Itsellä on kaksi tyttöä ja kumpaakaan ei ainakaan vielä kiinnosta yhtään mikään pallopeli.
Vanhempi 8v on taiteilijasielu, nuorempi 4v on rämäpää eikä oikein vielä osaa olla aloillaan.
Ulkoilu ja retkeily on onneksi heille rakasta toimintaa, joten ei tarvitse isommin patistaa ulos.
Oma lapsuus tuli juostua pallojen perässä ja kotona oli mahdollisuus harrastaa. Isä hankki koripallokorin ja kiinnitti sen pihaan oikealle korkeudelle, oli lätkämaali ja oli futismaali. Isä harjasi asfalttialueen varmaan kaksi kertaa päivässä, jotta naapurin poikien kanssa oli kivempi pelata pihapelejä kun ei ollut irtosoraa haittana... Sisällä isä opetti miten tehdään pahvista maalit, pyykkipojista mailat ja pöytälätkän kiekolla saa lattialla hyvät pelit aikaiseksi.
En ikinä pelannut maalivahtia, mutta isä laittoi mut maaliin kamojen kanssa ja alkoi vetelemään kohti tennispalloja vanhalla torspon puumailalla. Muistan vieläkin miten vitutti jokainen päästetty maali. :D
Nuorempi lapsista on jo vähän puhunut siihen suuntaan, että haluaisi pelata jalkapalloa, joten eiköhän tie vie taas nurmikenttien äärelle jossain vaiheessa. Onhan sitä siellä aikaa vietetty koko lapsuus ja aikuisenakin useampi vuosi valmentajana.
Tärkeintä on kuitenkin kun löytäisivät nuo muksut sen oman polkunsa. Pelata ei tartte, mutta ulkoilu on pakollista.