Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Asiakaspalvelun porrastuminen asiakkaan ulkoisten piirteiden mukaan on inhimmillistä, joskaan ei hyväksyttävää toimintaa myyjältä. Myymälässä työskennellessäni myyjillä oli toki tapana ohjata spurgut ystävällisesti pihalle, mutta kaikki muut yritettiin palvella asusta ja hajusta riippumatta. Voin kertoa, ja kaikki varmaan tietävät, ettei ulkoisten tekijöiden perusteella ikinä ei pysty arvioimaan asiakkaan ostovoimaa.Odotat myyjää n. 1,5 päivää tiskillä tai vaihtoehtoisesti kävelet liki maratonin ja löydät jonkun elämään kyllästyneen tädin/sedän. Tämä katsoo päällesi, ja jos on käynyt niin, että on hieman kulahtanut asukokonaisuus, hän toteaa itsekseen, että Uralin pingviinilläkin on enemmän maksukykyä, joten palvelu saa olla luokkaa ei-kiinnosta. En suosi tuulipukua, mutta melko loukkaaviakin osaavat nämä asiakaspalvelun kuninkaat joskus olla.
Asiakkaan aliarvioiminen kuvitellusti huonon ostokyvyn perusteella on aina epäammattimaista käytöstä myyjältä. Erityisen hölmöä se on silloin, kun myytävät artikkelit eivät edes ole erityisen arvokkaita. Jonkin verran voin ymmärtää jotain ferrarimyyjää, joka ei välittäisi ihan jokaista uteliasta hörhöä ottaa tosissaan. Silti ammattilainen osaa hoitaa kaikki tilanteet tyylikkäästi, myös tyhjätaskuiset epäasiakkaat.
Möin myymälässä aikanaan lähemmäs 30 silloisen kilomarkan kannettavan peeceen yllättävälle asiakkaalle. Tämä oli kirjaimellisesti paskaiseen kesäpusakkaan sonnustautunut ja voimakkaasti hienhajuinen keski-ikäinen mies. Ei mikään dena tai roisto, mutta täysin epäsiisti juntti vailla mitään indikaatiota mistään varakkuudesta. Ryhdyin kyselemään kaverilta josko voisin auttaa, täysin vailla kauppaan vivahtavia odotuksia. Lyhyt esittely parista laitteesta, ja samalla vilkaisu pöydän toiseen päähän juuri viriteltyyn sen aikaiseen huippumalliin. No ukkohan innostui juuri tästä laitteesta, ja alta viiden minuutin tehtiin jo papereita. Asiakas kaivoi pusakkansa sisuksista itämafiatyyliin kumilenkkirullalle käärityn nipun tuhannen markan seteleitä, laski riittävän summan pöydälle, ja marssi ostoksensa kanssa pois. Oma ja kollegojeni hämmästys oli kolossaalinen. No, tarinalla oli opetuksensa.