Lapsi- ja vanhemmuusasiat

[Knox]

Mielestäni on aika outoa, että asiasta on täytynyt edes sanoa.

Totta, mutta tämä siis sen takia, kun ovat monta kertaa sanoneet että jos me vähän leikataan, kun on niin pitkät hiukset. Ja joka kerta olemme sanoneet että ette leikkaa.

Tämä samainen keskustelu käytiin itse asiassa esikoisen kohdalla myös monta kertaa, silloin sakset pysyivät kaapissa.

 

[sambersson]

Jos lapsen hiusten leikkaaminen on saanut kamelin selän katkeamaan, niin miten ihmeessä luottamusta on voinut olla aikaisemmin, niin paljon, että lapsen on voinut viedä anoppilaan hoitoon?

Vaikka isovanhemmat ovat aikaisemmin kauhistelleet pojan pitkää tukkaa, niin onko siitä puhuttu, että vanhemmat päättävät sen leikkuusta ihan täysin? Isovanhempien käytös oli aivan perseestä, mutta jos ei rajoja ole täysin keskusteltu, niin aika äkkipikaiselta toiminnalta välien katkaisu vaikuttaa mikäli rajat eivät ole olleet täysin selvät.

Todennäköisesti @Knox joutunut sietämään paljon hyvin mitättömiä yksittäisiä asioita, jotka on voinut kuitata: "Älä nyt viitti, iso mies. Ei kai toi nyt haittaa. On näin ennenkin tehty. Kyllä minä voin/tiedän. Tämä nyt vaan on tällainen. Minä nyt vaan olen tällainen. Älä sinä ala minulle." Suoranaista vähättelyä ja kunnioituksen puutetta. Tässä on klassinen appi vs vävy tilanne jossa appivanhemmat luulevat olevansa voittamattomia ja voimiensa tunnossa, muttei ymmärrä että käytöksensä takia voi mennä lapsi pesuveden mukana.

En yhtään ihmettele että mitätön asia katkaisee kamelin selän.

 

[Patarouva]

Todennäköisesti @Knox joutunut sietämään paljon hyvin mitättömiä yksittäisiä asioita, jotka on voinut kuitata: "Älä nyt viitti, iso mies. Ei kai toi nyt haittaa. On näin ennenkin tehty. Kyllä minä voin/tiedän. Tämä nyt vaan on tällainen. Minä nyt vaan olen tällainen. Älä sinä ala minulle." Suoranaista vähättelyä ja kunnioituksen puutetta. Tässä on klassinen appi vs vävy tilanne jossa appivanhemmat luulevat olevansa voittamattomia ja voimiensa tunnossa, muttei ymmärrä että käytöksensä takia voi mennä lapsi pesuveden mukana.

En yhtään ihmettele että mitätön asia katkaisee kamelin selän.

Vähättely ”Minä nyt vaan olen tällainen” lähtee yleensä sellaisen ihmisen suusta, joka ei kuitenkaan anna sille toiselle oikeutta olla sellainen kuin se toinen on.

 

[Eikka86]

Itselleni on käynyt niin ikävästi että en ole isäni kanssa missään tekemisissä omasta halustani. Lapsien osalta saavat tavata ja viettää aikaa kuten haluavat mutta hoitavat nämä asiat vaimoni kanssa.

Vaikka kyseinen henkilö on mielestäni täysin perseestä enkä halua pilata päivääni olemalla kontaktissa hänen kanssaan, koen että lapsille on parempi tavata normaalisti isovanhempiaan enkä ole tapaamisia rajoittanut millään muotoa. Ei ole kyllä onneksi ottanut enää asioihin mitään kantaa vaan hoitaa vaarin roolia hyvin kun se hetki on.

 

[Knox]

Itselleni on käynyt niin ikävästi että en ole isäni kanssa missään tekemisissä omasta halustani. Lapsien osalta saavat tavata ja viettää aikaa kuten haluavat mutta hoitavat nämä asiat vaimoni kanssa.

Vaikka kyseinen henkilö on mielestäni täysin perseestä enkä halua pilata päivääni olemalla kontaktissa hänen kanssaan, koen että lapsille on parempi tavata normaalisti isovanhempiaan enkä ole tapaamisia rajoittanut millään muotoa. Ei ole kyllä onneksi ottanut enää asioihin mitään kantaa vaan hoitaa vaarin roolia hyvin kun se hetki on.

Meillä tässä on sellainen ongelma, että minä en ole koskaan pitänyt appivanhemmistani. Olin nuori kun vaimon kanssa alettiin kimppaan ja yritin aluksi kovasti. Mutta he kohtelivat minua kuin paskaa, yrittivät lahjoa tyttärensä jättämään minut ja kaivelivat meidän suvusta ihan random paskaa, mitkä eivät edes liity minuun millään tavalla. Olen rouvan vuoksi heitä kestänyt, ja nyt lasten vuoksi.

Vaimo taas koki pitkään velvollisuudekseen käydä siellä, koska vanhempia tulee nähdä säännöllisesti. Esikoisen syntymän myötä vaimo rupesi hiljalleen pohtimaan omaa kasvatustaan ja suhdettaan vanhempiinsa. Sieltä paljastui ihan puhdasta henkistä väkivaltaa, manipulointia ja kiristämistä. Minä en näissäkään tilanteissa ole ottanut kantaa mihinkään suuntaan, ei ole minun tehtävä astua lapsen ja vanhempiensa väliin. Mutta sen sanoin, että tuota paskaa ei meidän lapsille siirretä.

Mää ymmärrän että välien katkaiseminen on äärimmäinen teko, ja erityisen pahalta se tuntuu lasten puolesta. Mutta minä en ainakaan suostu siihen, että tuollainen temppu painetaan villaisella ja jatketaan kuten ennenkin. Jos toiselta puolelta ei kuulu anteeksipyyntöä, niin se on heidän valintansa. Asiat on myös sovittavissa, mutta meidän puolelta sitä aloitetta ei tehdä, me ei tässä toimittu mitenkään väärin.

 

[Shardik]

Jokainen tekee tällaisessa tilanteessa omat ratkaisunsa. Itse yrittäisin pitää päällimäisenä lapsen edun. Jos lapsen ja isovanhempien suhde on lämmin ja lapselle tärkeä, niin en lähtisi katkomaan suhteita täysin, vaikka vituttaisikin. Ymmärsin rivien välistä, että tässäkin lapsi on ilmeisesti varsin pieni, eikä itse ole niin huolissaan hiusten epäsiistiydestä, eikä varmaan oikein ymmärtäisi miksi ei näe enää isovanhempiaan. Toki en jättäisi lasta isovanhempien hoitoon varsin pitkään aikaan tällaisen jälkeen.

Toki jos appivanhemmat ovat manipuloivia paskoja myös lasta kohtaan tai jos eivät lapsen edessä osaa muuten käyttäytyä, niin sitten on syytäkin pitää lapsi heistä erossa.

 

[Snakster]

Omat näkökantani tästä tukanleikkuuepisodista ovat hyvin samanlaisia kuin mitä täällä onkin jo esitetty, ei lisättävää. Nostan tähän kuitenkin vielä näkökulmaksi sen, miten itse ajattelen isovanhemman roolista. Kokemusta ei toistaiseksi ole, mutta ehkäpä sekin aika koittaa, kun lapsenlapsia on hoidettavana ja minä näen asian jotenkin niin, että kun isovanhemmalla ei ole minkäänlaista kokonaisvastuuta lapsen kasvatuksesta, hän myöskään päätä lapsen kasvatuksen painopisteistä, niistä arvoista, joiden mukaan lapsi kasvatetaan tai ylipäätään mistään lapsen kasvatukseen tai elämään liittyvästä asiasta. Hänen tehtävänsä on viettää nastaa aikaa lapsen kanssa ja tarjota sellaista mukavaa tekemistä, joka mielellään on mielekästä molemmille. Hän voi tarjota viisautensa ja kokemuksensa lapsen käyttöön ja tehdä sellaisia asioita, joita omat vanhemmat eivät ehdi tai muusta syystä tee. Mihinkään ulkonäköön tai pukeutumiseen liittyviin ratkaisuihin isovanhemmalla ei ole mitään sanavaltaa. Jos omat arvot ja ajatukset menevät niin pahasti ristiin lapsen vanhempien ajatusten kanssa, että niiden mukaan on mahdotonta toimia, niin silloin joko joustetaan omista ajatuksista tai ei hoideta isovanhemman tehtävää.

 

[Knox]

Ja minä tiedän jo valmiiksi, että tämä(kin) asia käännetään puheissa meitä vastaan. Menee pari viikkoa, ja vaimon sisarukset valittavat että kaikesta tekin jaksatte suuttua, eihän tuossa nyt mitään ole, vähän vain tukkaa siistittiin. Mua se ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta vaimoa se kiinnostaa. Koska he on kasvatettu siihen, että vanhemmat eivät tee virheitä ja vika on aina muissa.

Jaaaaa näin! Aikajänne oli ennustettua lyhyempi, mutta yllättäen sieltä anopin pikku kätyri otti yhteyttä ja kertoi miten anoppi on aivan itkenyt puhelimessa, kun hänelle on sanottu niin pahasti. Hyvää hyvyyttään oli tukkaa leikattu ja nyt on viattomat vanhukset saaneet aivan syyttä paskaa niskaan.

Kätyri kehotti rakentavaan keskusteluun, ja tietysti meidän tulisi olla isompia ihmisiä ja painaa asia villaisella.

Ei mitään uutta siis. Vaimo oli tiukkana, ja totesi sisarelleen että mitä se äiti sinulle itkee, sillä on mun puhelinnumero, soittaa ja pyytää anteeksi niin asiassa on edes mahdollisuus edetä. Mutta vika on kuulema meissä kaikissa :D

Ai saatana mitä sirkusta tämä elämä välillä on.

 

[Tadu]

Jaaaaa näin! Aikajänne oli ennustettua lyhyempi, mutta yllättäen sieltä anopin pikku kätyri otti yhteyttä ja kertoi miten anoppi on aivan itkenyt puhelimessa, kun hänelle on sanottu niin pahasti. Hyvää hyvyyttään oli tukkaa leikattu ja nyt on viattomat vanhukset saaneet aivan syyttä paskaa niskaan.

Kätyri kehotti rakentavaan keskusteluun, ja tietysti meidän tulisi olla isompia ihmisiä ja painaa asia villaisella.

Ei mitään uutta siis. Vaimo oli tiukkana, ja totesi sisarelleen että mitä se äiti sinulle itkee, sillä on mun puhelinnumero, soittaa ja pyytää anteeksi niin asiassa on edes mahdollisuus edetä. Mutta vika on kuulema meissä kaikissa :D

Ai saatana mitä sirkusta tämä elämä välillä on.

Ei ole omena kauas puusta pudonnut vaimosi sisarusten osalta. Tosiaan kuten kirjoitin, niin oman vaimoni sisarus ei halua olla missään tekemisissä äitinsä (minun anoppi) kanssa.

 

[Patarouva]

Ei ole omena kauas puusta pudonnut vaimosi sisarusten osalta. Tosiaan kuten kirjoitin, niin oman vaimoni sisarus ei halua olla missään tekemisissä äitinsä (minun anoppi) kanssa.

Ei välttämättä ajattele äitiään vaan yrittää saada sovun aikaan, että ei tarvitsisi itse kuunnella sen ulinaa ja valitusta, mikä luultavasti vaan kiihtyy, jos toisten välirikko jatkuu.

 

[Tadu]

Ei välttämättä ajattele äitiään vaan yrittää saada sovun aikaan, että ei tarvitsisi itse kuunnella sen ulinaa ja valitusta, mikä luultavasti vaan kiihtyy, jos toisten välirikko jatkuu.

Ehkä häneltäkin pitäisi vähän tukkaa ajella pois kun tulee käymään, ja sitten kyselee onko tosiaan ”vikaa kaikissa”?

 

[hege]

Vaikea aina arvioida asioita kun ei tiedä taustoja tarpeeksi hyvin, omalta kohdalta appivanhempien ymmärtäminen on tässä parantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana melkoisesti kun oppinut ymmärtämään heidän painolasteja paremmin ja sitä miten se on heijastunut heidän toimintaan ja käytökseen.

Kun appivanhemmat olivat yhdessä niin anoppi oli kova suorittaja ja murehtia ja appiukko päälleppäin leppoisa seuramies jota huolet eivät painaneet vaikkakin pienet haasteet alkoholin kanssa tulivat jo silloin esiin. Siinä kohtaa kuitenkin itseä rasitti, ehkä eninten anopin pieni jatkuva negatiivisuus ja suorittamisen taipumus, enkä pysytynyt näkemään sitä että nämä piirteet eivät missään määrin johtuneet minusta tai meidän perheestä. Tausta selvisi oikeastaan vasta kun kundin päiväkodista soitettiin, että appiukko oli tullut humalassa hakemaan kundia hoidosta eivätkä he tietenkään olleet antaneet ja siinä kun appiukko ei enää pitänyt kiinni sopimuksista esim. lasten peleihin tulemisen suhteen.

Appivanhempien erottua anopin kanssa asiat lähtivät rullaamaan hyvin ja hänen kanssa päästiin pian sellaiseen fiksuun kanssakäymiseen puolin ja toisin, mihin tietysti vaikutti se että hän pystyi luovuttamaan appiukosta ja päästämään irti häneen liittyvistä vastuista sekä muutti uudelle paikkakunnalla "ja aloitti alusta". Appiukko sitten onnistui käytännössä juomaan itsensä asunnottomaksi ja siihen tilanteeseen, että minä olin pitkään se ainoa joka kävi häntä katsomassa mutta sekin selvensi meidän kuviota ja auttoi ymmärtämään hänen haasteita.

Tänä päivänä appiukonkin tilanne on parempi, nyt ollut parantolassa/tuetussa asumisessa kohta puolivuotta ja yksi lipsahdus tullut kun ollut lomalla sieltä mutta senkin hän pystyi käsittelemään niin että palasi takaisin parantolaan sovittuun aikaan eikä jäänyt ns. putki päälle.

Omien lasten osalta (17v ja 14v) on tullut vaimon kanssa sen oivaltaminen, että kumpikin on jo varsin itsenäisiä ja tekee omia juttuja ja luultavasti 3-4 vuoden päästä olemme täysin omillamme ja se tulee näin isän näkökulmasta varsin pian. Ja jos jotain meinaa vielä lasten kanssa tehdä, niin ei paljoa kannata pidemmälle lykätä mitää.

 

[madeOFspade]

Jaaaaa näin! Aikajänne oli ennustettua lyhyempi, mutta yllättäen sieltä anopin pikku kätyri otti yhteyttä ja kertoi miten anoppi on aivan itkenyt puhelimessa, kun hänelle on sanottu niin pahasti. Hyvää hyvyyttään oli tukkaa leikattu ja nyt on viattomat vanhukset saaneet aivan syyttä paskaa niskaan.

Kätyri kehotti rakentavaan keskusteluun, ja tietysti meidän tulisi olla isompia ihmisiä ja painaa asia villaisella.

Ei mitään uutta siis. Vaimo oli tiukkana, ja totesi sisarelleen että mitä se äiti sinulle itkee, sillä on mun puhelinnumero, soittaa ja pyytää anteeksi niin asiassa on edes mahdollisuus edetä. Mutta vika on kuulema meissä kaikissa :D

Ai saatana mitä sirkusta tämä elämä välillä on.

Hohhoijaa.

Edelleen, kanna se olohuoneen telkkari ulos niiden kämpästä. Hyvää hyvyyttäsi kun sen teet niin kai se on ok. :D

Nyt vaan pidätte päänne, että ilman anteeksipyyntöä siitä suunnasta, ei hommat etene.

Mulla anoppi on kanssa pieni draamailija, mutta on oppinut ettei meidän kanssa onnistu tuollainen pelleily. Aikanaan uhkasi etteivät tule häihin, niin käskin sitten pysymään poissa ja että otin tuon ilmoittautumisena ja vedetään pöytäpaikka vapaaksi...meni vähän aikaa kun pyysi anteeksi kun muu ei auttanut. Halusi sittenkin tulla tyttärensä häihin. Ihme juttu.

On kuitenkin hyvä isovanhempi lapsenlapsilleen ja kultaakin kalliimpi. Nykyään aika vähissä nuo draamailut kun on saanut niin monta kertaa näpeilleen.


Asiasta toiseen.

Meillä oli eilen nuoremman lapsen päiväkodissa vanhempainilta. Oli kuulemma historian ensimmäinen kerta, kun paikalla oli vähemmän äitejä kuin meitä isiä. Hyvä me isät!

Vähän tuli harmitus, kun ainoastaan neljän lapsen vanhemmista tuli osallistujia vanhempainiltaan. Siellä oli tehty ohjelmaakin mitä ei voitu toteuttaa kun vanhempia oli niin vähän...

Vähän ihmetyttää miksei vanhemmat osallistu näihin.

 

[Knox]

Hohhoijaa.

Edelleen, kanna se olohuoneen telkkari ulos niiden kämpästä. Hyvää hyvyyttäsi kun sen teet niin kai se on ok. :D

Nyt vaan pidätte päänne, että ilman anteeksipyyntöä siitä suunnasta, ei hommat etene.

Ei kun siellä päässä nimenomaan toivotaan jotain ylilyöntiä tai meidän reagointia, jotta heidän päässään ollaan tasatilanteessa. Tämä hiljaisuus on pahinta mitä heille voi tehdä.

Minä tiedän jo ennakkoon appien peliliikkeet. Tätä sanansaattajaa käytetään pari kertaa vielä, ja joka kerta sävy muuttuu syyllistävämmäksi. Sitten astuu mukaan kiristys, että perintöä ei tipu mikäli homma jatkuu. Ja jossain vaiheessa mukaan sotketaan minun vanhemmat, joihin otetaan yhteyttä ja pyritään vaikuttamaan sitä kautta. Oikeastaan he käyttävät kaikki keinot mitä on mahdollista, paitsi sen yhden ainoan toimivan :)

Eilinen vahvisti vain sitä, että miten asian kanssa edetään. Vaimokin totesi, että hänelle ei pelkkä anteeksipyyntö riitä, vaan sieltä pitää osata kertoa että miksi asiasta pitää pyytää anteeksi.

 

[Patarouva]

Eilinen vahvisti vain sitä, että miten asian kanssa edetään. Vaimokin totesi, että hänelle ei pelkkä anteeksipyyntö riitä, vaan sieltä pitää osata kertoa että miksi asiasta pitää pyytää anteeksi.

Tämä on hyvä näkökohta. Sellainen ”anteeksi nyt sitten” (vaikka en kyllä ymmärrä, mistä mielesi muka pahoitit ja mielestäni en ole mitään pahaa tehnyt) on niitä haista paska-sovintoja, joilla rauhoitetaan tilanne, mutta mikään ei muutu, vaan seuraava selkkaus odottaa nurkan takana, koska toinen ei ole sisäistänyt, mitä tekee väärin eikä edelleenkään kunnioita toisen rajoja ja mielipiteitä.

 

[V-G-]

Sitten astuu mukaan kiristys, että perintöä ei tipu mikäli homma jatkuu.

Tätä kuulee yllättävän usein. En tiedä mistä tämä perinnöttömäksi tekemisen tematiikka nousee - onko katsottu liikaa jenkkisarjoja vai mitä - mutta eipä tuo ihan mahdollista ole. Vanhempi ei voi jättää rintaperillistään perinnöttömäksi, siis ns. lakiosan osalta, kuin kahdesta syystä. Toinen on perittävään kohdistunut rikos ja toinen tyyppiluokkaa epäsiveellinen elämäntyyli tai jotain sinnepäin.

Kumpaankaan ei todellakaan sovi perusteeksi "mutku pojalla oli tyttömäinen tukka" tai "eivät suostuneet antamaan anteeksi kun ihan vain vähän saksittiin pojat lettiä ilman lupaa".

 

[Patarouva]

Tätä kuulee yllättävän usein. En tiedä mistä tämä perinnöttömäksi tekemisen tematiikka nousee - onko katsottu liikaa jenkkisarjoja vai mitä - mutta eipä tuo ihan mahdollista ole. Vanhempi ei voi jättää rintaperillistään perinnöttömäksi, siis ns. lakiosan osalta, kuin kahdesta syystä. Toinen on perittävään kohdistunut rikos ja toinen tyyppiluokkaa epäsiveellinen elämäntyyli tai jotain sinnepäin.

Kumpaankaan ei todellakaan sovi perusteeksi "mutku pojalla oli tyttömäinen tukka" tai "eivät suostuneet antamaan anteeksi kun ihan vain vähän saksittiin pojat lettiä ilman lupaa".

Niinpä. Jos aikuinen lapsi ei halua olla vanhempansa kanssa tekemisissä niin vanhempi voi katsoa peiliin. Kiristäminen, uhkailu ja syyllistäminen tekee ihmisestä vastenmielisen eikä ainakaan lisää rakkauden määrää.

 

[madeOFspade]

Ei kun siellä päässä nimenomaan toivotaan jotain ylilyöntiä tai meidän reagointia, jotta heidän päässään ollaan tasatilanteessa. Tämä hiljaisuus on pahinta mitä heille voi tehdä.

Minä tiedän jo ennakkoon appien peliliikkeet. Tätä sanansaattajaa käytetään pari kertaa vielä, ja joka kerta sävy muuttuu syyllistävämmäksi. Sitten astuu mukaan kiristys, että perintöä ei tipu mikäli homma jatkuu. Ja jossain vaiheessa mukaan sotketaan minun vanhemmat, joihin otetaan yhteyttä ja pyritään vaikuttamaan sitä kautta. Oikeastaan he käyttävät kaikki keinot mitä on mahdollista, paitsi sen yhden ainoan toimivan :)

Eilinen vahvisti vain sitä, että miten asian kanssa edetään. Vaimokin totesi, että hänelle ei pelkkä anteeksipyyntö riitä, vaan sieltä pitää osata kertoa että miksi asiasta pitää pyytää anteeksi.

Tuo on kyllä hyvä, että tiedätte toisten pelikirjan valmiiksi.

Toivottavasti ymmärtävät lopulta, pyytävät anteeksi niin, että pääsette sellaisiin väleihin missä lapset saavat vielä nauttia isovanhempien seurasta.

 

[Tadu]

Tuo on kyllä hyvä, että tiedätte toisten pelikirjan valmiiksi.

Toivottavasti ymmärtävät lopulta, pyytävät anteeksi niin, että pääsette sellaisiin väleihin missä lapset saavat vielä nauttia isovanhempien seurasta.

Toivottavasti, mutta kyllähän sen tietää etteivät tuollaiset narsistit pyydä omia tekemisiään anteeksi. Muiden pitäisi vaan antaa periksi ja mukautua heidän oikkuihinsa. Näin on toimittu jo varmaankin yli 50 vuotta, ja pitäisi toimia jatkossakin. Tuollaisilla ihmisillä ei ole minkäänlaista itsereflektiokykyä.

 

[DAF]

Aku Ankassa nämä perinnöttömäksi tekemiset.

 

[KanonKillar]

- - Eilinen vahvisti vain sitä, että miten asian kanssa edetään. Vaimokin totesi, että hänelle ei pelkkä anteeksipyyntö riitä, vaan sieltä pitää osata kertoa että miksi asiasta pitää pyytää anteeksi.

Yksi ehdotus harkittavaksi sulle ja vaimolle:

Meillä ihmisillä, ja erityisesti läheisten kesken, voi painolastit ja puhumattomat asiat kasvaa niin isoiksi, että jutellessa pinna katkeaa kovin nopeasti. Ei päästä juttelemalla oikein alkua pidemmälle, kun kaikki menevät hetikohta puolustuskannalle.

Mitä jos kirjoittaisitte vaimosi kanssa appivanhemmille kirjeen? Rauhallisessa sävyssä ja suuremmin syyttelemättä. Enemmän siltä kannalta, että tuotte esiin teidän tuntemuksia ja näkökulmia kuin sitä, mitä olette mieltä heidän toiminnasta. Loppuun myös kannustavia sanoja siitä, missä he ovat isovanhempina hyviä ja toivomuksen keskustelun jatkumisesta (suullisesti tai kirjevastauksella). Tämmöinen lähestymistapa osoittaisi sinun ja vaimosi halua ja kykyä rakentavaan asenteeseen ja antaisi appivanhemmille(kin) mahdollisuuden ajan kanssa pohtia asioita - ilman, että täytyy heti paikalla olla joku naseva vastaus valmiina.

 

[Patarouva]

Aku Ankassa nämä perinnöttömäksi tekemiset.

Roope on kova uhoamaan, mutta ei se Akua silti perinnöttömäksi jättäisi. Eikä Aku ole edes rintaperillinen.

 

[Bob Rambo]

Melkoisen toksiselta seuralta kuulostaa nämä Knoxin appivanhemmat. Ainakin mulle tekis tiukkaa antaa omia lapsia hoitoon tuollaisille ihmisille, etenkin kun heidän kasvattama vaimosikin on alkanut huomata tuollaisia asioita menneisyydestä.

Toki lastenlapsia kohtaan saattavat ollakin erilaisia isovanhempina, mutta ei nuo näytöt kyllä tätä teoriaa tue.

 

[Knox]

Yksi ehdotus harkittavaksi sulle ja vaimolle:

Meillä ihmisillä, ja erityisesti läheisten kesken, voi painolastit ja puhumattomat asiat kasvaa niin isoiksi, että jutellessa pinna katkeaa kovin nopeasti. Ei päästä juttelemalla oikein alkua pidemmälle, kun kaikki menevät hetikohta puolustuskannalle.

Mitä jos kirjoittaisitte vaimosi kanssa appivanhemmille kirjeen? Rauhallisessa sävyssä ja suuremmin syyttelemättä. Enemmän siltä kannalta, että tuotte esiin teidän tuntemuksia ja näkökulmia kuin sitä, mitä olette mieltä heidän toiminnasta. Loppuun myös kannustavia sanoja siitä, missä he ovat isovanhempina hyviä ja toivomuksen keskustelun jatkumisesta (suullisesti tai kirjevastauksella). Tämmöinen lähestymistapa osoittaisi sinun ja vaimosi halua ja kykyä rakentavaan asenteeseen ja antaisi appivanhemmille(kin) mahdollisuuden ajan kanssa pohtia asioita - ilman, että täytyy heti paikalla olla joku naseva vastaus valmiina.

Tämä on kaunis ja hieno ajatus, mutta tämä vaatisi sen, että vastapuoli kykenisi myöntämään omat virheensä.

Olen aidosti sitä mieltä, että anoppi on täysi narsisti, ja käytännössä kaikki hänen tekeminen tukee asiaa. Tuommoiseen kirjeeseen suhtauduttaisiin naureskellen, eikä siihen vastattaisi mitenkään.

Ja mulla rehellisesti rassaa aivan helvetisti tuo, että meidän pitäisi osoittaa halua ja kykyä rakentavaan asenteeseen. Ja tämä ei siis ole hyökkäys sinua kohtaan! Mutta kun me ei olla vuosien aikana tehty muuta kuin venytty, joustettu ja kestetty kaikki mitä sieltä suunnalta on viskottu. Ja edelleen meidän pitäisi vaan joustaa. Tilanteessa missä meidän varpaille on astuttu täysin, ja silti meidän pitäisi olla tässä aloitteellinen osapuoli.

Ei kiitos.

 

[Jack DiBiase]

@Knox

Minä uskon vahvasti, että tuollainen päsmäröinti ja narsistisuus tulee tietyllä tapaa anopin ominaisuutena aina esiin jollain tavalla. Itsellä kanssa on anoppi, joka on taipuvainen antamaan sen oikean mielipiteen kaikkiin asioihin, mutta onneksi vaimo pitää hänet tarpeeksi etäällä, ettei anoppi pääse alkuunkaan vaikuttamaan millään tavalla lapsen(lasten) kasvatukseen. Siltikin hän on tärkeä henkilö meidän lapsille (1-3v) ja halutaan, että ovat mukana lasten elämässä, mutta siinä täytyy olla koko ajan vähän varpaillaan. Ainakin tässä vaiheessa, kun lapset ovat pieniä, on tärkeää, että on mahdollisimman paljon luotettavia hoitajia ympärillä lähipiirissä, jotta mekin saadaan välillä vapaata lapsista. Ja tarvittaessa hädän tullen hoitajan nopeasti lapsille.

Tuossa sinun tapauksessa ei vaikuttaisi siltä, että lastanne olisi mitenkään kaltoin kohdeltu, päinvastoin anoppi yritti omasta mielestään olla vaan avuksi. Eikä hän sillä teollaan (hiustenleikkaus) vahingoittanut lasta, vaan ainostaan teitä lapsen vanhempia. Ymmärrän kyllä, jos tilanne on jatkunut pitkään samanlaisena, ja olisin itsekin helvetin vihainen tuollaisesta teosta, mutta varmaan kannattaisi miettiä tilannetta erityisesti nyt sen lapsen kannalta. Oliko kyseessä vielä 2-vuotias lapsi, niin pitäisin oman ylpeyden uhallakin tiettyyn pisteeseen asti välit kunnossa, jotta lapsella säilyy yhteys omaan isovanhempaansa. Ainakin niin kauan kun hoitopaikka on turvallinen paikka sille lapselle. Se on se mihin itse vetäisin rajani. Ymmärtääkseni sinun tapauksessa siitä ei ollut kyse, vaan enemmänkin periaatteista kasvatukseen yms. liittyen.