No niin, nyt tulee pitkä tarina.
Reittiselostus Hetta-Pallas:
1. Päivä: Reitille lähdettiin Koru Laakson kohdilta, repuissa painoa n. 30 kg ja jo heti alkuun n. 35 m/s vastatuuli alkoi ottaa miehistä mittaa. Ensimmäinen pidempi ( n.30 min ) taukopaikka Pyhäkeron kahvituvassa, jonne matkaa n. 8 km ja kokoajan lievää ylämäkeä, tosin hyvällä baanalla.
Pyhäkerosta matka jatkui kohti Sioskurua jälleen koko ajan lievään ylämäkeen, mutta valitettavasti alueen latukone oli tehnyt tiltin, joten baana loppui n. 200 metriä Pyhäkeron tuvan jälkeen, minkä jälkeen jatkettiin umpihangessa kohti Sioskurua ( helevetin raskasta ). Kolmisen kilometrin umpihangen jälkeen löytyi taas moottorikelkka ura, minkä jälkeen hieman helpotti, mutta edelleen n. 30 m/s tuuli teki eteenpäin menosta melko hidasta. Sioskuruun ( 16 km Hetasta ) saavuimme hieman klo 17 jälkeen ja noin puolen tunnin tauko.
Sioskurun jälkeen kohti tunturin huippua edelleen helevetinmoisessa vastatuulessa ja nousu kesti noin tunnin. Huipulta alaspäin kohti Tappurin erkanemispaikkaa, mutta ilman latukoneuraa kovassa vastatuulessa alaspäin menokaan ei ollut helppoa. Tässä vaiheessa alkoi energiat valvomisesta ja kelistä johtuen loppumaan ja kun lasku jyrkkeni, niin kaatumisiltakaan ei vältytty. Tappurin viitan kohdalta alkoi taivas pimenemään ja vielä edessä olevan laskun aikana otettiin molemmat vielä muutamat lipat. Nousun alkaessa oli jo pimeää ja viimeinen noin 8 kilometrin matka mentiin käsikopelolta merkiltä merkille, koska valmista baanaa ei ollut ja näkyvyys oli heikko.
Hannukuruun saavuttiin erittäin voipuneina n.klo 22, pikku rommit naamaan ja hetken huilin jälkeen vielä saunan lämmitys, mikä sekään ei ollut ihan helppoa, koska sauna sijaitsee n. 200 metrin päästä tuvasta, erittäin upottavassa hangessa ja kaikki lämmitykseen tarvittavat puut ovat tässä vaiheessa vuotta suhteellisen märkiä. Tämän jälkeen unille.
2.Päivä: Heräiltiin yhdeksän aikoihin ja ilma oli kuin jypin mestaruusvuosina. Aurinko paistoi eikä yhtään tuulta. Hitaasti valmistauduttiin päivän etappiin kohti Nammalakurua ja etappi Suoskuruun oli helppo ja suojainen ja enimmäkseen laskuvoittoinen, Suoskurusta jatkettiin tasamaata kohti poroerotusaitaa, josta erkanee reitti Montellinmajalle ja Pallakselle. Suunnitelman mukaan lähdimme kohti Montellia, eli alkuun noin kilometri erittäin jyrkkää nousua puurajan -ajan noin tunnin verran. Erittäin jyrkkä nousu, missä kaatumisen jälkeen kesti useampi minuutti nousta pystyyn. Vielä nousun ajan ei tuulesta ollut harmia, mutta huipulle päästyä tilanne yllättäen muuttui.
Nousun huipulta maasto ja lasku näytti helpolta kohti Montellia, mutta kovasta tuulesta johtuva lumen seoksen erilaisuus töksäytti suksia siihen malliin, että naamallaan oltiin jälleen muutaman kerran ja ylösnousu oli työlästä. Lasku oli pakko tehdä jatkuvasti auraten, koska moottorikelkkauraa ei ollut ja lumen rakenne aiheutti ongelmia. Montellilta nousu kohti Nammalakurua, missä pieni järkytys, kun vanha tupa oli purettu, mutta onneksi kurun toisella puolella näkynyt rakennus oli uusi tupa, minne päästiin