittaa jokin lisääntymisvelvoite, jos ei sellainen kiinnosta? Miksi vastuuntuntoisen, hyvin toimeentulevan pariskunnan pitäisi omata myös jälkikasvua, ainakin ympäristön mielestä?



.

Sitä kannattaa ehkä miettiskellä uudestaan sitten kun makoilee saattokodissa paskat housuissa ihan itsekseen vastuuntuntonsa kera.

 

[Ted Raikas]

Sitä kannattaa ehkä miettiskellä uudestaan sitten kun makoilee saattokodissa paskat housuissa ihan itsekseen vastuuntuntonsa kera.

Jaa väität, että nykypäivänä Suomessa ei vanhuksia löydy jotka ovat aivan yksin oman onnensa nojassa, vaikka jälkikasvua löytyy monessa sukupolvessa?

Onpahan aika kehno perustelu sinulta tuo viesti, mutta sallittakoot.

 

[Prof. Puck]

kahden lapsen loukussa...

Niin, mutta eikös tässä tapauksessa luulisi, että tuleepahan ainakin lapsi hoidettua hyvin, koska piltti on koko ajan ammattilaisten käsissä..

Niin, kai tuo lastenhoitokin voitaisiin ulkoistaa vanhemmilta muille. Seuraava vaihe olisi vielä ulkoistaa sen lapsenteko ja se synnyttäminen..

Nimimerkki Ervatsalo voisi ulkoistaa ainakin tulevien lastensa teon ammattilaisille... Vaimokin voisi olla tyytyväinen, tai kerrankin ainakin tyydytetty?

Ja sitten asiaan, eli Sampion kysymykseen; Minulla on kokemusta lapsuudesta perheen ainoana lapsena, mutta nyt myös kahden lapsen isänä. Tältä (subjektiiviselta) pohjalta olisin valmis liputtamaan kahden lapsen puolesta, vaikka en kyllä voi omaakaan lapsuuttani moittia. Joka tapauksessa on ilo seurata lasteni läheisiä suhteita, johon toki mahtuu riitelyä ja toisen ärsyttämistä enemmän kuin tarpeeksi, mutta myös todella upeaa välittämistä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, josta jää paitsi ainoana lapsena.

Kysymys on hiukan samankaltainen kuin tässä ketjussa pohdittu asia lapsen saamisesta yleensä. Ilman lasta voi takuuvarmasti elää todella hienon ja merkityksellisen elämän, mutta toisaalta vain äärimmäisen harva lapsen jo saaneista olisi valmis vaihtamaan osaansa aikaan ennen lasta/lapsia. Uskoisin, että asia on kiinni sinusta ja vaimostasi; löytyykö halua ja jaksamista vielä toiselle kierrokselle? Lapsenne tulee takuulla olemaan ikionnellinen pikkuveikasta tai systerista, sanoi hän nyt mitä tahansa. Meidänkin esikoinen olisi aikanaan valinnut mielummin hevosen tai kissan, tai edes pikkuveljen, kuin 'saamansa' pikkusiskon. Kovasti on mieli muuttunut. Mutta jos päädytte jatkamaan nykyisellä kokoonpanolla, niin varmasti hyvä ratkaisu sekin.

 

[Mapo]

Paskooko karhu metsään?

...eli tietysti lapsia.

Meikäläisen nurkkauksesta katseltuna "ei lapsia"-mielipiteen omaavien perustelut ovat kyllä aivan järkyttävää tuubaa. Ääretön itsekkyys paistaa aivan ensimmäisenä silmään, ei saa häiritä minun harrastuksia, ei saa saa häiritä biletystä, minun..., mulle..., mulle..., lisää mulle..., heti mulle..., minä ite... etfuckingc. Joku oli jopa niin hyvin perillä asioista, notta alkoi eväämään muiltakin oikeutta lapsiin.

Itsellä kaksi jälkeläistä, joten mielipiteeni on tavallaan subjektiivinen. Tavallaan ei, koska kukaan lapseton ei aikuisten oikeasti tiedä hevonvittuakaan asiasta.

Hieman ihmetyttää "ei lapsia"-kannan perustelemisen tarve. Jotenkin on jäänyt tuntuma, notta "ei lapsia"-asiaa tuntuu olevan tarpeen kuuluttaa niin perkuleesti, vaikka ite asiassa mieli tekis muttei vaan pysty. Esmes sattuu tykkäämään samasta sukupuolesta, vakkaan sopivaa kantta ei meinaa löytyä tai sit jopa niin huonosti ettei minkäänlaista vastakkaisen sukupuolen edustajaa.

Tämä asiahan on helppo varmistaa pienenpienellä kirurgisella operaatiolla. Jotenkin luulen ettei tästäkään porukasta kovin moni ole valmis moiseen operatioon ekstriimli jyrkistä mielipiteistä huolimatta. Joka puolestaan on osoitus kaikkien loppupeleissä haluavan oman pikku sinappitykin. Case closed, vai?

 

[Ted Raikas]

Mapo, älä silti vedä herneitä nenään. Jokainen saa olla mitä mieltä tahansa, vaikkapa sitä, että lapset on rasittavia ja omat harrastukset ja menemiset ja tekemiset menee niiden "suloisuuden" yli.

Kun rupeat asioita noin järjettömästi vieläpä kääntelemään, niin ne voisi tarpeen tullen kääntää toisinpäinkin sitten: Eli, että lapsia yhden tai useamman hankkinutta vituttaakin salaa mielessään, kun ei tullut toteutettua aikoinaan monenlaisia asioita ja elettyä omaa huoletonta elämäänsä, vaan ne penskat kahlitsikin paikoilleen ja veivät sen vapauden. Nyyhkis. Sitten pitää tulla aikuisen rohevalla rintaäänellä kertomaan vähän faktoja niille, jotka eivät tiedä mistään mitään.

Lystikästä.

 

[Lorvi]

Lapset on todella kivoja niin kauan kun ne eivät ole omia.

Lapsien kanssa on mukava pelleillä ja niin poispäin mutta omaa lasta en voisi edes ajatella, ei vaan olisi tarpeeksi aikaa ja aktiivisuutta sitä kohtaan. Urheilu ja työ vie ihan v*itusti aikaa. Myöskään sille linjalle en lähe, että nainen hoitaakon muksut.

Tosin olen nuori vielä ja asiat voivat muuttua, ei sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.

 

[zamuel]

...eli tietysti lapsia.
Meikäläisen nurkkauksesta katseltuna "ei lapsia"-mielipiteen omaavien perustelut ovat kyllä aivan järkyttävää tuubaa. Ääretön itsekkyys paistaa aivan ensimmäisenä silmään, ei saa häiritä minun harrastuksia, ei saa saa häiritä biletystä, minun..., mulle..., mulle..., lisää mulle..., heti mulle..., minä ite... etfuckingc. Joku oli jopa niin hyvin perillä asioista, notta alkoi eväämään muiltakin oikeutta lapsiin.

Lasten hankkiminenko sitten on epäitsekästä ja pyyteetöntä touhua? Jos ei kuulu johonkin lahkoon, joka uskoo jumalan tms. kehottavan lisääntymään holtittomasti, niin yleensä kyseessä on ihan oma halu, ihan itsestä lähtevä ajatus, tehtailla sitä jälkikasvua. Kun on sitten ihan omasta halusta hankittu jälkikasvua, niin voidaan paukutellaan henkseleitä, kun ollaan niin epäitsekkäitä. Esitetään marttyyriä, kun lasten hoitaminen on aikaa vievää ja työlästä. Samalla voidaan sitten vaahdota, että on Pera itsekäs paskiainen, kun ei sillä oo lapsiakaan...

Tämähän on todettukin, mutta maailmassa niitä ihmisiä on ihan liikaa, lajin säilyminen ei vaadi niiden lisätuotantoa. Jos taasen haaveilee siitä, että sitten kiikkustuolissa on seuraa lapsista ja niiden jälkeläisistä, niin taas voidaan palata tähän itsekyyteen. Joku voi haluta jotain hoivattavaa jne. mutta aina lisääntymismotiivit ovat pohjimmiltaan itsekäitä.

Hieman ihmetyttää "ei lapsia"-kannan perustelemisen tarve.

Se johtuu siitä, kun sukulaiset, tutut yms. aina kyselevät kaikilta yli 25 vuotiailta kutakuinkin vakiintuneessa suhteessa olevilta "koskas teille tulee niitä lapsia?". Tai sitten taivastellaan kun Liisa on jo 28 eikä se ole vieläkään löytänyt itselleen miestä.

 

[Alamummo]

Itsellä kaksi jälkeläistä, joten mielipiteeni on tavallaan subjektiivinen. Tavallaan ei, koska kukaan lapseton ei aikuisten oikeasti tiedä hevonvittuakaan asiasta.

En tosiaan tiedä, eikä todellakaan kiinnosta. Mikä tässä asiassa niin pännii?
Onko se niin vaikea ymmärtää, että jotkut eivät vaan halua lapsia elämäänsä.

Hieman ihmetyttää "ei lapsia"-kannan perustelemisen tarve. Jotenkin on jäänyt tuntuma, notta "ei lapsia"-asiaa tuntuu olevan tarpeen kuuluttaa niin perkuleesti, vaikka ite asiassa mieli tekis muttei vaan pysty. Esmes sattuu tykkäämään samasta sukupuolesta, vakkaan sopivaa kantta ei meinaa löytyä tai sit jopa niin huonosti ettei minkäänlaista vastakkaisen sukupuolen edustajaa.

No totta maar, minäkin oon piilolepakko vanhapiika, joka ei kelpaa kenellekään. Tulis nyt joku joka panis paksus. Edes joku...

Tämä asiahan on helppo varmistaa pienenpienellä kirurgisella operaatiolla. Jotenkin luulen ettei tästäkään porukasta kovin moni ole valmis moiseen operatioon ekstriimli jyrkistä mielipiteistä huolimatta. Joka puolestaan on osoitus kaikkien loppupeleissä haluavan oman pikku sinappitykin. Case closed, vai?

Jos kustannat, niin menen vaikka huomenna panemaan putket poikki. Deal?

Mielestäni tekstisi on kaikessa lapsellisuudessaan ja mustavalkoisuudessaan harvinaisen loukkaava. Lapsia tai ei - sehän on jokaisen oma ratkaisu, johon muilla ei ole v*tun vertaa asiaa tulla arvostelemaan. Jotkut päättävät, etteivät halua lapsia ja joidenkin puolesta luonto tekee sen päätöksen.

Varmaa sen sijaan on, että kaikki valopäät tässä maailmassa näyttävät pystyvän sikiämään.

 

[Murmeli]

...eli tietysti lapsia.

Meikäläisen nurkkauksesta katseltuna "ei lapsia"-mielipiteen omaavien perustelut ovat kyllä aivan järkyttävää tuubaa. Ääretön itsekkyys paistaa aivan ensimmäisenä silmään, ei saa häiritä minun harrastuksia, ei saa saa häiritä biletystä, minun..., mulle..., mulle..., lisää mulle..., heti mulle..., minä ite... etfuckingc. Joku oli jopa niin hyvin perillä asioista, notta alkoi eväämään muiltakin oikeutta lapsiin.

No jopas.

Itse annan kaikkien kukkien kukkia, eli en tuputa omaa elämänfilosofiaani muille oikeana ratkaisuna. Minä en kuitenkaan aio lapsia hankkia mutta keskustelen mielelläni tällaisesta aiheesta.

Itsekkyys on tietysti hyvä argumentti. Toisaalta mitä väärää siinä on, että haluaa omistaa elämänsä itselleen? Ja onko lapsen hankkiminen ainoa tapa ilmaista maailmalle, ettei ole itsekäs?

Ehkä asiaa kannattaisi ajatella myös itsekkyyden päinvastaiselta kantilta. En todellakaan halua lasta vain sen vuoksi, että niin pitää menetellä elämässä. Jos tekisin niin, lapsi saisi huonon isän ja lapsuus olisi varmasti vaikea. Ajattelen siis syntymättömän lapseni parasta, kun en sellaista hanki.

Vaimo, lapsi (mieluiten kaksi, tyttö ja poika), farmariauto, omakotitalo, koira ja laajakuvatv. Niinkö sen pitäisi mennä? Muuten olet itsekäs? Elämässä epäonnistunut?

Itsellä kaksi jälkeläistä, joten mielipiteeni on tavallaan subjektiivinen. Tavallaan ei, koska kukaan lapseton ei aikuisten oikeasti tiedä hevonvittuakaan asiasta.

Joskus tuntuu, että lapsellisetkaan eivät tiedä "hevonvittua" asiasta. Niin paljon tässä maailmassa laiminlyödään kasvatukselisia velvotteita, että vanhemmuuteen pitäisi järjestää jonkinlainen lisenssi.

Hieman ihmetyttää "ei lapsia"-kannan perustelemisen tarve. Jotenkin on jäänyt tuntuma, notta "ei lapsia"-asiaa tuntuu olevan tarpeen kuuluttaa niin perkuleesti, vaikka ite asiassa mieli tekis muttei vaan pysty. Esmes sattuu tykkäämään samasta sukupuolesta, vakkaan sopivaa kantta ei meinaa löytyä tai sit jopa niin huonosti ettei minkäänlaista vastakkaisen sukupuolen edustajaa.

Perustelemisen tarve syntyy sinunlaisista ihmisistä. Joillekin tämä lapsettomuuden valitseminen on niin käsittämätöntä, että syytellään joko homoksi tai liian rumaksi, näin kärjistäen sanoen. Pakkohan siinä on silloin vähän toppuutella, että kyllä tämän elämäntavan pystyy ihan vain valitsemaan.

Tämä asiahan on helppo varmistaa pienenpienellä kirurgisella operaatiolla. Jotenkin luulen ettei tästäkään porukasta kovin moni ole valmis moiseen operatioon ekstriimli jyrkistä mielipiteistä huolimatta. Joka puolestaan on osoitus kaikkien loppupeleissä haluavan oman pikku sinappitykin.

Siis kaikki, jotka eivät käy putkiaan katkomassa, haluavat oikeasti lapsen? Aivan loistavaa logiikkaa.

Case closed, vai?

Kaikkea muuta.

 

[ervatsalo]

Asiantuntijalausunto lasten hankkimisesta

...eli tietysti lapsia.

Meikäläisen nurkkauksesta katseltuna "ei lapsia"-mielipiteen omaavien perustelut ovat kyllä aivan järkyttävää tuubaa...

Niin, omasta mielestäni nimenomaan lasten tekoon pitää olla hyvät perusteet, eikä tekisi pahaa, vaikka useimmat "lapsekkaat" hieman perustelisivat, mistä moinen piltinpyöräytys.

Asiahan on nimittäin niin, että esimerkiksi jo pelkkä lasten kasvatus aiheuttaa uskomattomasti näkyviä ja piilokuluja. En ole yhdessäkään mediassa nähnyt koskaan puolueetonta vertailua, kuinka kalliiksi lapsekkaiden elämä tulee suhteessa lapsettomiin.

Lapsekkaat ihmiset joutuvat ostamaan useimmiten isomman asunnon, isomman auton ja maksamaan muutenkin vuosikaudet "vapaamatkustajasta" ylimääräistä, kaiken maailman vakuutus- ja lääkäri, ynnä muiden ihan peruskulujen suhteen.

On myös huomattava, että raskaus jättää aikamoiset jäljet synnyttäneisiin naisiin. Tästä aiheutuu mm. se, että karderooppia joudutaan päivittämään ensin mammavaatteisiin ja sen jälkeen paria kokoa isompaan vaatekertaan. On täysin kiistaton tosiasia, että monien naisten elopaino nousee huomattavasti synnytyksen ja lastenhoidosta aiheutuvan itsestä huolehtimisen unohtamisen takia.

Puhumattakaan kaikesta siitä roinamäärästä, jota lapsekkaat joutuvat selkä vääränä vinttaamaan jälkikasvulleen joka ainoana merkki- ja juhlapäivänä. Ja miksei muutenkin.

Monet perustelevat näitä kuluja sillä, että kyllä lapset sitten vanhana hoitavat heitä ja ostelevat kaikkea. En ole kenenkään kuullut koskaan ottavan huomioon, että tämä kaikki on mitä suurinta riskisijoittamista ja mahdollisen tuoton laatu ja määrä on hyvin abstrakti.

Otetaanpa esimerkiksi, että lasta paapotaan ylenmäärin koko nuoruusikä sillä verukkeella, että kyllä kaikki vielä palautuu korkojen kera. No, tästä ylihemmotellusta piltistä muodostuukin nuorisorikollinen ja narkomaani, jonka rahantarve on kroonista, kolossaalista ja vakavaa, ja joka ei taatusti aiheuta mitään muuta kuin aina vain lisääntyvää negatiivista kassavirtaa ja pahennusta.

Asian tässä valossa päädynkin kysymään, mahtaako kukaan muu, siis allekirjoittaneen lisäksi, tehnyt tämän ko. tuottavuusasian suhteen minkään sortin riskianalyysiä? No eipä tietenkään! Hormooneille on annettu valta ja järjenkäytön ja ihan perustaloudellisten realiteettien miettiminen on heitetty narikkaan, kun ne piltit on niiiiiiiiiiiiiiiin ihania.


Asiain tässä valossa päädynkin kysymään, että kenenköhän perustelut ovat loppupeleissä tuubaa ja kenen ei, koska ettehän te ole ilmeisesti edes yrittäneet miettiä asiaa järjellä, puhumattakaan taloudellis-realiteettisessa mielessä.

Itse olen sentään analysoinut asioita järjelläkin.

Lyhyesti olen tullut näissä em. analyyseissä siihen välitulokseen, että lasten hankkiminen on suurehko riskisijoitus, mutta ei missään nimessä ja suoralta kädeltä tyrmättävä ajatus.

Täältä tähän

 

[krobbe]

Jaa väität, että nykypäivänä Suomessa ei vanhuksia löydy jotka ovat aivan yksin oman onnensa nojassa, vaikka jälkikasvua löytyy monessa sukupolvessa?

Onpahan aika kehno perustelu sinulta tuo viesti, mutta sallittakoot.

Tottakai löytyy, terävä huomio sinulta, vaikkakin aika köyhä mielipide ilman perusteluja.

Ole lapsellesi vanhempi joka välittää, niin varmaan et joudu yksin viimeisiäkään vuosiasi viettämään. Vanha totuus pätee tässäkin, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.