Monopolit ja tiukat säätelyt vaan kaikkeen muuhunkin liiketoimintaan!
Jos järjestettäisiin joku gallup, että millä aloilla palvelu on muuttunut eniten, niin veikkaan kyllä että apteekki ja katsastusasemat saisivat eniten ääniä. Itse en tosin käynyt koskaan tiski-Alkossa, mutta valtion leimakonttorilla ehdin kyllä valitettavasti käydä. Hakkasi saatana väkisin ruuvimeisselillä reiän Opelin pohjaan, kun ei muuta vikaa keksinyt. Seuraavana vuonna olikin jo yksityinen asema vieressä ja siellä tarjottiin ruuvarin ja vittuilun sijasta kuumaa kaakaota ja tuoretta pullaa.
Minä ennätin käydä Alkon tiskillä silloin vanhassa maailmassa, kun täytin 18 vuonna 1988. Sitä fiilistä on vaikea kuvailla tyhjentävästi nuoremmille, vaikka luulen ettei Alkon meininki ollut noina vuosina enää yhtä tylyä kuin joskus ennen. Viinat saattoivat ainakin joidenkin myyjien kanssa jäädä kuulemma ostamatta, jos naama tai käytös eivät jotenkin miellyttäneet. Vähääkään päihtyneeksi epäillylle ei tarvinnut myydä, ja tuon verukkeella kai saatettiin kyykyttää asiakkaita joskus hivenen epävarmoin perustein. Missään tapauksessa Alkon myyjälle ei kannattanut antaa aihetta ottaa asiakasta silmätikukseen. Osin tästä syystä luulen, ettei isäni ottanut koskaan alaikäistä Kääpiötä Alkoon mukaan, kun olimme yhdessä asioimassa naapurikaupungin puolella. Omassa kylässä ei Alkon myymälää ollut, eikä sellaista ole siellä vieläkään.
Nykyään on tietysti aiempaan nähden parempi, että monopoli-Alkon roimaa katekertymää käytetään myös hyvän asiakaskokemuksen aikaansaamiseen, joka ilmenee mm. pyrkimyksenä parantaa myyjien asiantuntemusta ja palvelutaitoja. Minä en myyjien tuotetietämystä tai viinien ja ruoan yhdistämisneuvoja niin kaipaa, kun kuvittelen tietäväni asioista omiksi tarpeiksi jotakin. Ei siitä tietysti haittaakaan ole, jos myyjältä voi tarvittaessa kysyä jotain, ja asiakas saattaa parhaassa tapauksessa saada hyvinkin terävän vastauksen. Olen vuosien varrella kuunnellut vierestä myyjän hyvinkin ammattitaitoista neuvontaa viineistä mm. Helsingissä Arkadian päämyymälässä, samoin Stockan Alkossa, ja onhan näissä paikoissa osaamiselle runsaasti kysyntää. Ei se kuitenkaan aina noin mene. Mutta vaikkei ihan vahvinta osaamista myyjältä löydykään, niin palvella sentään yritetään, toisin kuten tiski-Alkoissa oli tapana.
Moni on ehkä kuullut muutosprosessista, kun vanhan tyylin katsastusasemia ryhdyttiin modernisoimaan vapaan kilpailun maailmaan. Koko palvelutapa sorvattiin uusiksi, ja myös käsitteistöön puututtiin. Päätettiin mm., että asiakasta ryhdytään kutsumaan ”asiakkaaksi”, kun joissakin dokumenteissa asiakkaasta oli aiemmin käytetty nimitystä ”hallintoalamainen”. Tuntuu nykypäivän valossa käsittämättömältä. Ehkä tuo ”hallintoalamainen” kertoo aika paljon siitä, millainen ”palvelu” asiakasta odotti katsastusasemilla vielä 1980-luvulla.