Ymmärrän tämänkin puolen. Ja siksihän tässä tätä asiaa tuskaileekin. Mutta tämä on toki myös vain yksi osa melko isoa kokonaisuutta, ja näitä asioita on vuosien aikana kertynyt paljon.
Ja toisaalta, mihin sen rajan sitten vetää. Onko ok käydä laittamassa korvakorut meidän lapsille ilman lupaa, ja mikäli vedetään pultit niin todeta että kasvaahan se reikä umpeen? Tai värjätä lapsen tukka, ja sanoa että mitäs tässä riehumaan, kyllä se ajan kanssa kasvaa omaan väriinsä takaisin.
Eli ymmärrän että asia voi tuntua vähäpätöiseltä, mutta minä olen helvetin loukkaantunut siitä, että meidän vanhempien yli on kävelty meidän omaa lasta koskevassa asiassa. Ja vieläpä sellaisessa asiassa, mistä on monta kertaa erikseen mainittu, että te ette tätä tukkaa leikkaa.
Se että minä vien omat lapseni jonnekin hoitoon, on osoitus äärimmäisestä luottamuksesta. Ja nyt tämä luottamus on tietoisesti rikottu, ja reaktiona on puhdasta käsien levittelyä.
Ja minä tiedän jo valmiiksi, että tämä(kin) asia käännetään puheissa meitä vastaan. Menee pari viikkoa, ja vaimon sisarukset valittavat että kaikesta tekin jaksatte suuttua, eihän tuossa nyt mitään ole, vähän vain tukkaa siistittiin. Mua se ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta vaimoa se kiinnostaa. Koska he on kasvatettu siihen, että vanhemmat eivät tee virheitä ja vika on aina muissa.
Näitä juttuja olisi vuosien varrelta loputtomiin, ja jos kaiken tänne avaisin niin väitän että yksikään ei tarttuisi tähän viimeisimpään episodiin, vaan moni kysyisi että miten helvetissä olette jaksaneet noin kauan olla tekemisissä.