Lapsia vai ei?

[Sistis]

Ihmisen lapsuudessa, kasvatuksessa tai kehityksessä jokin on mennyt pieleen, mikäli ihminen ei lapsia halua.

Lähdetäänkö joku ilta oluelle tai kahville? Voisit tehdä tarkemman analyysin meikäläisen persoonasta ja kertoa, missä se vika on.

Jotakin enemmän tai usein vähemmän draamattista. Ja on tottakai parempi, ettei tälläisessa tapauksessa lapsia tee ennen kuin eheytyy, jos eheytyy.

Vaikka kyse ei olekaan mitään erityisen dramaattista, niin haluaisin silti tietää, missä vika minussa on. Tämä jo ihan sen takia, että tuollainen piilevä vika voi näkyä myös jossain minulle tärkeämmässä asiassa, ja ehkä eheytyminen voisi korjata senkin. Minä esimerkiksi tykkään matkustamisesta, mutta en ikinä ole kokenut hinkua lähteä Pariisiin tai Berliiniin - ehkä tässä on sama syy taustalla kuin siinä, etten halua lapsia. Eheytyminen voisikin saada minut lähtemään näihin kaupunkeihin, ja saattaisin jopa nauttia tästä.

Sikäli on myös turhaa potenttiaalisilta isovanhemmilta toivoa lapsenlapsia, jos kerran ovat jäkikasvunsa vinoon kasvattaneet tai esimerkillään osoittaneet, etteivät lapset ole tervetulleita. Ei heillä ole ainakaan oikeutta ruveta asiassa vaatimuksia esittämään.

Voisin pyytää vanhempanikin mukaan kahville, niin saat analysoida heidänkin kasvatusmetodinsa. En muuten ole koskaan (!) kokenut, etten olisi ollut tervetullut. Enkä koe olevani vinoon kasvatettu, mutta sinähän tietysti tiedät paremmin, mitä meillä tapahtui vuosien 1980 - 1999 aikana, jolloin asuin kotona.

Tavallaan olen idiootti, jos vastaan näin selkeään provoiluun... tai sitten ajoin miinaan pahemman kerran. Jos olet kuitenkin tosissasi, niin lukaisehan vaikka tuo artikkeli YLE:n verkkosivuilta:

Oikeus omaan kehoon – ei lapsia! | Parisuhde | Minä | olotila | yle.fi

 

[obi-wan]

Ei kai lapsia hankita sen takia, että joku toinen (omat vanhemmat tms) niitä haluaa?

Lähtökohtana, ihan ensimmäisenä on se että lapsia ei hankinta eikä tehdä. Niitä saadaan.

Tällä en tarkoitata sitä että jokaiselle syntyvä lapsi on autuus vaan niin että niille jotka lapsen saavat sen tulisi olla haluttu koska ei ole itsestäänselvyys että niitä vain jostain tulee.

Itse en lapsia ainakaan toistaiseksi halua ja pelkään sitä päivää, että milloin parempi puolisko ottaa asian puheeksi. Pahimmassa tapauksessa se on sitten taas yhden hyvän parisuhteen menoa, jos nainen ei saakaan mitä haluaa. Miehen haluamisethan ovat tunnetusti toissijaisia nykyään.

Täysin hyväksyttävää ja oikeastaa ainoa mitä sinun tulee tehdä on kertoa tämä rehellisesti sille kumppanille. Ei stressata että "mitä ne musta sanovat" vaan olla vain rehellinen.

Ihmisen lapsuudessa, kasvatuksessa tai kehityksessä jokin on mennyt pieleen, mikäli ihminen ei lapsia halua. Jotakin enemmän tai usein vähemmän draamattista. Ja on tottakai parempi, ettei tälläisessa tapauksessa lapsia tee ennen kuin eheytyy, jos eheytyy. Sikäli on myös turhaa potenttiaalisilta isovanhemmilta toivoa lapsenlapsia, jos kerran ovat jäkikasvunsa vinoon kasvattaneet tai esimerkillään osoittaneet, etteivät lapset ole tervetulleita. Ei heillä ole ainakaan oikeutta ruveta asiassa vaatimuksia esittämään.

Tämä on nyt sellaista kotipsykologin paskaa että oksat pois. Tässä on siis oletuksena että meihin kaikkiin olisi koodattu isän- tai äidinvaisto ja tunteet jotka vain odottavat puhkeamista. Ja sehän nyt on melkoista hölynpölyä.

Tunnen hyvin tasapainoisia ihmisiä joilla on ollut täysin normaali lapsuus mutta silti lapset eivät vain ole heidän juttunsa. Ja mielestäni heille vapaus tuohon suodaan.

 

[Midnight Rambler]

Täysin hyväksyttävää ja oikeastaa ainoa mitä sinun tulee tehdä on kertoa tämä rehellisesti sille kumppanille. Ei stressata että "mitä ne musta sanovat" vaan olla vain rehellinen.

Onhan tuo sanottukin ja se on ihan cool - toistaiseksi. Pitäisi kai muuttaa ilmaisua siten, että pelkään sanonnan "olen nainen, eli voin koska tahansa muuttaa mieltäni" realisoituvan meidänkin huushollissa jokin ruma päivä.

 

[cottonmouth]

Lähdetäänkö joku ilta oluelle tai kahville? Voisit tehdä tarkemman analyysin meikäläisen persoonasta ja kertoa, missä se vika on.

Heh, tuli aikalailla sama kysymys/toivomus mieleen. Toki jonkinlaisen pika-analyysinkin lukisin mielelläni. Ihan hirveästi parempaa lapsuutta tai asiallisempaa kasvatus en oikein osaa kuvitella eli vika lienee sitten allekirjoittaneen kohdalla kai siinä kehityksessä?

Ja nuo eheytymiset kannattanee myös säästää sinne lesta/helluntai/myöhempien aikojen pyhien matikaispenttien-aihepiiriä käsitteleviin ketjuihin...

 

[Midnight Rambler]

Heh, tuli aikalailla sama kysymys/toivomus mieleen. Toki jonkinlaisen pika-analyysinkin lukisin mielelläni. Ihan hirveästi rakastavampaa lapsuutta ja asiallisempaa kasvatus en oikein osaa kuvitella eli vika lienee sitten allekirjoittaneen kohdalla siinä kehityksessä?

Voin tulla kolmanneksi mukaan kuulemaan analyysia pielessä olevasta persoonallisuudestani. En tosin usko, että aikaan saataisi kovinkaan objektiivista keskustelua, koska kaikki lapsiin liittyvä on tunnetusti "sydämen asia" siinä vaiheessa, kun järjelliset argumentit loppuvat.

 

[Stonewall]

Lähdetäänkö joku ilta oluelle tai kahville? Voisit tehdä tarkemman analyysin meikäläisen persoonasta ja kertoa, missä se vika on.

Jos oikeasti koet olevasi avun tai analyysin tarpeessa, niin varmasti parempiakin henkilöitä sitä tekemään löytyy.

Ei silti, pitää pahoitella, jos pahoitin jonkun mielen. Tarkoitus ei ollut nälviä niille, jotka ovat avun tarpeessa. Kommentoin vain isovanhempia, jotka vaativat lapsenlapsia, vaikka ovat mahdollisesti itse olleet vaikuttamassa epäonnistuneella kasvatuksellaan lapsensa haluun saada lapsia. Toki onhan mahdollista, että jokin muu elämän tapahtuma on aiheuttanut asian, eiväthän vanhemmat aina vietä niin paljoa aikaa jälkikasvunsa kanssa, että tietäisivät mistä he ovat traumansa hankkineet.

 

[Midnight Rambler]

Jos oikeasti koet olevasi avun tai analyysin tarpeessa, niin varmasti parempiakin henkilöitä sitä tekemään löytyy.

Ei silti, pitää pahoitella, jos pahoitin jonkun mielen. Tarkoitus ei ollut nälviä niille, jotka ovat avun tarpeessa. Kommentoin vain isovanhempia, jotka vaativat lapsenlapsia, vaikka ovat mahdollisesti itse olleet vaikuttamassa epäonnistuneella kasvatuksellaan lapsensa haluun saada lapsia. Toki onhan mahdollista, että jokin muu elämän tapahtuma on aiheuttanut asian, eiväthän vanhemmat aina vietä niin paljoa aikaa jälkikasvunsa kanssa, että tietäisivät mistä he ovat traumansa hankkineet.

Mihin ensinnäkin perustuu tämä ilmeisen vankka käsityksesi siitä, että jos joku ei halua lapsia, niin siinä on taustalla jokin "trauma" tai ainakin avun tarve? Oletko sitten itse niin lapsirakas tai voimakkaan lisääntymistarpeinen, että et osaa muulla tavoin selittää vastakkaisia näkemyksiä?

 

[Stonewall]

Oletko sitten itse niin lapsirakas tai voimakkaan lisääntymistarpeinen, että et osaa muulla tavoin selittää vastakkaisia näkemyksiä?

Miksi joku sitten ei haluaisi lapsia? Kyllähän urbaani elämä tarjoaa monelaista elämänsisältöä ja "sisältöä", mutta päiviensä täyttäminen milloin milläkin on tietynlaista harhaa, tai eskapismia todellisuuden karusta luonteesta. Nykäsen sanoin elämä on ihmisen parasta aikaa, ja lienee parasta jakaa sitä? Miten joku voi olla vakuuttunut, että itse "valitsee" lapsettoman elämän? Tarkoitan sitä, että mistä moisen enemmistön mielestä varmaan luonnottomankin ajatuksen olisi voinut itsestään kehittää? Tottakai jokainen vastaa itse vain ja ainoastaan omasta elämästään ja hyvä niin, mutta vaikeaa on uskoa, ettei kasvatus ja kasvuympäristö olisi vaikuttanut ihmisen mielipiteisiin.

 

[Timbit]

Tämä on nyt sellaista kotipsykologin paskaa että oksat pois. Tässä on siis oletuksena että meihin kaikkiin olisi koodattu isän- tai äidinvaisto ja tunteet jotka vain odottavat puhkeamista. Ja sehän nyt on melkoista hölynpölyä.

Sellaista tässä aloin pohtia, että onkohan ihmisiin aiemmin ollut tuollaiset vaistot koodattuna? Siis siten, että käytännössä jokainen yksilö on sukukypsäksi tultuaan alkanut haluta lisääntyä. Nykyään halu tehdä niitä lisääntymistä edeltäviä toimenpiteitä on miltei kaikilla aikuisilla, mutta halu varsinaisesti lisääntyä ei enää olekaan niin yleistä. Ihmislaji kun ei tarvitse läheskään kaikkien lisääntymistä säilyäkseen.

Ei tällä pohdinnallani mitään tieteellistä pohjaa ole, mutta on ainakin suunnilleen yhtä pätevää kuin pohdinta siitä, miten ihminen on kasvatettu kieroon tai minkälaisen trauman se on saanut, jos ei halua lisääntyä. Eikä tämä ole ollenkaan niin yksilöitä loukkaamaan pyrkivää.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

En itsekään ole hommaamassa lapsia ainakaan ihan nyt. Olen mielestäni yhdessä parhaassa iässä, tykkään matkustella paljon, käydä ulkona ystävien kanssa yms., mikä olisi varmasti vaikeampaa jos minulla nyt lapsi olisi. Esimerkiksi suunnitteillani olevan vuoden vuorotteluvapaan olen mieluummin ulkomailla reppureissaamassa kuin vaipanvaihtotalkoissa. En sitten tiedä, kauan tuo emäntä jaksaa odottaa, mutta ei minusta vielä ole isäksi. Ensiksi pitää tehdä asioita, joita on vaan helpompi hoitaa lapsettomana. Ja voihan se olla, että nuo veljen muksujen katsominen itselleni riittää.

Toki mieli voi muuttua myöhemmin. En nyt esimerkiksi Sitsisin ikää tiedä, mutta saattaa se mieli sielläkin muuttua, kun ikää tulee lisää. Minullakin oli tuttavapiirissä yksi ns. ikuinen poikamies ja hänkin puhui, ettei koskaan tulisi hankkimaan lapsia. Nyt kaverilla on niitä kolme. Niin se mieli vain muuttuu.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Sellaista tässä aloin pohtia, että onkohan ihmisiin aiemmin ollut tuollaiset vaistot koodattuna? Siis siten, että käytännössä jokainen yksilö on sukukypsäksi tultuaan alkanut haluta lisääntyä. Nykyään halu tehdä niitä lisääntymistä edeltäviä toimenpiteitä on miltei kaikilla aikuisilla, mutta halu varsinaisesti lisääntyä ei enää olekaan niin yleistä. Ihmislaji kun ei tarvitse läheskään kaikkien lisääntymistä säilyäkseen.

Ei tällä pohdinnallani mitään tieteellistä pohjaa ole, mutta on ainakin suunnilleen yhtä pätevää kuin pohdinta siitä, miten ihminen on kasvatettu kieroon tai minkälaisen trauman se on saanut, jos ei halua lisääntyä. Eikä tämä ole ollenkaan niin yksilöitä loukkaamaan pyrkivää.

Siis itse uskon, että aikoinaan kun ihminen on tullut sukukypsäksi, niin yksikään uros ei ole halunnut alunperin hankkia lapsia vaan tyydyttää villit himonsa. Ja kyllähän se lapsien hoito on aikoinaan vääjäämättä jätetty naaraiden tehtäviksi. Lapsi kun on tullut hieman vanhemmaksi, on mies halunnut opettaa pojalleen metsästystä tai muuta vastaavaa jos on ollut edes maisemissa.

Käenpesässä Traian sanoi fiksusti Jussille kun tämän vaimo Kaisa sai hysteerisen kohtauksen:

Traijan: "Naisen hysterialla on evoluution kannalta tärkeä tehtävä."
Jussi: "No mikähän se mahtaa olla?"
Traijan: "Naisen hysteria saa miehen raiskausvietin päälle."

Tämä on varmasti jokseekin totta.

 

[Freddie Freeloader]

Esimerkiksi suunnitteillani olevan vuoden vuorotteluvapaan olen mieluummin ulkomailla reppureissaamassa kuin vaipanvaihtotalkoissa. En sitten tiedä, kauan tuo emäntä jaksaa odottaa, mutta ei minusta vielä ole isäksi. Ensiksi pitää tehdä asioita, joita on vaan helpompi hoitaa lapsettomana.

Vuorotteluvapaalle reppureissaamaan ennen lastentekoa? Onkohan tuo nyt ihan vuorotteluvapaan hengen mukaista? Meinaan vaan, että sehän on tarkoitettu edistämään työntekijän työssä jaksamista pitkän työuran jälkeen ja sen kustannukset maksetaan veronmaksajien rahoista.

Eipä siinä, jokainen tehköön kuten tahtoo, koska järjestelmä sen kerran sallii.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Vuorotteluvapaalle reppureissaamaan ennen lastentekoa? Onkohan tuo nyt ihan vuorotteluvapaan hengen mukaista? Meinaan vaan, että sehän on tarkoitettu edistämään työntekijän työssä jaksamista pitkän työuran jälkeen ja sen kustannukset maksetaan veronmaksajien rahoista.

Eipä siinä, jokainen tehköön kuten tahtoo, koska järjestelmä sen kerran sallii.

Niin. Eikö sinun mielestäsi tuo edistä jaksamista? Ja mielestäni olen sen pitkällä työurallani ansainnut. Mitä sinun mielestäsi pitäisi vuorotteluvapaalla tehdä? Istua kotona ja odottaa sadetta? Eiköhän jokainen lataa niita pattereita tyylillään?

 

[Freddie Freeloader]

Niin. Eikö sinun mielestäsi tuo edistä jaksamista? Ja mielestäni olen sen pitkällä työurallani ansainnut. Mitä sinun mielestäsi pitäisi vuorotteluvapaalla tehdä? Istua kotona ja odottaa sadetta? Eiköhän jokainen lataa niita pattereita tyylillään?

No en minä siihen tekemiseen tarkoittanut puuttua, jokainen saa vapaallaan pukeutua vaikka naisten alusvaatteisiin, jos siltä tuntuu. Mutta jotenkin olen kuvitellut, että se vuorotteluvapaa kuuluisi siihen vaiheeseen elämässä, kun on ollut työelämässä vähintään jonnekin viisikymppiseksi ja saanut lapset kasvatettua. Siinä vaiheessa sitä akkujen lataamista vuorotteluvapaan tarkoittamalla tavalla minun kuvitelmissani tarvitaan.

Myönnän kyllä, etten tunne kovin hyvin näitä sosialistien rakentamia järjestelmiä, olen yrittänyt pysyä niistä turvallisen välimatkan päässä.

Mutta kuten sanottu, järjestelmä on olemassa tietyin säännöin ja silloin sitä voi kukin käyttää niiden sääntöjen sallimalla tavalla kuten parhaaksi katsoo.

 

[Ted Raikas]

Miksi joku sitten ei haluaisi lapsia? Kyllähän urbaani elämä tarjoaa monelaista elämänsisältöä ja "sisältöä", mutta päiviensä täyttäminen milloin milläkin on tietynlaista harhaa, tai eskapismia todellisuuden karusta luonteesta.

No itse myönnän, että haluan elää ensisijaisesti itselleni, olla tietyllä tapaa vapaa vastuusta. Mitä nyt tietysti omista tekemisistäni otan vastuun. Lapsi vaatii vääjäämättä aikaa ja läsnäolemista ja sellainen ei käy laatuun, koska tahdon olla vapaa viettämään vapaa-aikaani juuri miltä sillä hetkellä tuntuu. Lähtien vaikkapa baariin, konserttiin tai elokuviin. Tai istumassa kotona töllöttämättä tv-sarjoja ja leffoja tai pelaten. Muutenkin vuorokausirytmini on erityisesti vapaalla mitä sattuu ja tykkään pitää siitä kiinni monen muun asian ohella.

Kai olen sitten sen verran hedonisti ja omasta elostani nautiskeleva, että pelkkä ajatuskin, että joutuisi siitä tinkimään on melkoisen ahdistava.

Kenties asiat vielä joskus muuttuu, saa nähdä.

Toistaiseksi elän ihan mielellään eskapismiani "todellisuuden karusta luonteesta" ja vastustan täysin palkein ja suurella riemulla sitä, mihin luonto on meidät tarkoittanut. Toki se nussiminen itsessään kelpaa oikein hyvin ja sitä harrastan aina kun tilaisuus koittaa!

 

[Midnight Rambler]

Miksi joku sitten ei haluaisi lapsia? Kyllähän urbaani elämä tarjoaa monelaista elämänsisältöä ja "sisältöä", mutta päiviensä täyttäminen milloin milläkin on tietynlaista harhaa, tai eskapismia todellisuuden karusta luonteesta. Nykäsen sanoin elämä on ihmisen parasta aikaa, ja lienee parasta jakaa sitä? Miten joku voi olla vakuuttunut, että itse "valitsee" lapsettoman elämän? Tarkoitan sitä, että mistä moisen enemmistön mielestä varmaan luonnottomankin ajatuksen olisi voinut itsestään kehittää?

Et muuten vastannut kysymykseeni, vaan vastasit kysymyksellä.

Itse en halua lapsia siksi, että joutuisin samalla luopumaan omasta elämäntyylistäni, josta satun pitämään aika paljon. Myönnän myös harrastavani jossain määrin "eskapismia", koska se on yksinkertaisesti kivaa. Elämä kun muuten on, aivan kuten sanoit, karua todellisuutta ja sitä karuutta lisäämään en koe tarvitsevani enää lapsia. Taakkaa ja jaksamista on ihan riittävästi jo muutenkin eikä piltin itkeminen, sotkeminen, housuun paskominen ja 24/7 kiinni siinä kaikessa oleminen kiinnosta yhtään. Tämän selvemmin en osaa asiaani selittää. Elämässäni ei ole tilaa eikä tilausta lapsille. Jos jollain muulla on, niin fine, jokainen tulee onnelliseksi omalla tavallaan.

Nyt kuitenkin haluan kuulla Sinun henkilökohtaisen kantasi lapsiin ja niiden tekoon. En jotain tunnekuohuista sohimista "urbaania elämää" tai muita olkiukkoja kohtaan. Kerro vain, että mitä lapsista olet itse elämääsi saanut, niin tulee jotain perspektiiviä tähänkin ajatusten vaihtoon. Muut täällä ovat jo lapsettomuutta perustelleet eri tavoin, mutta sinun ainoa argumenttisi on kysymys "Miksi joku sitten ei haluaisi lapsia?".

 

[Sistis]

Jos oikeasti koet olevasi avun tai analyysin tarpeessa, niin varmasti parempiakin henkilöitä sitä tekemään löytyy.

No tässä on asia vain niin, että sinä olet tähän mennessä ainoa, joka on ollut sitä mieltä, että olisin avun tarpeessa tai jotenkin kieroon kasvatettu. Ja teit tämän johtopäätöksesi ihan tapaamatta minua. Siksi ajattelin, että keskustelutuokio kanssasi voisi olla helvetin mielenkiintoinen - sitä kautta kun saisi lisää tietoa omista heikkouksista, jotka ovat ehkä kätkössä meikäläiseltä.

Ja näyttihän tällä palstalla olevan muutama muukin, joka koki samaisen ryhmäsession mielekkääksi. Ilman muuta siis kannatettava ajatus. Oletko muuten ammatiltasi psykologi, psykoterapeutti, psykiatri vai mentalisti? Vai joku muu?

Kommentoin vain isovanhempia, jotka vaativat lapsenlapsia, vaikka ovat mahdollisesti itse olleet vaikuttamassa epäonnistuneella kasvatuksellaan lapsensa haluun saada lapsia. Toki onhan mahdollista, että jokin muu elämän tapahtuma on aiheuttanut asian, eiväthän vanhemmat aina vietä niin paljoa aikaa jälkikasvunsa kanssa, että tietäisivät mistä he ovat traumansa hankkineet.

Saisiko tälle teorialle jotain lähteitäkin? Siis sille, että kyseessä on joku trauma? En valitettavasti voi ottaa sinua kovinkaan vakavasti kanssakeskustelijana ennen kuin heität jotain faktaa pöytään. Muuten tuollainen yksipuolinen nillitys alkaa vaikuttaa siltä, että kasvatus on mennyt pieleen sillä suunnalla tai sitten siellä on tullut jotain muita traumoja, joista vanhemmat eivät ole tietoisia.

Jotenkin tästä tulee mieleen se tikapuuteoria, jota palstan alfa-urokset toitottivat täällä faktana...

 

[JjZz]

Minulle henkilökohtaisesti oma lapseni tuo paljon iloa elämääni. Tämä taas johtuu siitä, että lapsi sopii elämäntyyliini. Kaikille lapsen hankkiminen ei vain sovi. En haluaisi missään nimessä suositella sitä esimerkiksi yllekirjottaneille itsenäisestä elämästä nauttiville ihmisille. Oma siskoni, joka on täydellinen vastakohtani, kokee kumppaninkin vain riesaksi. Välillä hän saattaa vain yhtäkkiä päättää lähteä vaikka ulkomaille töihin. Mielestäni on ihan oikein, ettei hän edes harkitse lapsia, niin paljon hän joutuisi elämässä tinkimään.

Kuten vanha klisee kuuluu, lapseton ei voi tietää mitä iloa lapsi tuo elämään. Mutta sen voi tietää, mistä joutuisi tinkimään. Jos se tuntuu vähänkin liialliselta, niin ei kannata lähteä kokeilemaan.

 

[Stonewall]

Kerro vain, että mitä lapsista olet itse elämääsi saanut, niin tulee jotain perspektiiviä tähänkin ajatusten vaihtoon.

Tähän on vaikeaa kattavasti vastata. Toki niin kuin aivan oikein arvioit, minulla on itselläni lapsia, joiden elämän tukena oleminen on hyvin tyydyttävää. Tietysti tämä on myös itsekästä itselle ilon hakemista, mutta ei pelkästään. Lapsiin kohdistuvaa rakkautta lienee mahdoton sanoin toiselle välittää.
Painotan kuitenkin, etten ole tuomitsemassa ketään lapsetonta millään tavalla. Eläköön jokainen tavallaan. Ymmärrän toki hedonismia, koska itselleni lapset tuovat elämän iloa. On vain vaikeaa ymmärtää, miten millään voisi tyydyttävästi täyttää lapsettomuuden aukon. Mutta preferenssit lienevät geenien, kasvatuksen ja kasvuympäristön aikaansaannosta. Toiset ovat ymmärtävinään miten haluavat elämänsä elää ja toiset ymmmärtävät sen toisin.

No tässä on asia vain niin, että sinä olet tähän mennessä ainoa, joka on ollut sitä mieltä, että olisin avun tarpeessa tai jotenkin kieroon kasvatettu.

Tekisi mieleni sanoa, etten ole ottanut kantaa yhdenkään henkilön avuntarpeisiin, enkä kyllä aio ottaakaan. Tehköön sen asianomaiset itse. Niin kuin näytät mitä ilmeisimmin nyt tekevän. Pahoittelen, jos olen antanut kuvan, että olisit jotenkin kieroon kasvanut. Tarkoitukseni on ollut puhua yleisellä tasolla ottamatta kantaa yksittäisiin yksilöihin.

Kuten vanha klisee kuuluu, lapseton ei voi tietää mitä iloa lapsi tuo elämään. Mutta sen voi tietää, mistä joutuisi tinkimään. Jos se tuntuu vähänkin liialliselta, niin ei kannata lähteä kokeilemaan.

Tähän voin hyvin allekirjoittaa. En suosittele lapsia kokeilumielessä tekemään.

 

[Sistis]

Pahoittelen, jos olen antanut kuvan, että olisit jotenkin kieroon kasvanut. Tarkoitukseni on ollut puhua yleisellä tasolla ottamatta kantaa yksittäisiin yksilöihin.

No sanotaan näin, että minusta kirjoitit viestisi ainakin alunperin siihen sävyyn, että ihmisen on normaalisti haluttava lapsia. Jos hän ei halua, taustalla on aina joku trauma, joka on joko kasvatuksen tai jonkun muun tekijän tulos. Minä ainakin tulkitsin, että tämä pätee mielestäsi jokaiseen yksilöön.

Yleistäminen on muutenkin asia, joka minua ottaa aina päähän. Samaten se, että tietämättä tai tuntematta toisten ihmisten elämää, aletaan tekemään johtopäätöksiä, joihin ei ole mitään tieteellistä pohjaa. Ja etenkin se, että aiheeseen liittymättömiä ihmisiä syyllistetään - kuten tässä tapauksessa lapsia haluamattomien ihmisten vanhempia.

Minun vanhempani muuten kasvattivat minut jo nuorena ymmärtämään, että kaikki eivät halua lapsia, ja päätöstä pitää kunnioittaa. Suosittelen, että pidät vastaavan linjan kun kasvatat omia lapsiasi, etkä kerro heille, että jos ihminen ei halua jälkikasvua, taustalla on mitä todennäköisimmin joku traumaattinen kokemus.

 

[Midnight Rambler]

Tähän on vaikeaa kattavasti vastata. Toki niin kuin aivan oikein arvioit, minulla on itselläni lapsia, joiden elämän tukena oleminen on hyvin tyydyttävää. Tietysti tämä on myös itsekästä itselle ilon hakemista, mutta ei pelkästään. Lapsiin kohdistuvaa rakkautta lienee mahdoton sanoin toiselle välittää.
Painotan kuitenkin, etten ole tuomitsemassa ketään lapsetonta millään tavalla. Eläköön jokainen tavallaan. Ymmärrän toki hedonismia, koska itselleni lapset tuovat elämän iloa. On vain vaikeaa ymmärtää, miten millään voisi tyydyttävästi täyttää lapsettomuuden aukon. Mutta preferenssit lienevät geenien, kasvatuksen ja kasvuympäristön aikaansaannosta. Toiset ovat ymmärtävinään miten haluavat elämänsä elää ja toiset ymmmärtävät sen toisin.

No niin, tämä riittää, kiitos. Boldattu kohta pistää kuitenkin miettimään, että tietääkseen tästä "lapsettomuuden aukosta" henkilöllä varmaan pitäisi olla kokemusta lapsista?

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

On vain vaikeaa ymmärtää, miten millään voisi tyydyttävästi täyttää lapsettomuuden aukon.

Tähän voisin vastata vastakysmyksellä. Nyt kun meidän perheeseemme tuli 3v sitten pieni karvainen hauva vauva. Niin minusta on vaikea ymmärtää, miten millään voisi tyydyttävästi täyttää koirattomuuden aukon? On siitä niin perkeleen tärkeä ja rakas tullut. Mutta en silti halua lasta tähän tilanteeseen. Esimerkiksi en varmaankaan voisi jättää hyvällä omallatunnolla lasta yhdeksi kuukaudeksi vanhempieni hoitoon, koska tunnen vanhempani isovanhempina. Tai kasvavaa lasta pitkäksi aikaa yksin äitinsä kanssa. Jotenkin se koira on helpompi jättää kaverin hoidettavaksi kuin lapsi. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, että se koira olisi joku lapsenkorvike. Tarkennettakoon vielä, että koiran meille halusi pääasiassa tyttöystäväni joka myös koiran maksoi.

 

[Freddie Freeloader]

Yhtä lailla voi kysyä, millainen reikä elämässään on sinkkuna elämisen valinneilla, kun heitä varjostaa aviottomuuden aukko? Veikkaan, että aika moni on hyvinkin tyytyväinen tilanteeseensa.

Koirasta puheen ollen, en itse voisi kuvitellakaan hankkivani vapaaehtoisesti nykyiseen elämääni riesakseni jotain koiraa. En ihmettele laisinkaan, että jotkut ajattelevat lapsista täsmälleen samalla tavalla. Lisäksi aviopuolisosta ja kai koirastakin on mahdollista tilanteen vaatiessa päästä jollain tavalla eroon, mutta lapsista ei koskaan, jos omaa vähänkin vastuuntuntoa ja selkärankaa.

Lasten kasvatus on helvetin vaativaa ja kuluttavaa hommaa, johon ei kannata ryhtyä, jos epäilee halujaan ja kykyjään selviytyä siitä.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Yhtä lailla voi kysyä, millainen reikä elämässään on sinkkuna elämisen valinneilla, kun heitä varjostaa aviottomuuden aukko? Veikkaan, että aika moni on hyvinkin tyytyväinen tilanteeseensa.

Koirasta puheen ollen, en itse voisi kuvitellakaan hankkivani vapaaehtoisesti nykyiseen elämääni riesakseni jotain koiraa. En ihmettele laisinkaan, että jotkut ajattelevat lapsista täsmälleen samalla tavalla. Lisäksi aviopuolisosta ja kai koirastakin on mahdollista tilanteen vaatiessa päästä jollain tavalla eroon, mutta lapsista ei koskaan, jos omaa vähänkin vastuuntuntoa ja selkärankaa.

Lasten kasvatus on helvetin vaativaa ja kuluttavaa hommaa, johon ei kannata ryhtyä, jos epäilee halujaan ja kykyjään selviytyä siitä.

Aamen! Nyt jos koskaan olen niin samaa mieltä jonkun toisen kirjoittajan kanssa. Eikä koiraakaan pidä ottaa, jos on vähänkään epävarma, että sitä jaksaa 15 vuotta paimentaa. Koira kyllä oppii ottamaan itselleen uuden lauman, mutta ei se aina helppoa ole. Ne jotka väittävät lapsettomuuden haluisen olevan jotenkin traumatisoitunut, niin ovat kyllä niin väärässä kuin voi olla.

 

[Stonewall]

Suosittelen, että pidät vastaavan linjan kun kasvatat omia lapsiasi, etkä kerro heille, että jos ihminen ei halua jälkikasvua, taustalla on mitä todennäköisimmin joku traumaattinen kokemus.

Ihmisen mielipiteet tosiaan juontuvat osin perimästä ja kasvuympäristöstä, tai jopa erittäin pitkälle näin. Lienet oikeassa tuossa, että toisinaan halun elää ilman lapsia takana on jotakin traumaattista (vanhempien alkoholismia, muita päihteitä tms), mutta eivätköhän nämä kuitenkin ole vähemmistössä? Eiköhön valtaosan ajattelutavat ole vähemmän dramaattisen elämän tulosta? Itseäni kiinostaisi enemmän sellaiset ihmiset, joiden erikoiset valinnat ovat näennäisen tavallisen elämän tuotosta. Jos ratkaisu on erikoinen, niin voisi olettaa taustaltakin löytyvän jotakin erikoista? Itse pyrkisin kuitenkin olemaan varovainen lyömään mitään lapsuuden-traumat leimoja sellaisille, joilla niitä ei ole ollut. Lapsuus on monelle herkkä aihe.