Tiskin toiselta puolelta
Aloitin keväällä asiakaspalvelutehtävissä parin vuoden tauon jälkeen. Vaikka itse duuni ei ole mikään unelmien täyttymys, ok tehtävä toki, on kokemus ollut tähän saumaan todella hyvä. Ensinnäkin, ihmisten kanssa toimiessa pääsee kontaktiin monenlaisten persoonien kanssa, varsinkin kun osa porukasta pyörii viikottain liikkeessämme. Toiseksi, olen huomannut, että nyt kypsemmällä iällä olen jopa onnistunut small talkissa. Iän tuomaa itsevarmuutta ja luonteen avautumista, mitä lie, mutta hyvä asia ehdottomasti. Turha jännittäminen ja suoritus on jäänyt, ja kykenen olemaan pääosin oma itseni asiakkaista riippumatta.
Asiakaspalveluduunissa ehdottomasti hienointa on saada kiitosta asiakkaalta. Tänäänkin yksi asiakas tuli takaisin luokseni ja heitti kaksi euroa kahvirahaa kiitokseksi miellyttävästä palvelusta. Ei sillä, että ketään nuoleskelisin tai tippejä pummaisin, kaikille sama palvelu tietenkin, mutta kyllähän se rehellisesti sanottuna tuntui hyvältä.
Vaikeita asiakkaita on tietysti joukossa, mutta tähän saakka pokkani on pitänyt vielä kohtalaisesti. Yksi päänsä aukoja jopa sanoi, että kiva kun kärsivällisyytesi riitti. Tuli mieleeni, että testasiko se tarkoituksella vai onko joillakin vain tapana rääpiä turpaansa ympäri kyliä. Suurin osa on toki positiivisia tai neutraaleja tyyppejä, ja kusipäille on mukava piikitellä hienovaraisesti takaisin.