Viime viikolla mietin, koska olen viimeksi nähnyt kökkömaalin kadulla. Väittäisin, että 2000-luvulla en ole nähnyt. No, kaupasta saatavien tehdasmaalien evoluutio toki syrjäytti kökkömaalit. Nyt tuntuu siltä, että viimeisen 5-10 vuoden aikana myös tehdasmaali kadulla alkaa oleen harvinaisuus.Ei ole täälläpäin näkynyt ainuttakaan kersalaumaa pelaamassa talvella katista (katupallo, tossupallo tms.) moneen vuoteen. Eipä kyllä näy pihoilla maalejakaan.
Mikä on kökkömaali?Viime viikolla mietin, koska olen viimeksi nähnyt kökkömaalin kadulla. Väittäisin, että 2000-luvulla en ole nähnyt. No, kaupasta saatavien tehdasmaalien evoluutio toki syrjäytti kökkömaalit. Nyt tuntuu siltä, että viimeisen 5-10 vuoden aikana myös tehdasmaali kadulla alkaa oleen harvinaisuus.
Kun olin kirjoittanut viestin, rukoilin, että kukaan ei kysyisi, mikä on kökkömaali. Aika vitun pitkälle on ihminen viidakosta singahtanut, jos ei tiedä, mikä on kökkömaali.Mikä on kökkömaali?
Kun olin kirjoittanut viestin, rukoilin, että kukaan ei kysyisi, mikä on kökkömaali. Aika vitun pitkälle on ihminen viidakosta singahtanut, jos ei tiedä, mikä on kökkömaali.
Pelannut olen koko lapsuuden pihapelejä ysärillä ilman mitään oikeita maaleja, mutta ainakaan itä- ja koillishelsingissä en tuollaista termiä koskaan kuullut.Kun olin kirjoittanut viestin, rukoilin, että kukaan ei kysyisi, mikä on kökkömaali. Aika vitun pitkälle on ihminen viidakosta singahtanut, jos ei tiedä, mikä on kökkömaali.
Itse tai isän tekemä puumaali pressuverkolla.Mikä on kökkömaali?
Aikamoista luksusta. Omassa lapsuudessa maali tehtiin kahdesta lumipallosta. Silloin kun minä olin nuori…Itse tai isän tekemä puumaali pressuverkolla.
Ihmettelen, mikä tuossa on kökköä. Tuo vaikuttaa oikein mainiolta käsityöltä.Itse tai isän tekemä puumaali pressuverkolla.
Kakkoskakkosta, romulautaa tai takapihan mettästä pari koivurankaa. ei siinä paljoa rahaa tarvita. Ennemminkin mielikuvitusta.Aikamoista luksusta. Omassa lapsuudessa maali tehtiin kahdesta lumipallosta. Silloin kun minä olin nuori…
Tolppien siirtelykin helpompaa!Aikamoista luksusta. Omassa lapsuudessa maali tehtiin kahdesta lumipallosta. Silloin kun minä olin nuori…
Kökkömaali on jääkököstä tehty maali. Herraisä tätä nykynuorisoa.Ihmettelen, mikä tuossa on kökköä. Tuo vaikuttaa oikein mainiolta käsityöltä.
Kökkömaali on jääkököstä tehty maali. Herraisä tätä nykynuorisoa.
Jaaha.Kun olin kirjoittanut viestin, rukoilin, että kukaan ei kysyisi, mikä on kökkömaali. Aika vitun pitkälle on ihminen viidakosta singahtanut, jos ei tiedä, mikä on kökkömaali.
Ei kyllä 80-luvullakaan, ainakaan Satakunnan suunnalla.Pelannut olen koko lapsuuden pihapelejä ysärillä ilman mitään oikeita maaleja, mutta ainakaan itä- ja koillishelsingissä en tuollaista termiä koskaan kuullut.
Tällainen oli. Oikein metallinen kehikko, tuohon isä hitsasi metallilevyt verkon mentyä rikki. Katuo tätä katkerasti, koska koko kesä / joka kesä lauottiin kiekkoja vanerilta. Aika kova meteli.Itse tai isän tekemä puumaali pressuverkolla.
Joskus tulee ajeltua lapsuudenkodin ohi, ja joka kerta naurattaa ne lommot autotallin ovien alapelleissä.Tällainen oli. Oikein metallinen kehikko, tuohon isä hitsasi metallilevyt verkon mentyä rikki. Katuo tätä katkerasti, koska koko kesä / joka kesä lauottiin kiekkoja vanerilta. Aika kova meteli.
Me seniorit muistamme, kuinka Ruben Stiller sai lopulta kenkää Ylestä kutsuttuaan yhtä johtoryhmäläistä kökkötraktoriksi. Tuskin oli lumenauraamis_hommista kyse?Kökköhän tarkoittaa paskaa.
Tehtiin kanssa maali itse ja verkkona toimi kanaverkko. Kohtuu kauan se maali kestikin.Itse tai isän tekemä puumaali pressuverkolla.
Itse tai isän tekemä puumaali pressuverkolla.
Kökköhän se oli vasta siinä vaiheessa kun se oli lämitty paskaks ja paikkakorjailtu miljoona kertaa.Oma mökkimaali oli kaikkea muuta kuin kökkö. Muistan sen päivän edelleen kun olin joutunut miljoonannetta kertaa faijan apupojaksi mökkipaikkakunnan rautakauppaan. Siinä rautakaupan ”urheiluosastolla” tapani mukaan pyöriessä jostain alelaarista löytyi ihan ihka oikea jalkapallomaalin verkko! Jo samana iltana sai maalata faijan kyhäämän maalin tolppia valkoiseksi. Veli ei oikein koskaan urheilusta innostunut eikä faija aina ”kerinnyt” potkimaan. Parhaat pelit tuolla silti sai.
Olen tähän keissiin jo kommentoinut aiemminkin, mutta kommentoin saman asian vielä uudestaan jotta kuka tahansa joka on vastaavassa tilanteessa, ymmärtää asian.Meillä on nyt neljä kuukautta ollut välit jäissä anoppilaan. Olemme tehneet selväksi, että me odotamme anteeksipyyntöä, ja ennen sitä mikään ei muutu.
Jouluna tuli viestillä joulun toivotukset, johon vaimo vastasi kiittäen, ja lisäten perään että uskomatonta miten ette kykene pyytämään anteeksi. Vastauksena oli hiljaisuus, kuten odottaa saattaa.
Kuitenkin tämä asia on vaikuttanut vaimoon, sekä esikoiseen. Esikoinen on kaivannut isovanhempiaan, ja onhan se ihan vitun raastavaa. Olemme hänen kanssa käyneet asiaa läpi, ja sanoneet suoraan että mummun ja papan pitää pyytää isiltä ja äidiltä anteeksi. Välillä ikävä iskee lujemmin, välillä menee pitkiä aikoja ettei puhu heistä sanallakaan.
Ja joka kerta kun esikoisen ikävä iskee, minä suutun entistä enemmän appivanhemmille. He ovat selvästi valintansa tehneet, heidän ylpeys ja kunnia menee lastenlasten edelle, ja se on ihan vitun surullista.
Vaimokin kipuilee isosti, välillä omia päätöksiä epäillen, välillä olemalla selvästi surullinen tilanteesta. Toisaalta on myös selvästi onnistunut tekemään pesäeroa vanhempiinsa, ja on aikalailla huomannut miten oma kasvuympäristö on ollut ihan sekaisin.
Tuossa pari viikkoa sitten rouva totesi, että pitäisikö tässä vielä yrittää isommin. Että jos soittaisi äidille, ja yrittäisi keskustella. Ei niinkään meidän takia, vaan lasten. Minä sitten ehdotin, että entäpä jos minä soittaisin. Tässä tietysti oli ajatuksena se, että minua anoppi ei pysty manipuloimaan, enkä minä pelkää häntä millään tavalla.
Puhelinta kouraan ja soittamaan. Sieltä vastasi oikein imelä anoppi, en ole koskaan kuullut sen puhuvan kenellekään noin nätisti. Päätin ennen puhelua, että pysyn rauhallisena, enkä anna heille mitään aseita meitä vastaan. Esitin kysymyksen, että miten tässä heidän mielestä pitäisi edetä, kun me olemme kertoneet selvästi mitä olemme vailla, mutta te ette siihen reagoi mitenkään. He odottavat meiltä anteeksipyyntöä, kun on niin loukattu ja sanottu pahasti. Vaimoni oli oikein sanonut miten heihin ei voi luottaa, ja siitä he haluavat anteeksipyynnön. Ja on sanottu muutenkin rumasti.
Huvittavinta oli kun anoppi rupesi itkemään puhelimessa, mutta kun huomasi etten reagoi siihen, niin se itku loppui kuin seinään. Lopputuloksena oli se, että hän selitti asiat aivan eri tavalla miten oli oikeasti mennyt, kolme kertaa puhelun aikana sanoin että eihän se nyt noin mennyt, mutta toinen vain jankuttaa vastaan. Kokokonaisuudesta irrotettuja yksittäisiä sanoja, joihin takerruttiin ja käänneltiin ympäri miten sattuu.
Totesin puhelun lopussa että tämä on tässä, meillä on niin kaukana näkökulmat toisistamme, eikä tämä hyödytä kumpaakaan osapuolta.
Puhelun päätyttyä vaimoni oli lähes järkyttynyt, hän sanoi että nyt hän sen tajuaa, tuo akka on ihan totaalinen narsisti. Kaikki käännetään omaksi eduksi, omia tekemisiä vähätellään ja vika on aina muissa.
Lopputulemana on siis se, että asemasota jatkuu, eikä muutoksia ole näkyvissä. Mutta nyt me olemme kokeilleet kaikkea, eikä meiltä kädenojennuksia enää tule. Esikoisen tuska raastaa tietysti sydäntä joka kerta, mutta enemmän raastaisi päästää tuollainen ihmisperse lasten elämään vaikuttamaan.