Autokaupat, nuo tavallisen ihmisen kidutuskammiot. Tässä on ollut auto(jen) vaihto ajankohtaisena ja on kierrelty ja kaarreltu sekä uusien että käytettyjen laitteiden perässä katselemassa, potkimassa, osalla on ajettu ja osasta tehty tarjouksiakin. Yleisesti ottaen asiointi liikkeissä on ollut lähes vastenmielistä ja myyjien toiminta vaihdellut tavallisesta ystävälliseen ja toisaalta sitten kummallisesta ihmeelliseen. Viimeisen kuukauden aikana on mm. myyjä jäänyt kesken kaupanteon kuukauden kesälomalle ja kukaan muu ei voi sanoa juuta eikä jaata asiaan, eikä viedä kauppoja eteenpäin. Lopulta eivät sitten ottaneet enää toistakaan vaihdokkia oikein minun kanssani kaupanteon kohteeksi "kun olen jo sen toisen myyjän kanssa aloittanut...". Odottele kuukausi, kun uusi auto polttelee saada samantien ajoon? Ei kiitos. Toinen "hauska" tapaus on hyvityshinnan muuttuminen puolessatoista viikossa tuhansia euroja samassa liikkeessä. Ohoh! Nyt kiireesti kaupantekoon, ensi kuussa saa taas pari tonnia vähemmän? Kun huomautin asiasta myyjälle, tämä toteaa jämptisti että tässä liikkeessä ei nyt näistä makseta yhtään enempää. Selkee juttu, siirrämpä asiointini jälleen kerran muualle.
Tänään sitten eräs liike hieman pidemmän matkan päästä iski kerralla suoneen, noin kaupantekomielessä. Kun tästä ihan näppäimiltä ei sitä oikeanlaista ole löytynyt niin käytiin hieman läpi tarjousta eräästä parinsadan kilometrin päässä olevasta ehdokkaasta. Ihan asialliselle kuulosti, mutta kun ei nyt toiselle autolleni löydy oikein ajajaa ihan tuosta vain, kun on tuollainen 3kk vanha pikku prinsessakin tuossa vielä huolehdittavana ja omia vaatimuksiaan esittämässä. Tyynesti äijä ehdotti että jospa hän ojentaa avaimet keikkakuskille, tämä päräyttää autolla vaikka kotipihaan, käydään autot läpi puolin ja toisin ja sovitaan sitten kaupoista.
Perkele. Kiinni veti. Siinä on oikeaa palvelua ja myyjällä pelisilmää. Varmaan myyjälle tämä ei muuta ole kuin tapa sitouttaa asiakas kauppaan, mutta meikäläisen kohdalle uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.