Tai jos löydät täältä yhdenkin hyväksytyn syyn olla tekemättä lapsia, niin valaise muistiani. Eli suora kysymys: mikä on se syy, millä saa synninpäästön? Top-3:ea en tohdi edes kysyä.
Helppoa.
1. En halua lapsia, koska koen niiden rajoittavan elämääni liikaa.
(Tämä on varmasti kaikkien mielestä ihan riittävä peruste. Toki tässäkin on pohjimmiltaan kyse siitä, että vastuun ottaminen jostakusta muusta kuin itsestä on rankkaa ja pelottavaa. Lasken tähän kategoriaan siis tästä pelosta pohjaavat perustelut tyyliin "sitten ei voisi enää reissata/käydä matsissa/mennä vapaasti koska haluaa jne".
2. En halua lapsia, koska puolisonikaan ei halua / minulla ei ole puolisoa.
(Varsinkin nuorilla sinkuilla on joskus tapana uhota, etteivät ikinäkuunakullanvalkeana tule haluamaan lapsia. Mutta sitten kun sopivasti rakastuu, niin se mieli kummasti muuttuu. Päätökseen lapsen tekemisestä vaikuttaa todella oleellisesti se kumppani. Minusta on mahdoton vastata kategorisesti kyllä tai ei kysymykseen lapsenteosta, jos ei ole tiedossa, kenen kanssa se olisi tarkoitus tehdä.
Mutta joka tapauksessa puolison puuttuminen / haluttomuus tehdä lapsia on tietyllä ajanhetkellä totta kai mitä parhain perustelu vastata ko. kysymykseen ei. Eikä siitä kannata suuttua, että "lapsipuolue" toteaa mielen voivan vielä muuttua.
3. En halua lapsia, koska elämäntilanteeni ei sitä salli.
(Tähän perusteluun kenelläkään ei ole tietenkään nokan koputtamista. Erilaisia tilanteita on laaja kirjo ja kyllä ihminen itse on paras arvioimaan sitä. Mutta tähänkin pätee sama kuin kohtaan 2. Elämäntilanne voi muuttua ja mieli siinä samalla. En ymmärrä, miksi pitää kategorisesti sanoa, etten tule koskaan haluamaan lapsia. Mitä sillä ehdottomuudella voittaa?
Joku kysyikin, että minkäikäisenä "saa" rauhassa todeta, ettei edelleenkään halua lapsia. Ei tämä ole mielestäni mikään ikäkysymys (no tietty ainakin naisilla jossain määrin sekin). Enemmänkin kyse on reagoinnista siihen, miten elämä nyt sitten sattuu heittelemäänkin.
Se, missä lapselliset ovat "viisaampia" onkin juuri tämä. He ovat omalla kohdallaan nähneet ja kokeneet, kuinka elämisen myötä lapsen tekeminen tuntuu oikealta. Ei siis tahdottomana, kohtalon johdattelemana ajopuuna, vaan avoimesti omaa tilannettaan pohtien.
Nojoo, aika tuubaa tästä tuli, mutta ehkä joku löytää pointin.