Laadukasta asiakaspalvelua

[pettter]

Pyrin omalla toiminnallani vaikuttamaan siihen, että matkan varrella tulee mahdollisimman vähän ylimääräisiä pysähdyksiä. Reissuilla on kuitenkin aina mukana sellaisia henkilöitä, jotka vinkuvat pysähtymään johonkin, kun mukana ei ole sitä-tätä-ja-tota. Oltiin sitten menossa juhannusfestareille, mökille tai johonkin virallisempaankin tapahtumaan. Tällainen pysähdys on suunniteltuna OK. Silloin se ollaan otettu huomioon jo matka-aikoja laskettaessa jne.

Yleensä matkanjohtajana/vastuullisena järjestänä pyrin omalla toiminnallani siihne, että ainakaan mun takiani ei jouduta pysähtelemään ylimääräisiä kertoja. Mä edelleen odotan sitä yhtä kertaa, kun matkalla ei ole mukana yhtään tällaista pysähdys-vinkujaa.

Joo niinpä. Mutta mä taas ihmettelen usein sitä kun monilla on niin hirveästi tavaraa mukana, varsinkin vaatteita, joita ei oikeasti tarvitse.

Ehkä mä oon vaan hyvä pakkaaja tai jotain kun mä pärjään kuukaudenkin reissun vaikka Siperiassa pelkällä selkärepulla. Tietenkin on eri asia jos kuljettaa työvaatteita tai harrastusvälineitä tms.

Keittiön 12 kaapista 9 on täynnä astioita. Meillä on viisi eri astiastoa ja paljon erilaisia laseja.

Mä asun yksin ja mulla on viisi isoa lautasta, kolme pientä ja kolme syvää. Toi on mulle just sopiva määrä. Ainakaan yhtään enempää en tarvitse. Toisen setin jos vaikka lahjaksi saisin niin varmaan antaisin jollekin sukulaiselle joka esimerkiksi muuttaa pian yksin asumaan.

Laseja ja mukeja yms. nyt tarvitsee enemmän erilaisia, mutta varsinkin lautasissa menee jo turhanpäiväisen hifistelyn tai pakonomaisen hamstrauksen puolelle jos monta kaapillista löytyy. Tietenkin jos on iso perhe niin tarvitsee enemmän jne.

Mä käytän lautasia siihen että mä syön niiden päältä. En koristeeksi tai muuhunkaan sellaiseen. Pelkästään jonkun asian omistaminen ei tuo mulle mielihyvää.

Joo mulla ei ole keittiössäkään mitään turhaa, ainoastaan kaikki tarpeellinen.

 

[V-G-]

Vastaavalla logiikalla: mulla on yleisimmin käytössä kaksi liinavaatesettiä - yksi käytössä, yksi puhtaana. Todennäköisesti myös nukut neljä kertaa enemmän kotona, joten onko sulla/teillä sitten kahdeksan liinavaatesettiä käytössä?

On niitäkin toistakymmentä, mutta näissäkin täytyy muistaa, että mä asun naisen kanssa. Niillä on kumma tapa tykästyä asioihin, jotka ovat tehty kankaasta.

Mä käytän lautasia siihen että mä syön niiden päältä. En koristeeksi tai muuhunkaan sellaiseen. Pelkästään jonkun asian omistaminen ei tuo mulle mielihyvää.

Joo mulla ei ole keittiössäkään mitään turhaa, ainoastaan kaikki tarpeellinen.

En mäkään koe, että omistan mitään turhaa. Tyylikäs lautanen, lasi tai vaikka keittoastia tuo mulle iloa kun käytän sitä ja katson sitä, sellaisen omistaminen an sich ei sinänsä aiheuta mitään erityisiä väristyksiä. Vähän samalla tavalla, kuin vaikkapa veitsiä on eri tarkoituksiin, on myös muita astioita. Harva fileoi kalaa pihviveitsellä, ja samaa logiikkaa käyttäen esimerkiksi sushille on omat astiansa. Mulle esim. ruokailuasiat ovat sen verran sydäntä lähellä, että tykkään panostaa siihen. Paskalla käynti puolestaan on esimerkki sen verran yhdentekevästä aktiviteetista, että yleensä piristän sitä jollain kännykkäpelillä tms. mutta jatketaan tätä keskustelua jossain toisessa ketjussa.

 

[Mr.Fox]

Älä ymmärrä väärin, arvostan tapaasi ennakoida asioita, mutta perustelusi kuulostavat siltä, että kaupassa käynti olisi jotenkin ylivoimaisen vaikeaa. Kauppoja on kaupungeissa ja valtateiden varrella varsin tiheään, joten matka kauppaan tuskin on ongelma.

En ymmärrä väärin! Kaupassa käynti vain vaikeutuu huomattavasti, jos/kun matka ei suuntaudukaan mihinkään kaupunkiin eikä valtateitä pitkin. Lisäksi pysähdykset saattavat ajoittua aikoihin, jolloin normaalit kaupat eivät ole auki. Muutenkin ne harvat tauot käyttää mieluummin vaikka lepäämiseen tai tulevan matkasuunnitelman läpikäymiseen tai jopa suunnitelmien muuttamiseen. Kuitenkin lähes mihin tahansa muuhun kuin henkilökohtaisilla asioilla kaupassa käymiseen.

Eikä kaupoissa yleensä joudu jonottamaan, kunhan vaan välttää ruuhka-aikoja. Joten ehtisit sen kahvikuppisi nauttimaan vaikka olisit hakenut sen hammasharjan ja rasvatuubisi siitä kaupan puolelta.

Matkasuunnitelman tekeminen vaikeutuu huomattavasti, jos siihen pitäisi vielä sisällyttää henkilökohtaisia kaupassa käyntejä mahdollisten ruuhka-aikojen ulkopuolella. Ennemmin teen matkasuunnitelman välittämättä henkilökohtaisista tarpeistani - ja huolehdin jo etukäteen, että tämä on myös mahdollista.

Ehkä tämä sitten on mielestäni sitä "laadukasta asiakaspalvelua"? Matkanjohtaja tekee itsestään/omista henkilökohtaisista tarpeistaan mahdollisimman huomaamattomia. Ajattelepa asiaa vaikka pitkän matkan busseissa.

Pysähdytään taukopaikalle - kuski ja matkanjärjestäjä ryntäävät ensimmäisinä kauppaan ostamaan henkilökohtaisia välttämättömyystarvikkeitaan, että ehtivät tauon aikana vielä nauttia kupilliset kahvia. Tai... he päästävät asiakkaat/matkustajat kauppaan, jolla välin esim. siivoavat bussia tai järjestävät asioita tai käyvät läpi tulevaa matkasuunnitelmaa ennen kuin istahtavat hetkeksi lepäämään ja nauttimaan kupillisen kahvia.

 

[Ziege]

En ymmärrä väärin! Kaupassa käynti vain vaikeutuu huomattavasti, jos/kun matka ei suuntaudukaan mihinkään kaupunkiin eikä valtateitä pitkin...

Kuulostaa hieman samalta kun yksi kaverini. Olimme kolmen hengen porukalla lähdössä viikoksi pohjoiseen kalaan ja tuo kaveri tuli ensimmästä kertaa mukaan. Jostain syystä halusi pari kuukautta ennen lähtöä pitää pienen tapaamisen aiheesta. Tottakai me aikaisemmat kävijät ajattelimme että ainoana perheellisenä haluaa tietää paikkoja ja aikatauluja tarkemmin. Mutta ei. Silloin kahta kuukautta aikaisemmin olisi pitänyt päättä missä kaupassa käymme ja mitä ostamme ruuaksi mukaan. Kaikilla oli siis tiedossa että pääasiassa yövymme talossa missä on lähes kaikki nykyajan mukavuudet. Muutenkin kaikki olisi pitänyt säätää sen mukaan missä on joku sentin halvempaa ja missä joku toinen tuote. Myös kalaan menot olisi pitänyt päättää reilusti etukäteen. Kyllä kaveri lopulta sentään suostui siihen että kun pääsemme lähelle kohdetta niin menemme ensimmäiseen kauppaan mikä tulee vastaan ja ostamme sieltä mitä tarvimme. Kalaan menotkin päätimme aina aamulla että mihin jaksetaan minäkin päivänä lähteä. Kaikki piti muutenkin jakaa niin pirun tarkasti, esim jos joku osti 21 eurolla bensaa ja toinen osti kaupasta vaikka juomia 20,75 eurolla niin se erotus piti tasoittaa. Oli aika raskasta viikko tuommoista "suunnitelmaisuutta". Ei ole kyllä tuolla porukalla toiste reissuun lähdetty.

 

[matti&teppo]

Muutenkin ne harvat tauot käyttää mieluummin vaikka lepäämiseen tai tulevan matkasuunnitelman läpikäymiseen tai jopa suunnitelmien muuttamiseen.

Siis mitä helvettiä.

Me kun lähdetään reissuun niin matkasuunnitelman tekijä jätetään kyllä himaan kelailemaan aikataulujaan. Pätee sekä äijäporukan että perheen voimin tehtäviin matkoihin.

Lomalla mennään sinne minne nenä näyttää.

 

[Squit]

Kylla ma hiffaan Mr. Foxin ajatusmaailman. Johtuu luultavasti siita kun itsella ollut samanlainen laheinen tyokaveri. Joskus kun tutustuin kolleegaani, niin ajattelin etta ei tuollaisessa hamstraamisessa ole mitaan jarkea. Se osti laatikoittain hammastahnaa ja vessapaperia sun muuta tarviketta. Eika siina viela kaikki, vaan han myos meni paljon paljon pitemmalle kuin Mr. Fox silla herralla oli esim. pesukone varalla kelmuissa. Kakaroille oli sangyt ja patjat hommattu jo pitkalle tulevaisuuteen pituuskavu huomioiden. Kaverilla oli vara lappari ja vara poyta tietokone ja vara telkkari ja kaikki loytyi. Mutta han oli ovela kaveri silla oli kova poika ostamaan ja myymaan ja verkostot oli kunnossa. Han osti sangyt sun muut konkurssipesista ja kaikki tuotteet oli todellakin "kun halvalla sai". Jatkalla oli aina kymppitonni kateista kotona jos joku kauppa vaikka tulisi. Lisaksi han myi "varastojaan" tarvitseville ja totta kai kovaan hintaan. Itsekin ostin uuden lapparin hanelta hyvaan hintaan (han tosin teki voittoa).

Monet piti miesta hulluna, mutta kaveri maksoi 28-vuotiaana 350.000 € maatilansa lainan pois yksin ja han tienasi keskiverto palkansaajan verran. Kylla tassa itse kolmekymppisena pistaa hiljaiseksi kun mitaan ei omista.

 

[Rommeli]

Nytkin olen lähdössä pidennetylle viikonloppureissulle. Pakatessani huomasin, että matkaherätyskellon paristo kannattaa vaihtaa. Sepä olikin viimeinen siitä paketista. Eli tällä hetkellä mulla on yksi avaamaton paketti sen kokoisia paristoja - sekä ostoslistalla lukee "AA-paristoja". Tätä ostoslistaa mä käytän jossain vaiheessa ensi viikolla.

Mulla on tapaaminen klo 13:00. JOS herätyskellon lisäksi vieläpä vaikkapa paristokäyttöinen perseensuristimeni tarvitsisi paristonvaihtoa EIKÄ mulla olisi aina yhtä täyttä pakettia varastossa, niin mitä tekisin? Mulla on noin 1h 42min aikaa tapaamiseen, jossa mulla pitää olla jo kaikki viiden päivän reissulla tarvittavat vehkeet mukana. Jos nyt kuitenkin tarvitsisin lisää niitä paristoja ennen reissua, niin pitäisikö mun siitäkin ajasta tuhlata reilu puoli tuntia kaupassa juoksemiseen? Ennemmin mä hörpin pari kuppia kahvia, otan rentouttavan suihkun sekä pakkaan ja varmistan, että kaikki tavarat ovat varmasti mukanani.

Suosittelen lämpimästi vaihtamaan ne paristot AA- ja AAA-kokoisiin ladattaviin akkuihin ja laadukkaaseen laturiin. Esimerkiksi Sanyo Eneloop toimii paristojen korvaajana paremmin kuin hyvin.

 

[Everton]

Eikös se "ei jälleenmyyjille" ole vaan perinteinen mainosslogan, jolla pyritään vakuuttamaan kuluttajille, että nyt on muuten meillä niin mahdottoman halpaa, että kilpailijatkin meinaa kuolla kateuteen. Etenkin, jos ei ole mitään ostorajoitusta.

Muistan kyllä, että semisti hävetti pikkuskidinä, kun piti jäädä johonkin lähikauppaan maksamaan äidin perässä ne toiset kaksi sokeripussia. Ja jännittikin vielä, että jos äiti ei antanutkaan tarpeeksi rahaa niihin, vaan joutuu pyytämään lisää ja sitten se kassan täti huomaa, että ollaankin oikeasti samaa taloutta. Muuten ei varmaan olisi arvannutkaan, kun tultiin käsi kädessä kassalle.

Voi, kuinka vanhemmat ja nuukuus voivatkaan aiheuttaa elinikäisiä traumoja!

 

[penaz]

Mä olen muutenkin tottunut siihen, että ostan aina kaikkea helvetisti kerralla - enkä vaivaa päätäni enää kyseisellä tuotteella (tai paremminkin sen loppumisella) seuraavaan puoleen vuoteen. Oli sitten kyse suihkusaippuasta, kasvorasvasta, WC-paperista, Coca-Colasta, viinasta tai lähes mistä vain. Kyllä mun ostoksiani joskus jotkut myyjät ovat vähän ihmetelleetkin - esimerkiksi ostaessani 10 laatikkoa partakoneen teriä (8kpl/laatikko) kerralla. Järkevän taloudenhallinnan kannalta ajateltuna on parempi maksaa kerran tuosta setistä ~320EUR - kuin tipottain parin vuoden sisällä jopa ~400EUR..

Mr. Fox asustaa ilmeisesti nykyään yksin. Olisi kuitenkin joskus tulevaisuudessa mielenkiintoista tietää, jos hän silloin elää naisen ja lasten kanssa, miten monta pakettia eri kokoisia tilaa vieviä vaippoja ja kaikkia muita mahdollisia lasten tarvikkeita ja ruokia pitää olla varastossa, etteivät ne yllättäen lopu. Montako laatikkoja pitää olla varastossa vaimoa varten Venuksia karvojen poistoon, pikkuhousun suojia, kosmetiikasta nyt puhumattakaan. Mikä olisi sopiva määrä eri väristen kynsilakkojen varakynsilakkoja. Pitääkö joka väriä olla kolme kappaletta, jos varakynsilakkakin on kuivunut? Vai olisiko varmempi jos kuitenkin olisi neljä.

Itse teen alkoholia lukuun ottamatta (oluthan ei ole alkoholia, kun sitä myydään ruokakaupassa) ostokseni viereisestä K-kaupasta muutaman kerran viikossa ilman kauppalistoja.

 

[Apmp-]

...

Miksi Mr. Foxin pitäisi pitää huolta vaimonsa tavaroista? Eikö tuo ajatus ole hiukan vanhakantainen?

Viimeksi laadukasta asiakaspalvelua mulle tarjosi joku jyvääääääskyläläinen puhelinmyyjä, joka ymmärsi heti kun kerroin ettei kiinnosta. Lisäksi äitini oli saanut laadukasta palvelua Gigantissa uskokaa tai älkää. Oli jopa niin positiivisesti yllättynyt, että siitä piti mullekin kertoa. Oli mennyt iPadia ostamaan ja myyjä oli kuulemma ihan selkokielellä selvittänyt täydelle ummikolle kaiken tarvittavan. Ja oli jopa tullut tarjoamaan palvelua. Hyvä Gigantti!

 

[fat of the land]

Siis tarjousten hyödyntämättä jättäminenhän on ihan yhtä tyhmää kuin olla tekemättä kauppalistaa.

Ainakin itselläni taloudellinen tilanne on hyvä, joskin ei todellakaan niin hyvä etteikö kannattaisi aina kaupassa ollessaan kytätä sivusilmällä tarjouksia ja vertailla hyllyn edessä etikettien yksikköhintoja.

Pienistä puroista tulee iso joki kun kaupassa käydään. En tosin itse varsinaisesti hamstraa tietoisesti vaikkapa wc-paperia, mutta jos tilanne on se että tiedän paperin olevan lopussa ja olen prismassa ja vaihtoehtoina on ostaa sitä haluttua paperia joko 8 kpl paketissa tai 24 kpl paketissa ja yksikköhinnalla on eroa 5 cnt/rulla, niin onhan se lähestulkoon typeryyttä olla ostamatta se halvempi paketti. Samaa logiikkaa sitten seurataan talouspaperissa, vaipoissa, äidinmaidon korvikkeissa ja käytännössä kaikessa hyvin säilyvässä tavarassa, niin on se melko iso ero vuositasolla.

Sitten tuoretuotteissa voi käyttää sitä logiikkaa, että ostaako lohifilettä kilon hintaan 13.40 kun päättää himassa että tänään syödään lohta, vai ostaako tarjouksessa 8.90 maksavaa lohta jos sen sattuu kaupassa käydessään huomaamaan.

Itse ajattelen asiaa näin päin, että kahden aikuisen, yhden lapsen ja kahden koiran taloudessa kun elää ja kaupassa on pakko käydä ja sitä tavaraa menee helvetisti... Että jos joku esittäisi asian näin, että "maksan sulle vuoden lopussa 600e siitä että käyt kerran viikossa prismassa ja ostat safkat tähän tapaan", niin se diili syntyisi aika nopeasti.

Todellisuudessahan säästö on varmaankin huomattavasti isompi. Eikä tuon tavan ylläpitäminen ainakaan itseäni stressaa yhtään. Eikä kämppä näytä miltään outlet-myymälältä.

Viikonloppuna muuten on ainakin HOK-Elannon S-marketeissa lohi tarjouksessa...

 

[Rod Weary]

Pienistä puroista tulee iso joki kun kaupassa käydään.

Näinhän se on. Minä en juokse tarjousten perässä, mutta käytän niitä kyllä hyväkseni, kun on paikka. Samoin vilautan niitä vitun bonuskortteja maksaessani, vaikka harvemmin käytetyn ketjun bonukset ovat euron luokkaa kuukaudessa, jos sitäkään.

Kauppalistan tekemistä tärkeämpää on mielestäni ruokalistan suunnittelu. Kahden hengen taloudessa käy usein niin, että ruuanlaitossa jää jotain pilaantuvaa raaka-ainetta yli. Jos ei suunnittele syömisiään etukäteen, pilaantuneen tavaran poisheittäminen on negatiivista säästöä. Niinpä reseptikirjasta pitää löytyä jämille vaihtoehtoja, kun tuskin haluaa syödä samaa pöperöä päivästä toiseen. Meni hiukan niksi-pirkkailuksi, joten tästä ehkä enemmän jossain toisessa ketjussa.

 

[Squit]

Eikös se "ei jälleenmyyjille" ole vaan perinteinen mainosslogan, jolla pyritään vakuuttamaan kuluttajille, että nyt on muuten meillä niin mahdottoman halpaa, että kilpailijatkin meinaa kuolla kateuteen. Etenkin, jos ei ole mitään ostorajoitusta.

Ainakaan elektroniikan osalta tuo pitaa paikkansa, muistan kun olen kaverin liikkeeseen kaynyt ostamassa kannykoita ja pleikkareita myyntiin muilta firmoilta. Joskus aikoja sitten kaytiin kaupunkeja lapi, kun Nokia 5110 maksoi siella 999 markkaa, kun kaverille maksoi sisaan sama puhelin 1100 markkaa. Liittymiahan ne yritti kaupata, jotta saisi rahansa, liittymista kun sai aikoinaan 600 markkaa operaattorilta, jos ei enemmankin. Lisaksi monet pikkuputkat, jotka ostavat paikallisesta tukusta tavaraa, niin se voi olla paljon kalliimpaa tukussa, kuin S- ja K-kaupan tarjouksessa. Joku otti aikaisemmin esimerkin Kebabpizzeriat ja kauppojen cocis tarjoukset. Kebabpizzeriat maksavat niista isoista Colajuomista sen 2 € per pullo aina tukusta, kun taas usein kaupassa saa tarjouksella paljona halvemmalla.

 

[pettter]

Lisaksi monet pikkuputkat, jotka ostavat paikallisesta tukusta tavaraa, niin se voi olla paljon kalliimpaa tukussa, kuin S- ja K-kaupan tarjouksessa. Joku otti aikaisemmin esimerkin Kebabpizzeriat ja kauppojen cocis tarjoukset. Kebabpizzeriat maksavat niista isoista Colajuomista sen 2 € per pullo aina tukusta, kun taas usein kaupassa saa tarjouksella paljona halvemmalla.

Läheisen pizzapaikan tyypit ostavat usein hirveät määrät tomaattia ja muitakin rehuja tosta Lidlistä.

Mutta on mulla muutakin asiaa, vaikka ei suoranaisesti asiakaspalvelusta, ainakaan vielä.

Joo aiemminkin oon haukkunut Taffelia, välillä kun ne perussipsit ovat tosi kovia, mutta nyt tuli pohjanoteeraus siltä firmalta. Hot Rodit olivat pienempiä ja kovempia kuin yleensä. Osa niistä muistutti jopa aivan täysin tällaista pastaa. Eli siis tuollaisista pötköistä ne vissiin tehdään ja sitten jossakin valmistusvaiheessa turpoavat, mutta näitä ei vissiin jaksettu niin kauaa pitää siinä kun mahdollisimman nopeasti vaan täytyy saada ne kaupan hyllylle tai jotain, laadusta tinkien.

Muutama vuosi sitten muuttui noi hommat tuolla firmalla. Muistaakseni aiemmin kaikki oli tasalaatuista.

 

[kyykäärme]

Hot Rodit ostetaan pieninä renkaina Italiasta. Ahvenanmaalla tehtaassa ne jollain prosessilla turvotetaan.

Olin yhden valvontaluokkani kanssa tehtaalla, kun Hot Rodeja valmistettiin. Olivat muuten pirun hyviä lämpiminä ja tuoreina.

Olen havainnut, että noissa on pussikohtaisia eroja. Joskus maistuvat melkein poltetuilta.

 

[Mr.Fox]

Mielenkiintoinen episodi tapahtui äsken lähikaupassani Turussa.

Tilanne: kesäinen sunnuntai-iltapäivä, niin eihän siellä ole ketään. Yksi kassa oli käytössä ja siinä takana istui joku ~25-kesäinen blondi. Mä keräsin tarvitsemani tavarat koriin ja menin kassalle. Kassalla oli yksi mies, ilmeisesti ulkomaalainen tai ainakin englantia puhuva. Asetellessani tavaroitani hihnalle ymmärsin, että kyseessä ei olekaan mikään ostotapahtuma. Tällä kaverilla oli ilmeisesti ollut pieni muovipussillinen pikkukolikoita, jotka hän halusi vaihtaa seteleiksi.

Siinä hetken katseltuani sitä kolikoidenlaskuoperaatiota ajattelin vain: "Mitä helvettiä sä tyttö teet?". Hänen pikku-pikku-vasen-kouransa oli täynnä niitä pikkukolikoita, joista osa tippui sinne hihnallekin (sellaisia rullia, joita on vain myyjien kohdalla). Hän nappasi niitä hennosta kädestään aina (ilmeisesti?) yhden euron kerrallaan - ja heitti ne suoraan kassalaatikkoon! Kun kädestä oli kolikot laskettu, niin sitten metsästettiin niitä tippuneita yksilöitä sieltä rullien välistä. Tämän jälkeen mies antoi myyjälle vielä 5EUR setelin saaden 20EUR setelin ja pääsin tekemään omat ostokseni.

Joo, on varmasti hyvää asiakaspalvelua vaihtaa noinkin iso määrä pikkukolikoita - etenkin tällaisena hiljaisena päivänä. Asiakas todennäköisesti tiesi paljonko hänellä oli pussissaan kolikoita. Vastaavasti myyjä halusi luonnollisesti laskea kolikot. Mutta mikä hyöty tuollaisesta laskemisesta on, kun kerran ne heitetään suoraan kassalaatikkoon? Jos myyjä ei olisikaan saanut samaa summaa, jonka asiakas väitti siinä pussissa olevan, niin kumpi on oikeassa? Ja millä se todistettaisiin, kun kolikot olivat jo siellä kassalaatikossa muiden kolikoiden seassa?

Tämän lisäksi ennen kuin mä ehdin maksaa omat ostokseni, tämä samainen kaveri tuli takaisin ja halusi vielä vaihtaa sen juuri saamansa kaksikymppisen parempaan yksilöön. Mä en tiedä mitä siinä hommassa tapahtui, mutta yhdestä asiasta olen satavarma: sen tytön kassa ei täsmää tämän päivän päätteeksi. Siinä oli niin selkeä (ulkomaalaisten) rahanvaihtokusetus meneillään, että ei paremmasta väliä. Lisäksi kun (kesä-?) kassatyttö oli täysin ammattitaidoton laskemaan rahoja, niin homma vielä menee läpi.

 

[TosiFani]

... Siinä oli niin selkeä (ulkomaalaisten) rahanvaihtokusetus meneillään, että ei paremmasta väliä. Lisäksi kun (kesä-?) kassatyttö oli täysin ammattitaidoton laskemaan rahoja, niin homma vielä menee läpi.

Mahtoiko tämä "ulkomaalainen" voittaa tässä operaatiossa senttejä vai jopa euroja?

 

[Alfred E Neuman]

Mahtoiko tämä "ulkomaalainen" voittaa tässä operaatiossa senttejä vai jopa euroja?

Jos on ammattilainen niin taatusti voitti euroja. Ja ei sen kerta"voiton" tarvitse isokaan olla, riittää että homma menee läpi tarpeeksi monessa paikassa. Silloin pääsee jo hyville päivätienesteille.

Yleensä jos joku tulee vaihtamaan rahaa, ja vaihto pitää tehdä mahdollisimman monimutkaisesti, niin kyseessä on kusetus.

 

[Mr.Fox]

Jos on ammattilainen niin taatusti voitti euroja. Ja ei sen kerta"voiton" tarvitse isokaan olla, riittää että homma menee läpi tarpeeksi monessa paikassa. Silloin pääsee jo hyville päivätienesteille.

Yleensä jos joku tulee vaihtamaan rahaa, ja vaihto pitää tehdä mahdollisimman monimutkaisesti, niin kyseessä on kusetus.

Juuri näin! Jotain sählä-söhlinkiä siinä kuitenkin oli, jota ei normaalissa rahanvaihtotilanteessa tarvita lainkaan.

Mahtoiko tämä "ulkomaalainen" voittaa tässä operaatiossa senttejä vai jopa euroja?

Ehkä tällä kertaa ei mitään, ehkä muutamia euroja?

Ehkä hän sai tällä kertaa aivan helvetisti tietoa kyseisen kassatytsyn ammattitaidosta? Ehkä jonain seuraavana sunnuntaina operaatio hoidetaan loppuun? Yksi asia on nimittäin varma - tämä "ulkomaalainen" sai kassalaatikon auki useamman minuutin ajaksi. Mahdollisuuksia...

15.06.2014 - IL: Nainen harhautti - mies kahmaisi setelinipun Prisman kassasta

Kyseisen uutisen episodi tapahtui alle 24 tuntia sitten alle 10 kilometrin päässä. Sattumaako?

 

[Alfred E Neuman]

Nämä tällaiset rahanvaihtokusetustempaukset yleensä johtaa siihen, että kaupat lopettaa rahanvaihdon kokonaan. Eli toisin sanoen kassoja kielletään vaihtamasta rahaa kenenkään kanssa. Tästä sitten tuloksena on itkuviestit sosiaalisessa mediassa kun ei asiakkaalle vaihdettu kolikoita ostoskärryjä varten. Tai noh, nykyjäänhän otetaan suoraan yhteys iltapäivälehtiin kun joku asia ei mennytkään niinkuin suunniteltiin, ja haukutaan paikan asiakaspalvelu ihan pohjamutiin.

 

[Mr.Fox]

Nämä tällaiset rahanvaihtokusetustempaukset yleensä johtaa siihen, että kaupat lopettaa rahanvaihdon kokonaan. Eli toisin sanoen kassoja kielletään vaihtamasta rahaa kenenkään kanssa. Tästä sitten tuloksena on itkuviestit sosiaalisessa mediassa kun ei asiakkaalle vaihdettu kolikoita ostoskärryjä varten. Tai noh, nykyjäänhän otetaan suoraan yhteys iltapäivälehtiin kun joku asia ei mennytkään niinkuin suunniteltiin, ja haukutaan paikan asiakaspalvelu ihan pohjamutiin.

Juuri näin! Tällainenkin asia voidaan saada käännetyksi "huonoksi asiakaspalveluksi", vaikka käytännössä kyseessä on täysin "ammattitaidoton asiakaspalvelu" ja suoraan sanottuna jopa "tyhmyys".

Ammattitaidosta pitäisi vastata työntekijän kouluttaja tai perehdyttäjä - eli tässä tapauksessa todennäköisesti joku vanhempi kassahenkilö. Mahdetaanko näissä perehdytyksissä käsitellä lainkaan aihetta: "Kuinka käsittelen rahaa, joka ei ole omaani?" - vai ollaanko se korvattu kokonaan oppitunnilla: "Kuinka muistan hymyillä ja pyytää Plussa-korttia?" tai jollain muulla vastaavalla älyttömyydellä? Rahankäsittelytaito pitäisi kuitenkin mielestäni olla kassatyöntekijän tärkein yksittäinen ominaisuus.

Käytin sanaa "tyhmyys" useastakin syystä.

1) Mitä voi liikkua kassatyöntekijän päässä, kun hän pitää täynnä rahaa olevaa kassalaatikkoa täysin avoimena useiden minuuttien ajan? Lisäksi hänen toinen kätensä oli käytännössä koko ajan varattuna, sillä sehän oli täynnä niitä kolikoita. Mitä kassatytsy olisi tehnyt, jos asiakkaan vikkelä käsi olisi livahtanut kassalaatikkoon, napannut suurimman setelinipun ja pinkaissut ulos?

2) Mitä voi liikkua kassatyöntekijän päässä, kun hän ottaa asiakkaan kolikot käteensä ja alkaa laskea niitä vasta siinä? Samalla heittäen jo lasketut kolikot muiden sekaan? Mitä kassatytsy olisi tehnyt, jos hänen laskemansa summa ei olisikaan täsmännyt asiakkaan ilmoittamaan summaan?

3) Pikkulapset laskevat tuollaisia määriä kolikoita käsissään. Määrä oli niin suuri, että sehän ei edes kunnolla mahtunut tämän kassatytsyn käteen. Niitä tosiaan putoili hihnalle, josta niitä sitten jälkeenpäin alettiin kaivella esille. Ammatikseen rahaa käsittelevältä henkilöltä odottaisin vähän ammattitaitoisempaa ja luotettavampaa rahankäsittelytaitoa.

Fiksu kassahenkilö osaisi jo itse oma-aloitteisesti poistaa omasta toiminnastaan kaiken tuollaisen ammattitaidottomuuden. Suurin syyllinen tähän kaikkeen kuitenkin löytyy kouluttajasta/perehdyttäjästä. Eikö ammatikseen rahaa käsitteleville henkilöille oikeasti kouluteta kuinka rahaa käsitellään turvallisesti ja luotettavasti? Vielä suurempi syyllinen löytyy kuitenkin isossa kuvassa kauppiaasta. Kuinka joku voi hyväksyä alaisiltaan (myös siltä kouluttajalta/perehdyttäjältä - eli todennäköisesti siltä vanhemmalta kassahenkilöltä) noin holtitonta yrityksen (!) tai asiakkaan (!) rahan käsittelyä?

 

[Valioyksilö]

Suurin syyllinen tähän kaikkeen kuitenkin löytyy kouluttajasta/perehdyttäjästä. Eikö ammatikseen rahaa käsitteleville henkilöille oikeasti kouluteta kuinka rahaa käsitellään turvallisesti ja luotettavasti? Vielä suurempi syyllinen löytyy kuitenkin isossa kuvassa kauppiaasta. Kuinka joku voi hyväksyä alaisiltaan (myös siltä kouluttajalta/perehdyttäjältä - eli todennäköisesti siltä vanhemmalta kassahenkilöltä) noin holtitonta yrityksen (!) tai asiakkaan (!) rahan käsittelyä?

Mä ainakin odotan, että mun työntekijöiltä löytyy maalaisjärkeä ja pelisilmää. Myyjä ei ehkä tässä tilanteessa uskaltanut kieltäytyä rahanvaihdosta, mikä on lähes jokaisen suuremman ketjun ohjeistus juuri turvallisuussyistä.

Valitettavasti perehdytyskin maksaa. Toki maksaa ne ryöstöt vakuutuksineen ja jälkihoitoineen. Jokainen kauppias/ketju punnitsee sitten millä summalla ja miten perusteellisesti on kannattavaa perehdyttää. Yleensä se on tasoa: tuossa on kassa, näin se toimii, kysy jos tulee kysyttävää, mä meen tonne. Nykyään perehdytys jopa ulkoistettu vuokratyöfirmalle, jolta tulee kassahenkilöt.

Idiootit blondit ovat tietysti tuossa vaiheessa kirjaimellisesti "kassalla", mutta perusfiksu nuori ihminen omaksuu itse proseduurit päivässä ja ymmärtää tarvittaessa esimerkiksi kysyä "mikä on yrityksemme politiikka rahanvaihdossa?"

Mä lähestyisin tätä siis rekrytoinnin näkökulmasta. On aivan sama miten perusteellisesti tyhjäpäätä kouluttaa, ei ne opi eikä tajuu. Nimimerkillä, kokemusta on. Valitettavasti monesti on se tilanne, että ihminen joka rekrytoi kauppaan väkeä, on täysin epäpätevä kyseiseen hommaan. Samoin alaa vaivaa krooninen työvoimapula, jolloin rekrytoitava aineskin on mitä on.

 

[TosiFani]

Nämä tällaiset rahanvaihtokusetustempaukset yleensä johtaa siihen, että kaupat lopettaa rahanvaihdon kokonaan. Eli toisin sanoen kassoja kielletään vaihtamasta rahaa kenenkään kanssa. Tästä sitten tuloksena on itkuviestit sosiaalisessa mediassa kun ei asiakkaalle vaihdettu kolikoita ostoskärryjä varten. Tai noh, nykyjäänhän otetaan suoraan yhteys iltapäivälehtiin kun joku asia ei mennytkään niinkuin suunniteltiin, ja haukutaan paikan asiakaspalvelu ihan pohjamutiin.

Minusta kaupan kassat eivät ole rahanvaihtoa varten lainkaan, sitä varten on olemassa pankit ja ostoskärryihin saa poletin infosta.

 

[Mr.Fox]

Kanat kärähtävät kohta grillissä ja läppärin akkukin vetelee jo viimeisiään, mutta vastaan jotain nopeasti.

Mä ainakin odotan, että mun työntekijöiltä löytyy maalaisjärkeä ja pelisilmää. Myyjä ei ehkä tässä tilanteessa uskaltanut kieltäytyä rahanvaihdosta, mikä on lähes jokaisen suuremman ketjun ohjeistus juuri turvallisuussyistä.
- - -
Idiootit blondit ovat tietysti tuossa vaiheessa kirjaimellisesti "kassalla", mutta perusfiksu nuori ihminen omaksuu itse proseduurit päivässä ja ymmärtää tarvittaessa esimerkiksi kysyä "mikä on yrityksemme politiikka rahanvaihdossa?"

Mä ainakin olettaisin, että kyseisessä kaupassa rahanvaihto on vielä "sallittua". Ainakaan missään ei näy "Emme vaihda rahaa" -kylttejä sekä kärrykolikoiden vaihtajiakin näkyy aina silloin tällöin kassoilla. Eniten tässä episodissa juuri hämää tuo kassatytsyn täydellinen kädettömyys rahan käsittelyssä. Todennäköisesti tämä "ulkomaalainen" mieshenkilö käytti sitä hyväkseen nyt tai tulee käyttämään jatkossa.

Kädettömyyden pohjimmainen syy ei myöskään ollut missään yrityksen tai ketjun rahanvaihtopolitiikassa. Väittäisin syyksi kassatytsyn täydellistä maalaisjärjen puutetta rahan käsittelyssä sekä omassa turvallisuudessa. Tähän EHKÄ oltaisiin saatu muutos lyhyellä perehdytyksellä.

Valitettavasti perehdytyskin maksaa. Toki maksaa ne ryöstöt vakuutuksineen ja jälkihoitoineen. Jokainen kauppias/ketju punnitsee sitten millä summalla ja miten perusteellisesti on kannattavaa perehdyttää. Yleensä se on tasoa: tuossa on kassa, näin se toimii, kysy jos tulee kysyttävää, mä meen tonne. Nykyään perehdytys jopa ulkoistettu vuokratyöfirmalle, jolta tulee kassahenkilöt.

Näinhän se perehdyttäminen nykypäivänä taitaa mennä. Se ei tosin maksaisi yhtään sen enempää, jos aiheeseen käytettäisiin 5-10min ylimääräistä.

"Tossa on kassa ja näin se toimii. Sitten pari sanaa rahan käsittelystä ja turvallisuudesta. Kassalaatikkoa kannattaa pitää auki aina mahdollisimman vähän aikaa. Esimerkiksi asiakkaan vasta kaivellessa kukkaroaan ei kassalaatikon anneta lävähtää kokonaan auki. Kaikki asiakkaan antamat rahat lasketaan aina selkeästi siten, että molemmat näkevät laskutoimituksen. Näin vältetään kiistatilanteita. Saatu raha laitetaan kassalaatikkoon vasta, kun asiakas on saanut vaihtorahansa ja kuitin. Kysy, jos on kysyttävää, mä meen tonne."

Mä työskentelin aikoinaan opiskeluaikoinani videovuokraamossa. Uutuusleffan vuorokausivuokra oli muistaakseni 30FIM. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun joku alkoi ulista antaneensa 100 markan setelin ja mun antaneen vain viidestäkympistä takaisin. Mä en KOSKAAN laittanut asiakkaalta saamaani rahaa muiden seteleiden joukkoon ennen vaihtorahojen antamista ja asiakkaan poistumista. Mä jätin sen selkeästi johonkin esim. kassalaatikon reunalle kolikkolokeroiden päälle (muu osa kassalaatikosta oli siis piilossa sillä hetkellä). Siitä oli aina hienoa napata se saamani seteli ja todistaa minkä setelin olin oikeasti saanut. Kuinka olisin todistanut saaneeni pienemmän setelin mitä asiakas väittää, jos olisin laittanut sen jo suoraan muiden seteleiden joukkoon? Kuten arvata saattaa: tilityksissäni oli hemmetin harvoin mitään heittoja.

Kuinka itse olisin tehnyt tuon kolikonvaihdon?

Olisin pyytänyt joko asiakasta itse tyhjentämään tai tyhjentänyt itse tuon pussin sisällön siihen pikkupöydälle, jossa entisaikoina kirjoitettiin pankkikorttitositteet. Tämän jälkeen lajitellut ja pinonnut kolikot siihen pöydälle joko yhden euron (5x20c) tai 50 sentin (5x10c, 10x5c) pinoihin koko ajan asiakkaan silmien alla. Lajittelun jälkeen olisin laskenut asiakkaalle ääneen paljonko siinä oikeasti on. Koko tämän ajan kassalaatikko olisi pysynyt visusti lukittuna. Asiakas antaa vielä viitosen saadakseen kaksikymppiä. Olisin ottanut setelin, avannut kassalaatikon, laittanut viitosen siihen kolikkolokeroiden päälle ja antanut asiakkaalle hänen setelinsä. "Kiitos ja hyvää päivänjatkoa!" - sitten viitonen paikoilleen, pinotut kolikot kolikkolokeroihin ja kassalaatikko kiinni. "Seuraava asiakas, olkaa hyvä!"

Olisin hoitanut tämän seuraavan asiakkaan (joka tässä tapauksessa satuin olemaan) täysin loppuun ennen kuin olisin vaihtanut kyseiselle "ulkomaalaiselle" parempikuntoisen kaksikymppisen. Näin tämä mun mielestäni olisi pitänyt oikeaoppisesti, ammattimaisesti ja turvallisesti hoitaa. Muuten tuossa on juuri tuon sählä-söhlingin sekä avonaisen kassalaatikon vaara, jota nämä (useimmiten "ulkomaalaiset") rahanvaihtajat käyttävät hyväkseen.

Nuo pöydällä olevat senttipinot ovat varkaille huomattavasti vähemmän houkutteleva kohde kuin avonainen kassalaatikko ja setelipinot. Kuitenkin jos jonkun käsi olisi alkanut hamuta niitä kolikoita kohti, niin äkkiähän siitä olisi lyönyt vaikkapa "Seuraava asiakas" -kyltillä kämmenselkään. Tässä tapauksessahan myyjän molemmat kädet olisivat olleet käytännössä koko ajan tyhjinä. Täydellisesti siis toisin kuin todistamassani episodissa, jossa kassatytsyllä oli vasemmassa kädessään niin paljon kolikoita, että niitä pursusi yli. Oikealla kädellä sitten noukittiin siitä vasemmasta kädestä sopivia kolikoita ja kaikki huomiokyky oli kiinnittynyt niihin - koko ajan kassalaatikko avoimena.

 

[Hepitus]

Mielenkiintoinen episodi tapahtui äsken lähikaupassani


Tämän lisäksi ennen kuin mä ehdin maksaa omat ostokseni, tämä samainen kaveri tuli takaisin ja halusi vielä vaihtaa sen juuri saamansa kaksikymppisen parempaan yksilöön.

Minä kyllä epäilen, ettei ole enää ollut sama kakskymppinen kyseessä. Koko show luultavammin järjestetty, että sai jonkun väärennetyn kakskymppisen vaihdettua aitoon. Ei tarvitse olla edes kovin ihmeellinen tekele, kun ton ruljansin jälkeen menee kassalta läpi.

-H-