Kyse ei ollut edes riskien hallinnasta tai matriiseista sinällään, vaan uudet finanssi-instrumentit karkasivat sovelletun matematiikan harjoittajilta käsistä, kun niitä oltiin luomassa ehdottomasti tämän planeetan terävimpien aivojen toimesta, siis sellaisten, jollaisia esimerkiksi Suomesta ei paljoa ei löydy jo puhtaasti populaatiogenettisiinkin argumentteihin pohjautuen, mutta myös oleellisesti rakentuen siihen, että koulutusputkemme vertautuu ainakin kotimaisten toimijoiden osalta ohjattuun "päivähoitoon".
Siis teoreettisen puolen fyysikot, erityisesti omalla alallaan seinään törmänneet säieteoreetikot, "loivat" tultuaan värvätyksi hedge-rahastojen puolelle nämä "jutut" meidän kiusaksemme, siis ihmiset, joiden lähtötilanne esimerkiksi älykkyysosamäärän osalta ylittää instrumenttien soveltajien ja käyttäjien kyvyt liiankin paljon.
Yliyksinkertaistaen, kysymyksessä voi olla tietyllä tavalla yhteensopivuusongelma, toisin sanoen analogisesti insinöörien mielipide käyttöliittymistä on usein kovin toisenlainen kuin kuluttajien.
Tietämättömyys on suurta ja paikoin asian ylle levitetään poliittisesti savuverhoa, erityisesti Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Sveitsissä, toisin sanoen maissa, jotka "elävät" finanssisektorinsa innovativiisuudesta, väittämällä että tilanne olisi ratkaistavissa vain "sääntelyä" lisäämällä.
Ajattelekykyinen lapsikin tajuaa, jos kiukuttelultaan haluaa, että tämä argumentti missaa perustasollaan jo sen, että paha on mennä sääntelemään lähes täysin "tuntematonta", josta ei edes tiedetä, ettei sitä tiedetä (unknown unknowns, eh?). Toisaalta kuka sääntelee sääntelijää, sillä toistuvaispropagandasta huolimatta, Yhdysvaltain epäonnistuminen asiassa menee kumpaankin suuntaan, ts. tiettyjä asioita on kyllä säännelty, spesifimmin kuin koskaan asiaa tullaan sääntelemään Suomessa jo oikeusjärjestelmien peruseroavaisuuksistakin johtuen, mutta itse asiassa sääntely on ollut omiaan vain pahentamaan kuplien syntymistä ja epäsymmetrisen informaation leviämistä markkinoilla. Kun ja jos Fannien ja Freddien asema oli täysin kestämätön niiden markkinavoiman takia 2000-luvulle tultaessa, niin niiden markkinapenetraatio vain kasvoi demokraattien kontrolloiman kongressin aikana aivan toissa vuoden loppuun saakka, toisin sanoen aikana, jolloin tietoa järjestelmää uhkaavista tekijöistä oli jo olemassa, mutta siitä ei poliittisesti päätetty välittää.
Hallintohan yritti tehdä jotakin, mutta kongressi ei näihin hankkeisiin suostunut. Järjestelmän nykytilan huomioiden ja esimerkiksi median täydellisen antautumisen vuoksi mahdollinen hyperinflaatio alkaisi näytämään entistäkin varteenotettavammalta lähes maailmanlopun skenaariolta. Eli taas köyhää kohta kyykytetään...
