Lapset on rasittavaa porukkaa !

[sampio]

No ehkä noissa lainaamissasi esimerkeissä ei esimerkiksi väkivallalla kuitenkaan uhkailtu. Toki mielellään kuulisi mitä tuli sanottua, vaikka se nyt on pilkunnnussintaa. Lapsihan saattaa tirauttaa jo sellaisesta "niin pahasti-toiminnasta" jossa lapsen sietokyvyn ylittää vain vihainen äänensävy, jyrähtäminen.

Edelleen, sanoipa mitä sanoi, sen voi osoittaa vastuulliselle, eli vanhemmalle. Jos ei kykene asialliseen toimintaan, ei tarvitse välttämättä odottaa sitä itselleenkään, jos sille linjalle lähdetään. Tästä erotuksena toki tt:n mainitsema asiallinen kielto yms, jolloin pitää itse tajuta puuttua tilanteeseen. Kovempi palaute sen sijaan vanhemmalle.

Mitäs muuten tekisit sitten, ilmeisesti pieksäisit vihaisen torujan lapsen nähden?

Sorry, kun puutun tähän, mutta on sen verran mehukas ajatus. Voi olla, että multa tulisi takaisin samassa suhteessa, eli asialliseen huomautukseen asiallinen reagointi, sanalliseen hyökkäykseen vastaisin samalla mitalla, lapseni koskemattomuuden loukkaamisen palauttaisin korkojen kera. Yläkoukkua ohimoon!

 

[tt]

Mitäs muuten tekisit sitten, ilmeisesti pieksäisit vihaisen torujan lapsen nähden?

Väkivaltaan turvautumista en pidä järkevänä vaihtoehtona, mutta vihainen toruja saisi kyllä hyvinkin tarkkaan kuulla, mitä mieltä olen hänen toiminnastaan. (Toki mahdollisuuuksien mukaan lapsen korville sopivasti muotoiltuna.) Mikäli lapsen fyysistä koskemattomuutta olisi loukattu, olisi tilanne toki hieman hankalampi. Ensimmäisenä todennäköisesti järjestäisin poliisin paikalle ja varmistaisin toki, että asianomainen jäisi paikalle vastaamaan toiminnastaan.

Pääpointti on kuitenkin se, että vanhemmille saa ja pitää huomauttaa lapsen typerästä toiminnasta. Vierastakin lasta voi asiallisesti kieltää/torua, jos vanhemmat eivät jostain syystä sitä tee, mutta lapselle raivoistumiseen tai Ted Raikkaan voimakeinoihin ei ulkopuolisella aikuisella pitäisi mielestäni missään tilanteessa olla tarvetta.

Ja korostetaan nyt edelleen, että vanhempien pitää huolehtia siitä, että lapset osaavat käyttäytyä.

-tt

 

[Ted Raikas]

Tällaista asennetta ja käytöstä en sitten katsele enää kiltisti sivusta, oli oman lapseni toiminta kuinka paheksuttavaa hyvänsä.

Heh, kärjistin tahalleni. Voimakeinot voi määritellä kuka mitenkin itse haluaa. Omakohtaisesti vältän aina väkivaltaa viimeiseen saakka ja pikkulapsien kohdalla se (=väkivalta) lienee yleisesti ottaenkin tarpeetonta touhua. Tosin jos penska tuntee vetoa esim. polveen tai munille potkimiseen, niin näen oikeudekseni siinä kohtaa esim. pitää tiukasti ranteista kiinni ja pitää vandaalin kaukana herkistä paikoista. Kyllä sellaisen pikkunaperon kintussakin riittävästi on puhtia tehdä kipeää jos herkkään paikkaan osuu.

Lähinnä meinaan voimakeinoilla sitä, että komentaa voi riuskasti ja tehdä sanoin selväksi, mikä on sopivaa ja mikä ei. Jos ei vanhemmalla ole selkärankaa siihen, niin pakkohan se on sivullisen tehdä? Yhteisessä yhteiskunnassa eletään ja toivon mukaan mahdollisimman yhteisin käyttäytymissäännöinkin. Mielestäni yhteisön jäsen voi ottaa välillisesti kontrollin jos lapsen ensisijainen huoltaja on syystä tai toisesta estynyt tai täysin kyvytön siihen.

 

[sampio]

Pääpointti on kuitenkin se, että vanhemmille saa ja pitää huomauttaa lapsen typerästä toiminnasta. Vierastakin lasta voi asiallisesti kieltää/torua, jos vanhemmat eivät jostain syystä sitä tee, mutta lapselle raivoistumiseen tai Ted Raikkaan voimakeinoihin ei ulkopuolisella aikuisella pitäisi mielestäni missään tilanteessa olla tarvetta.

Tässäpä lyhykäisyydessään minunkin filosofiani.

 

[sampio]

Poimin vielä tämän vitutusketjusta:

sampiot, Cubet ja muut kumppanit olkoot sitten varovaisia aina jos kritisoivat nuorison touhuja, jos kerran asenne kasvatukseen on hyssyttelevä ja sellaista silkkihansikasmeininkiä.

En minä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tietenkään salli, kuten en väkivaltaa yleensä, mutta luja pitää olla. Ei voida sallia kaikkea ja joskus siinä ei auta muu kuin määrätynlainen kylmä ja julmaltakin tuntuva käytös. Kaikki paha ei ole pahasta.

P.S. ervatsaloltakin harvinaisen opettavainen teko. Joskus pitää kouluttaa ns. kädestä pitäen, että kohde tajuaa, miten tyhmä oikein onkaan. Näitä asioita ei voida koskaan aliarvioida.

Sulla on kyllä raudanluja pohja arvioida kasvattajana olemista, eikö? Ei tässä kukaan ole kohtelemassa silkkihansikkain riekkuvia penskoja, mutta uskallan silti väittää että on minulla jossain määrin enemmän kompetenssia ottaa kantaa näihin asioihin kuin sinulla. Juu, mulla on vain yksi lapsi, enkä ole kasvatustietä yms. opiskellut, mutta sen verran on mieli kuitenkin avartunut tässä käytännön toimissa, että ei sun kannata kovin korkealta vinkua ja höpötellä silkkihansikkaista sun muista. Lue vaikka tuo HN:n viesti yltä ajatuksen kanssa ja kommentoi asiaa sitten uudestaan.

Jos provosoida halusit, onnistuit siinä viestini siististä ulkoasusta huolimatta todella hyvin. Oli jokunen vittu lipsahtaa tekstin sekaan.

 

[Solomon]

Toimit siis ihan oikein. Tuollaiset "pahasti sanomiset" pitää osoittaa nimenomaan vanhemmalle, sillä hän - ja vain hän - on vastuussa siitä, että lapsi käyttäytyy kunnolla.

Pienen lapsen maailmassa vastuukysymys ei ole validi. Täten vanhemman kurmottaminen lapsen läsnäollessa ei välttämättä ole hyväksi lapselle. Vanhemmat ovat auktoriteetteja ja kaikkivoipia. Lapselle kenties on jopa traumaattisempaa, kun hyökkäys kohdistuu oman naaman sijasta isiin tai äitiin? Varsinkin, jos isi ja äiti eivät pidä puoliaan.

 

[pernaveikko]

Viime viikolla vaihdoin vaunua junassa. Eihän se nyt vain käy, että työmatkaliikenteen aikana samassa vaunussa on noin 20 tarhaikäistä. Vähän järkeä tuohon toimintaan.

 

[Saikka]

Viime viikolla vaihdoin vaunua junassa. Eihän se nyt vain käy, että työmatkaliikenteen aikana samassa vaunussa on noin 20 tarhaikäistä. Vähän järkeä tuohon toimintaan.

Kai pistit porukkaa matalaksi oikein kunnolla? Eihän tollasta toimintaa voi selvinpäin hyväksyä, perkele.

 

[sampio]

Pienen lapsen maailmassa vastuukysymys ei ole validi. Täten vanhemman kurmottaminen lapsen läsnäollessa ei välttämättä ole hyväksi lapselle. Vanhemmat ovat auktoriteetteja ja kaikkivoipia. Lapselle kenties on jopa traumaattisempaa, kun hyökkäys kohdistuu oman naaman sijasta isiin tai äitiin? Varsinkin, jos isi ja äiti eivät pidä puoliaan.

Eiköhän kyse ole kuitenkin suht sivistyneestä palautteesta, näin itse ainakin kuvittelisin. Tosin olet oikeassa, että vanhempiin kohdistuva hyökkäys sattuu lasta aivan varmasti sekin.

Viime viikolla vaihdoin vaunua junassa. Eihän se nyt vain käy, että työmatkaliikenteen aikana samassa vaunussa on noin 20 tarhaikäistä. Vähän järkeä tuohon toimintaan.

Mitäpä suotta vingut, jos asia oli ratkaistavissa muutamalla askeleella. Itse olisin tehnyt luultavasti samoin, jos junnut eivät olisi pysyneet aisoissa.

 

[jake]

Itseäni huvittaa varsinkin näin joulun aikana tuttavien valitukset siitä, kuinka kahlitsevaa lasten kanssa on, ja kuinka vaativaa ja turhauttavaa lasten kasvatus on, ja kuinka itselle ei jää laatuaikaa. Olenkin aina ihmetellyt, jos näin on, miksi niitä kitiseviä ongelmanaiheuttajia pitää sitten hankkia.

 

[tutzba]

Itse en suosi tuollaista "pahasti sanomista" lainkaan, mutta pointtini oli se, että jos kerran pitää sanoa pahasti (eikä osaa hoitaa asiaa muulla tavalla), pitää se kohdistaa vanhempaan eikä lapseen. Se ei siis missään tapauksessa ole paras tai kannatettavin ratkaisu, mutta kuitenkin ehdottomasti parempi kuin lapselle räyhääminen. Tämä pelkästään sillä perusteella, että lapselle räyhäämisestä ei ole mitään kestävää hyötyä.

Mitä esim. minun tilanteessani olisi pitänyt tehdä? Noin 6-vuotias siis potki tietoisesti minua nilkoille, ja huomautin siitä ensiksi nätisti hänen isälleen. Kun isä ei asialle tehnyt mitään, ja homma jatkui, huomautin vähän vähemmän nätisti asiasta hänen isälleen. Huomasin, ettei kiltti sanominen riittänyt, joten yritin vähän "kovemmin". Mielestäni tein oikein, eikä kyllä kaduta tekoni, sillä potkiminen loppui siihen.

 

[Alamummo]

Sulla on kyllä raudanluja pohja arvioida kasvattajana olemista, eikö? Ei tässä kukaan ole kohtelemassa silkkihansikkain riekkuvia penskoja, mutta uskallan silti väittää että on minulla jossain määrin enemmän kompetenssia ottaa kantaa näihin asioihin kuin sinulla. Juu, mulla on vain yksi lapsi, enkä ole kasvatustietä yms. opiskellut, mutta sen verran on mieli kuitenkin avartunut tässä käytännön toimissa, että ei sun kannata kovin korkealta vinkua ja höpötellä silkkihansikkaista sun muista. Lue vaikka tuo HN:n viesti yltä ajatuksen kanssa ja kommentoi asiaa sitten uudestaan.

Jos provosoida halusit, onnistuit siinä viestini siististä ulkoasusta huolimatta todella hyvin. Oli jokunen vittu lipsahtaa tekstin sekaan.

Sinä varmasti olet erinomainen lastesi kasvattaja, mutta kaikki eivät ole. Valitettavasti nykypäivänä se, että ihmisellä on lapsia ei anna minkäänlaista takuuta hänen kompetenssistaan kasvattajana. Ja kyllä lasten huonoa käytöstä saavat kommentoida muutkin kuin "lapselliset".

Kyllä lasten kanssa saa ja pitääkin kommunikoida. Miten he muuten pystyvät tähän yhteiskuntaan integroitumaan. Minä kyllä sanon suoraan muksulle, jos hän vaikka julkisissa potkii jaloille. Ystävällinen, mutta tiukka "älä viitsi potkia" on tehonnut joka kerta. Äidin/isän mahdolliselle murhaavalle katseelle olen immuuni. Jos oma pyyntöni ei tehoaisi, sanoisin saman vähemmän ystävällisesti sille kompetentille kasvattajalle.

Pernaveikon kommentti lastentarhasta julkisissa on aiheellinen. En tosiaankaan tajua, miksi se lauma pitää aina tunkea pahimman työmatkaruuhkan sekaan?

 

[Olleri]

Viime viikolla vaihdoin vaunua junassa. Eihän se nyt vain käy, että työmatkaliikenteen aikana samassa vaunussa on noin 20 tarhaikäistä. Vähän järkeä tuohon toimintaan.

Jos noin paljon ahdistaa, ei kannata käyttää julkisia kulkuneuvoja. Hanki oma auto, helppo ratkasu. Jos kulkee yleisillä, joutuu pakostakin ottamaan huomioon/kärsimään kanssa matkustajia.

 

[tutzba]

Itse kääntyisin ympäri, kumartuisin hieman, katsoisin lasta tiukasti silmiin ja sanoisin rauhallisella, mutta uskottavalla ja päättäväisellä äänellä, että "lopetapa kuule se potkiminen. Ei sellaista voi tehdä. Et varmaan itsekään tykkäisi siitä, että joku potkisi sinua". Toimivuusprosentti arviolta n. 95.

Hmm, kenties koitan seuraavalla kerralla tuota kun 6-vuotias potkii nilkoille. Ajattelin tuossa tilanteessa kuitenkin kommunikoida vanhemman kautta, sillä en uskonut lapsen tajuavan mitään. Vaikutti hiukan mielenvikaiselta koko kaveri.

 

[sampio]

Sinä varmasti olet erinomainen lastesi kasvattaja, mutta kaikki eivät ole.

Tämä on pakko poimia erikseen ihan siitä syystä, että tarkoitukseni ei ole kiilloitella kilpeäni tällä asialla. En ole aivan varma sävystäsi, joten siksi tarkennus.

Kyllä lasten kanssa saa ja pitääkin kommunikoida. Miten he muuten pystyvät tähän yhteiskuntaan integroitumaan. Minä kyllä sanon suoraan muksulle, jos hän vaikka julkisissa potkii jaloille. Ystävällinen, mutta tiukka "älä viitsi potkia" on tehonnut joka kerta. Äidin/isän mahdolliselle murhaavalle katseelle olen immuuni. Jos oma pyyntöni ei tehoaisi, sanoisin saman vähemmän ystävällisesti sille kompetentille kasvattajalle.

Kyllä lapselle voi varmasti sanoa suoraankin, tilannesidonnaista kai se on. Itse ehkä ottaisin vanhemman huomioon lähinnä siksi, että silloin ei tulisi turhaa varpaille tallaamista, mikä aiheuttaa niitä tuimia katseita. Tosin en ymmärrä, miksi vanhemmat loukkaantuisivat asiallisesta huomautuksesta.

 

[tutzba]

Todennäköisesti tuolla tavalla käyttäytyvälle lapselle ei ole kovin usein kukaan esittänyt mitään asiaa niin fiksusti. Tuolla tavalla toimivat yleensä lapset, joita on kasvatettu jommalla kummalla (tai molemmilla) seuraavista tyyleistä:

* "Voi että, Joonas, kun sä oot niin kamala! Siis mitä mä teen sun kanssa, kun ei mikään auta?"

* "Voi vittu, nyt lopetat, saatana, tai et pääse viikkoon pihalle!"

Joutuu esittämään eriävän mielipiteen. Olisiko yksi vaihtoehto tämä?

"Voi Joonas, äläs nyt viitsi hupsutella. Eihän niitä puluja tarvitse tappaa. Joonas hei, älä kiduta naapurin kissaa kun kisu ei tykkää" jnejne.

Ns. munattomuus paistoi läpi kasvatuksesta minun tapauksessani. Ainakin mielestäni.

 

[Saikka]

* "Voi vittu, nyt lopetat, saatana, tai et pääse viikkoon pihalle!"

On toiminut meilläpäin erittäin hyvin. En itse ole koskaan potkinut ketään nilkoille, tai muutenkaan käyttäytynyt mitenkään häiriintyneesti. Ellei keskustelupalstalla paskan viljelemistä lasketa tähän.

 

[tutzba]

On toiminut meilläpäin erittäin hyvin. En itse ole koskaan potkinut ketään nilkoille, tai muutenkaan käyttäytynyt mitenkään häiriintyneesti. Ellei keskustelupalstalla paskan viljelemistä lasketa tähän.

Mutta kaikkien kohdalla tuo tapa ei toimi. Kaikenmaailman psykologisia perusteita voisin tähän väliin laittaa, mutta tyydyn vain sanomaan että lasta ei saa kiristää. Siitä voi seurata hiukan kieroutunut aikuinen, ja siitä voi lähteä samanlainen kasvatusmetodi mahdollisille lapsille, jotka taas jatkavat samaa ja niin edelleen. Noidankehä pahimmillaan!

Edit: kiristäminen ei ole sitten sama kuin kova kuri. Sitä pitää olla, jos muu ei auta.

 

[sampio]

On toiminut meilläpäin erittäin hyvin. En itse ole koskaan potkinut ketään nilkoille, tai muutenkaan käyttäytynyt mitenkään häiriintyneesti. Ellei keskustelupalstalla paskan viljelemistä lasketa tähän.

Hyvä, että olet selvinnyt natsimeiningistä ilman (myönnettyjä) traumoja. Voisiko silti olla niin, että jotain toista ihmistyyppiä moinen palaute saattaa häiritä? Varsinkin jos se tulee vieraalta ihmiseltä ja yllättäen.

Kuria voi pitää ilman puukkoa ja puntaria, mutta ilmeisesti tosimies ajaa edelleen eukon ja lapset hankeen silloin kun auktoriteettia tarvitaan.

 

[scholl]

Olen alkanut suunnitella lapsivapaita asuintaloja ja muita vastaavia hankkeita. Se ei auta pelkästään, että ymmärrämme lapsien olevan rasittavaa porukkaa, vaan se rasittavuudelle altistaminen pitää saada pois. Kiva jos käy niin, että muutat hiljaiseen taloon, missä asukkaat ovat jotain puolikuolleita eläkeläisiä ja saat nauttia rauhasta, mutta sitten tulee lapsiperhe, joka kitisee rapussa. Vituttaa ihan sumeasti sellainen touhu. Samoin uimahalleissa käynnin jouduin lopettamaan jo 80-luvulla. Osittain sen takia, kun ei ollut saunoissa peflettejä, suihkukopeissa väliseiniä, eikä saippuatelineitä, pukuhuoneet olivat huonosti ilmastoituja ja liian kosteita, vaatekaapit olivat surkeanoloisia, eikä niitä oltu varustettu kunnollisilla henkareilla etc., mutta ennenkaikkea siksi, koska lapset meluavat ja häiriköivät sekä pesuhuoneissa että allasosastolla. Uima-altaisiin hypitään ja pompitaan, joka paikassa häiriköidään, eikä niitä kukaan ehdi ottamaan kaikkia pillistä kiinni ja uhkailemaan. Samoin täytyisi olla lapsivapaita ostospaikkoja - puhumattakaan lentokoneista. Se on yhtä tuskaa, jos on kaikenlisäksi joku viherhinttari faija lapsiperheessä, joka ei laita lapsiaan kuriin. Ruokaravintoloissa sama juttu. Se on yhtä helvettiä, jos huomaa joutuneensa ravintolaan, missä lapsia.

Vakava ongelma, johon ei kiinnitetä kunnolla huomiota. Joka paikassa on koirilta kielletty merkkejä, vaikka koirat ovat huomattavasti mukavampaa porukkaa kuin lapset. Jossain vaiheessa tietysti tilanne tulee muuttumaan, kun ihmisistä tulee valistuneempia ja vaaditaan kuluttajina enemmän. Kenttä tavallaan pirstaloituu ja lapsipaapojat ajautuvat sitten eri mestoihin, mutta vielä ei olla liian pitkällä. Tällä hetkellä terrorisoivat joka paikassa. Itse en toki terroristien kanssa neuvottele.

 

[Saikka]

Mutta kaikkien kohdalla tuo tapa ei toimi. Kaikenmaailman psykologisia perusteita voisin tähän väliin laittaa, mutta tyydyn vain sanomaan että lasta ei saa kiristää. Siitä voi seurata hiukan kieroutunut aikuinen, ja siitä voi lähteä samanlainen kasvatusmetodi mahdollisille lapsille, jotka taas jatkavat samaa ja niin edelleen. Noidankehä pahimmillaan!

Niin, siis eipä tuolla tavalla nyt kaikkeen sentään reagoitu, vaan niihin vähän pahempiin temppuihin, tai yleisiin hölmöilyihin. Mutta omasta mielestäni tiukka pitää olla, tiettyyn rajaan saakka. Ei jatkuvasti arestilla uhkailemassa, mutta ei mitään "voi ei, mitähän mä sun kanssa oikein tekisin. hehheh." -meininkiä. Siitä ei tule yhtään mitään.

 

[tutzba]

Niin, siis eipä tuolla tavalla nyt kaikkeen sentään reagoitu, vaan niihin vähän pahempiin temppuihin, tai yleisiin hölmöilyihin. Mutta omasta mielestäni tiukka pitää olla, tiettyyn rajaan saakka. Ei jatkuvasti arestilla uhkailemassa, mutta ei mitään "voi ei, mitähän mä sun kanssa oikein tekisin. hehheh." -meininkiä. Siitä ei tule yhtään mitään.

Samaan aikaan lisäsin tuonne omaan tekstiini tuon saman, eli tiukka raja pitää olla. Jos lapselle sanotaan, että nyt olet arestissa, niin arestissa pitää olla. Ei mitään lievää välimuotoa, että parillisina tunteina saa mennä ja tulla, ja lopulta koko aresti perutaankin. Venkoilua ei saa opettaa, vaan pitää pysyä tiukkana.

 

[scholl]

esimerkkinä nyt vaikka tuo minuun kohdistunut potkiminen.

Elokuvissa tuo menee niin että pitää potkaista takaisin. Ainakin silloin jos kukaan ei näe.

Osa lapsista juoksentelee tahallaan päin. Olen oppinut kävelemään esimerkiksi kauppakeskuksissa hyvässä tasapainossa, jotta se ei ole ainakaan minä, joka kaatuu, jos tulee tilanne päälle. Joskus on jalassa tömähtänyt vain yhtä vähän kuin silloin tömähtää, kun autolla törmää jänikseen, kun joku otus on juossut jalkaani ja lentänyt syrjään kuin leppäkeihäs.

 

[Juicey]

Mutta kaikkien kohdalla tuo tapa ei toimi. Kaikenmaailman psykologisia perusteita voisin tähän väliin laittaa, mutta tyydyn vain sanomaan että lasta ei saa kiristää. Siitä voi seurata hiukan kieroutunut aikuinen, ja siitä voi lähteä samanlainen kasvatusmetodi mahdollisille lapsille, jotka taas jatkavat samaa ja niin edelleen. Noidankehä pahimmillaan!

Olet oikeassa; vaikka ehkä paras wanhan kansan lasten kasvastusohje kuuluukin, että kasvattaessa kaikki keinot ovat sallittuja kiristämistä uhkailua ja lahjontaa myöden, niin todellisuudessahan tämän viisauden henki ja varsinainen "pihvi" on jotain ihan muuta kuin mitä tuossa kirjaimellisesti lukee. Hyvä ja käytännön läheinen ohje sinällään, kunhan sen ymmärtää oikein.

Lapsi nimittäin pahalainen oppii näistä asioista; ei yhdellä kerralla, eikä toisellakaan, mutta jatkuvasti käytössä olevista rangaistuksista tämä oppii ihan varmasti ja ennen pitkää kieltä ilman uhkausta ei ole vakavastiotettava. Sama pätee myöskin kiristykseen ja lahjontaan; lapsi oppii myös, että ellei erityisesti kiristetä tai uhkailla, niin myöskään vastavuoroisesti ei tarvitse käyttäytyä hyvin. Lahjontahan on näistä vihoviimeisin; ellei palkintoa tule, ei myöskään tarvitse totella tai käyttäytyä vanhempien odottamalla tavalla.

Mielestäni aikuinen joka ei kestä (ilmeisesti tylsistymistään) leikkivää lasta, eikä osaa maltaa mieltään kommunikoidessaan pienten lasten kanssa (vaikkakin osoittaisi puheensa vanhemmalle, onhan lapsi mukana viestinnässä) on syytä myöskin tarkistella peiliin. On totta, ettei ventovieraita saa potkia nilkoille. Samalla kuitenkin on myös aika ihmeellistä että jollakulla on pipo niin kireällä että tuollaisesta menee kuppi nurin.

Meilläpäin myös pyydetään anteeksi jos lapsia itketetään. Joten millaisen rangaistuksen asettaisit nyt itsellesi kun ei vissiin sullakaan tuo kasvatus ole mennyt ihan kohdalleen? ;-)

Lapsille tai lasten edessä malttinsa menettäminen ei ole ollenkaan älykäs tapa toimia. Se on yksi aikuisuuden ja lapseuden eroista, että aikuinen hillitsee itsensä ja tunteensa vaikka joutuisikin kohtaamaan jotain hieman rasittavaa käyttäytymistä (varsinkin muutamia potkuja nilkkaan? OhMyGod, aika rajua!) ja etenkin pystyy perustelemaan itselleen hillitsemistä mm. ymmärtämällä toista osapuolta. Lapselle voi vielä tuossa iässä olla vaikeaa hillitä itseään tai muistaa ohjeita, mutta hän kyllä jo opettelee noita asioita. Ainahan se ei onnistu, eikä ympäristön sitä nyt pitäisi ihan sataprosenttista suorittamista odottamaankaan.

Rasittavaahan se tietenkin on, mutta eri asia miten aikuisen ihmisen tulisi rasittaviin asioihin reagoida.

 

[Knower]

Niin, noita opettajanhommia on tullut tehtyä kohtuullisen paljon ja tälläkin hetkellä olen aika vahvasti tuon junioriosaston kanssa tekemisissä. Se on totta, mitä täällä on puhuttukin, että itse pitää aikuisena aina olla fiksumpi eikä varsinaisesti "vastata samalla mitalla". Jos lapsen vanhemmat ovat paikalla, yleensä vanhemmat tajuavat ainakin sitten häpeissään laittaa kersansa kuriin jos toinen aikuinen siitä asiallisesti huomauttaa. Ja taas asiallisesti, ikävä sävy saa vain aikaan sen vastareaktion, varsinkin kun niistä omista ihanista lapsista on kysymys. Jos vanhemmat eivät ole paikalla, huonosti käyttäytyviin pikkulapsiin usein tehoaa sellainen, jämäkkään sävyyn ulosannettu huomautus. Ja jos ei tehoa, huomautetaan vielä vähän jämäkämmin. Kyllä niitä fiksuja keinoja riittää, 99,8% kersoista kuitenkin sitten lopulta uskoo aikuista (paitsi jos se on opettaja). En nyt kommentoi mitenkään varsinaisesti mitään täällä esillä ollutta tapausta, lähinnä omasta kokemuksesta puhun. Vähän vanhempiin, siihen teini-ikäiseen osastoon pätee sama kaava vähän muunneltuna. Yleensä asiapuhe toimii ja jos ei toimi, sellainen kaveriporukan edessä heitetty viiltävä kommentti jostain arasta asiasta sitten ajaa asiansa.

Valitettavasti nykyaikana on vaan tuo ns. vanhempien laatu heikentynyt mitä tulee tällaiseen yleisen käyttäytymisen opettamiseen - tämä näin käytännön kokemuksen kautta. Ei enää kunnioitetakaan muita vanhempia ihmisiä tai ihmisiä ylipäätään. Jos tällaisissa tapauksissa julkisissa tiloissa vanhemmat eivät huomautuksesta huolimatta asiaan puutu, kyllä saa aikuinen ihminen sitten mennä mielestäni taas aikuiseen tapaan lasta kasvattamaan. Jonkun sekin täytyy tehdä. Se on ikävä huomata, että se Jani-Petteri 7-vuotta saattaa kokea elämänsä ensimmäiset pettymykset vasta koulussa. Minä olen ainakin aina tuottanut niitä oikein mielelläni.

Mutta noin yleisesti, lapset ovat kuitenkin ihan hyviä tyyppejä.

edit. Ja niin, jos se ei tekstistäni tullut riittävän hyvin selville, syy tyhmiin lapsiin on käytännössä lähes aina vanhemmissa.