Cube kirjoitti:
Poikkeaako ylläoleva tekstisi mielestäsi hyväksyttävyydeltään esimerkiksi vanhuksiin, naisiin, mustaihoisiin tai vaikkapa hippeihin (ei oikeastaan edes kuulu joukkoon, koska on ideologia) kohdistuvasta samansävyisestä kommentoinnista?
Sekotat nyt huonosti käyttäytyvät ihmiset rotukysymyksiin. Useimmitenhan lasten huono käytös on vanhempien syytä, mutta yleisesti ottaen Ted kiteytti niin hyvin lasten perusjoukon, etten olisi itse paremmin osannut asiaa sanoiksi pukea.
Itse en pitänyt lapsista edes lapsena. Pääasiassa se johtui juuri siitä, että joka paikkaan minne meni niin siellä oli huonosti käyttäytyviä lapsia. Niitä näkyi kesälomamatkoilla ulkomailla, ravintoloissa niitä häiriköi lähipöydissä jne. Täytyy myöntää, että vanhempanikin päivittelivät sitä porukkaa, joten en ollut yksin ongelmissa lasten kanssa. Ja mitä vanhemmaksi tulee niin sitä alemmaksi se sietokynnys on mennyt. En koe, että minulla on minkäänlaista velvollisuutta sietää epäasiallista käytöstä. Olen kyllä monta kertaa mennyt huonostikäyttäytyvän lapsen faijan juttusille ja esittänyt asian kohteliaasti, että nyt loppuu se touhu tai muuten käy niin, että jos joudun huomauttamaan toisen kerran niin silloin se voi sattua. On suorastaan hävytöntä, että ruokaravintoloissa saattaa olla häiriköiviä lapsia, samoin lentokoneissa. Jos ja kun vanhemmat kasvattavat lapsensa hyvin niin silloin ei ongelmia pitäisi tulla. Ainakin meillä oli sääntö, että jos koheltaa, esim. kaataa lasin ruokasalin mahonkipöydälle niin sai mennä jatkamaan ruokailua keittiöön. Siinä oppii olemaan kunnolla, eikä kaada sitä lasia kuin kerran. Samoin jos kiukuttelee tai ei osaa käyttäytyä niin saa jäädä seuraavan kerran kotiin. En ymmärrä, että miksi perheet eivät harjoittele niin kauan erilaisia tilanteita, että julkisilla paikoilla ei häiriökäyttäytymistä tule.
Saksassa on Deutsches Institut für Normung (DIN), joka on luonut hyvin monipuolisesti normeja. Sen ansiosta meidän on helppo esim. laittaa paperit mappeihin, kun paperit ja mapit ovat standardien mukaisia. Aivan samalla tavalla perheen pitää luoda standardit, jonka mukaan käyttäydytään. Silloin ei tule sanomisia puoleen jos toiseen eikä torumista, kun lapsi tietää miten tulee käyttäytyä. Samahan se on koiran kanssa. Kun koira tietää mitä saa ja mitä ei saa tehdä, on kaikki helpompaa kaikkien kannalta ja tulee oikeudenmukaisuuden tunne.
En usko ollenkaan siihen, mitä joku täällä sanoi, että jos tekee jotain väärin niin silloin 14 vuotiaana dokataan tuolla jne. Lapsen arvomaailma, itsekuri ja muut asiat on toki osittain kasvatuksen tulosta, mutta kyllä hyvin paljon tulee ihan geeneistä ja siitä, että onko siinä lapsetta luonnetta vai ei. Jos on lapanen niin silloin menee asiat päinhelvettiä, mutta jos perheessä tai suvussa on ollut tapana tehdä tietyt asiat kunnolla niin ei silloin kyllä hölmöillä. Se löytyy lapsen sisältä jo silloin se tietämys, miten kuuluu toimia. En ota kantaa retaleperheiden tilanteeseen. Heidän ei nyt kannattaisi niitä lapsia hankkia muutenkaan. Mitä järkeä on siinä, että jotkut esim. talkkariperheet tekevät businesstä lapsia tekemällä.
Kyllä itse uskon siihen, että lähes jokaisesta on vanhemmaksi, jos niin haluaa, mutta moni ei halua. Teknisesti se kasvatusprosessi varmasti onnistuisi ja alkuvaikeuksien jälkeen varmasti (10v ->) olisi aika helppoakin. Se on pirullista aikaa vain se alkuvaihe, jos joutuu henkilökohtaisesti tekemisiin pienen lapsen kanssa. Itse en ainakaan halua olla lähietäisyydellä. En halua kuulla mitään epäselvää mongerrusta, itkusta puhumattakaan (tosin schollin perheessä ei itketä edes hautajaisissa, koska on luonnetta), enkä halua leperrellä akuankka tyyliin, vaan haluan keskustella asia-aiheista. En halua, että minua häiritään kesken kiireitäni, enkä halua muutenkaan sellaista arvaamatonta väkivaltaa. Olen pari kertaa joutunut kokemaan epämiellyttäviä hyökkäyksiä. Kerran olin taloudessa, jossa oli kissa, joka tuli ikäänkuin yllättäen kosketteluetäisyydelle ja kerran olin joskus ehkä 15 vuotiaana yhden perhetutun luona vierailulla ja siellä perheen poika yritti roikkua puntissa tai jotain muuta vastaavaa. Se tilanne ei ollut ollenkaan hallinnassa ja jos olisin yksin tilanteessa ollut niin se olisi lentänyt ovesta pihalle kuin leppäkeihäs. Nyt jouduin istumaan aulisgerlanderina vitutuksen noustessa. En kyllä kyseisen otuksen kanssa kommunikoinut, mutta silti.
Ja vaikka onnistuisi opettamaan lapsen hyvinkin nuorena niin toinen ongelma on se, että entä, jos lapsi on dorka. Ongelma on se, että lapset voivat olla aikuisia dorkempaa porukkaa noin keskimäärinkin ja minä en sano asioita kuin kerran. Ne on sisäistettävä silloin ja jos on tilanne, että asun samassa taloudessa, muodostuu se kestämättömäksi, jos joku asia ei mene perille kertasanomalta. En sinänsä ole minkäänlainen opettajatyyppi. Tai siis minua ei kiinnosta, että oppiiko joku vai ei, jos jostain asiasta luennoin, enkä rautalangasta halua vääntää. Keskitän aikani mielummin johonkin produktiivisempaa kuten siihen, että itse tutkin jotain uutta. Niinpä perhetilanteessa voi olla suunnaton riski siinä, että jotkut asiat aiheuttavat soraääniä. Enkä nyt tarkoitan oppimisella koulua, vaan jossain määrin demokraattisesti luodun perhestrategian implementointia. Koulusta ei tarvitse olla huolissaan, sillä jos poika on tehty schollin geeneistä niin silloin ne koulut menevät kunnialla vaikka vasemmalla kädellä sen enempää stressaamatta.
Enemmän olen sillä kannalta, että kehitetään mielummin järjestelmiä, millä jo olemassaolevista lapsista tehdään valiojoukkoa. Yläasteellahan on valtakunnallinen taloustietokilpailu. Vaikka on se on helppo ja siitä on vaikea olla saamatta täysiä pisteitä niin siinä hyvin helposti erottuu jyvät akanoista eli onko henkilössä ainesta. Tuo voidaan katsoa sen perusteella käyttääkö aikansa talouden, politiikan ja ajankohtaisten aiheiden seuraamiseen ja onko se intohimo. Jos tuollainen testi tehtäisiin esim. 13 vuotiaana niin silloin lapsille voitaisiin antaa nykyistä paljon virikkeellisempi nuoruus ja tehdä heistä todellista businessjengiä. Siinä sitä voi silloin itsekukin hoitaa kasvatusvastuutaan pitämällä esitelmiä tai luentoja tai järjestämällä ekskursioita. Tai jos on kirjoittanut kirjoja niin voi määrätä niitä luettavaksi tms. Joka tapauksessa lapset hyötyvät kunnollisesta ohjelmasta ja lisäksi siitä, että saavat olla samanhenkisessä seurassa, eivätkä pitkästy dorkien keskuudessa. Nykyäänhän harrastustoiminta on hyvin pitkälti urheilupainotteista, eikä esim. liike-elämän kykyjä seulota millään tavalla.
Ennenkaikkea lapset pitää ottaa myöskin vakavasti. Scholl kirjoitti peruskoulureformiehdotuksen 10 vuotiaana ja siihen aikaan opettajat olivat sen verran kassallaolevia vallitsevassa yhteiskuntatilanteessa muurahaisen tavoin työskenteleviä tyyppejä, etteivät perehtyneet asioihin. Jossain määrin sen ymmärtää, kun elettiin suomettumisen aikaa ja äänekkäät kapitalistit kuten scholl olivat hankalia tapauksia lähes sosialistisessa maassa.
EDIT: No niin unohdetaan nyt nuo lapset. Tulee muuten päänsärkyä. Scholl ei enää kommentoi lapsiasioita. Nyt 3-4 tunnin unet, Red Bull sängynviereen ja sen jälkeen muutamat muistiot kasaan (toivon mukaan asiat järjestyvät päässä unien aikana) ennen aamupäivän palaveria
