Lapsia vai ei?

[#76]

Sanoisin, että Suomessa on tapana olla rauhassa ja antaa muiden olla rauhassa. Lapset usein toimivat toisin ja tämä sotii muiden tottumusta vastaan. Kokeileppa jutella vaikka liikennevaloissa toiselle jalankulkijalle, niin näkeehän sen hämmentyneestä ilmeesta, että toinen pohtii olenko humalassa.

 

[sampio]

Sanoisin, että Suomessa on tapana olla rauhassa ja antaa muiden olla rauhassa. Lapset usein toimivat toisin ja tämä sotii muiden tottumusta vastaan. Kokeileppa jutella vaikka liikennevaloissa toiselle jalankulkijalle, niin näkeehän sen hämmentyneestä ilmeesta, että toinen pohtii olenko humalassa.

Tämänhän huomaa jo siinä, miten paljon joitakin, kuten esim. minua, häiritsee joidenkin ihmisten tapa tulla keskustelemaan hyvin lähelle ja vielä suoraan kasvojen eteen. Henkilökohtainen alue on ainakin mulle aika tarkka. Tosin olen alkanut opetella myös kommunikoimaan sen puolesta enkä vain patouttamaan kiukkua sisuksiini, ja tässä varmasti olisi meillä kaikilla opeteltavaa. Jos se kakara häiritsee tanssimalla ripaskaa pöydälläsi, kannattaa varmasti ottaa asia esille asiallisesti, eikä vain kihistä kiukusta ja tulla purkamaan raivoaan nettiin.

 

[Knower]

Itse en kyllä allekirjoita tuota. Ero varmasti näkyy siinä, että suomalaiset ovat kansanluonteeltaan ujompaa sorttia ja täällä ei mennä niin herkästi juttelemaan tai leikkimään täysin ventovieraan lapsen kanssa kuin esimerkiksi etelä-Euroopassa.

Ei normaalijärkiset ihmiset lapsia vihaa. Tämä keskustelu on Suomessa varmaan herännyt siitä, että nykyisin on niin paljon vanhempia jotka ovat ulkoistaneet lasten kasvatuksen lastentarhalle ja kouluille. Kaikki tietävät mitä tästä seuraa.

Tämä on tietenkin todella väärin, koska suurinosa vanhemmista edelleenkin kasvattavat lapsensa hyvin ja tunnollisesti, mutta tämä lisääntyvä osa, joiden ei niitä lapsia pitäisi tehdä niin saavat aikaan negatiivisen reaktion.

Olen samoilla linjoilla nimimerkin Andrew kanssa. Ehkä katson asiaa lapsettomana toisesta kulmasta (btw, mä ihan tykkään kersoista), mutta jotenkin lasten kohdalla on tullut muutos johonkin aikaisempaan aikaan. Tietynlainen paapominen on astunut kuvaan. Ja sellaiset lapset kieltämättä on rasittavia, jotka ei osaa yhtään käyttäytyä. Tähän toki ikä huomioon ottaen.

Ei se niiden lasten syy toki silloin ole, vaan uuvatti-vanhempien.

Katja Ståhl sivuaa aihetta asiallisesti.

 

[Palstalegenda]

Ei minulla tähän asiaan muuta kommentoitavaa ole kuin, että erityisesti sitä perustelua ja sen onttoutta olen aina ihmetellyt, kun jotkut sanovat, että on se mukavaa, kun ikään kuin jatkaa elämäänsä täällä jos on lapsia tullut saaduksi. Kyllähän omat solut jatkavat elämäänsä ja menevät ikuiseen kiertoon, kun käy kusella, paskalla, oksentamassa tai runkkaamassa. Sinne ne menevät jonnekin ja jotkut pienelukat syövät kusen ja paskan yms. ja sitä kautta kierto jatkuu. Minusta se on kaunista. "Käydä synnyttämässä", merkityksessä "käyn paskalla", siis tosiaan tarkoittaa sitä, että käy synnyttämässä ikuisesti olemassa olevia jälkeläisiä.

 

[kiljander]

Noista lapsettomuushoidoista sen verran että jokainen kolmesta lapsestani on tullut enemmän tai vähemmän pitkän projektin seurauksena. "yritystä" oli vuodesta kahteen kunkin kohdalla. Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että meillä "tärppäsi" joka kerralla heti kun jokin stressitekijä elämästä poistui. Eka kerralla se oli mun positiivinen spermatesti, toka vaimon työpaikan vaihto paskalävestä paremppan ja kolmannella kerralla menimme lapsettomuusklinan esikäynnille (tavallaan myönsimme että asia ei ollut meidän käsissämme). Täti sanoi että viikon päästä irtoaa munasolu ja siihen se napsahti parin vuoden jumpan jälkeen.
Näin meillä, täyttä psykologiaa koko homma. En toki tarkoita että tämä olisi se ainoa totuus.

 

[TosiFani]

Vaimoni sisko kävi lapsettomuushoidoissa kymmenisen vuotta ja elokuussa syntyi poika. Joskus kärsivällisyys kannattaa.

 

[Pavlovin Koira]

Noista lapsettomuushoidoista sen verran että jokainen kolmesta lapsestani on tullut enemmän tai vähemmän pitkän projektin seurauksena. "yritystä" oli vuodesta kahteen kunkin kohdalla. Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että meillä "tärppäsi" joka kerralla heti kun jokin stressitekijä elämästä poistui.

Tämän stressitekijän voin minäkin allekirjoittaa. Me yritimme aikoinaan lasta pari-kolme vuotta ja kun ei tärpännyt hakeuduimme tutkimuksiin ja hoitoihin. Olimme onnekkaita sillä esikoisemme sai alkunsa jo ensimmäisestä mikrohedelmöitysestä. Meiltä jäi alkioita pakastettavaksi sitä varten, että jossakin vaiheessa koetetaan näin toista lasta.

Ajattelimme ettemme tarvitse enää mitään ehkäisyä koska todennäköisyys raskauteen on minimaalinen. Vaan eipä kulunut kuin noin kahdeksan kuukautta esikoisen syntymästä kun vaimoni alkoi ihmetellä yht`äkkisiä mielialan vaihteluja. Ostettiin raskaustesti joka näytti postiivista. Lapsettomuuden aiheuttaman stressin poistuminen saattoi hyvinkin olla tuossa se olennainen tekijä. Toinen merkittävä asia voi olla se, että minä lopetin tupakanpolton vaimoni ensimmäisen raskauden aikana.

Nyt olemme siis kahden lapsen vanhempia mistä olemme onnellisia. Muistan silti yhä miten musertavalta tuntui lukea tutkimustuloksista "hedelmöittymisedellytykset olennaisesti heikentyneet" - tai jotain sinnepäin.

 

[Sistis]

Vaikka emme avovaimon kanssa olekaan suunnitelleet lasten hankkimista, niin vauvauutiset lähipiiristä ovat vetäneet kuitenkin mielen iloiseksi. Ystäväpariskunta, jonka olen tuntenut kauan (miehen 25 vuotta, naisen 17 vuotta), sai esikoisensa reilu kuukausi sitten. Serkkutyttö miehensä kanssa sai taas aivan hiljattain oman esikoisensa. Erityisen iloinen olen tästä jälkimmäisestä - molemmilla kun ikä on jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä. Mahtavaa tässä on myös se, että ikäänsä nähden pirteä, piakkoin 92 vuotta täyttävä mummuni saa mahdollisuuden nähdä ensimmäisen lapsenlapsenlapsensa (ellei nyt jotain yllättävää tule...).

Samalla nuo vaikeudet lapsen saamisessa niillä jotka lapsia toivovat vetävät surulliseksi. Toivottavasti vielä onnistutte. Näitäkin tapauksia on ollut suvussani, joten sitäkin kautta osaan tuntea sympatiaa teille.

 

[John Smith]

Toivoa ei ole vielä menetetty, vaikka ikäväkin totuus mahdollisesti pitääkin jossain vaiheessa kohdata, tämä on puhuttu selväksi jo ennen homman aloittamista. Lääkärit suosittelivat jo ennen ekan hoidon tekemistä ainakin muutamaa uutta hoitokierrosta jollei heti tärppää. Naiselle annettavat hormonihoidot eivät vain ole kovin mukavia, kenellekkään. Hoidot kestää helposti kun pitää mielessä mitä varten ne tehdään, sen takia ei toivottu lopputulos ottaakin niin koville kun kaikki henkinen ja fyysinen panostus valuu pöntöstä alas.

Toivoa ei koskaan kannata menettää, vaikka kuinka synkkää olisikin. Ja synkkäähän se on, sen kurjuuden määrää ei voi käsittää ennen kuin siinä rämpii. Meillä vasta kolmas kerta sanoi toden.

Mäkin voin osaltani koittaa tsempata yv:n kautta, jos siitä jotain apua olisi.

Näistä asioista kun saattaa monilla olla vaikea puhua hyvillekään kavereille alle 2 promillen kännissä. Ja kuten sanottua, ei sitä tilannetta ja ennen kaikkea epävarmuutta oikein voi käsittää ennen kuin sen itse kokee.

 

[Puscutractori]

Mullakin on jonkin verran kokemusta noista lapsettomuushoidoista, joskin kesken- ja tuloksettomiksi jääneistä. Yksi biologinen lapsi perheessämme jo. Kuten muutamat muutkin, voin tarvittaessa antaa lisätietoja yv:llä.

Tähän väliin vielä mainostaisin tukiperhe- ja sijaisperhetoimintaa, joka Suomessa paikoitellen tunnetaan vielä varsin huonosti. Tiedän, että monet lapsettomuushoidoissa epäonnistuneet ja adoptioprosessin liian raskaaksi kokevat ovat saaneet sen siitä paljon myönteisiä (tosin tietysti osin hyvin raskaitakin) kokemuksia. Toki paras vaihtoehto on aina lapsettomuushoitojen johtaminen mahdollisimman positiiviseen tulokseen.

 

[Remy Martin]

Paljon kiitoksia kaikille tuesta, ja erityiskiitos niille muutamalle samassa tilanteessa olevalle tai olleille joiden kanssa on saanut vaihtaa ajatuksia. Ainakin minulla olo jotenkin parani kun sain avautua toiselle samat kokemukset omaavalle, vinkkinä vaan kaikille samassa jamassa olevillle. Fiilisten jakaminen helpottaa, helpotti ainakin minua.

Nyt kerätään sitten nelisen kuukautta voimia uuteen yritykseen, ellei sitten sitä ennen käy uskomaton flaksi ja tulee luonnollinen raskaus.

 

[Alfred E Neuman]

Lapsivihamielisyys ei liene kuitenkaan onneksi perinnöllistä? Kaikille niille, jotka julistavat, etteivät ikinä aio hankkia lapsia omaksi ja toisten riesaksi, olen tavannut sanoa, että on tavallaan sääli, etteivät vanhempasi ajatelleet samalla tavalla.

Siirsin tuolta "Oletko erityisen huono jossain" ketjusta tähän. Jos jatkettaisiin tätä keskustelua täällä.

Itse en lapsia halua. Syytä siihen en osaa sanoa. Lapset eivät vain minun maailmankuvaani sovi, piste.

Jos kuitenkin yhteiskunnan tai jonkin muun tahon painostamana menisin lapsia tekemään, siinä häviäisi kolme tahoa:
Minä itse. Joutuisin elättämään ihmisen, jota en oikeesti halunnut.
Yhteiskunta. Joutuisi tod. näk. maksamaan yllämainitun tilanteen seuraukset.
Se lapsi itse. Joutuisi elämään sellaisten vanhempien kanssa, jotka häntä ei edes koskaan oikeasti halunnut.

Joten, kun jätän lisääntymättä niin kaikki voittaa. Tämä siis vain minun oma henkilökohtainen mielipiteeni, jonka naisystäväni myöskin jakaa. Se jos mikä on ihan loistavaa.

 

[Freddie Freeloader]

On toki aivan eri asia päättää olla hankkimatta lapsia, kuin halveerata sellaisia ihmisiä, jotka lapsia ovat hankkineet. Nähin jälkimmäisiin viittasin viestissäni.

Muotoilen saman asian toisin. Niille ihmisille, jotka taivastelevat suureen ääneen "Kuinka jotkut voivat olla niin tyhmiä, että menevät hankkimaan lapsia omaksi ja toisten riesaksi?" tapanani on vastata, että "Sitä sun kannattaa kysyä ehkä omilta vanhemmiltasi." Jotkut ymmärtävät pointin, toiset eivät.

E: scholl esittikin oman näkökantansa tuolla toisessa ketjussa. Ei tuohon voi enää mitään järjellistä edes yrittää vastata.

Saisikohan ne tuontilapset kenties tilata sitten räätälöitynä halutuista vanhemmista, haluamillaan varusteilla, ihon- ja hiustenvärillä jne..?

 

[Alfred E Neuman]

On toki aivan eri asia päättää olla hankkimatta lapsia, kuin halveerata sellaisia ihmisiä, jotka lapsia ovat hankkineet. Nähin jälkimmäisiin viittasin viestissäni.

Muotoilen saman asian toisin. Niille ihmisille, jotka taivastelevat suureen ääneen "Kuinka jotkut voivat olla niin tyhmiä, että menevät hankkimaan lapsia omaksi ja toisten riesaksi?" tapanani on vastata, että "Sitä sun kannattaa kysyä ehkä omilta vanhemmiltasi." Jotkut ymmärtävät pointin, toiset eivät.

Myönnetään, meni ohi pointtisi. Kiitos selvennyksestäsi. Ja olen ihan samoilla linjoilla kanssasi. Minä en voi muille sanoa, miten elää elämänsä. Ei kuulu mulle.

Suonet anteeksi tällaiset lapsukset osaltani, en kovin kauaa ole mihinkään nettifoorumeille kirjoitellut.

 

[Sistis]

On toki aivan eri asia päättää olla hankkimatta lapsia, kuin halveerata sellaisia ihmisiä, jotka lapsia ovat hankkineet. Nähin jälkimmäisiin viittasin viestissäni.

Ei kai tuo sitä suoranaisesti tarkoita, että vaikka itse ei haluaisikaan lapsia, ja kokee ne ehkä riesaksi omassa elämässään, että halveeraisi sellaisia ihmisiä, jotka ovat valinneet toisen? Jotenkin tuo edellinen, toisesta ketjusta lainattu viestisi vaikuttaa sellaiselta "jos et ole puolellamme olet meitä vastaan" -asenteelta, vaikka tuskin sitä sellaiseksi suoraan tarkoititkaan.

Minä olen ainakin sanonut, että tällä hetkellä en halua lapsia, koska en pidä lapsista niin paljoa, että haluaisin muttaa elämäni suunnitelmia lasten vuoksi. Lapsia kun ei edelleenkään pidä tehdä vain siksi, että ne pitää tehdä. Toisekseen olen sitä mieltä, että tämä maailma menee kaiken aikaa sellaiseen suuntaan, että koko seuraavien sukupolvien tulevaisuus on aika kyseenalainen...

Tuon kylkeen olen aina sanonut, että kunnioitan suuresti niitä, jotka hankkivat lapsia omasta tahdostaan ja hoitavat myös lasten kasvatuksen ja muut vanhempien velvollisuudet. Samalla olen vilpittömän pahoillani kaikkien niiden puolesta, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät syystä tai toisesta niitä saa.

Mitä tulee taas omiin vanhempiini, niin tiedän, että he halusivat lapsia. Saivatkin sitten minut ja siskoni. Silti minun ei tarvitse suhtautua asioihin samalla tavalla kuin heidän.

edit: huomasin selvennöksesi seuraavista viesteistäsi. Pahoittelut, luin tai tulkitsin väärin - siksi hyvä, etteivät tällaiset väärinymmärtämisgeenit siirry eteenpäin. ;)

 

[Jari66]

En ole lukenut ketjun viestejä ja vastaan pelkän ketjun otsikon kontekstissa.

Kolme poikaa, joista enää yksi alle 18 -vuotias. Kulujahan niistä perkeleistä vain on ja muutakin riesaa. Älkää hankkiko on minun neuvoni.

Tai, onhan ne hetkensäkin.

 

[Jaws]

Mielenkiintoinen aihe. Minun kohdallani asia ei ole ihan vielä ajankohtainen, onneksi.

Aika moni on ilmoittanut täällä, ettei tahdo lapsia. Miten omat vanhempanne ovat reagoineet tähän, jos tietävät? Halusivat kuitenkin itse lapsia, joista olette elävä todiste. Ehkä tahtoisivat myös lapsenlapsia, joten ovatko kovastikin pettyneitä päätöksiinne?

 

[Alfred E Neuman]

Aika moni on ilmoittanut täällä, ettei tahdo lapsia. Miten omat vanhempanne ovat reagoineet tähän, jos tietävät? Halusivat kuitenkin itse lapsia, joista olette elävä todiste. Ehkä tahtoisivat myös lapsenlapsia, joten ovatko kovastikin pettyneitä päätöksiinne?

No itselläni on sisaruksia, jotka ovat lapsia tehneet. Tästä (ehkä) johtuen vanhempani kunnioittaa omaa päätöstäni olla lisääntymättä.

 

[Midnight Rambler]

Mielenkiintoinen aihe. Minun kohdallani asia ei ole ihan vielä ajankohtainen, onneksi.

Aika moni on ilmoittanut täällä, ettei tahdo lapsia. Miten omat vanhempanne ovat reagoineet tähän, jos tietävät? Halusivat kuitenkin itse lapsia, joista olette elävä todiste. Ehkä tahtoisivat myös lapsenlapsia, joten ovatko kovastikin pettyneitä päätöksiinne?

Ei kai lapsia hankita sen takia, että joku toinen (omat vanhemmat tms) niitä haluaa? Lähtökohtana täytyisi kuitenkin olla oma haluaminen ja vastuu siitä, että pystyy antamaan sille hedelmälle vähintään yhtä hyvän elämän, kuin itselle. Huonoon saumaan lapsien tekeminen on melkoista itsekkyyttä "mutku mä haluun kans vauvan!" -hengessä ja samoin on lapsenlapsilla toisten painostaminen. Vähimmäisvaatimus ainakin on se, että on itse henkisesti aikuistunut. Lapsi kasvattamassa lasta sisältää kaikki tuhon ja myöhemmin täystuhon elementit.

Itse en lapsia ainakaan toistaiseksi halua ja pelkään sitä päivää, että milloin parempi puolisko ottaa asian puheeksi. Pahimmassa tapauksessa se on sitten taas yhden hyvän parisuhteen menoa, jos nainen ei saakaan mitä haluaa. Miehen haluamisethan ovat tunnetusti toissijaisia nykyään.

 

[Jaws]

Ei kai lapsia hankita sen takia, että joku toinen (omat vanhemmat tms) niitä haluaa?

Ei missään nimessä, en sitä sanokaan.

Useissa tapauksissahan vanhemmat voivat kovastikin närkästyä siitä, että lapsenlapsia ei ole tulossa. Mietin vain, että miten asiat ovat Jatkiksen porukan kohdalla. Olen kuullut tapauksista, joissa ihmissuhteet jopa lähimmäisiin kärsivät siitä, ettei joku ole halukas lapsia tekemään.

 

[Sistis]

Useissa tapauksissahan vanhemmat voivat kovastikin närkästyä siitä, että lapsenlapsia ei ole tulossa. Mietin vain, että miten asiat ovat Jatkiksen porukan kohdalla.

Itse en ole ottanut asiaa puheeksi heidän kanssaan, puhtaasti jo siitä syystä, että asia ei oikeastaan kuulu heille mitenkään. Eivät ole asiaa kyselleet, vaikka olenkin jo 33-vuotias, ja tukevasti avoliitossa (5 vuotta). Voihan se olla, että salaa he toivoisivat jälkikasvua, mutta mitä heidät tunnen, he kyllä luottavat arviointikykyyni, eivätkä siksi tyrkytä liikaa kantojaan minulle.

Pieni pelko persauksissa toki on, että jossain vaiheessa jotain hienovaraista kommenttia tulee suuntaan tai toiseen - etenkin kun kolmisen vuotta nuorempi siskoni on sinkku, eikä ole osoittanutkaan pariutumisen merkkejä. Olisin siis tällä hetkellä vähän kuin ainoa toivo...

 

[Midnight Rambler]

Ei missään nimessä, en sitä sanokaan.

Useissa tapauksissahan vanhemmat voivat kovastikin närkästyä siitä, että lapsenlapsia ei ole tulossa. Mietin vain, että miten asiat ovat Jatkiksen porukan kohdalla.

Voihan tuo olla, tosin itse en ole kenenkään ikätoverin vanhemmista moista kuullut. Ajat kuitenkin muuttuvat ja nykyään yhä harvempi haluaa lapsia tai edes lasta taakakseen, joten ehkäpä vanhammatkin hyväksyvät asian hiljaa.

Sellaiset "baby boom"-ilmiöt, joissa on todella ollut jopa sosiaalinen paine lapsien tehtailulle, ovat kuitenkin harvinaisia ilmiöitä. Sotien jälkeenhän esimerkiksi naitiin melkoisella vimmalla turhaumia pois ja mukuloita Karjalan korvissa silpoutuneen väestönosan tilalle. Silloin ei lapsettomalla ollut aina helppoa, vaan "itsekkään" leima lensi nopeasti otsaan, kun naapurin kaksiossa asusti isäntäväki kahdeksan kersansa kanssa.

No, ei enempää nostalgiaa, mutta "itsekkyys" argumenttina lapsien tekemättä jättämiselle ei nykyisellään oikein toimi. Yhtä lailla on itsekästä tehdä niitä lapsia tai etenkin vaatia toisia niin tekemään, että pääsisi pöristelemään ja jokeltelemaan vauvan kanssa.

 

[Stonewall]

Ihmisen lapsuudessa, kasvatuksessa tai kehityksessä jokin on mennyt pieleen, mikäli ihminen ei lapsia halua. Jotakin enemmän tai usein vähemmän draamattista. Ja on tottakai parempi, ettei tälläisessa tapauksessa lapsia tee ennen kuin eheytyy, jos eheytyy. Sikäli on myös turhaa potenttiaalisilta isovanhemmilta toivoa lapsenlapsia, jos kerran ovat jäkikasvunsa vinoon kasvattaneet tai esimerkillään osoittaneet, etteivät lapset ole tervetulleita. Ei heillä ole ainakaan oikeutta ruveta asiassa vaatimuksia esittämään.

 

[Ted Raikas]

Pikkuveljeni on vaimonsa kanssa duunannut muutaman lapsen ja se on onneksi hiljentänyt minua kohtaan niitä toiveita, että tulisi lapsenlapsia. Toki joskus pientä huomautusta asiasta varsin leikkimieliseen sävyyn. Olen kuitenkin kaikin elein ja sanoin ilmaissut jo vuosia, että ei kannata kauheasti laskea minun varaani tässä asiassa. Kai se onneksi pikku hiljaa mennyt perille.

Elämä on toki suuri arvoitus ja kaikenlaista voi aina sattua. Jos nyt jostain syystä sattuisi odottamaton raskaus, niin totta kai kantaisin vastuun. Toivoisin, että siinä kohdassa olisi sen naisen kanssa välit edes ok, eikä vaan joku yhden illan tuttavuus tai sellainen kenen kanssa välit ihan poikki. Siinä vaiheessa olisi ehkä ärsyttävintä maksaa elatusmaksuja ja muuta kivaa ja yrittää osallistua lapsen elämään mahdollisesti, kun äidin kanssa ei synkkaa yhtään.

Taas ihan yhtä lailla jos toinen kallistuu abortin puolelle, niin olen siinä mukana ja tukena sen mitä tarvitaan ja mitä voi.

 

[Midnight Rambler]

Ihmisen lapsuudessa, kasvatuksessa tai kehityksessä jokin on mennyt pieleen, mikäli ihminen ei lapsia halua. Jotakin enemmän tai usein vähemmän draamattista. Ja on tottakai parempi, ettei tälläisessa tapauksessa lapsia tee ennen kuin eheytyy, jos eheytyy. Sikäli on myös turhaa potenttiaalisilta isovanhemmilta toivoa lapsenlapsia, jos kerran ovat jäkikasvunsa vinoon kasvattaneet tai esimerkillään osoittaneet, etteivät lapset ole tervetulleita. Ei heillä ole ainakaan oikeutta ruveta asiassa vaatimuksia esittämään.

En allekirjoita. Monien ihmisten elämä ja arki nyt yksistään ovat jo sellaisia, että siihen ei enää lasten tuomaa kuormitusta haluta. Sitten taas on sellaisia ihmisiä, jotka nauttivat ennen kaikkea omasta rauhastaan, joten se heille suotakoon. Maailmassa on valtava määrä eri syitä siihen, että ei tahdo laittaa geenejään kiertoon ja olla elämästään isoa osaa kiinni lasten kasvatuksessa, listaa voi jokainen halutessaan jatkaa.

Jostain näkökulmasta lapsettomuus valintana on varmasti, kuten kirjoitit "pielessä", mutta ei siinä välttämättä ole kysymys asianomaisen vaikeasta lapsuudesta tms psykologien tarjoamasta kehäpäättelystä. Vähän radikaalin kuuloista olisi alkaa saarnaamaan kenellekään faktana jostain "eheytymisestä" tai "pieleen kasvatuksesta"(aika suora hyökkäys ihmisen vanhempia vastaan, btw), jos tulevaisuuden suunnitelmiin ei lastenvaunujen työntely kuulu. Raamattuväki on asia erikseen, mutta kenellekään rationaalisesti ajattelevalle ja sekularisoituneelle ihmiselle kenenkään lapsettomuuden ei pitäisi olla automaattisesti sen enempää synti kuin tragediakaan.

Itse en ainakaan nyt halua lapsia ihan sen takia, että en vain halua. En koeta selittää tätä jollain liikakansoitus- tai ilmastonmuutoshömppäpömpällä, vaan ihan sillä, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja jos ei kiinnosta, niin silloin harvemmin omaa kovin suuria eväitä olla hyvä faija, eli ratkaisu lienee reilu kaikkien kannalta(?). Sitä en kuitenkaan hyväksy, että sinä tai joku muu tulee minulle jossain tunnekuohussa kertomaan, että minussa olisi jotain vialla tai vanhempani paskoja tyyppejä, koska ajattelen näin. Minulla oli harvinaisen hyvä ja turvattu lapsuus, josta olen ikuisesti kiitollinen. Tämä ihan vain selvennökseksi loppuun.