Lapsi- ja vanhemmuusasiat

[Knox]

@Knox


Tuossa sinun tapauksessa ei vaikuttaisi siltä, että lastanne olisi mitenkään kaltoin kohdeltu, päinvastoin anoppi yritti omasta mielestään olla vaan avuksi. Eikä hän sillä teollaan (hiustenleikkaus) vahingoittanut lasta, vaan ainostaan teitä lapsen vanhempia. Ymmärrän kyllä, jos tilanne on jatkunut pitkään samanlaisena, ja olisin itsekin helvetin vihainen tuollaisesta teosta, mutta varmaan kannattaisi miettiä tilannetta erityisesti nyt sen lapsen kannalta. Oliko kyseessä vielä 2-vuotias lapsi, niin pitäisin oman ylpeyden uhallakin tiettyyn pisteeseen asti välit kunnossa, jotta lapsella säilyy yhteys omaan isovanhempaansa. Ainakin niin kauan kun hoitopaikka on turvallinen paikka sille lapselle. Se on se mihin itse vetäisin rajani. Ymmärtääkseni sinun tapauksessa siitä ei ollut kyse, vaan enemmänkin periaatteista kasvatukseen yms. liittyen.

Miten tämän asian saa käännettyä niin, että anoppi yritti olla avuksi? Kun sitä on erikseen kielletty useamman kerran toimimasta noin, ja sitten kun hän kielloista huolimatta toimii noin, niin se on hänen tapansa olla avuksi?

Ja ei tietenkään hiustenleikkuu vahingoita lasta. Mutta kun se ei ole heidän tehtävänsä päättää tämmöisistä asioista. Kyse on rajoista, ja niiden kunnioittamisesta. Tai tässä tapauksessa kunnioituksen puutteesta.

Jos me päätetään, että ei syödä punaista lihaa ollenkaan, ja isovanhemmat syöttävät lapsille punaista lihaa, niin onko se ok? Tai jos me olemme ateisteja, niin onko ok että mummo paasaa Jeesuksesta? Tai toisinpäin, jos me olemme uskossa, niin voiko isovanhempi kertoa ettei Jumalaa ole olemassa?

 

[KanonKillar]

Tämä on kaunis ja hieno ajatus, mutta tämä vaatisi sen, että vastapuoli kykenisi myöntämään omat virheensä.

Olen aidosti sitä mieltä, että anoppi on täysi narsisti, ja käytännössä kaikki hänen tekeminen tukee asiaa. Tuommoiseen kirjeeseen suhtauduttaisiin naureskellen, eikä siihen vastattaisi mitenkään.

Ja mulla rehellisesti rassaa aivan helvetisti tuo, että meidän pitäisi osoittaa halua ja kykyä rakentavaan asenteeseen. Ja tämä ei siis ole hyökkäys sinua kohtaan! Mutta kun me ei olla vuosien aikana tehty muuta kuin venytty, joustettu ja kestetty kaikki mitä sieltä suunnalta on viskottu. Ja edelleen meidän pitäisi vaan joustaa. Tilanteessa missä meidän varpaille on astuttu täysin, ja silti meidän pitäisi olla tässä aloitteellinen osapuoli.

Ei kiitos.

En tietenkään ota kommenttiasi hyökkäyksenä, en toki! Älä sinäkään pahastu, että vielä yritän lisää myydä sinulle ajatustani : )

Kirjeen etu olisi se, että se antaisi appivanhemmillesi "sivistyneen tilaisuuden perääntyä" eli mahdollisuuden pohtia omia asenteita ja toimintatapoja ilman että joutuisivat sitä teille edes ääneen myöntämään. Parhaassa tapauksessa voisivat salaa ryhtyä muuttamaan toimintaansa.

Kirje säilyy ja sen äärelle voi palata toisella kertaa. Luettu sana vaikuttaa puhuttua pidempään. Kyllä siellä vastaanottajan päässä voisi jokin ajatusprosessi käynnistyä! En näe kirjettä minkäänlaisena joustamisena, oikeastaan päin vastoin: Siinähän te vaimosi kanssa nimenomaan toisitte vakavassa sävyssä esille omat näkökantanne. Kirjeellä te heittäisitte pallon appivanhemmille ja voisitte jäädä odottamaan heidän vastausta - sanoissa ja / tai teoissa.

 

[Jack DiBiase]

Miten tämän asian saa käännettyä niin, että anoppi yritti olla avuksi? Kun sitä on erikseen kielletty useamman kerran toimimasta noin, ja sitten kun hän kielloista huolimatta toimii noin, niin se on hänen tapansa olla avuksi?

Ja ei tietenkään hiustenleikkuu vahingoita lasta. Mutta kun se ei ole heidän tehtävänsä päättää tämmöisistä asioista. Kyse on rajoista, ja niiden kunnioittamisesta. Tai tässä tapauksessa kunnioituksen puutteesta.

Jos me päätetään, että ei syödä punaista lihaa ollenkaan, ja isovanhemmat syöttävät lapsille punaista lihaa, niin onko se ok? Tai jos me olemme ateisteja, niin onko ok että mummo paasaa Jeesuksesta? Tai toisinpäin, jos me olemme uskossa, niin voiko isovanhempi kertoa ettei Jumalaa ole olemassa?

Ymmärsit väärin, jos sait viestistäni sen käsityksen, että yritin jotenkin puolustella anoppisi toimintaa. Viestini tarkoituksena oli vain avata tuota kokonaisuutta ja painottaa muistamaan myös sen lapsen näkökulma. Vaikka anoppi tuntuisi kuinka hirviöltä sinun ja puolisosi mielestä, niin lapselle hän voi silti olla maailman rakkain ihminen ja pienelle lapselle vielä tärkeämpi ihminen tulevaisuudessa. Ymmärrän kyllä, kuten sanoit aiemmin, että olette kaikkenne yrittäneet eikä mikään ole auttanut, joten tilanne ja sen ratkaiseminen tuntuu mahdottomalta. Jos teidän mielestä ainoa ratkaisu on nyt lyödä välit poikki lopullisesti, niin siinä kohtaa tilanne on kaikkien ikävin nähdäkseni sen lapsen puolesta, jolta viedään mahdollisuus luoda suhdetta isovanhempiinsa vain siksi, että aikuiset ovat eri mieltä kasvatusmetodeista ja periaatteista.

Olette kaikenkaikkiaan todella paskassa ja ristiriitaisessa tilanteessa, eikä tarkoitukseni ollut tässä kohtaa haastaa riitaa enempää tai kertoa miten teidän pitäisi toimia. Olette saaneet hyviä vinkkejä tässä ketjussa ja toivottavasti tilanne ratkeaa jotenkin.

PS. kannatan sitä anopin pään ajelua nyt ainakin alkuun.

 

[Tadu]

Jos teidän mielestä ainoa ratkaisu on nyt lyödä välit poikki lopullisesti, niin siinä kohtaa tilanne on kaikkien ikävin nähdäkseni sen lapsen puolesta, jolta viedään mahdollisuus luoda suhdetta isovanhempiinsa vain siksi, että aikuiset ovat eri mieltä kasvatusmetodeista ja periaatteista.

Noh, en tiedä onko se aina lapsen etukaan, että pääsee ottamaan kusipäiltä vaikutteita.

 

[Knox]

Ymmärsit väärin, jos sait viestistäni sen käsityksen, että yritin jotenkin puolustella anoppisi toimintaa. Viestini tarkoituksena oli vain avata tuota kokonaisuutta ja painottaa muistamaan myös sen lapsen näkökulma. Vaikka anoppi tuntuisi kuinka hirviöltä sinun ja puolisosi mielestä, niin lapselle hän voi silti olla maailman rakkain ihminen ja pienelle lapselle vielä tärkeämpi ihminen tulevaisuudessa. Ymmärrän kyllä, kuten sanoit aiemmin, että olette kaikkenne yrittäneet eikä mikään ole auttanut, joten tilanne ja sen ratkaiseminen tuntuu mahdottomalta. Jos teidän mielestä ainoa ratkaisu on nyt lyödä välit poikki lopullisesti, niin siinä kohtaa tilanne on kaikkien ikävin nähdäkseni sen lapsen puolesta, jolta viedään mahdollisuus luoda suhdetta isovanhempiinsa vain siksi, että aikuiset ovat eri mieltä kasvatusmetodeista ja periaatteista.

Olette kaikenkaikkiaan todella paskassa ja ristiriitaisessa tilanteessa, eikä tarkoitukseni ollut tässä kohtaa haastaa riitaa enempää tai kertoa miten teidän pitäisi toimia. Olette saaneet hyviä vinkkejä tässä ketjussa ja toivottavasti tilanne ratkeaa jotenkin.

PS. kannatan sitä anopin pään ajelua nyt ainakin alkuun.

Joo, pahoittelut täältä, luin aluksi viestisi väärin.

Ja mehän ei ihan oikeasti mitään muuta tässä mietitäkään kuin lasten näkökulmaa asiaan. Me ollaan edelleen valmiita asioista sopimaan, mutta aloitteen pitää tulla toiselta puolelta.

Lasten takia tämä tilanne onkin raastava, mulla ei henkilökohtaisesti hetkauttaisi vaikken näkisi appivanhempia enää koskaan. Tai ehkä onnenkyynel tulisi silmäkulmaan.

Mutta katsotaan, nythän sen näkee kumman arvottavat korkeammalle, oman ylpeyden vai lapsenlapset.

 

[madeOFspade]

Noh, en tiedä onko se aina lapsen etukaan, että pääsee ottamaan kusipäiltä vaikutteita.

Kaikissa meissä on vikoja. Peiliin kun katsoo, sieltä harvoin katsoo takaisin täydellinen ihminen.

Itse aikanaan päätin, että karsin omassa lapsuudessa kokemiani tiettyjä asioita pois kun itse kasvatan. Olen aivan varma, että omat lapseni myös päättävät samoin ja toivonkin, että pyrkivät kehittämään vanhemmuutta ja olla parempia omille lapsilleen kuin minä heille.


Välejä en lasten isovanhempiin katkaisisi ihan pienestä. Jos kokisin vastaavan tilanteen mistä täällä on puitu, niin en katkaisisi välejä, mutta lapseni eivät ilman valvontaa sinne menisi hetkeen.

Ja kantaisin sen telkkarin pihalle....

 

[adolf]

Yksi ehdotus harkittavaksi sulle ja vaimolle:

Meillä ihmisillä, ja erityisesti läheisten kesken, voi painolastit ja puhumattomat asiat kasvaa niin isoiksi, että jutellessa pinna katkeaa kovin nopeasti. Ei päästä juttelemalla oikein alkua pidemmälle, kun kaikki menevät hetikohta puolustuskannalle.

Mitä jos kirjoittaisitte vaimosi kanssa appivanhemmille kirjeen? Rauhallisessa sävyssä ja suuremmin syyttelemättä. Enemmän siltä kannalta, että tuotte esiin teidän tuntemuksia ja näkökulmia kuin sitä, mitä olette mieltä heidän toiminnasta. Loppuun myös kannustavia sanoja siitä, missä he ovat isovanhempina hyviä ja toivomuksen keskustelun jatkumisesta (suullisesti tai kirjevastauksella). Tämmöinen lähestymistapa osoittaisi sinun ja vaimosi halua ja kykyä rakentavaan asenteeseen ja antaisi appivanhemmille(kin) mahdollisuuden ajan kanssa pohtia asioita - ilman, että täytyy heti paikalla olla joku naseva vastaus valmiina.

Nuo @Knox appivanhemmat kuulostavat näin luetun perusteelta semmoisilta ihmisiltä, joille ei vaan mikään konsti tepsi. Vika löytyy aina ja iänkaikkisuuteen vaan muista ihmisistä, ja kykyä tunnistaa ja tunnustaa omia väärintekemisiään sekä syitä sen oman käyttäytymisen taustalla ei vaan saa ihmisestä lapioitua esiin, ei kertakaikkiaan sitten mitenkään.

Tämä siis näin tämän keskustelupalstan välityksellä tulkittuna, kun kertomus menee niin, että tuota samaa käyttäytymistä on jatkunut todella, todella kauan.

Sitten kun olet se, joka on vuosikausia ottanut tuota paskaa niskaansa, niin ymmärrän aivan täysin sen, että kaikenlainen venkoilu siihen suuntaan, että näitä appivanhempia yritetään ymmärtää, niin siinä sivuutetaan se @Knox kokemus ihan täysin, että mitä tunteita tuollainen kusitolppana oleminen saa aikaan. Eihän se ole iso asia tuollainen yksi hiustenleikkuu sinänsä, mutta kun niitä paskakikkareita on vuosien myötä pikkuhiljaa kasaantunut, niin loppujen lopuksi niistä pienistä kikkareista syntyy valtava kasa. Sen pienen kikkareen kanssa pystyisi elämään vallan helposti, mutta sen valtavan kasan kanssa eläminen on aivan sietämätöntä.

Tuossa tavallaan on vähän samanlaista dynamiikkaa taustalla, kuin koulukiusattuna olemisessa tai alkoholistin läheisenä kasvamisessa. Näistä molemmista kun on omakohtaista kokemusta.

 

[Knox]

@adolf on asian ytimessä.

Nytkin asia on käännetty täysin päälaelleen heidän toimesta. Me olemme puhuneet rumasti, korottaneet ääntä ja oikeastaan jo pidemmän aikaa käyttäytyneet ylimielisesti heitä kohtaan. Ja hiusten leikkuu on kuitattu tyyliin "vähän leikattiin, oli niin epäsiisti", ja sekin asia on jo pyöräytetty siten että me emme edes lapsen hiuksista huolehdi. Lähteenä vaimon veli, joka on meidän puolella asiassa.

Mutta tämän tiesi, enkä ole yllättynyt. Sitä on vain hankala ymmärtää, että semmoisia ihmisiä oikeasti on, jotka eivät mielestään tee koskaan virhettä eivätkä myönnä mitään. Vaikka kaikki näkisivät ja haistaisivat että anopilla on paska housussa, niin se inttäisi hautaan asti että sulla se oli. Käy semmoisen ihmisen kanssa sitten yhtään minkäänlaista keskustelua.

 

[Bay]

Kyllähän tuohon tilanteeseen pitää puuttua nyt jämäkästi. Luottamus on rikkoontunut ja itse en ainakaan lapsiani antaisi henkilöille joista en tiedä miten toimivat. Nyt Knoxin lapsi on kaksivuotias - entä kun ikää tulee lisää? Miten pyrkivät vaikuttamaan ja mitä opettamaan? Ikävä huomata että lapsesta on tehty demari/Rauman Lukon kannattaja/hankittu tatska kun se on niin hieno. Vanhempien pitää tietää myös se mitä siellä mummolassa tapahtuu ennenkuin tosissaan saa alkaa selvitellä että mitä kaikkea on vuosien aikana tehty ja puhuttu.

 

[Realcowboy]

Onkohan Kalle Kustaalla selän takana sakset piilossa?

Voisikohan tuon Chrisin naama olla yhtään punaisempi?

Liittyvätkö asiat toisiinsa?

Carl Philipin ja Madeleinen jälkeläiset eivät kuulu enää yhtä paljon kuningasperheeseen, siksi hiusmalli lienee vapaampi. Victorian edessä oleva prinssi Oscar on lyhyttukkainen.
Bernadotte-suvussa on ollut aiemminkin pitkätukkaisia poikia, prinssi Carl isosiskojensa ympäröimänä noin 110 vuotta sitten.