"Luottamus hyvä, kontrolli parempi"
-Josif Stalin-
Voi olla, että en kykene tarkastelemaan asiaa tarpeeksi monipuolisesti, mutta minua kyllä ihmetyttää suuresti se, kuinka tästä kriisistä yritetään tehdä jotakin todistetta ja lyömäasetta ideologioiden taistelutantereelle.
Kun nyt on paljon puhuttu tuosta Smithin "näkymättömästä kädestä", niin kysehän on siis rationaalisesta käyttäytymisestä. On kuitenkin syytä muistaa, että rationaalisen valinnan teorian tarkastelu ei automaattisesti tarkoita sitä, että ihmiset käyttäytyisivät sen mukaan. Kysehän on teoriasta, jolla mallinnettaisiin käyttäytymistä JOS ihminen toimisi rationaalisesti. Sen takia minun mielestäni tämä kriisi ei todellakaan tarkoita sitä, että "näkymätön käsi" olisi jotenkin "tehoton", kyse on lähinnä siitä, että se ei pääse toimimaan, koska yksinkertaisesti ihan peruspulliaisenkin osalta se tarvittavan informaation määrä on nykyään todella laaja, jota tarvitaan siihen, että voitaisiin realistisesti sanoa ihmisten tekevän rationaalisia päätöksiä.
Suurin ongelma tässä on tietenkin globalisuuden lähes eksponentiaalinen kasvu talouden osalta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pulliaisen ottaessa lainaa pankista täytyisi hänen (kuten myös lainanannosta vastaavan analyytikon) ymmärtää yhteiskunnallisia asioita todella laajasti. Enään ei riitä pelkästään se, että suhteutetaan menot tuloihin, vaan täytyy olla jonkinlaista kykyä ennakoida globaalilla tasolla tapahtuvia muutoksia - kaikilla sektoreilla. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että korkotasot saattavat heilahdella tai oma työpaikka voi olla liipaisimella. On tietenkin aiheellista kysyä, että ollaanko jo menty globaalissa taloudessa liian pitkälle ja lian lujaa? Globalisaatio kuitenkin on sellainen asia, jota on mahdollista jarrutella ja hidastella vain hyvin heiveröisin vaikutuksin.
Kyllähän tämä koko kriisi tietenkin paljon mietittävää ja kehitettävää antaa, mutta en usko, että mistään mullistavista järjestelmämuutoksista on realistista puhua. Tai edes sääntelyn voimakkaasta lisääntymisestä. Läpinäkyvyyttä ja erilaisia keinoja luottamuksen rakentamiseen. Onkin sitten toinen asia tarvitaanko, minkä verran kontrollia ja miekkaa siihen, että todellinen luottamus voi syntyä. Lähtökohtaisesti kuitenkin olen toveri Stalinin kanssa päinvastaista mieltä.
Markkinatalouteen pätee samat sanat kuin demokratiaankin. Surkea, mutta paras mitä on.
Se, että demokratia saattaa tuotttaa todella huonoja poliittisia ratkaisuja ja päätöksiä, ei kuitenkaan mielestäni vielä ole tarpeeksi perusteellinen kritiikki demokratiaa kohtaan instituutiona. Jos rupeaisimme lisäämään kontrollia ja sääntelyä poliittiseen elämään sen takia, että demokratia on epäonnistunt, niin olisimme todella väärällä polulla. Analogia ei varmasti ole täysin ihanteellinen, mutta mielestäni riittävän havainnollistava.