Lapsi- ja vanhemmuusasiat

  • 110 214
  • 654

Yön Kärppä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Tyttären äitiin on todella huonot välit ja on alkanut heijastamaan lapsen käytökseen, ainakin omasta mielestäni. Tässä on päällä vielä toista kierrosta oikeustaistelua, eli ei tässä ole pahemmin lapsen elämän aikana kovinkaan paljon seesteistä aikaa.
Paras neuvo mitä voi ihminen antaa on se, että sovi välit. Se voi olla todella vaikeaa (tietämättä tilanteesta), mutta oikeasti. Se kannattaa tehdä. Ihan sama oletko sinä ollut aikaisemman suhteen hirviö vai petetty vai jotain siltä väliltä. Se kannattaa aidosti tehdä. Osoitat myös sillä, että olet se aikuismaisempi.

Tämä teko on ensisijaisesti tärkeä tyttärille, ei niinkään exälle.
 

Raimoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Philadelphia Flyers, La Albiceleste
Paras neuvo mitä voi ihminen antaa on se, että sovi välit. Se voi olla todella vaikeaa (tietämättä tilanteesta), mutta oikeasti. Se kannattaa tehdä. Ihan sama oletko sinä ollut aikaisemman suhteen hirviö vai petetty vai jotain siltä väliltä. Se kannattaa aidosti tehdä. Osoitat myös sillä, että olet se aikuismaisempi.

Tämä teko on ensisijaisesti tärkeä tyttärille, ei niinkään exälle.
Voi kun asia olisikin yksinkertainen kuin pettäminen tjs. Takana on kierros käräjäoikeutta, perään hovin päätös ja sitten taas puolen vuoden jälkeen haettu uudestaan käräjille. Kymmeniä tekaistuja lasu-ilmoituksia, parit rikosilmoitukset jne. Ja historiakin oli mitä oli. Alusta asti on ollut eri tason viranhaltijoilla vahva mielipide, että lapsen etujen mukaista on asua minun kanssa. Ja sitä ei pystytä ilmeisesti hyväksymään.

Kyllä tässä se aikuismaisempi osapuoli pyritty olla.
 

sixpack

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Voin, ja hyvin todennäköisesti myös tuomitsen tyhmän/väärän teon, mutta en koskaan tuomitse heitä ihmisinä.
Tämmöistä ei sitten nähtävästi sun lapsille ole koskaan käynyt eli olisivat tyhmästi tai väärin toimineet koska se on vain todennäköistä? Oli siinä kyllä kait aikaisemmin jos eli ei kun ovat toimineet väärin. Yhtään semmoistakaan ei sitten ole.
 
Viimeksi muokattu:

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tämmöistä ei sitten nähtävästi sun lapsille ole koskaan käynyt eli olisivat tyhmästi tai väärin toimineet koska se on vain todennäköistä? Oli siinä kyllä kait aikaisemmin jos eli ei kun ovat toimineet väärin. Yhtään semmoistakaan ei sitten ole.

Anteeksi kuinka? Kirjoituksessani ikään kuin kävin läpi, mitä ja miten olen omille lapsilleni selittänyt vastuunkantamisen tärkeyttä ja neuvonut, miten kuulisi toimia.

Voin kuitenkin päästää sinut jännityksen tuskastasi ja kertoa, että lapseni ovat toimineet monta kertaa typerästi ja väärin. Ja tulevat toimimaan jatkossakin, koska ihmiset nyt vain toisinaan sortuvat sellaiseen. Meillä on myös käytössä kuittivihko, jota on käytetty ja käytetään ennen kaikkea huumorimielessä ja hyväntahtoisesti. Kaikkein dorkimpia tai hauskimpia mokia saatetaan muistella kollektiivisesti perheenjäsenten kesken. Tämän tarkoituksena ei ole nöyryyttää ketään, vaan ns. kasvattaa nahkaa ja opetella nauramaan itselleen. Se on erittäin tärkeä taito elämässä. Helpottaa elämää, kun kaikkea kritiikkiä ei tarvitse ottaa niin kovin henkilökohtaisesti. Ja kun kuittivihkoa käytetään myös vanhempien suuntaan, itsekin saa säännöllisesti huomata, että kaikki todellakin mokaavat joskus. Myös aikuiset ja se on lasten itsetunnon rakentumisen ja vahvistuksen kannalta erinomainen asia.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK

Tällaista käytöstä olen monasti huomannut kaupungilla liikkuessani, mikä on aika iso kontrasti verrattuna siihen, millaisen kotikasvatuksen minä sain. Taas yksi nykyajan erikoisuus.
 

Raimoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Philadelphia Flyers, La Albiceleste
Täytyy nyt fiilistellä vähän viime viikolla saatua aikaista joululahjaa. Kahdeksannen päivän luukkua kun availin, niin sähköpostiin tipahti päätös käräjäoikeudesta. Yksinhuoltajuus mulle ja vielä oikeudenkäyntikulut vastapuolen maksettavaksi. Tapaamiset muuten pysyy suhteellisen samoina ja niin niiden kuuluikin.

Ehkä tajusi vastapuoli siinä vaiheessa hävinneensä, kun olosuhdeselvityksessä jo painotettiin, että mulla pitäis olla lapsen asioissa velvollisuus määrätä. Yhteistyöstä kun ei ole tullut ja tuskin tulee ikinä mitään. Olosuhdeselvityksen jälkeenhän hakemusta yhtäkkiä rukattiin, etten olekkaan pahoinpidellyt lasta ja toivottiin viikko-viikko asumista. Ilmeisesti oikeuskin vähän kypsynyt toimintaan ja löi nuo kulutkin maksettavaksi. Eiköhän tuo tuosta kuitenkin vielä valita hoviin.

Jospa vuosi 2024 ei toisi yhtään turhaa lastensuojeluilmoitusta, niin alkaisi vaikuttaa ihan perhe-elämältä tämä elämä.
 

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Tuli tuossa joku satunnainen linkedin -päivitys mieleen jossa joku kommentoi jotakin asiaa että se on "vähän kuin lasten hankkimista, että jos tietäisit kuinka raskasta se on niin ei lapsia hankkisi, mutta sitten lapsista tuleekin tärkeintä kaikista...". Oli mielestäni ihmeellinen kommentti (ensimmäisen lauseen puolesta) enkä voi siihen ollenkaan samaistua. Omassa työpaikassa myös kun paljon on ikäisiäni 30-40-vuotiaita niin vähemmistöllä on lapsia. Vähän ihmetyttää että tuollaisenako perhearki nykyään nähdään.

On varmasti monia syitä miksi perheen perustaminen jää myöhempään tai kokonaan puuttumaan. Ehkä suurempi vaikutus on rahalla ja ihmissuhteilla, mutta myös tämä nykyinen suhtautuminen lapsiperhearkeen on varmasti yksi syy. Nähdään se jonain "taakkana jota oppii kestämään". Enkä tarkoita tuomita muita, kullakin on oma tilanteensa ja kukin tekee omat valintansa. Kuitenkin sitä miettii että onko tämä kuva lapsista jonain taakkana yksi asia mikä myös vaikuttaa asiaan. Halutaan elää omaa tietynlaista elämää ja kuvitellaan että lapsi sotkee kuviot. Varsinkin omassa työympäristössä on ihmisiä joilla on vakaat työt, hyvät tulot ja käsittääkseni myös parisuhteet.

Ehkä yksi syy olemme me perheelliset; kai se on tämä suomalainen tapa keskustella ja "se kellä onni on se onnen kätkeköön". On helpompi kertoa työkavereille niistä pienten lasten kanssa valvotuista öistä, sairasteluista ja vaikeuksista kuin niistä käsittämättömistä onnellisuuden hetkistä, niin syvistä tunteista että niitä ei olisi voinut kuvitellakaan ennen lasten saantia. Kun kaikki aiemmin tärkeät asiat tuntuvat mitättömiltä ja omien lasten kasvu ja kehitys ja hyvät hetket tuovat sellaista sisältöä elämään, jota ei olisi aiemmin osannut kuvitellakaan.

Samaa mietin jo silloin kun ensimmäistä lasta odotettiin. Vaikka se meille oli selvää että lapsia haluamme ja pitkään yritettiin, niin kun asia realisoitui, ja jokapuolelta kuuli vain niistä negatiivisista puolista, niin kieltämättä mietti mitäköhän tästä tulee. Todellisuus oli, ei nyt helppoa missään nimessä, mutta ainakin paljon helpompaa kuin niissä kaikissa kauhutarinoissa.

Eikä se vanhemmuus tietysti mitään pelkkää ruusuilla tanssimista ole, mutta ainakin nyt 5- ja 2-vuotiaiden lasten isänä voin sanoa että en ole hetkeäkään kaipaillut elämää ennen lapsia, en hetkeäkään. Tietysti jotain omia juttuja ja kahdenkeskistä aikaa vaimon kanssa voisi olla enemmänkin, mutta ne jäävät kakkoseksi hienoille hetkille lasten kanssa.

Eipä kieltämättä itsekään tule töissä ikinä kerrottua miltä tuntuu kun saat itkevät lapsen rauhoittumaan ja nukahtamaan omaan syliisi, sisarusten keskinäisestä rakkaudesta tai mistään muustakaan kauniista. Viimeeksi kerroin tiimin Teams-palaverissa lasten vatsataudista ja kuinka odottelen koska iskee itselle. Linjoilla kuulin kuinka lapsettomat ikäiseni miehet hiljaisesti kommentoivat että "eipä käy kateeksi". Joo eihän se tarhasta tulleiden lastentautien sairastelu tietenkään kivaa ole, mutta on kuitenkin aika pieni osa kokonaiskuvasta.

Kukin tosiaan elää kuten haluaa, työtoverini tuntuvat elävän tuollaista trendikästä kaupunkilaiselämää, itse tällaista reunakunnan omakotitalon perhearkea. Mukava on lapsia osallistaa pienestä saakka ihan kaikkeen, renkaiden vaihdosta remppaan, siivoukseen, ruoanlaittoon ja pyykkihuoltoon. Kertaakaan ei ole tullut sellaista oloa että lapset olisivat jokin taakka (vaikka välillä väsyttää ja ärsyttää). Samaten kuulee kun ihmiset tekevät esim. viikon etelän reissuja niin että ottavat lastenhoitajan mukaan hoitamaan lapsia, että voivat aikuiset touhuta mitä haluavat. Nyt ollaan perheen kanssa lähdössä etelänreissulle niin ennen kaikkea odotan innolla kuinka hienoa on päästä pienten lasten kanssa täysin toisenlaisiin ympyröihin, heidän ihmettelyään uuden edessä ja yhteistä aikaa.

Eikä edelleenkään ole tarkoitus tuomita ketään erilaisista valinnoista, jos siltä kuulosti, vaan ihmetellä tätä nykyistä keskustelukulttuuria jossa lapset nähdään jonain elämää rajoittavana taakkana, eikä sellaisena rikkautena jota tuovat elämään. Joku sanoi hyvin että lapset mahdollistavat kokemaan paljon syvempiä tunteita mitä on koskaan kokenut. Ei aina pelkästään hyvässä, mutta erityisesti hyvässä.
 

valkeaori

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Lapset on myös varmasti yksi parhaista sijoituksista tulevaisuuteen. Ei ehkä rahallisesti, mutta erityisesti sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta. Jos joku miettii rahojensa sijoittamista eläkepäiviään varten, niin aivan ehdottomasti kannattaisi miettiä lapsiin sijoittamista oman sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta. Lapsiaan tuskin kovin moni vanhuudessaan katuu, mutta pelkäänpä, että etenkin vapaa-ehtoisesta lapsettomuudesta voi hyvinkin tulla melkoinen sosiaalinen kriisi myöhäisessä keski- tai vanhuusiässä.
 

MikGo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Leijonat
Reilun vuoden ikäisen tytön isänä en voisi olla iloisempi ja ylpeä hänestä. Toki myös nostan hattua itselleni ja naiselleni, että tähän hommaan ryhdyttiin.

Iloa hän on tuonut niin paljon, että jos heikkoja hetkiä miettii niin voiton puolelle jäädään todella reilusti.

Elämä on muuttunut todella paljon ja joistain asioista joutuu tinkimään ja myös välillä luopumaan. En voi valehdella, että joistakin asioista tinkiminen ja luopuminen ei olisi harmia tuottanut. Mutta, perheen ehdoilla mennään tottakai.

Nyt meillä alkaakin uusi arki kun mun 5kk hoitovapaa loppuu ja molemmat vanhemmat palaavat töihin ja tyttö menee päiväkotiin.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Lapsien myötä olen oppinut elämään hetkessä. Aika menee niin helvetin nopeasti, esikoinen täyttää keväällä neljä, vaikka vastahan hänet hain synnäriltä kotia. Nauttii näistä hetkistä kun lapset ovat pieniä.

Tietysti eihän se pelkkää juhlaa ja nautintoa ole. Mutta ylivoimaisesti suurimman osan ajasta on.

Ei sillä, kyllä minä joskus aamuisin muistelen kaiholla sitä, kun piti vastata vain itsestään. Heräsi ja lähti töihin. Nyt on melkoinen sirkus käynnissä heti aamusta, mutta semmoista se on.

Sitä paitsi kotona saa lasten myötä nauraa paljon enemmän. Tyttäreni on äitinsä suureksi riemuksi perinyt minun loistavan huumorintajun. Meillä on kahdestaan ihan omia juttuja, ja nauran välillä niin että mahaan sattuu.
 

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Omat lapset on tammikuun jälkeen jo 10 ja 11 vuotiaita. Aika mennyt tietysti aika nopeasti ja aina vaan nopeammin.

Itsekin kolkuttelen reilun muutaman vuoden päästä 40 ikävuotta...oudolta tuntuu.
 

BaronFIN

Jäsen
Vuosi on 10 vuotiaalle 10% eli kymmenesosa koko elämästä. 40 vuotiaalle vuosi on enää 2,5%.

Ei ihme, että aika kulkee aina vain nopeammin. Oman lapseni sain 2003 ja se on jo armeijan suorittanut upseerimies, hitto että itsensä tuntee vanhaksi vaikka pään sisällä olen edelleen parikymppinen.

Onneksi on vielä uudempia painoksia, niin pääsee vielä puuhailemaan lumiukkojen ja muiden talvipuuhien parissa hyvällä omalla tunnolla ilman, että naapurit katsoo kieroon mitä se naapurin äijä tuolla ulkona taas pelmuaa.
 

Eikka86

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Omaan empiiriaan perustuen voin lohduttaa, ettei toinen lapsi vie juurikaan enempää resursseja kuin yksi lapsi. Toisen kanssa on jo oppinut ottamaan niiden "tositärkeiden" vanheemmuusoppaiden neuvot hieman rennommin ja homma luistaa perusylläpidon osalta huomattavasti paremmin kuin ensimmäisen kanssa.

Au-pairien kanssa on hivenen hankalaa vaatia sitoutumista tai muutakaan perheilyä, "kehitysmaista" tulevien osalta tuo on todennäköisesti ensimmäinen askel kohti parempaa elämää eikä silloin ihan hirveästi voi syyllistää opiskelupaikasta.

Melkein suosittelisin vaivaamaan isovanhempia säällisen määrän verran ja palkkaamaan lapsen/kodinhoitoapua tarvittavan määrän kotimaasta. Mitään kasvattajaa ei hoitaja/au-pair osastolta tietenkään saa mutta ainakin parisuhdeaikaa tai helpotusta kodinhoitoon.
 

Via Dolorosa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Hän on määräaikaisella sopimuksella, eli mitään pakottavaa tarvetta meillä ei olisi tuohon suostua. Jättää aika kusiseen tilanteeseen meidät tällä tempullaan. Toisaalta, meillä ei ole mitään insentiiviä pitää väkisin talossa ihmistä, jolla ei ole mitään halua pitää kiinni sovituista asioista, vaan toimii totaalisen itsekkäästi muista piittaamatta. Mikäli päätös pitää, niin palkanmaksu päättyy tänään ja saa pakata välittömästi romunsa ja muuttaa ulos. Ei sopimusta -> ei majoitusta -> ei ruokaa. Samalla päättyy kaikki vakuutukset.
Kyllä minä katsoisin peiliin, kuka on totaalisen itsekäs tässä tilanteessa. Tuskin niitä koulupaikkojakaan kuitenkaan joka kiven alla kasvaa, että suosittelisin miettimään myös muuta kuin omaa napaa.

Siellä on kuitenkin lapsi taapero- ja vauvaiässä, niin mihin te edes tarvitsette jotain au-pairia?
 

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Kyllä minä katsoisin peiliin, kuka on totaalisen itsekäs tässä tilanteessa. Tuskin niitä koulupaikkojakaan kuitenkaan joka kiven alla kasvaa, että suosittelisin miettimään myös muuta kuin omaa napaa.

Siellä on kuitenkin lapsi taapero- ja vauvaiässä, niin mihin te edes tarvitsette jotain au-pairia?
Ja noin muutenkin hän on vieraassa maassa ja kulttuurissa, joten onhan toi helvetin kylmäävää kohtelua. Toivottavasti löytää sopivan yöpaikan välittömästi, kun nuo kelitkin ovat mitä ovat.
 

L. Öysä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valioliiga
@444 Nyt on kumma keissi näillä spekseillä. Olisi siis ollut suotavaa olla vastaanottamatta opiskelupaikkaa? Kiva tietysti, että suopeudessanne ette häntä aio pakottaa teille jäämään. Lisäksi minua kyllä kiinnostaa vähän, että mikä teitä estää tekemästä kuten about kaikki muut: toinen vanhempi vastasyntyneen kanssa kotona ja toinen töissä, isompi lapsi mahdollisesti päiväkodissa omanikäistä seuraa saamassa?
 
Viimeksi muokattu:

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Au pairien kannattaisi perustaa ammattiliitto. Aika pienellä palkalla kun ilmeisesti täyspäiväistä työtä tekevät.
 

L. Öysä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valioliiga
Eli sun mielestäsi esim. päiväkodit voi lakkauttaa?
Päiväkodit on tarkoitettu lasten säilömiseen, jotta vanhemmat voivat käydä töissä ja pyörittää yhteiskuntaa. Meidän kaikkien onneksi Suomessa päiväkoti toteuttaa myös kasvatuksellista puolta tukien mukavasti kodin kasvatusvastuuta.

Mitä sitten tulee tähän sinun hommaan. Minulla ei ole mitään au paireja vastaan ja minusta on hienoa, että joku heitä ottaa luokseen hankkimaan arvokkaita kokemuksia ja elämyksiä. Ja saa toki siinä sivussa itse apua omaan arkeensa. Minua kuitenkin kummastuttaa suuresti suhtautumisesi (vittuuntumisesi) siitä, että teidän au pair on nyt yhtäkkiä lähdössä opiskelemaan. Ehkä se opiskelu on kuitenkin sen nuoren ihmisen tulevaisuuden kannalta tärkeämpää kuin teidän luonanne au pairina toimiminen? En myöskään saa yhtään kiinni siitä, että mikä ihmeen hätä teillä on, vaikka au pair lähteekin? Yksi lapsi, joka aloittamassa päiväkodin ja toinen tuloillaan. Eli varmaan ainakin toinen teistä ollut tähänkin saakka kotona ja äiti jäänee kohta äitiyslomalle? Ei luulisi olevan iso asia, jos au pair lähteekin opiskelemaan?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös