Lapset on rasittavaa porukkaa !

[Kopteri]

Viestin lähetti veinikretski
Kyllä Ilveksen matseissa tulee väsy vähän vanhemmallekkin tyypille, ei se mikään uusi asia ole ! ;=)

Eh ihihi eh ihihi (kuvailee nauruun kuolemista)

 

[Sv veinikretski]

No joo, saatiinpa mukaan keskusteluun juuri nämä jotka parhaiten aiheesta tietävät, elikkä ulkopuliset tahot . Kuitenkin se on mukavaa että ottavat kantaa asioihin , eestissä on se aika erinlaista että antavat lapsilleen kyytiä oikein kunnolla kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa, kyllä aluksi katselin aika pitkään sitä touhua ja katselen muuten vieläkin. Ei olla vapaan kasvatuksen puolella ehkä vielä niin pitkällä, saavat vapaasti vielä selkäänsä.

Siksipä et täällä tosiaankaan näe useinkaan kaupoissa karjuvia lapsia, oli uhmaikä tai ei . Korostan etten ole tälläisen asian puolustaja , mutta ei niillä mitään traumojakaan näy olevan !

 

[Hauptmann]

Itselläni on lähinnä posiitivisia kokemuksia lapsista, tosin omia lapsia ei ole, mikä selittänee asian. Eilen olin vahtimassa serkun 2-vuotiasta lasta. Muuten oli ihan kivaa, mutta oli vaikeaa laittaa lapsi nukkumaan. Sänkyyn kantaminen oli hankalaa ja sitten piti vielä useaan kertaan lämmittää maitoa, kun yksi tuttipullollinen ei riittänyt. Kuitenkin ihan hauska veikko tämä serkun lapsi!

 

[Battleaxe]

Viestin lähetti Kopteri
Meilläpäin aletaan käymään matseissa ajoissa.
Poikani oli ensimmäistä kertaa pelissä puolivuotiaana, viime kaudella pelejä taisi tulla 4-5.
Jotkut menivät paremmin, joistakin poistuimme hyvissä ajoin.
Sälli on kuitenkin aina ilmoittanut haluavansa lähteä,
ja silloin kun ei mukaan pääse niin harmi on kova.
Paikanpäällä, varsinkin 18.30 alkavissa matseissa, väsy saattaa 4-vuotiaalle ymmärrettävästi tulla.


Se, että sä et ymmärrä, ei mua eikä varmasti muitakaan matsissa jälkikasvun kanssa käyvia haittaa paskan vertaa.

Vaikka Kopteri onkin ipan miehiä, niin kirjoitus on ihan kuin omasta näppäimistöstä (tai siis valtion...).

 

[heikkik]

Re: Re: Kotiin jäämisestä

Viestin lähetti Morgoth
Mahtaa olla elämä tylsää, kun pelkästään kotona olet.
Hyvä että on jatkoaika, niin sinullakin on jotain kontaktia ulkomaailmaan! :)

Pahin juttu isäksi/äidiksi tulemisessa on että lapsen saadessaan suuri osa vanhemmista menettää samalla huumorintajunsa.

 

[Sv veinikretski]

Kyllähän monet "lapsettomat"ihmiset tekevät tärkeää työtä lasten hyväksi, erinlaisissa organisaatioissa ja ihan muutenkin vaan. Ei se tee ihmistä huonommaksi tai paremmaksi onko lapsia vai ei, siksi minä tunnen syvää myötätuntoa ihmisiä kohtaan joilla ei ole mahdollisuus jostakin syystä omia lapsia saada vaikka kuinka haluaisivat .

Nyt en kuitenkaan tarkoita niitä ihmisiä joilla ei yksinkertaisesti kännipäissään seiso tarpeeksi kauan tehdäkseen lapsen.
Heille kerronkin että on muunkinlaisia mahdollisuuksia, niin ei tarvi sitten valittaa muiden lapsista katkeruuksissaan.

 

[Tobias]

Lapset ovat mahtavia. Liian moni tylsä ja typerä aikuinen on sen sijaan unohtanut, mitkä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä.

Ahaa. No mikäs sitten on? Omassa elämässäni lapset ainakaan eivät ole tärkeitä. Eri ihmisille on eri asiat tärkeitä.

 

[ms.qvist]

Elämä itse. Kokeminen. Oppiminen. Kehittyminen. Kasvaminen.

Kaikki, mitä lapsi tekee ja ajattelee, liittyy yllä mainittuihin asioihin. Ruuhkabussissa itkevää lasta vihaisesti mulkoilevan aikuisen kannattaisi miettiä, mitä tärkeätä on itse tehnyt juuri tänään.

HN - osaat iloisella tapaa yllättää, kosketti kaikella tapaa minua vaikkeivat kaikki palstalaiset ehkä niin voisi uskoakaan tapahtuvan.

Lasten kasvattamisesta en osaa sanoa mitään, epäilemättä hyvin haasteellinen tehtävä jos lapsia todella aikoo kasvattaa kokemaan ja näkemään elämää muutakin kuin kapea-alaisesti.

vlad.

 

[Timbit]

Kauppareissut ymmärtää, mutta se ei mene jotenkin jakeluun, että jos on se lapsi pitänyt tehdä, niin onko sitten se sylissä pakko käydä joka paikassa. Esim. näitä lätkämatseissa näkyviä sylivauvoja en ymmärrä, en sitten millään. Enkä Ikeassa.

Tuo tulkitaan ilmoittautumiseksi vapaaehtoiseksi lastenhoitajaksi siksi aikaa, kun vanhempien pitää pääst käymään "joka paikassa".

Omassa mukelossa on toistaiseksi ollut rasittavinta se, etten ole heti tajunnut, miksi se nyt itkee ja mitä pitää tehdä, jotta se itku loppuisi. Niin ja sitten tietysti se, että torttu väännetään siihen kolme minuuttia sitten vaihdettuun vaippaan. Lähisukulaisten lasten kanssa olen ottanut sen linjan, että jos sanon jotain, niin myös tarkoitan sitä. Esimerkiksi jos kiellän viisivuotiasta makaamasta selällään vieressäni sohvalla ja potkimasta päähäni, niin sen toiminnan pitää myös loppua. Joskus uskovat kerrasta, joskus seuraa kiivas neuvottelu, mutta toistaiseksi olen jaksanut väsytystaistella itseni voittajaksi. Ettekä muuten arvaakaan, miten paljon toivon, että oman lapsen kohdalla pystyisin pitämään saman linjan. Ja kyllä, tiedän teidän uhmaikäisten lasten vanhempien ajattelevan juuri nyt, että "turha toivo!".

Lapsia kannattaa muuten ihan oikeasti kuunnella. Niillä on välillä aivan uskomattoman upeita oivalluksia.

 

[Aatos]

Kauppareissut ymmärtää, mutta se ei mene jotenkin jakeluun, että jos on se lapsi pitänyt tehdä, niin onko sitten se sylissä pakko käydä joka paikassa.

Et ymmärrä, ihan tosi.

Ehkä sinun pitäisi jäädä kotiin, tehtiinhän sinutkin..

 

[girlzilla]

Lapsihan ei ole sama asia kuin koira, jonka voi jättää kotiin millon vaan yksinään hetkeksi aikaa. Lapsi on uusi perheenjäsen, joka kulkee siellä missä vanhemmatkin. Tämä keskustelu on niin naurettava, ettei tähän pysty oikein vakavissaan mitään enää kirjoittamaankaan.

 

[Knower]

Lähdetään siitä että minulla on kaksi vanhempaa ja kaksi nuorempaa sisarusta. Näitä vanhempia en ole päässyt/joutunut hoitamaan, nuorempia kyllä.

Olen aina ennen luullut että haluan monta lasta, tällä hetkellä en tiedä tuleeko yhtään. Tämä ei johdu siitä, ettenkö pitäisi lapsista, kyllä pidän. Kyllähän sitä miettii kuinka hienoa olisi viedä kersa pelaamaan futista, jäkistä, sabaa jne. ja seurata kun oma pieni näköispainos kasvaa ja kikkailee. Toki lapsen kasvatukseen liittyy paljon negaakin, mutta se ei minua hirvitä. Näillä näkymin tulen vaan pian olemaan kohtuullisen kiinni töissä. Ja vielä työssä josta pidän todella paljon. Jos lapsen hankkii, kersan PITÄÄ mennä aina omien juttujen edelle. Jos lapsi on hankittu, omista hommista pitää karsia. En ole ihan varma olenko tähän valmis. Ainakaan vielä. Mitään ehdotonta nou nouta en kyllä missään nimessä aio lapsiprojektille pistää, katsotaan. Viiden vuoden päästä saattaa olla ihan toiset ajatukset kun työntelee lastenrattaita.

 

[Polix Fetvin]

Lapsihan ei ole sama asia kuin koira, jonka voi jättää kotiin millon vaan yksinään hetkeksi aikaa. Lapsi on uusi perheenjäsen, joka kulkee siellä missä vanhemmatkin. Tämä keskustelu on niin naurettava, ettei tähän pysty oikein vakavissaan mitään enää kirjoittamaankaan.

Sori, en jaksa lukea kokoa ketjua (= lue: juuri mitään). Mutta oletan, että tänne on mukava tilittää niitä tuntoja, kun lapsi on vi**umaisillaan. Niitähän hetkiä on varmasti, vaikka oma lapsihan on rakastettavin olento maan päällä.

Taisi olla melko turha kirjoitus tylsyyden puuskassa. =)

 

[Lucy]

Tunnustan. En pidä lapsista. Olen itsekäs, mukavuudenhaluinen ja kaikkea muuta skeidaa, joten ei kiitos mukuloille.

Nyt kun taas olen vuosittaista Suomen-lomaa viettämässä ja pikkusisko 7v pyörii jaloissa lähes tauotta olen useammin kuin kerran katunut, että otin paluulennon vasta kuukauden päähän. Kaksi viikkoa olis riittänyt aivan hyvin. Tai no, viikko. (Toki neitiä on mukava nähdä edes kerran vuodessa.) Menneenä viikonloppuna minut nakitettiin kahden vuorokauden lastenvahtihommaan. Kokoonpanona tämä koulunsa aloittava sisko sekä kaksi veljenpoikaa, 4v ja 2v. Ei jumalankaritsat, olin aivan hiilenä jo ensimmäisen ruokailun yhteydessä. Minä olen varmasti syönyt sata kertaa siistimmin ; ) Ja miksi hitossa pöydän alle pitää mennä noin kolmen sekunnin välein ja spagetti tunkea maitolasiin? Jotenkin sen niiden aiheuttaman sotkun ja melun vielä kestin, mutta se ainainen riitely leluista... Olis tehny mieli ottaa tukasta, mutta asianomaisten vanhemmat kielsivät sen etukäteen sen verran ankarasti, että en tohtinut. En ikinä suoriutuisi perheenäitinä. Varsinkin 4 ja 2v:n loputon ja päätön jaarittelu kiviäkin-kiinnostaa -aiheista on rasittavaa. Ja eihän ne herranjumala jättäneet mua rauhaan hetkeksikään.

Jostain syystä aina unohdan sietokyvyttömyyteni lapsia kohtaan, ja kuvittelen niiden olevan "ihan kivoja". Onneksi suvussa ja kavereilla on pikkuisia. jotka palauttavat maan pinnalle. Mutta nukkuva lapsi on ihana.

Sterilisaatioon ennen kuin vahinko pääsee tapahtumaan, ja kun ikä sen sallii. Suomessa kai vaaditaan 30 vuoden ikä, Englannissa riittää 25v, muistaakseni.

Edit: Perkeleet lensi, kun yöllä vääntäydyin kolme kertaa ylös. Ensin kadonneen unilelun metsästys, sitten 4v:n vessareissu joka päätyi kusilammikkona vessan kynnykselle ja viimeisenä tökkiminen kylkeen klo 6.10. "Nyt non aamu. Nennään nulot." Yö se on, lapsi pieni. Yöheräämiset ja varhaiset aamut on yksi koko elämän eniten anuksesta olevia asioita.

 

[Stevie]

Lasten mukaanottamisesta vielä. Sitä en ymmärrä miksi niitä kaikkein pienimpiä pitää ottaa mukaan etelänmatkoille..eikö ne vois jättää siksi aikaa sukulaisten hoidettavaksi. Varsinkin lähtöselvitykset ym. on yhtä piinaa eikä pikkuisten hermot kestä niitä yhtään.

 

[PeteX]

Lasten mukaanottamisesta vielä. Sitä en ymmärrä miksi niitä kaikkein pienimpiä pitää ottaa mukaan etelänmatkoille..eikö ne vois jättää siksi aikaa sukulaisten hoidettavaksi.QUOTE]

Alle 3-vuotiaat pääsevät lentokoneessa ilmaiseksi (joku vero pitää maksaa) ja kyllähän lapsen on hyvä tottua matkustamiseen/lentämiseen jo pienestä pitäen. Oma tyttäreni (4-v.) ei pelkää lentämistä pätkääkään, koska on ollut mukanamme koneessa jo useasti.
Turhan tosikkomaisesti täällä yllättävän monet ottavat nämä kirjoitukset. No, viikonloppuna oli aikamoinen kokemus olla eukon broidin rintamamiestalolla, jossa oli kylässä perheen pojan 9-11-vuotiaita kavereita. Talon tontille on rakennettu crossirata, jota nämä pojat painelivat about 12 tuntia putkeen viritetyillä mopoilla ja skoottereilla. Siinä sitä tuli terassilta katseltua olutta siemaillen tätä saatananmoista päristelyä koko päivän. Pojat ovat tietysti poikia, mutta kyllä siinä alkoi hieman pinna jo kiristyä varsinkin herättessäni sunnuntaiaamuna samaan mekkalaan.

Noin yleisesti voi todeta, että lapsen kasvatuksen tärkeimmät metodit ovat vanhat tutut; kiristys, lahjonta ja uhkailu. Jos näitä ei tarvitse ikinä käyttää tai ne eivät toimi, niin lapsesi on joko enkeli tai itse piru.

 

[Paitselo]

Jokainen meistä on joskus ollut tässä ketjussa kuvailtu hermoja koetteleva palosireeni - en sano siitä sen enempää, MUTTA jos ajatellaan tuollaista uhmaikäisen karseeta kirkumista noin niinkuin ihan lapsen fysiikan kannalta, niin en pysty käsittämään, että miten lapsi yleensä pystyy moiseen suoritukseen. Miten ihmeessä "äänijänteet" ja keuhkot kestävät tuollaisen rasituksen hiipumatta kuitenkaan ollenkaan?

Meinaan että aikuinen kyllä tuntee heti seuraavana päivänä kurkussaan, että on edellisenä iltana innostunut huutamaan nielurisat lepattaen esim. lätkämatsin katsomossa. Ja sehän ei ole mitään verrattuna uhmaikäisen tuntikausiakin joskus kestävään huutamiseen.

 

[mixu]

Ihan parastahan lapsissa on aikuisen kannalta se että ne hioo vanhemmista turhat asiat pois.Aikuinen alkaa nähdä mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei.

Nykyään on tosin paljon uusavuttomia aikuisia jotka eivät osaa kasvattaa lapsia eli lapset eivät ole ilkeitä tai "pahoja" luonnostaan vaan yleensä vikä on aikuisissa.

Yksinkertaisesti lapset ovat parasta mitä voi olla tälläisella 40-kymppisellä olla täällä maan päällä.

 

[theace]

Omia lapsia ei ole vielä, mutta 2,5 vuotta veljen lapsien kasvamista seuranneena ja niitä hoitaneena omaan jonkinlaista kosketuspintaa pienten lasten kasvatukseen.

Lasten hoitaminen on vaativaa touhua, kokopäivätoimista työtä. Hyvin huomaa miten veljen elämä on menny aivan uuteen kuosiin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Muutosta on ollut mielenkiintoista seurata sivusta. Touhua vierestä seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että lasten hankkiminen ei sovi kaikille. Asiaa täytyisi tulevien äitien ja isien miettiä kunnolla, ennen kuin alkavat jälkikasvua väsäämään. Onko minusta isäksi tai äidiksi? Homman vaativuus aukeaa monelle valitettavasti vasta sitten kun se on liian myöhäistä. Tässäkin ketjussa muutamat ovat avoimesti myöntäneet, että eivät aio hankkia lapsia. Jos siltä tosiaan tuntuu, parempi niin, kuin että väkisin hankitaan ja sitten laiminlyödään kasvatus täysin, kun ei se arki lapsen kanssa olekkaan mitään ruusuilla tanssimista. Jolloin saamme nähdä näitä 6 v. kioskin nurkalla päätänsä aukovia tapauksia, joiden vanhemmat eivät halua katsella ja kuunnella heitä kotona.

Tunnen erään tyttösen, joka on ilmoittanut ettei aio hankkia lapsia. Siitä huolimatta muut työpaikan naispuoleiset puhuvat tyyliin ´kyllä se mieli vielä muuttuu, kun vähän ikää tulee lisää´. Voihan se tietty muuttuakkin, mutta silti asia on jokaisen oma päätös, eikä siihen pitäisi yrittää vaikuttaa millään lailla. Jotenkin tulee sellainen tunne, että lapsia täytyy kaikkien hankkia jossain vaiheessa. Lapsettomilta pareilta tivataan koko ajan koskas te meinaatte hankkia jne. Ei näin. Lapsi muuttaa elämän niin toisenlaiseksi, joten annetaan kunkin itse päättää haluaako sitä vai ei. Ei painosteta ketään.

On ne ihan mukavia, ainakin kun ei oo omia...ehkä sit joskus omia tulee hommattua, aika näyttää. Tekijä puuttuu ainakin vielä. =)

 

[Rocco]

Lapset voisi kaiketi muuten olla ihan OK porukkaa, mutta aina törmää sellaisiin vanhempiin jotka ei pitä kakaroilleen minkäänlaista kuria. Eilenkin meni hermot kun tulin ulos hissistä niin heti kun ovi aukesi, sisään ryntäsi neljä pikkunatiaista ja mä meinasin kaatua kun olin menossa ulospäin. Melkein piti potkia ne kakarat siitä oviaukosta hemmettiin että pääsee ulos, sitten melkein piti potkia niitä vanhempia koska he eivät sanoneet ipanoilleen mitään. Samanlaisia löytyy kaupasta. Kakarat juoksevat pitkin käytäviä ja päin ihmisiä eivätkä vanhemmat valvo niitä millään tavalla. Olen kerran ollut tällaisen "itsemurhapommittajan" uhrina, kun joku alle kouluikäinen pikku pas**ainen juoksi ostoskärryjen kanssa käytävällä ja suoraan nilkoille. Äiti vaan sanoi että "tuoppa ne kärryt tänne niin saadaan ostokset sinne." Tekipä mieli heittää se muija sinne kärryyn...

Prkl... kansalaiskuritusoikeus käyttöön!

 

[Vteich]

Et ymmärrä, ihan tosi.

Ehkä sinun pitäisi jäädä kotiin, tehtiinhän sinutkin..

No mutta hellanlettas, kun minä en pilaa muidenkin ihmisten oloa sillä, että kannan jotain rääkyvää myttyä mukanani. Kun nyt katsoit tärkeäksi kaivaa vanhan ketjun esille, niin korostetaan nyt kaikille muillekin sen maailman lutuisimman pikku vauvelin tuoreille vanhemmille, että enhän minä kauppareissuja ym. välttämätöntä ollutkaan kieltämässä. Myöskään hyväkäytöksisiä eli hyvin kasvatettuja lapsia kohtaan ei ole mitään ongelmaa, päinvastoin. Sen sijaan ne rääkyvät ja mekastavat pikkuhirviöt vituttavat aika kovaa, kun niitä pitää viedä joka paikkaan muiden ihmisten riesaksi, eikä näytetä saavan kuriinkaan mitenkään. Samoin itkua joka hetki vääntävien sylivauvojen kantaminen lätkämatseissa, konserteissa ynnämuissa nostaa v-käyrän korkealle. Kas kun niitä ei ole ihan pakko tuoda leffateatteriinkin parkumaan, eihän lasta saa kotiinkaan jättää, ja pakko on silti sen kanssa joka paikkaan mennä.

Vikahan ei siis tietenkään ole niissä lapsissa, vaan tyhmissä tai huonoissa vanhemmissa.

 

[Roomie]

Lapset voisi kaiketi muuten olla ihan OK porukkaa, mutta aina törmää sellaisiin vanhempiin jotka ei pitä kakaroilleen minkäänlaista kuria.

Näitä näkee valitettavan usein. Monesti vanhemmat vaikuttavat varakkailta ja ehkä ajattelevat, että heidän tenavansa saavat käyttäytyä miten haluavat. Vaikka minulla ei vielä lapsia olekkaan, olen jo päättänyt, että meillä tulee olemaan kuri ja järjestys ja lapsille opetetaan käytöstapoja ja vanhempien kunnioitusta. Vaikka sitten saisin paskan isän maineen niin ei haittaa. Kuri se pitää olla saatana!

 

[V-man]

Omia lapsia ei ole vielä, mutta 2,5 vuotta veljen lapsien kasvamista seuranneena ja niitä hoitaneena omaan jonkinlaista kosketuspintaa pienten lasten kasvatukseen.

Sama. Sisaruksilla on 1, 2 ja 3 vuotiaita penskoja (juu, ei keskenään) ja kohta tulee taas yksi lisää. Olen viimevuosina oppinut nukkumaan lapsen itkussa. Ehkä tästä taidosta on jotain hyötyä minulle sitten jos omia ipanoita joskus tulee tehtyä.

Tällä hetkellä minulle riittää, että voin käydä leikkimässä veljen kersojen kanssa aina kun siltä tuntuu ja lähteä heti kotiin kun kiukuttelu alkaa. Silloinkun huuto käy niin kovaksi ettei kuule enää keskustella niin on mukava lähteä vaikkapa golffaamaan.

 

[sampio]

Kyllähän se totta on, että lapset ovat rasittavaa porukkaa. Oma aika vähenee, yöunet vähenee, elämä vaikeutuu kaikella tapaa ja vastuuta tulee lisää. Suurperheen esikoisena jopa osasin hiukan ennakoida tulevaa urakkaa, kun tyllerömme laitoimme vaimoni kanssa tilaukseen, mutta en olisi uskonut työn olevan näin suuren kuin nyt on ollut. Silti en vaihtaisi kulunutta vuotta isänä mihinkään, vaikka en armeijassakaan nukkunut yhtä vähän kuin nyt olen nukkunut. Tosiasia vain on se, että yksi hymy tyttäreltäni riittää pyyhkäisemään hetkellisen alakulon itseltäni unholaan, ja tämä on vieläpä tosi, ei mikään romantisoitu kielikuva. On mahtavaa seurata lapsen aitoa kiinnostusta ja ihmetystä eri asioihin, kuunnella, kuinka hän tohkeissaan selittää jotain käsittämättömällä muminallaan. Kuten HN kirjoitti, lapset ovat niin aitoja ilmaistessaan itseään, että siinä aikuinen tuntee itsensä hyvin rajoittuneeksi.

 

[koo]

Vikahan ei siis tietenkään ole niissä lapsissa, vaan tyhmissä tai huonoissa vanhemmissa.

Näinpä, mutta mistä näitä kusipäisiä vanhempia oikein ”tulee”. Näyttäisi nimittäin siltä, että nuoret miehet ja naiset pohtivat paljonkin, jo alle kaksikymppisinä, hankkiako lapsia, miten heitä kasvattaa ja minkälaista kuria pitää.
Luulisi homman olevan tuon kaiken ennakkosuunnittelun ja systemaattisen pohdinnan jälkeen melko yksinkertaista, ongelmatilanteissahan on kuitenkin vastakkain oma lapsi ja lapsen aikuinen isä tai äiti.
Vai tuoko elämä sittenkin pikku yllätyksiä tullessaan, kaikenlaisesta ennakoimisesta ja harkinnasta huolimatta ?

Yksi juttu ”sadan vuoden takaa”. Tulimme nuorena avioparina mökiltä. Lossijonossa, jossa oli noin kilometrin mitalla autoja, edessä odottavassa autossa matkusti pariskunta kahden lapsensa kanssa ja toiselle lapsista tuli vessahätä. Isä haki auton takaluukusta potan ja äiti istutti pojan ”kakalle” auton viereen. Taisi olla lapsukaisen vatsa kovalla kun jälkeä ei syntynyt. Autojono nytkähti hieman eteenpäin ja poika pinnersi kasvot punaisena potalla. Isä käynnisti auton ja poika pinnersi kakkaansa antaumuksella, tuloksetta. Me näimme tilanteen ja odottelimme kaikessa rauhassa sillä seuraavaan lossiin ei meistä kumpikaan auto olisi mahtunut. Takana olijat eivät kuitenkaan nähneet äitiä ja poikaa pottineen vaan alkoivat kärsimättömän tööttäilyn. Äiti kysyi elekielellä isältä mitä tehdä, isä ei ollut näkevinään, tuijotti tiukasti eteenpäin loittonevia autoja. Tööttäily jatkui ja lopulta isä nousi autosta, riuhtaisi pikkupoikansa potalta ja sanoi äidille jotain sanoinkuvaamattoman törkeätä. Äiti, isä, poika ja potta jatkoivat parisataa metriä matkaansa kunnes olivat ”oikealla paikallaan” lossijonossa odottamassa. Muistan, mitä silloin ajattelimme isän käytöksestä, mutta kummasti ajatukset ovat elämän myötä muuttuneet isän käytöstä ymmärtävämpään suuntaan.

Muistan senkin mitä ajattelin Citymarketin kassalla eräästä äidistä kun hän lopulta sai infernaalisesti kiljuvan lapsensa hiljaiseksi. En olisi voinut kuvitella, että kukaan äiti sanoo lapselleen ”jos et nyt heti lopeta huutamista poliisi vie sinut putkaan”. Tänäpäivänä voisin, ehkä kenties itsekin sanoa samoin, kai.

Sitä vaan, että suunnitelmallisuus on ihan hyvä juttu jos tuntuu että siitä saa varmuutta tulevaisuuteen mutta elämä tuo kyllä yllätyksiä, niin lapsellisille kuin lapsettomillekin mikä taas tekee elämästä elävän elämän ja se elävä elämä saattaa olla mukavampaa kuin pilkuntarkasti etukäteen suunniteltu.

Terveisin koo