Katainen maalailee synkän mustalla talouspensselillä isoa mörköä seinälle, koska kansan "syviä rivejä" pitää pohjustaa ottamaan vastaan eurobondit ja liittovaltiokehitys. Vedotaan siihen, ettei "ollut muita mahdollisuuksia" ja kuinka tarvitaan yhteistä rintamaa täytenä yllätyksenä tulutta talousuhkaa kohtaan.
Koska jos ja kun Italian pelastaminen vaatii eurobondeja, on se sellainen jytky päin Kataisen ja Urpilaisen kasvoja, että kanveesista nousemiseen vaaditaan äärimmäistä poliittisen turpiinottokyvyn kestoa. Koska silloin persuilla on käsissään mitä-me-sanoimme-kortti ja tällöin hallituksesta tulee helposti rampa ankka värisuorahallituksen repeillessä ristiriitoihinsa.
Ehkäpä myös pörssin hermoilu liittyy pelkoon, että Suomen ehdoton ei lisätuelle uusille euroalueille ilman vakuuksia johtaisi Suomen eroon eurosta ja hankaloittaisi siten sijoittamista maahan. Olihan "True Finns" näkyvästi esillä jopa The Economist -lehden pääuutisissa hallitusneuvotteluiden aikaan, joten sijoittajapiireissä on todennäköisesti vallalla näkemys, että Suomi jättäytyy pois eurojunasta kriisin tässä vaiheessa sisäpoliittisista syistä. (Toki Suomi on ns. reunapörssi ja suuri osa pörssistä syklisiä ja siten lamaherkkää tavaraa, mutta silti tämä ei selitä kaikkea pudotusta.)
Mutta en usko, että näin tulee käymään. Nyt pitää kääriä liittovaltiokehitys ja eurobondit sellaiseen käärepaperiin, että ne voidaan myydä eurokriittiselle kansalle. Hallituksen alkutaival ei ole ollut helppo - pitäisi pistää pikavauhtia käyntiin myös isoja säästötoimia, ennen kuin Suomenkin talousluokitusta katsellaan reittauslaitoksissa "sillä silmällä".