Minä luen tätä casea täysin ulkopuolisen ja asiasta mitään ymmärtämättömän silmin. Ja voin olla täysin väärässäkin, mutta minulle tulee väkisinkin mielikuva, että jotkut kirjoittajat ymmärtävät tilanteen nyt joko tarkoituksella tai tahtomattaan väärin.
Tuossahan
@444 avaa tilannetta. Hän on tuossa työnantaja, ja työntekijä pyytää purkamaan määräaikaista työsopimusta todella lyhyellä varoitusajalla, koska on saanut opiskelupaikan. Työnantajana hän suostuu tähän. Tämähän on vain ja ainoastaan positiiviseksi laskettava teko. Työsopimukseen ymmärtääkseni kuuluu tuossa tapauksessa asunto ja ruokailu, mutta kun työsuhde yhteisymmärryksessä puretaan kesken määräaikaa, niin tietysti nuokin lakkaavat.
Eikä tässä ketään ole selkeästikään heittämässä lumihankeen, vaan henkilö on muuttamassa pääkaupunkiseudulle poikaystävänsä luokse, eli tuokin puoli on kunnossa.
Jotenkin tuntuu siltä, että tuo ensimmäinen avausviesti aiheesta sisälsi purkausta vitutuksesta, mihin tämä yllättävä tilanne oli johtanut. Mutta kun noita seuraavia viestejä lukee, niin minusta tilanne on hoidettu ihan asiallisesti ja nimenomaan työntekijän tahto huomioiden.
Vähän tuntuu, että nyt on rakennettu mielikuvaa jostain kuvitteellisesta rikkaasta riistoporvarista
"Pakkohan sen on olla rikas, jos on hankkinut aupairin". Ja kun aupair on halukas lopettamaan, niin "heitetään se välittömästi lumihankeen, kun ei kerran tee niin kuin me tahdotaan". Mutta eihän tuossa ole missään nimessä sellaisesta noiden viestien perusteella kyse.
Mutta ehkä minä en ymmärrä asioita. Se voi selittyä sillä, että minulla ei ole lapsia.